Live: LAURAN karisma puree sateellakin

Laura15g

LIVE2Suomessa popkuningattaria menee ja tulee. Heidän elinaika on yhtä lyhyt kuin Lapin kesä. Yksi on kuitenkin, joka pysyy, monipuolisuudessaan aivan omaa luokkaansa oleva  Laura Voutilainen.

Tornion Pikisaaren Öölifesteillä satoi. Yleisö oli vetäytynyt ison teltan suojaan ja väliaika-musiikkina soi Miljoonasateen Marraskuu. Masentavaa? Katinkontit!

Kun lavan valloitti karismaattinen Laura tiukan bändinsä kanssa, ei kesäsade ihmisiä haitannut. Oli kuin sata salamaa olisi iskenyt  ja silloin bailattiin.

Lieneekö Laura innostunut Tähdet tähdet-ohjelman paljon posiitivista palautetta saaneesta versiostaan I surrender, sillä hänen tuttujen laulujen sovituksissa oli ilahduttavan paljon rockmausteita.

Rainbown heavybiisi sähköisti nytkin tunnelmaa Pikisaaressa ja kitaristi Tuomo Borman sai ilahduttavan paljon soolotilaa ja Palaa-biisiinkin tiluttelu sopi kuin nakutettuna.

Laura15f

Lauran yhtyeessä soittavat hänen takanaan rumpali Hannes Pirilä, oikealla basisti Sami Kujala ja kitaristi Tuomo Borman ja vasemmalla kosketinsoittaja Joonas Mikkilä.

Lauran setissä kuultiin tuttuja lauluja vuosien varrelta. Kokonainen nainen, Olen onnellinen ja Mielestäin en sua saa, mutta täytyy myöntää, että allekirjoittaneelle, se kaikkien aikojen suomalainen Euroviisu, Addicted to you oli ylitse muiden. Kun sen jatkeeksi kuultiin vielä yllättävä James Brown-funkpotkuilla ja Lauran villillä tanssilla ryyditetty Prinsessa, enempää ei olisi voinut toivoa.

Laura15exLaura  päätti esityksensä läpimurtohittiinsä Kerran vuodelta 1993. Sitä esitellessään, hän kertoi sarkastistisesti kuinka meni eka kertaa studioon ”sinisilmäisenä” enhän minä mitään tiedä-asenteella ja sehän kostautui ja johti raskaaseen oikeusprosessiin manageri Hannele Laurilan kanssa.

Muistui mieleeni Lauran haastattelu, jossa hän kertoi allekirjoittaneelle, että hän pääsi yli ikävästä kokemuksesta vasta muutamaa vuotta myöhemmin,  kun  Helsingin Sanomien arvostettu kriitikko Jukka Kajava kehui häntä ”lahjaksi Suomen teatteriestradeille”. Hän oli tehnyt juuri debyyttinsä Linnanmäen Uuden Iloisen Teatterin revyyssä.

Viimeksi näin Lauran livenä Oulussa 2003. Silloin hänen erikoisvieraana oli lokakuussa 2012 edesmennyt  isä-Jukka, joka oli aina Lauran suurin esikuva.

Olen monesti sanonut, että  Laura on parasta, mitä on syntynyt Kemin ja Tornion välisestä yhteistyöstä. Äiti Kemistä, isä Torniosta. Olen edelleen samaa mieltä.

Arto Junttila