Laulaja, kitaristi ja lauluntekijä Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamo juhlistaa 30-vuottaan muusikkona uudella levyllä Inside Out ja julkaisukiertueella, jonka pohjoisin pysäkki on Kemi.
– Inside Out on minun kymmenes kiekko laulavana kitaristina ja samalla ikään kuin uusi alku tulevaan.
– Kuten levyn nimikin sanoo, halusin päivittää tekemisiäni paljastamalla musiikillista sisimpääni sellaisena, kuin se tällä hetkellä näyttäytyy, Jo`Buddy kertoo.
Roots-taituri pitää juhla-albumiaan tähänastisista aikaansaannoksistaan parhaana.
– Fiilis on rennompi kuin koskaan aikaisemmin. Se ei ole syntynyt hetkessä, vaan vuosien keikkailun mukanaan tuoma työvoitto, mies uskoo.
Inside Out-kiekolla kuullaan maanläheinen sekoitus Jo`Buddy-musiikkia, joka sisältää mausteita garagerockista, swampbluesista, cajunista, zydecosta, jazzista, soulista, countrysta, rhythm & bluesista ja gospelista.
Kemin Chilloutissa Jo`Buddy esiintyy Sarjakuvapäivien yhteydessä 4. 10. klo 23.30.The Uplifters-yhtyeen kanssa, johon kuuluvat basisti Tomi Laine ja rumpali Kingfish Willie. Sitä ennen klo 20.00 alkaen esiintyy paikallisia jamikokoonpanoja.
SIELTÄ TÄÄLTÄ Helsingissä jo perinteeksi muodostunut Hectorin joulunalusajan konsertti nähdään tänä vuonna kolmella paikkakunnalla.
Hectorin ”LÄSNÄ”-konsertit esitetään Turun Logomossa 2. joulukuuta, Helsingin Kulttuuritalossa 5. joulukuuta ja Tampere-talossa 8. joulukuuta. Lipunmyynti konsertteihin alkaa lauantaina 5. lokakuuta.
Hectoria työllisti reilusti toista vuotta paitsi hänen viikottainen radio-ohjelmansa YLEn Radio Suomessa, myös roolityöt Lahden kaupunginteatterin Hair-musikaalissa. Nyt taiteilijalla on jälleen aikaa musiikin tekemiselle ja hän on valmistelemassa yllätyksellisiä konsertteja yleisölleen.
– Joka vuosi ohjelmisto on ollut hieman erilainen, Hector toteaa.
– Mukaan valitaan monipuolisesti vanhoja hittejä, mutta myös sellaisia albumiraitoja, joita ei ole kuultu aikaisemmin livenä. Mukana saattaa olla myös jotain jouluista tai jopa kantaesityksiä uusista kappaleista.
Hector paljastaakin valmistelevansa vihdoin uutta levyä Power Bandin nokkamiehen, tuottaja Okko Larun kanssa.
– Tavoitteena on julkaista ensi vuonna uusi albumi kun 10 vuotta tulee täyteen Ei selityksiä -albumin julkaisusta”, Hector kertoo.
Mukana tämän vuoden ainoissa konserteissa sekä tietenkin myös tulevalla levyllä on Power Band, jonka muuntautumiskyvyn ansiosta Hectorin visuaalisestikin näyttävät konsertit voivat olla mitä tahansa kamarimusiikkihenkisen tuokion ja muhkean rock-show’n väliltä.
Tornion Hellälään parhaillaan rakennettavassa uudessa tapahtumakeskus Torandassa järjestetään 22.marraskuuta joulugaala, jonka tähtiesiintyjinä ovat Jukka Poika, Danny ja Mamba. Samalla tapahtuma on Toranda Events-keskuksen vihkitilaisuus.
Illan järjestelyistä vastaavan Eventworks Oy:n Markku Könkään odotukset ovat korkealla.
– Tarjoamme merilappilaisille ihmisille jotain sellaista, mihin täällä ei ole joulutapahtumien suhteen aiemmin totuttu. Illan liput pitävät sisällään herkullisen buffet-tyylisen juhlaillallisen, loistavaa musiikkia sekä jouluista tunnelmaa upeassa miljöössä.
Muutenkin Köngäs on innostunut tapahtumakeskuksen tarjoamista puitteista.
– Torandan juhlahalli on miltei kuin elokuvastudio, ja se on helposti muutettavissa aina tarpeen mukaan. Koristeita, kalusteita, valaistuksia ja tilanjakajia käyttämällä se voi tänään olla joulupukin luola ja huomenna yrityksen 100 -vuotisjuhlan vip-tila.
