Rovaniemeläislähtöisen Pena Teräväisen isännöimissä Lavakauden päättäjäisissä Tampereella bailattiin ja palkittiin iskelmä- ja tanssimusiikin parhaita jo 24. kertaa.
Sisu-palkinnoilla pitkästä ja edelleen jatkuvasta työstä suomalaisen tanssikulttuurin hyväksi muistettiin Souvareita, Jussi Raittista, Kari Kuuvaa, Markus Allania, Nalle Lehtosta sekä parivaljakkoa Mikko Alatalo & Harri Rinne.
Lisäksi palkittiin radioidenKuukauden Levy–voittajat vuoden 2012 ajalta, ja sieltähän löytyvät ykkössijalta muun muassa lappilaislähtöisten Suvi Teräsniskan Hän Tanssi Kanssa Enkeleiden ja Teuvo Oinaan Tähtiä Täynnä.
Paikalla Lavakauden päättäjäisissä oli kymmenittäin artisteja juhlimassa ja esiintymässä muun muassa Teuvo Oinas, Kaija Pohjola, Janne Leino, Jaska Mäkynen, Dimitri Isberg, Sari Hellsten, Kalle Jussila, Arja Havakka ja Rainer Bollström, mutta tässäpä muita palkittuja.
Vuoden Tanssittaja: Jani & Jetsetters
Vuoden Tanssittajatulokas:Helminauha
Kesän 2013 tanssihitti: Jani & Jetsetters-Kesällä kello viisi (säv. Japa Mattila, san. Marko Haavisto, sov. Erno Laitinen)
Kesän 2013 diskohitti: Sini Sabotage ft. JVG-Levikset repee
Vuoden 2012 levy: Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani – Afrikan Tähti
Vuoden 2012 Joululevy: Tommi Soidinmäki – Joulun hiljaisuudessa
Jo toisena viikonloppuna Tumman veden päällä oli kolmanneksi katsotuin elokuva Suomessa.
Kaikkiaan se on saanut parissa viikossa 34 694 katselijaa, kun toiseksi suosituin kotimainen, sekin Lapissa filmattu, Marja Pyykön Kekkonen tulee on saanut kuukaudessa 29026 katselijaa. Sijoitus tällä hetkellä 18.
Kaksi viikkoa elokuvateattereiden kärkipaikkaa ovat pitäneet Smurffit 2 ja komedia Millerit.
Vuosien varrella kitaristi-laulaja ÖrjanMäki Pajalan Kaunisvaarasta on saanut oppia mestareiden kädestä.
Tärkeän pohjatyön teki opettaja Bengt Granberg, jonka taidot muistetaan Mikael Niemen kirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, jossa ne kasvavat maagisiin mittoihin fiktiivisessä hahmossa Greger.
Kuitenkin vasta 2000-luvulle tultaessa jäsenyys kiirunalaisessa Willy Clay Bandissä avasi Örjanille ovet yhteistyöhön ihailemiensa kansainvälisten nimien kanssa. Bluesin saloja hänelle paljasti Lazy Lester, steelkitaran soiton vinkkejä antoi Bob Dylanin luottomies Bucky Baxter, nöyryyttä ja päättäväisyyttä painotti Van Morrison-kitaristi John Platania ja laulunteossa opasti klassikoitten Wild thing ja Angel in the morning tekijä Chip Taylor, jonka kanssa Mäki on kiertänyt muun muassa Ruotsin vankiloita.
Eikä oppi ole mennyt hukkaan. Sidekick Stories-levyn yksi helmistä on laulu Mexican shores, jonka Mäki on kirjoittanut yhdessä Taylorin kanssa. Kappaleen voima on sen vähäeleisyys. Siinä on paljon dylanmaista kerrontaa.Örjan keinuttaa kehtoa ja laulu tulee lähelle.
FAVORITE HIPPIES:Johan (vas.), Fredrik, Mattias ja Örjan
Tunnelmaltaan toista äärilaitaa edustaa sinkkunakin julkaistu Jenny. Surullinen tarina, täynnä kovan elämän arpia. Vahva tunnelataus, jota alleviivaa Örjanin mainio bändi Favorite Hippies. Superyhtye tornionlaaksolaisittain, sillä toisessa kitarassa on Johan Mäki Hardshipsistä, rummuissa Fredrik Elenius Willy Clay Bandistä ja bassossa Mattias Kauppi, joka oli Örjanin kanssa kantava voima bluesyhtyeessä Brickyard, joka tunnettiin hyvin Suomessakin.
