Archive for helmikuu, 2013

Mike Westhues (1949-2013) R.I.P.

by Arto.

LAULUJA ELÄMÄN SYRJÄPOLUILTA

 Suomeen palanneen karismaattisen raspikurkun Mike Westhuesin (61) sydän sykkii pienille ihmisille ja heidän pienille tarinoilleen. Hän laulaa sekä murheellisia lauluja kovan elämän päähänpotkimista, että kertoo hauskoja juttuja nuhruisten kapakoiden sivupöydistä. Kaikesta siitä, mitä hän on reissuillaan kuullut ja kokenut.

Mike kuulostaa ikäiseltään. Hän ei ole trenditietoinen lauluntekijä, vaan perinteenjatkaja samalla tapaa kuin joku J.J.Cale, Bob Dylan, Tom Waits tai Tony Joe White. Hänen karheat laulut tulevat Amerikan raitilta ja niiden perusta on countryssa ja bluesissa.

Hän haluaa pysyä kuitenkin visusti sivussa rootsmusiikin keskitieltä, jota hän pitää nykyään hajuttomana ja mauttomana, bisneksen pilaamana.

– Hank Williams olisi varmaan saanut sydänkohtauksen, jos olisi kuullut, mitä esimerkiksi Nashville kauppaa nykyään country-nimikkeen alla, Mike tuhahtaa.

Vuosina 1923- 1953 elänyt legenda Hank Williams kuuluu Westhuesin suosikkeihin ylitse muiden, mutta on muitakin.

– Bob Dylan on myös kerrassaan nerokas lauluntekijä, jonka pitäisi olla jokaisen sankari. Samaan joukkoon lasken myös Woody Guthrien, Otis Gibbsin ja Townes Van Zandtin. Lisäksi rakastan J.J. Calen ja Guy Clarkin lauluja. Mulle he ovat varmasti kaksi tärkeintä ihmistä, jotka olen myös tavannut musiikkibisneksessä.

Suomeen oman tiensä kulkija Mike Westhues palasi toistamiseen seitsemän vuotta sitten. Vaikka veri vetää keikkamiestä tien päälle, ikä tekee tehtävänsä ja levottoman maailmankiertäjänkin on rauhoituttava.

– Vaimo sanoi, että on aika palata kotiin. Oli uskottava ja tässä sitä taas ollaan, Mike naurahtaa.

Hän ehti olla poissa Suomesta 25 vuotta ja kertoo kaivanneensa tuona aikana eniten täkäläistä lenkkimakkaraa!!! Toisen tulemisensa myötä, Mikelta on ilmestynyt jo kaksi sähköistä levyä Shades Of Blue & Dumbflakes For Breakfast ja kolmatta hän alkaa tehdä loppukesästä. Sen nimi tulee olemaan Old Eagle Eye. Sen tuottaa Humble House recordsille Masa Vallius, joka oli suitsissa myös Miken tuoreimmalla kiekolla.

Ensimmäisen kerran Mike saapui Suomeen vuonna 1971 ja syy oli klassinen. Hän oli rakastunut suomalaiseen naiseen, jonka kanssa on ollut nyt naimisissa 39 vuotta!

– Olin tavannut leidini vuotta aiemmin kotona Indianapoliksessa, Indianassa.Tulin ensisijassa hänen vuoksi, mutta myös uteliaisuudesta ja Vietnamin tilanne oli yksi tekijä. En halunnut lähteä sotimaan.

Amerikassa yliopistossa psykologiaa opiskellut Westhues oli heittäytynyt katusoittajaksi ja hän esitti kitaransa kanssa omien laulujen ohessa Dylania, Guthrieta, Paxtonia ja Hopkinsia.

Mike myöntää tulleensa Suomeen oikeaan aikaan, sillä 1970-luvun alussa suomalaisessa kevyessä musiikissa tapahtui vallankumous ja kaikki kukat alkoivat kukkia.

– Suomi oli taivas musiikilliselle luovuudelle. Oli kaikki nuo loistavat bändit Tasavallan Presidenti, Wigwam, Piirpauke ja paljon muita. Olen tuntenut itseni onnekkaaksi, että olen saanut elää tuon ajan Suomessa, Mike myöntää.

Kaikki kävi häneltä helposti muutenkin, niin soittokumppanien löytyminen kuin levyttämään pääsykin.