Torandan joulugaala
19:00-21:00 Illallinen
21:00 Jukka-Poika
23:00 Danny
01:00 Mamba
Taas On Meno Päälä-konsertissa osoitettiin kunniaa pajalalaiselle kansanviihdyttäjäkaksikolle Kaggen & Bengt-Ola, mutta ennen kaikkea lauantai- iltapäivä oli paikallisen musiikin jykevä voimannäyttö.
Pajalan Folkets Hus oli myyty loppuun jo torstaina, mutta vielä esityksen alla puolensataa ihmistä oli kyselemässä peruutuspaikkoja. Illan mainio juontaja KG Aasa vitsailikin, että illan onnellisin mies oli sponsori Allan Lehto, joka näin sai perua perjantain lehtiin tarkoitetut ilmoitukset.
Magnettes tulevaisuuden nimi (kuva: Tane)
Aika monta kertaa on tullut istuttua Hetan Marianpäivien konserteissa. Niissä on kokenut, kuinka saamelaisten yhteenkuuluvuuden henki vaikuttaa ulkopuoliseenkin.
Samaa aistin Pajalassa. Illan maagisin hetki oli Magnettes-duon, SannaKalla ja Rebecka Digervall esiintyminen. Lauloivat tietenkin rakkaudesta,mutta kuljettivat syviin vesiin. Laulu keinutti venettä ja kysyi Who you are?, mutta samalla sanat puhkuivat päättäväistä tahdonvoimaa.
Kun he lainasivat ”lainin” Torvald Pääjärven klassisesta Ei se kannatte-laulusta ja rykäisivät päälle we are the best, tytöt osuivat. Silmäkulma kostui muillakin kuin allekirjoittaneella. Hauras, vähäeleinen ja kaunis esitys.
Yllättävää ja ilahduttavaa oli kuulla, miten juuri nousevan polven edustajat ottivat esityksensä kaikella vakavuudella ja hartaudella.
Viktor Fors Mäntyranta kypsyy kuin viini vanhetessaan
Lyömätön Raj-Raj Band
Viktor Fors Mäntyrannan versio Totta Näslundin laulusta Sex fot under oli vaikuttava. Laulun lisäksi hänen peltikitara ja Markus Forsbergin itkevä punainen sähkis syvensivät vielä Tom Waits-mäistä tunnelmaa. Viktor lupasi meänkielentää tekstin pian. Jos niin tekee, laulu takuulla uppoaa tornionlaaksolaiseen maaperään.
Pajala Truck CO:n Marie Willman lähetti terveiset yläkertaan juhlakaluille hyvin aikaan sopivalla tuulilaululla September.
Hilpeämpää menoa konsertissa tarjosivat konkaritRaj-Raj BandjaJord. Soiton riemu on molemmilla yhä tallella ja yleisö kertalaakista mukana. Illan juhlittujen sankarien repertuaarista Raj-Raj Band oli napannut J. Alfred Tannerin kupletin Amerikan laulu ja yhtyeen tuoreelta albumilta kuultiin Rolf Digervallin rillumarei Rantakylän mies. Jord taas yllätti Duke Ellingtonin jazzstandardilla Don`t get around much anymore, jossa kuultiin upeaa laulantaa Susanne Rantatalolta ja Johanna Lindgreniltä ja jammailua, joka äityi Erling Fredriksonin ja Jan Johanssonin toimesta niin voimalliseksi, että seuraavassa Soma-polskassa, Erlingin pystybasson jalka petti. Se ei kuitenkaan menoa häirinnyt, vaan kekseliäs muusikko parilla vippaskonstilla, sai soittonsa yleisölle kuuluviin, ja jami päättyi kaksinverroin mehukkaampaan loppukiihdytykseen.
Eniten illan esiintyjistä Kaggen & Bengt-Ola-lauluissa oli kiinni Peter Fredriksson, jolle laulut olivat tuttuja lapsuudesta, koska Kaggen asui naapurissa. Suomalaista tangoa taas esitteli pajalalaisille Daniel Sandström. Hän lauloi tangotKuu, kylmä kuningatarjaJos minut vielä kohtaat. Hän osallistui aikanaan Seinäjoen Tangomarkkinoille ja sijoitus oli 11.
