Syyskuussa ilmestyy pajalalaislähtöisen kitaristi-laulaja Örjan Mäen yhtyeen The Favorite Hippiesin esikoisalbumi Sidekick Stories.
Jenny on yksi levyn yhdestätoista raidasta, loistava ja vahva Neil Young-henkinen biisi.
Sidekick Stories-levyllä tullaan kuulemaan ajatonta ja konstailematonta musiikkia, joka on tehty taidolla ja rakkaudella. Luvassa on juureva paketti, jonka kaikki laulut ovat Mäen käsialaa. Voidaan puhua jopa Örjanin ensimmäisestä sooloalbumista, jossa hänen kanssaan soittavat kitaristi Johan Mäki, basisti Matti Kauppi ja rumpali Fredrik Elenius.
Vaikka Örjan kiersi kolmetoista vuotta pohjoista Ruotsia ja Suomea bluesbändi Brickyardin kanssa, country on tulevalla levyllä vahvemmin läsnä kuin blues.
Syynä on tietenkin Willy Clay Band, johon hän liittyi muutettuaan Pajalasta Kiirunaan. Yhtye ankkuroitui vahvasti americanaan ja Mäen tie vei syvemmälle Amerikan Etelän musiikkiin.
Alkuvuodesta 66 vuotta täyttänyt Robert Gordon on jo vuosien ajan ollut tuttu vieras Suomessa järjestetyissä rock’n roll tapahtumissa.
Kemin sisäsatamassa viikonloppuna (26.-28.7.) järjestetty Run to Sixties–moottoripyörätapahtuma on kuulunut pohjoisen kesään jo toistakymmentä vuotta.
Merilappilaisen Northern Vikings moottoripyöräkerhon järjestämässä tapahtumassa ovat pääosissa Harley Davidson -pyörät, mutta kuten aina onnistuneisssa juhlissa – oli nytkin bileissä hyvällä musiikilla suuri osuus. Tällä kertaa musiikkitarjonnasta vastasivat muun muassa Maya Paakkari, Olli Ontronen & Mighty Shitty, Nine Lives sekä lauantai-illan päätteeksi lavalle noussut amerikkalainen rock’n roll legenda Robert Gordon (s. 29.3.1947, Washington D.C.).
Kemin sisäsatamassa sijainneelle keikkapaikalle Robert Gordon saapui vuoden 1966 Pontiacin kyydissä.
Robert Gordon aloitti uransa 1970 -luvun puolivälissä New Yorkilaisen Tuff Darts– punkbändin solistina, mutta siirtyi pian esittämään itselleen ominta musiikkia, eli perinteistä rockabillyä ja rock’n rollia. Kitaristi Link Wrayn kanssa tehdyt kaksi ensimmäistä lp:tä (”Robert Gordon with Link Wray” -77, ”Fresh Fish Special” -78) toivat Gordonin listoille ja suuren yleisön tietoisuuteen. Vaikka Wrayn kanssa tehtyjä levyjä pidetään yleisesti ottaen Gordonin uran parhaina, niin levytyksissään hän ei juurikaan ole laadusta tinkinyt – määrästä kylläkin, sillä erinäisten discografioiden mukaan miehen studiojulkaisuja on vain reilut kymmenen kappaletta.
Wrayn lisäksi Robert Gordon on tehnyt yhteistyötä myös muiden arvostettujen kitaristien kanssa. Kiertuebändissä on ollut aikoinaan mukana muun muassa Duke Robillard ja studiossa Gordonia ovat säestäneet esimerkiksi Chris Spedding ja Danny Gatton. Kemissä taustalla soittivat kemiläis -luleålaisen Sun Catsin ja paikallisen Nine Livesin riveissä vaikuttavat kitaristi Jarno Tiihonen ja basisti Lauri Valkonen sekä Sun Cats rumpali Thomas Ryden. Kuten odottaa saattoi, hoiti taustakokoonpano hommansa enemmän kuin mainiosti. Erityisesti Jarno Tiihosen tiukkaa kitarointia oli ilo kuunnella.
Run to Sixties -tapahtumassa Robert Gordonin säestyksestä huolehtivat Nine Lives yhtyeen kitaristi Jarno Tiihonen, basisti Lauri Valkonen ja Sun Cats rumpali Thomas Ryden.