– Vanhan kuppila oli silloin muusikkojen paratiisi ja Dave Lindholm oli ensimmäinen soittaja, johon tutustuin. Hänen ja Tom Kuchkan kanssa perustettiin New Morning Train- trio, joka esitti laulujani. Kun setti toimi, menin EMI:lle kysymään levytyksestä. Chrisse Johansson sanoi why not ja 14 tunnissa purkitettiin albumi. Sain tehdä akustista folkmusiikkia, jota kukaan ei tehnyt Suomessa siihen aikaan. Se oli jännittävintä aikaa, jota olen koskaan elänyt.

Noita New Morning Train-levyn kappaleita kuultiin muun muassa ensimmäisessä Oulun Kuusrockissa 1973 ja Mike kiersi ahkerasti keikkailemassa myös maailmalla. Ruotsiin hän jumittui pariksi vuodeksi, kunnes palasi takaisin Suomeen.

– Ruotsissa minulla oli bändi nimeltä Yellow Dog. Olin kirjoittanut 20 laulua ja tehnyt siellä demoja Alan Camden-nimisen hepun kanssa. Suomeen palattua marssin laulujeni kanssa Love recordsin Kim Kuusen luo, joka Atte Blomin kanssa otti minut yhtiönsä suojiin.

Westhues ehti tehdä Lovelle albumit A man name A Jones (1976) & Goodbye Rosalita(1978) ja sai työskennellä Suomen ykkösnimien kanssa, joista hän muistaa muun muassa Albert Järvisen, Pekka Pöyryn, Hessu Hiekkalan, Ronnie Österbergin ja Rekku Rechardtin.

Kaikki näytti hyvältä. Mike teki biisejä myös muille artisteille, Vanhalle Isännälle, Eeron Raittisen Ballille ja Wigwamin Jim Pembrokelle, mutta yhtäkkiä hän häipyii vaimonsa ja poikansa kanssa Jenkkeihin.

– Siihen aikaan halusin kokea uutta, mutta takaisin muutto Indianapolikseen johtui kyllä bisnesdiilistä, jonka tein Loven kanssa. He tekivät konkurssin ja kaikkea muuta paskamaista tapahtui.

Siitä huolimatta Mike Westhues pitää yhteyttä edelleen muusikoihin, joiden kanssa soitti 1970-luvulla. Uudet eivät ole heitä syrjäyttäneet.

– Harvennusta joukoissa on tapahtunut, mutta parhaiten yhteyttä pidetään Jim Pembroken kanssa. Ollaan ystäviä ja musiikillisia hengenheimolaisia. Hän asuu Kansas Cityssä ja vuonna 2001 tehtiin Jenkeissä jopa cd, Ain’t No Money In Love kimpassa. Se oli hyvin mielenkiintoinen projekti. Laulettiin ja kirjoitettiin useimmat kappaleet yhdessä ja Jim soitti koskettimia.

 ~
Kiitos torniolaisen Eskelisen pariskunnan, Katin & Arin, että hommasivat Miken esiintymään musiikkibaari Blues Stationille  22.5.2010, sillä sen tiimoilta minulle järjestyi mahdollisuus tehdä tämä haastattelu tästä sympaattisesta herrasmiehestä.

Haaparantalainen Sami kirjoitti yhden vuoden 2013 uusista lastenlauluista

by Arto.

Sami Bergman tunnetaan tällä hetkellä parhaiten the Meänlandin jäsenenä

Haaparantalainen laulaja-kitaristi Sami Bergman on päässyt laulullaan Kaikesta tykätä saat mukaan Salossa 7. kesäkuuta pidettävän lastenlaulukilpailun finaaliin, jossa valitaan Vuoden Uusi Lastenlaulu 2013.

Kaikkiaan 109 demon joukosta loppukisaan pääsi 12 parasta.

Suomessa 1990-luvulla televisiossakin näytetty uusien lastenlaulujen kilpailu kerää vuosittain mukaan huipputekijöitä. Mainittakoon vain, että useimmiten Salon kilpailun on voittanut  tuttu mies aikuisten kisoista ja monen esimerkiksi Suvi Teräsniskan hitin takaa eli  Jussi Rasinkangas.

Laulukilpailua on järjestetty vuodesta 1990 lähtien ja se on tärkeä osa Salon Lasten Laulukaupunki-tapahtumaa (6.6.—9.6.), joka kuuluu Finland Festivals-ketjuun.

Loppukilpailun yhteydessä julkaistaan Salossa Soi 2013-CD, jolta löytyvät myös uusien lastenlaulujen sanat ja karaoketaustat. 

 Salossa soi (säv. & san. Edu Kettunen)

Blues-Erja tylyttää CMX:n sinkkua

by Arto.

CMX:n 14. albumin Seitsentahokkaan julkaisu lähenee ja nyt ilmoille on päästetty levyn toinen maistiainen  popsinglen mittainen Rikkisuudeltu.