Luonnollisesti Taas On Meno Päällä-konserttia siivittivät myös hauskat tarinat. Kaggenista jäi erityisesti mieleen, että hän muisti kaikki Ruotsin kalenterin nimipäivät ulkoa ja opettajana hänellä oli arvosteluasteikko: Aika hyvä, Villin hyvä ja Riethaan hyvä. (5/5 Väylän Pyörrettä)
Saamenmaan isän Nils-Aslak ValkeapäänÁillohačča 70-Jagi Riemut-juhlakonsertit Helsingin Savoy-teatterissa 7.11 ja kulttuurikeskus Sajoksessa Inarissa 9.11.tuovat yhteen joikaajia ja muusikoita, joiden kanssa hän teki yhteistyötä.
70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettävissä konserteissa muistellaan Valkeapään elämäntyötä ja uraa.
Niitten taiteellisena johtajana toimii säveltäjä ja muusikko Seppo Paroni Paakkunainen, joka johtaa Áillohaš Doahkkia, jossa soittavat Esa Kotilainen, Ilpo Saastamoinen, Matti Kontio, Eerik Siikasaari ja Rune Leskinen. Mukana ovat myös tutut joikaajat Johan Anders Bær, Ulla Pirttijärvi ja Niko Valkeapää. Lisäksi yllätysvieraina ”Ailun väärtejä”.
Konsertti on musiikin ja visuaalisuuden vaikuttava kokonaisuus. Salissa yhteen sulautuvat Nils-Aslak Valkeapään joiut, valokuvat sekä hänen runonsa.
Runsaan viikon jälkeen Big Brother-talon omasta tahdostaan jättänyt Andy McCoy sai verkkolehti Egorazzin mukaan vaivan palkkaa 25 000 euroa, kun muut ilmaista julkisuutta ja Reetukin vain alle puolet Andyn saamasta summasta.
Monen mielestä Andy olisi voittanut kilvan, jos olisi jatkanut loppuun. Iltalehti teki lähdön jälkeen kysymyksen siitä, kiinnostaako BB McCoyn lähdön jälkeen. Yli 35 000 vastasi ja 97% oli sitä mieltä, ettei kiinnosta.
Rocklegenda esitteli itsestään monelle uusia puolia, joista oli helppo pitää. Ei sitä räyhäävää isontalonanttia, joka ajoi muun muassa Foo Fighter-kitaristi Chris Shiflettin kotiin. Andy oli mietiskelevä, sovitteleva, tarinoiva. Miehestä pidettiin talossa.
Kun minimiaika oli ummessa, hän jätti julkkis-Big Brotherin ja kuittasi 25 000€. Lähtö osui myös sopivasti ennen hänen taidenäyttelyään, joten homma lienee sovittu ennakkoon tuotantoyhtiön kanssa.
Kitaristi ja yhtyeenjohtaja Paavo Kulju (22.8.1936 – 25.9. 2013) on poissa. Hän siirtyi yläkerran orkesteriin eilen aamulla 77-vuotiaana.
Kulju oli näkyvä ja merkittävä hahmo merilappilaisessa musiikkielämässä yli viisi vuosikymmentä.
Kaikkiaan Kuljun yhtyeissä on saanut oppinsa toistasataa seudun soittajaa. Myös Meri-Lapin ensimmäiset levylaulajat 1960-luvulla hankkivat kannuksensa Paavon tallissa. Ensin Vuokko Hepo-oja ja hänen jälkeensä tulivat Tuomo Salmi ja Jouko Takalo. Vain Esko Rahkonen livahti studioon ilman hänen oppejaan.
Paavo Antero Kulju oli kolmilapsisen pienviljelijäperheen keskimmäinen. Koulussa hän oli kympin laulaja, mutta enemmän häntä kiinnosti soittaminen. Omien soitinrakennelmien jälkeen hän hankki ensimmäisen oikean kitaransa pienen Landolan 17-vuotiaana. Se maksoi 62 markkaa ja rahat soittimeen hän sai pyytämällä rapuja Kaakamojoesta.
Moni tanssireissu jäi Paavolta väliin, kun hän keskittyi harjoitteluun. Sointuja hän mietti ja kävi läpi, kun hän ajoi päivisin hevosta. Perheen viljelmät olivat viiden kilometrin päässä ja heinä- tai lantakuorman päällä istuessa, Jukka-hevosen taatessa tasaisen kaviokompin, sointukulut iskostuivat vähitellen mieleen.
Keikoilla Paavo kävi vakoilemassa muita soittajia. Eniten hän kertoi oppineensa kikkoja Pentti Pelkoselta. Öisin hän kuunteli paljon myös jazzia ulkolaisilta radioasemilta ja mieltyi erityisesti Django Reinhardtin soittoon. Myöhemmin suomalaisista kitaristeista Herbert Katzista tuli Paavon ykkössuosikki, mutta hän piti myös monipuolisesta Heikki Laurilasta.