Robert Gordonin musiikillisia maneereja ovat aina olleet matala lauluääni ja hyvin coveroidut rock’n roll standardit. Kemissä Gordon aloitti puolitoista tuntia kestäneen keikan omalla ”The Way I Walk” kappaleellaan ja lopetti sen Johnny Burnette rock’n roll trion ”Rockabilly Boogieen”. Biisien väliin mahtui nippu rock’n roll klassikoita joista tunnetuimpia lienee Elviksen ”Little Sister”, Cliff Richardsin levyttämä ”Move It” ja niin ikään Johnny Burnetten laulukirjasta valitut ”Rock Therapy” ja ”Just Found out”.
Kemiläiset basisti Lauri Valkonen ja kitaristi Jarno Tiihonen Robert Gordonin ”isällisessä puhuttelussa”.
Setin kevyempää linjaa edustivat aivan kuin Robert Gordonille tehty Leroy Van Dyken kantriralli ”Walk on By” ja Don Gibsonin ”Sea Of Heartbreak”. Viimeistään keikan loppupuolella kuultu itsensä Bruce Spiringsteenin Gordonille kirjoittama ”Fire” osoitti, että juuri tämän legendan kiinnitys tapahtuman pääesiintyjäksi oli oikea valinta.
Kuten herrasmiehelle sopii, kätteli Robert Gordon eturivissä olleita naisfanejaan tiuhaan tahtiin.
Karismaattisena tunnetun Robert Gordonin esiintyminen kieli vuosikymmenten kokemuksesta. Yleisön mies otti haltuunsa niin lauluillaan kuin leppoisalla olemuksellaankin. Gordonin väsymätön eturivin kättely ja kevyt huulenheitto sopivat biker -henkiseen illanviettoon kuin Harley Davidson Suomen maanteille – eli vähintäänkin hienosti.
Roots´n River Blues järjestetään 4-5. lokakuuta Rovaniemellä jo 15. kertaa. Juurimusiikkia tarjoillaan perjantaina City-Hotellin Bull Bar & Grillissä ja lauantaina Hotelli Pohjanhovissa.
Vanhakantaisen soulin ystäville on luvassa todellista mannaa lauantai-iltana 5.10. Hotelli Pohjanhovissa. Illan pääesiintyjää, amerikkalaista Tad Robinsonia, pidetään eräänä aikamme johtavista soulbluesin taitureista. New Yorkissa varttunutta etelän soulin virtuoosimaista taitajaa ja harpistia säestävät suomalaiset huippuosaajat, kitaristi Jonne Kulluvaara, basisti Jaska Prepula ja rumpali Juppo Paavola.
Tad tulkitsee Chicago-bluesia ja Memphis-soulia vahvalla ja sielukkaalla tavalla. Hänen laulussaan voi kuulla kaikuja niin Al Greenin kuin O.V. Wrightin tyylittelyistä, Bobby Blue Blandin syvyyttä unohtamatta.
Harvinaislaatuisesta herkusta päästään nautiskelemaan jo perjantai-iltana kun festivaalin suojelija brittikitaristi Otis Grandvauhdittaa mestarin otteilla paikallisenSlim Butler & The Slimcutsin vetoa City-hotellin Bull Bar & Grillissä.
Slimin omaperäinen ja taidokas näkemys bluesista on herättänyt ansaittua huomiota myös Suomen rajojen ulkopuolella. Viime kesänä ilmestynyt debyytti-cd Inner Blues sai osakseen ylistävän vastaanoton kotimaisen ja kansainvälisen lehdistön lisäksi myös ostavan yleisön parissa.
Juhlafestarin saa kunnian aloittaa rovaniemeläinen Terho Keskitapio, jonka yleisö tuntee paremmin jazzkitaristina. Bull Bar & Grillissä hän kuitenkin esittelee uuden modernia kitaravetoista bluesia esittävän trionsa Blues co:n, jossa Hannu Raudaskoski soittaa bassoa ja Mikko Silander rumpuja.