Kappale oli mukana tänään Radio Suomen suositun  Levylautakunnan arvioitavissa.

Nihkeästi pisteitä jakaneessa raadissa, rocktoimittaja Tero Lietteen ja ohjelmapäällikkö Jorma Hietamäen lisäksi, vierailijana oli kansainvälinen bluestähtemme Erja Lyytinen.

CMX: n musiikki ei tuntunut olevan hänelle lainkaan tuttua.

– Tämmösiä kahdeksasosa dingdingding-jumputuksia on liian paljon. Miten sieltä sitten erottuu, pohdiskelee Lyytinen ja kaipaa musiikkiin lisää elementtejä.

– Onhan nämä helppo nuotittaa ja sitten koulussa  opettaa musiikkikasvattajana ala-asteisille.  Tällaisissa kappaleissa kuuluu suomalainen Vaka Vanha Väinämöinen-kulttuuriperintö, bluesmuusikko jatkaa.

A. W. Yrjänän tekstiin ja lauluun Lyytinen suhtautuu jo  myönteisemmin.

– Ihan kiva. Hauskoja kielikuvia. ”Ruusuja sormenpäissä…” En tiedä mitä siinä ajetaan takaa. Ainakin se laittoi miettimään.

– Solistin ääni soi myös hienosti alaäänissä. Sellainen kun tulee jylisten PA:sta, oi kun se on hyvänkuuloista.

YLEn komppiryhmästä Jorma Hietamäki taas myöntää, ettei CMX ole hänelle koskaan avautunut ja Liete kehuu Yrjänän tekstien monitasoisuutta, sanahelinän sijaan.

Joonas Angeria uuden teinisensaation takana

by Arto.

Joonaksen suojatit Isac Elliot ja Pete Parkkonen

Isac Elliotin ensimmäinen single New way home on julkaistu tänään. Kappaleen on tuottanut, säveltänyt ja sanoittanut rovaniemeläislähtöinen Joonas Angeria.

Isac on 12-vuotias lahjakkuus Espoosta. Hänellä on iästään huolimatta kovat meriitit, joten odotukset ovat korkealla.

Jo seitsemänvuotiaana Isac oli mukana Cantores Minores-poikakuorossa ja yhdeksän vuoden ikäisenä Isac huomattiin YouTuben kautta. Hänelle tarjottiin Svenska Teaternissa esitetyn Cabaret- musikaalin ainoaa lapsiroolia.

Tämän jälkeen hänet valittiin Abba-miesten Björn ja Bennyn toimesta, sekä usean koe-esiintymisen jälkeen Svenska Teaternin suursatsaukseen ja musikaaliin Kristina från Duvemåla.

70 000 suomalaisella elokuvakatsojalla ensikosketus Isacin musiikkiin tuli Ella ja kaverit –elokuvan myötä, sillä Isacin kappale Pop goes my heart kuullaan leffassa.

Kotimaan valloituksen lisäksi puhutaan myös kansainvälisistä markkinoista. Joonas Angerian lisäksi Isac on saanut taakseen vahvan tiimin. Hänen kanssa työskentelee ihmisiä, jotka ovat ovat tehneet työtä sellaisten artistien kanssa kuten Justin Bieber, Jason Derulo ja Usher.

Näin Joonas Angeriakin on päässyt nopeasti tekemään töitä suurten levy-yhtiöiden huippuammattilaisten kanssa. Isacin lisäksi hänen agendalla on tällä hetkellä myös Idols-tähti Pete Parkkosen toinen albumi.

Kaikki alkoi Rovaniemellä 2008, kun Joonas ja tuottaja, basisti & biisintekijä Lauri Hämäläinen (Kemopetrol, Phoenix Effect) tutustuivat toisiinsa internetin välityksellä. Joonaksen raju palo tehdä biisejä ja nuoren musiikintuottajan tietotaito  synnyttivät ajatuksen Nimetön-orkesterista, joka realisoitui Joonaksen siirryttyä opiskelemaan Pop & Jazz konservatorioon Helsinkiin. Rovaniemeltä Joonas halusi ehdottomasti bändinsä kitaristiksi Teemu Blombergin, jonka kanssa hän oli opiskellut Rovalan Jazz-Pop-linjalla ja soittanut Maritzan eli Mari Pallarin bändissä. Kaksi muuta löytyivät Angerian opinahjosta.

Yhtye sai heti levytyssopimuksen ja esikoisalbumin biisit saivat runsaasti radiosoittoa ja 22. helmikuuta ilmestyy maistiainen Anna jotain yhtyeen seuraavalta albumilta.