Havaijikitaran soittoon hän innostui Onni Gideonin Tiikerihain myötä ja soittimen taitajana hänet myös parhaiten loppuvuosina tunnettiin.
Ensimmäisen keikkansa Paavo teki Tornion työväentalolla Reino Östermannin orkesterin kitaristina vuonna 1954. Seuraava kiinnitys hänellä oli Sulo Juvosen vetämässä seitsenmiehisessä Metronomissa, joka oli Kemin työväentalon vakiyhtye. Armeijan jälkeen Paavo soitti vielä puolisen vuotta Urho Saikkosen bändissä ennenkuin perusti vuonna 1958 ensimmäisen oman yhtyeensä Guapitan, jota nimeä hän käytti myös viimeisissä bändeissään.
Paavo yhtyeineen ehti säestää kaikkia Suomen huippuja Olavi Virrasta Junnu Vainioon.
– Ainoa joka otti säestäjän etelänpää oli Laila Kinnunen. Hänellä oli vähän diivan elkeitä niinkuin Olavi Virrallakin. Muistan kun Ola asteli lavalle pikkumaistissa tietenkin. Ei hän puhunut meille mitään. Ei ilmoittanut laulun nimeä, sävellajista puhumattakaan. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin kaikki muut mukaan paitsi hanuristi, joka oli nuottimiehiä ja kerkesi juuri juuri ottaa viimeisen soinnun ennen kappaleen loppua, Paavo muisteli hymyssä suin.
Paitsi Meri-Lapissa Kuljun tanssiyhtyeet kiersivät ahkeraan pohjoisemmassakin ja myös Ruotsin Tornionlaaksossa.
Vuonna 1969 Paavo siirtyi pyörittämään Kemin Valtakadulle Kuljun Musiikki- liikettä, jota hän piti pienesti Kaakamossa elämänsä loppuun asti. Siihen mennessä hän oli ehtinyt soittaa niin jazzia, poppia, rautalankaa, soulia kuin vanhaa tanssimusiikkiakin.
Liikkeitä hänellä oli myös Torniossa, mutta niiden myötä Paavon soittohommiin tuli vuosikymmenen paussi, kunnes Martti Ohinmaa houkutteli hänet takaisin kuvioihin. Paavo osti kitaran ja aloitti tavallaan alusta.
1980-luvun alun jälkeen soiton lisäksi hän tuli tutuksi uusille sukupolville musiikkitapahtumistaan, joissa pääsivät esille paikalliset kyvyt. Aluksi Kulju järjesti bändeille Lappi-rock-tapahtumia, mutta viime vuosina suosituksi tulivat hänen vetämät iskelmälaulukilpailut.
Levylle Kulju pääsi ensi kertaa vuonna 2006, jolloin ilmestyi tuplacd Paavo Kulju Live 1959-1966. Paavon Duxilla äänitetyt kelanauhoitukset treeneistä ja keikoilta siirrettiin levyille. Mukaan saatiin myös hänen melko tuoreita havaijikitaratallennuksia, jotka hän oli tehnyt jazzmuusikko Jokke Knuutisen kanssa.
Lähellä levytys Paavolla oli aiemminkin. Yksi hänen huippuyhtyeistään oli Lolitas solistinaan Esa “Best” Jokinen. Manageri Benny Hermansson oli hommannut yhtyeelle keikkoja etelään muun muassa tv-esiintymisen ohjelmaan Laajakulma ja keikan Helsingin Natsalle. Heidät huomattiin ja EMI:n johtaja Reino Bäckman tarjosi yhtyeen levytettäväksi Leapy Leen laulua Here Comes the Rain Juha Vainion suomentamana. Levytys kuitenkin tyssäsi aikataulusotkuihin.
Paavon muusikon ura oli monipuolinen ja kunnioitettava. Tutustuin häneen vasta vanhalla iällä, mutta musiikin hän otti vakavasti ja konserteissa halusi yleisölle tarjota vain parasta.
Muistuu mieleeni, kun kokosin Paavo Kulju Live-levyä ja kappaleiden tunnistuksessa jouduin käyttämään Jussi Raittisen apua, erityisesti lämmitti mestari Kuljua arvostetun ammattiveljen kommentti:
”Erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa ja hyvää sellaista. Carioca on kerrassaan loistava.”
Laulaja, kitaristi ja lauluntekijä Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamo juhlistaa 30-vuottaan muusikkona uudella levyllä Inside Out ja julkaisukiertueella, jonka pohjoisin pysäkki on Kemi.