Pohjanhovin lauantain toinen tähtiesiintyjä on Robbie Hill, nuori skotlantilaiskitaristi, joka saapuu hienon Price To Pay– ensilevynsä nosteessa monikansallisen yhtyeensä The Blue 62`s kera Lappiin. Robbien lisäksi lavalla nähdään suomettunut amerikkalaisbasisti Jesse King ja oululainen rumpali Tatu Pärssinen.
Robbie Hill & The Blue 62`s syntyi Robbien jätettyä Skotlannin taakseen ja muutettua keväällä 2012 Helsinkiin mukanaan vain reppu ja luottosoittimensa 1962 vuosimallin Fender Stratocaster. Kitaristi Otis Grandin Suomi-kehut olivat saaneet hänet uteliaaksi ja nyt hänen trionsa on jo saanut jalansijan valtakunnan bluesmusiikkipiireissä vauhdikkailla live-esiintymisillään ja erinomaisella debyyttilevyllään.
WRISTSHAKERS
Lauantai-illan päätteeksi, sen kääntyessä aamuyöhön, Rovaniemen rokkaava blueslähettiläs Wristshakers tekee, ensimmäisen virallisen keikkansa kotikaupungissaan uudistuneella kokoonpanolla.
Yli 30 vuoden ajan lappilaista r&b:n peruskalliota takoneen instituution tuoreena solistina kuullaan kaupungin omaa poikaa, Jussi Nykästä, tuttua muun muassa AC Greenhousen ja Harvesteri-yhtyeiden riveistä. Vakimiehistöstä ovat tallessa kitaristi Kepa Härkönen ja basisti Hannu Lehtomaa, mutta rumpalin pallille asettuu Wristareitten ihka ensimmäinen rumpali Mikko Koivula.
Roots´n River Bues on eräs valtakunnan pitkäikäisimmistä bluestapahtumista. Vuonna 1995 perustetussa juurimusiikin tapahtumassa on vuosien varrella vieraillut lukuisia maailmanluokan artisteja sekä koettu unohtumattomia ja ainutlaatuisia musiikillisia hetkiä. Napapiirillä vierailleista huippuesiintyjistä mainittakoon muun muassa Tower Of Power, Johnny Adams, Jimmy Johnson, Honeyboy Edwards, Homesick James, Dr. Feelgood, C. J. Chenier & Red Hot Louisiana Band, Bob Brozman ja Carey Bell.
Hotelli Pohjanhovin (5.10.) pääkonsertin ennakkolippujen myynti alkaa syyskuun alussa Musiikkimestareilta ja Hotelli Pohjanhovista. City-Hotellin Bull-klubin liput ainoastaan ovelta.
Yhdestoista Qstock-festivaali alkaa tänään perjantaina aurinkoisissa tunnelmissa. Festivaalin viimevuotisen kävijäennätyksen rikkoontuminen varmistui ennakkomyynnin päätyttyä eilen torstaina.
Viime vuonna festivaali saavutti kaikkien aikojen ennätysyleisönsä, noin 28 000 kävijää ja nytkin lauantai on jo loppuunmyyty
Portille jää myyntiin ainoastaan muutaman sadan lipun erä sekä perjantain että kahden päivän lippuja. Lippuja myydään tänään festivaalin portilta klo 14 lähtien niin kauan kuin lippuja riittää.
Festivaalialueen portit avataan klo 14, jolloin myös rannekkeenvaihto festivaalialueella käynnistyy. Kahden päivän lippua voi myös vaihtaa rannekkeeseen Torinrannassa klo 10-18, Stockmannin One Wayssä klo 12-17 ja Nallikari Campingin kahviossa klo 12-21. Päiväkohtaiset liput sekä kaikki e-liput vaihdetaan rannekkeeseen ainoastaan portilla sinä päivänä, jolle lippu on ostettu.
Alueelle saapumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa erityisesti tänään perjantaina, kun alueelle saapuu lyhyessä ajassa paljon ihmisiä.
Kauko Röyhkä & Narttu oli kymmenvuotisen taipaleensa aikana kovan livebändin maineessa, muttei silti tehnyt kunnollista konserttitallennetta. Nyt sekin asia on korjattu.