Kuuntele Isac Elliotin biisi täältä.

 

Pajalalaismuusikoiden kehto 40 vuotta

by Arto.

JORDin muusikoille Pajalan kulttuurikoulu on tuttu opinahjo

Moni on varmaan ihmetellyt, miten Tornionlaaksosta, juuri Pajalasta tulee niin paljon hyviä muusikoita ja bändejä.

Syy löytyy Pajalan kulttuurikoulusta, jonka 40-vuotisjuhlia vietetään hotelli Smedjanissa lauantaina 16. helmikuuta.

 Gaalailta  alkaa klo 18.00 Ruotsin aikaa puolitoistatuntisella konsertilla, jonka jälkeen on ruokailu ja sen jälkeen musisointi jatkuu aina klo 01.00 asti.

Illan esiintyjälista on pitkä ja vilisee tuttuja soittajia muun muassa yhtyeistä Jord, Raj-Raj Band, Surunmaa, Pajala Truck Co. ja Mangnettes.

Voidaan sanoa, että lavalla nähdään kaikki Pajalan merkittävät muusikot.

Ylinnä ja isoimmalla esiintyjälistassa on kuitenkin jo eläkkeellä olevan opettaja BENGT  GRANBERGin nimi, joka perusti musiikkikoulun, josta sittemmin tuli kulttuurikoulu.

– Jos Bengtiä ei olisi ollut, Pajalasta tuskin löytyisi tänään montaa kunnon muusikkoa. Hän innosti meitä, sanoi huippumuusikko Örjan Mäki haastattelussani pari vuotta sitten ja arveli, ettei hänestä olisi tullut soittajaa, ellei Bengt olisi opettanut.

Granbergille tärkeää ei ollut kuka oli paras, vaan että kaikki, jotka halusivat soittaa, saivat olla mukana. Mäen mukaan tärkeämpää hänelle oli myös soiton svengi kuin nuotinlukutaito.

Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjassa Granberg kulkee nimellä Greger, jolla oli peukalo keskellä kämmentä. Hihnapyörä oli vienyt oikeasta kädet muut sormet. Silti hän pystyi taitavasti esittämään vaikertavia kitarasooloja käyttäen peukalon kynttä plektrana.Hän pystyi laulamaan myös uskottavasti bluesia, koska hänen kieltään ei ymmärretty.

Oikeasti Granbergillä ovat kaikki sormet tallella, ja hän on lupautunut esiintymään myös Pajalan gaalaillassa. Niemen kirjassa Gregerin oudon kielen uskottiin olevan Skoonesta, mutta oikeasti Bengt Granberg on kotoisin Piittimen läheltä Älvsbystä, joten hän puhui sikäläistä murretta.

Titta mera om Pajala Galakväll här: http://www.facebook.com/events/335962676521405/?fref=ts

 

Lapin tangokuninkaalliset avaamassa suomalaistangon juhlavuotta Enontekiöllä

by Arto.

”Suomalainen tango 100 vuotta- Enontekiöltä Helsinkiin” 

Vuoden 2012 Lapin tangokuninkaalliset Susanna Kunnari ja Mika Jefremoff

Suomalainen tango täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja juhlat käynnistyvät ensi viikonvaihteessa komeasti Enontekiöltä.

Juhlavuoden avauksessa ovat vahvasti mukana  Lapin ensimmäiset tangokuninkaalliset Mika Jefremoff ja Susanna Kunnari.

He esiintyvät ensin perjantaina 15.2. Enontekiöllä järjestettävässä  tangoväritteisessä kulttuurijuhlassa paikkakunnan  koululaisten  kanssa ja seuraavana päivänä lauantaina 16.2. he toimivat  tuomareina Tangojuniori-laulukilpailun valtakunnallisessa avauksessa Tunturi-Lapin luontokeskuksessa klo 13.00.

Suomalaisen Tangon Satumaa-yhdistyksen  järjestämä Tangojuniori-laulukilpailu on osa Seinäjoen Tangomarkkinoiden ohjelmaa tänä vuonna jo kuudetta kertaa. 

Karsintoja järjestetään kahdeksalla paikkakunnalla ja Enontekiö on ainoa paikkakunta tänä vuonna Lapissa.