Svart Records julkaisee Nartun viime syksyn paluukeikoilta koostetun, erittäin korkeatasoisen livealbumin CD:nä, tuplavinyylinä ja diginä. Kaikki viimevuotiset keikat nauhoitettiin, ja tuottajana toimineen kitaristi Tommi Vikstenin johdolla niistä kerättiin olennaisin ydinmehu tehokkaaksi 80-minuuttiseksi paketiksi, joka toimii sekä klassisena livealbumina että mainiona läpileikkauksena Nartun tuotannosta.
Pois valoista – live 2012 julkaistaan 8. syyskuuta. Rajoitettu ensipainos sisältää lisäksi bonuskappaleet Maa on voimaa ja Preerian kuu. Ensimaistiaisena albumilta julkaistaan nimikappaleesta Pois valoista tehty musiikkivideo, jonka on toteuttanut Olli Hurskainen.
Albumilla mukana ovat useimmat yhtyeen klassikkobiiseistä ja muutamia vähemmän tunnettuja helmiä. Bändissä ovat Kaukon lisäksi mukana Tommi Viksten (kitara), Jarmo Heikkinen (kitara), Heikki Tikka (rummut), Mats Huldén (basso) ja Pekka Gröhn (koskettimet).
Högsommarfest on tullut jäädäkseen. Ainakin tapahtuman puuhamies Sven Keskitalo oli yhtä hymyä ja toivotti pääkonsertin päätteeksi useamman sadan yleisön tervetulleeksi myös ensi kesänä.
Ruotsin Korpikylä, keskellä idyllisintä tornionlaaksolaista maalaismaisemaa oli oiva paikka tapahtumalle. Kun kurkisti Harjugårdenin koivujen välistä, näki alas laaksoon ja Väylälle.
Heinät oli nostettu seipäille, joten tilaa löytyi parkkipaikoille ja Högsommarfestin sunnuntain huipennus oli järjestetty, niin kuin pitääkin, sopivasti ennen iltalypsyä.
J. P. Nyströms
Vaikka sadekuurot ajoittain kastelivat juhlakansaa, väki enempi lisääntyi kuin väheni. Sokerina pohjalla olivat yleisömangneetit, J.P. Nyströms ja Raj-Raj Band. Molemmilla näytti olevan omat faninsa ja molemmissa oli mukavasti mukana tunnetusti suomalaistakin musiikkiperinnettä. Yhdistävänä tekijänä myös tarinankerronta ja huumori, joka JP:llä oli Svante Lindqvistin kontolla, kun se Raj-Rajssa sykkii ja kukkii koko bändissä.
Kappaleista jäivät erityisesti mieleen Svanten laulama Min längtan hem är större än jag tror ja Raj-Raj Bandilta eka kertaa livenä kuulin Hasse Notstenin Amerikan reissun tuliaisen Sydämensä kamarin. Mukava oli kuulla myös Leipäjärvipolska, jolla hanuristi Fredrik Isaksson sai Riksspelman-raadin polvilleen.
Marc de Tugny ja Aarre Hakomäki
Ennen Högsommarfestin konserttia, oli kurssitettu viikonloppu soittajia ja jammailtu illat. Lauantaina neljä Raj-Raj Bandin jäsenestä koostunut Heart Break Band vauhditti tansseja Hulkoffgårdenissa talon ”isännän” Perin ollessa keikalla Bourbon Boysinsa kanssa Mataringissä.
Sunnuntaina pääkonsertissa kuultiin aluksi kurssilaisten taidonnäytteitä. Mitä kerkesin kuulla, varsin pitkälleoppineita ja taidokkaita pelimanneja olivat ja bluegrassyhtyeestä tunnistin jo puoliammattilaisiksi luettavat Mark de Tugnyn ja Aarre Hakomäen.
Kaustiselta tuleva Karuna oli illan ainoa suomalainen yhtye. Eittämättä yhtyeen keskiössä oli nyckelharpan eli avainviulun soittaja Esko Järvelä. Syystäkin Sven Keskitalo spiikissään hänet erikseen esitteli, mutta paitsi että pelimanneja riittää hänen suvussaan useassa polvessa, tämän nuorukaisen soiton virtuositeetti Korpikylässä osoitti, että hänestä varmasti kuullaan tulevaisuudessa.
Karuna
Nilla ja Nik Märak Saamenmaasta toivat mieleeni Ison Ailun sanat, ettei joikua saa museoida, vaan täytyy kokeilla, vaikka epäonnistuisi. He toteuttivat ajatusta, puhuivat pienen alkuperäiskansan äänellä, asiaa ronskisti itseironialla höystäen ja joiku hengitti. Kuultiin myös tangoa ja naisia säestäneen hanuristin esittämä Lokomobilen-ralli Överkalixin murteella, jota on yhtä vaikea ymmärtää kuin stadin slangia.
Thore ja Thuva Härdelin toivat tervehdyksensä Helsinglandista. Thoren isä toimi 12 vuotta opettajana Övertorneålla, joten veri vetää miehen usein nuoruusmaisemiin. Helsinglandin kansanmusiikki on sikälikin merkittävää tornionlaaksolaiselle kansanmusiikille, että muusikko Hasse Alatalo, sai innoitteensa alueen musiikkirenesanssista ja alkoi kerätä täkäläistä musiikkiperinnettä ja syntyi yhtye Norrlåtar ja kirja Nurmenlintu.
Gun Olofsson ja Martin & Thore Wilhelmsson RRB:stä
Sisaret- ja Jord-yhtyeistä tutuksi tulleen Gun Olofssonin tapa esittää musiikkia on hänen omansa. Gunista löytyy sekä draamaa, että positiivisuutta. Hänessä yhdistyy laulu, runo ja teatteri. Konsertissa hän oli liikkeellä jazz- ja tangoelementein. Toki Lehtimetsän siimeksessä-tyylistä kansanlauluakin kuultiin.
Högsommarfesissä muisteltiin myös Korpikylän omaa pelimannia Sigurd ”Sigge” Kenttää, jonka syntymästä tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta. Samalla tapahtumassa vahvistui ajatus, että tässä maaperässä kansanmusiikilla on mahdollisuus uudelleen juurtua ja kasvaa.
Kysyikin mielessään, eikö olisi oikea aika TornioHaaparannan vuosi vuodelta näivettyvän Rajasoiton yhdistää voimansa Hörsommarfestin kanssa ja siirtää harmonikkakilpailu leireineen Korpikylään.
Kaikkinensa eilisestä pääkonsertista nousi päällimmäiseksi lausahdus; Kyllä maalla on mukavaa.
Heidi Kyrö on koonnut Laulustudioonsa Hämeenlinnan Turuntielle heinäkuun ajaksi näyttelyn, jossa on muistoesineitä hänen 20-vuotisen uran varrelta.
Heidin Pop up-museossa voi nähdä muun muassa valokuvia hänen kotialbumistaan ja videoita, aidon ja oikean tangomitalin, esiintymisasuja ja paljon muuta yllättävää.
Mukana on myös Heidin ensimmäinen omakustannelevytys, joka tehtiin yhdessä Souvareiden kanssa ja jota painettiin vain 500 kappaletta.
Yksi museon aarteista on Jampe Holopaisen tekemä fanikirja. Holopainen on seurannut Heidin uraa pitkään ja tatuoinut laulajan kuvan käsivarteensa.
Monet Heidin fanit ovat osallistuneet museon kokoamiseen esimerkiksi lainaamalla valokuviaan ja muistojaan museoyleisön nähtäväksi.
– Kivoja muistoja nousee esiin, kun näitä katselee. Eikä löydy yhtäkään kuvaa, josta en muistaisi, missä se on otettu. On ollut ihanaa muistella menneitä.
Yksi hilpeimmistä muistoista on Heidin fan clubin Heidukki-lehti.
– Olin itse päätoimittaja. Heidukki on kummitätini Seijan minulle keksimä lempinimi, Heidi paljastaa.
Hämeenlinnasta Heidin on tarkoitus siirtää esineet jossain vaiheessa hänen synnyinkaupunkiinsa Kemiin.
Syyskuussa ilmestyy pajalalaislähtöisen kitaristi-laulaja Örjan Mäen yhtyeen The Favorite Hippiesin esikoisalbumi Sidekick Stories.