Laulukilpailun suojelija tangokuningas vuodelta 1989 Risto Nevala  kirjoittaa:

” Suomalaisen Tangon Satumaa-yhdistys on ideoinut kilpailun, joka tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuksia, elämyksiä ja kasvattavia kokemuksia. Minulla on ilo toimia tämän Tangojuniori-laulukilpailun suojelijana. Tangojuniori on monipuolinen lasten laulukilpailu, jossa osallistujat voivat esittää omalle tyylilleen sopivia lauluja tangoista iskelmiin ja lastenlauluihin. Asiantuntijaraadin antama kannustava palaute antaa jokaiselle henkilökohtaisen mahdollisuuden kehittää omia kykyjään laulun tai muiden esiintymistaitojen saralla. Tangojuniori-kilpailu osatapahtumineen tarjoaa koko perheelle mukavaa yhdessä oloa. Kannustan kaikkia osallistumaan!”

http://www.suomalaisentangonsatumaa.fi/tangojuniori/Tangojuniori/Ilmoittautuminen.html

LEVY: Bourbon Boys, omintakeista ryskettä Korpikylästä

by Arto.

Bourbon Boys: Shotguns, Trucks & Cattle (Despot Records) ☼☼☼☼

Kun maajussi Haaparannan pohjoisimmasta kolkasta, Pär Hulkoff Ruotsin Korpikylästä, hyppää traktorinsa selkään, kopsasee bootseistaan lannanjämät ja käynnistää moottorin, ääni on dieselin.

Pärin tapa tulkita Teksas-musaa  Bourbon Boysien kanssa on tätä päivää.

”Raakana sisään, raakana ulos”, sanoisi, kaakamolainen musiikkimaestro Paavo Kulju hänen Shotguns, Trucks & Cattle-albumin lauluista, sillä vaikka banjo ja akustinen kitara soivatkin paikoin kutsuvasti, metsähakkuriakin käytetään surutta.

Tornionlaaksosta tulee hiton hienoa Teksas-musaa. Jos Kiiruna tunnetaan lauluharmonioistaan ja americanan pohjoisena pesäkkeenä, niin etelässä HaparandaTorniossa pelataan isommilla vaihteilla ja rokataan rankasti.

Suomen puoli tuntee Greedy Pigin ja Free Riden, jotka vastaavat mielellään ZZ Topin tai Lynyrd Skynyrdin antamiin savumerkkeihin. Saman nuotioon puhaltaa myös Hulkoff, mutta hänen  Bourbon Boysin  kivijalka on kuitenkin enempi countryssa kuin rockissa.

Leveällä Amerikan englannilla Shotguns, Trucks & Cattle-levyllä laulavan Hulkoffin sankareita ovat vanhan liiton miehet Johnny Cash, Waylon Jennings ja David Allan Coe.

Kyse ei ole mistään sofistikoidusta Nashville-countrysta, vaan enemmän omia vapauksia ottavasta outlaw-meiningistä. Mukana levyllä on tietysti myös räväkkää rokkausta, jossa voi kuulla häivähdyksiä Bruce Springsteenistä, Elviksestä, Hurriganesista ja jopa Rednexistä.

Hulkoff osaa tehdä musiikkijuttujaan persoonallisesti ja täysillä, mutta pilke silmäkulmassa.

Väylän toiselta rannalta katsottuna Pär on siitä outo rokkari, että hän sanoo rakastavansa Tornionlaaksoa ja että Korpikylään on mukava palata aina kiertueen jälkeen. Rammsteinia tornionlaaksolaisella uholla esittävä Raubtier teki Hulkoffista Ruotsissa tunnetun, mutta Bourbon Boys oli kuitenkin ensin.  Shotguns, Trucks & Cattle-levyn laulut ovat syntyneet nimittäin suurimmilta osin jo 1990-luvulla.

Alkuperäisen Bourbon Boysin Hulkoff perusti nykyään parhaiten the Hardships-bändistään tunnetujen haaparantalaisveljesten Daniel ja Emil Kreivin kanssa. Yhtye soitti kourallisen keikkoja. Heille tarjottiin levytyssopimusta ja he äänittivät läjän demoja, joista yksi Rock `N` Rollin Man päätyi Music From Torne Valley (Vol 2)-kokoelmalle 2009, mutta homma hyytyi.

– En luopunut lauluista. Siirsin ne vain hetkeksi syrjään. Rockunelma maailman valloituksesta säilyi, Hulkoff sanoo.

Hän odotti sopivaa hetkeä, kunnes alkoi puhua Bourbon Boysin elvyttämisestä Raubtier-rumpali Matt Buffalolle.

– Vanhat lauluni heräsivät henkiin, kun palkkasimme erään rankan ryyppysession päätteeksi tiimiimme vielä maailmanluokan kitaristi-tuottajan Jonas Kjellgrenin ja loistavan basistin Kenneth Seilin, kehuu Per ja vakuuttaa, että hänellä on kasassa bändi, joka saa varmasti kaikkialla punaniskat hikoilemaan.

Arto Junttila