Vaikka Sidekick Stories on merkattu Favorite Hippiesien nimiin, levyä voidaan pitää kuitenkin Örjanin sooloalbumina. Syyskuun lopussa hän kiertää Ruotsia ja Norjaa amerikkalaislaulaja Chet O`Keefen kanssa ja esittää näitä kappaleita kitaransa kanssa.
Kokonaisuutena albumilla viehättää sen suloinen karheus ja pelimanni-henki. Levy soi ja hengittää niin kuin roots-levyllä pitääkin. Paikoin esiin puskevat Amerikan äänet Neil Young ja Crazy Horse, mutteivät häiritsevästi. Enempi tunnelma on rela ja kiireetön kuin Rollari-Keith Richardsin soololevyillä.
Vahvoja tarinoita Örjanilta jatkossakin odottaa, ”kaivautumista maan uumeniin” kuten levyn kolmannessa vaikuttavassa laulussa When the company rolls in. Siinä Mäki laulaa lapsuutensa maisemasta Kaunisvaarasta, jonka kaivos vei.
It used to be a peaceful place/ the air so cold and clean/ now everything has changed since the company rolled in
All those secreat places/ where we used to hide/ they dug èm up and cut it down/ makes me wonder why
Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun sain käteeni ensimmäisen Poppia Väylän pyörtheistä-kirjan. Sitten syntyivät pienlevy-yhtiö Väylän Pyörre records ja viimeiseksi Väylän Pyörre Musiikkiuutiset. Jokaisesta olisi kerrottavana mehukkaita tarinoita, mutta kerron hiukan kirjasta, koska sitä ja siitä edelleen eniten kysellään.
Nimen nappasin kukkolalaiselta muusikolta Tuomo Haapalalta. Häntä haastatellessa kirjaani, hän kertoi halunneensa sooloalbuminsa yhdeksi nimeksi Väylän pyörtheet, mutta ruotsalainen Caprice-levy-yhtiö ei siihen suostunut, vaan kanteen tulivat Vattenvirvlar (Rapid Waters), joten luvan kanssa sain kirjalleni passelin nimen.
Kaikki alkoi vuonna 1997. Olin lukenut onnettoman Rovaniemen pophistoriikin ja paremman Hämenlinnan vastaavan, ja ajattelin, että Kemi-Torniostakin tarttis tehä vastaava. Soitin kemiläistoimittaja Juhani Hiltuselle.
Lainaus muistiinpanoistani:” Kello on vähän vaille 12. Pirautan Hiltuselle ja esitän ideani, joka siihen: ”Itse asiassa, mulla itsellänikin ajatus on käynyt mielessä. Juuri eilen suunniteltiin tapahtumaa, johon koottaisiin hajonneita kemiläisbändejä. Aikamoinen sattuma!”
Juhani innostui ja alettiin laatia suunnitelmaa. Tehtiin avustushakemuksia ja pidettiin palaveria toimittaja Juha ”Peltsi”Peltoperän luona, joka lupautui nitomaan juttumme yhtenäiseksi paketiksi.
Molemmilla meillä oli hyviä juttuja varastossa jo ennestään, jotka tarvitsivat vain päivitystä. Itse keskityn tietysti Tornioon, mutta tein laajan haastattelun myös Jori Hulkkosesta ja Puntti Valtosesta, koska henkilöt kiinnostivat. Kaikki näyttikin hyvältä, mutta kun Juhani sai viran Pohjolan Sanomista, hän luopui projektista, koska katsoi, että sai kirjoittaa työssään tarpeeksi.
Ensimmäinen mainos
Vähän aikaa ajatus kirjasta oli hyllyllä, kunnes innostuin uudelleen ja päätin kasata Tornion pophistorian. 10.9.2003 kädessäni oli ensimmäinen valmis kirja. Aikaa oli kulunut 5 vuotta ja 10 kuukautta!
Mitään avustuksia kirja ei saanut alussa, eikä myöhemminkään, kun sitä yksin kokosin. Esimerkiksi kun anoin Lapin taidetoimikunnalta avustusta, perusteltiin sillä, että olin oululainen.
Ensimmäisen kirjani vein kiitokseksi jo edesmenneelle Aino Lääkölle Kemin Ruutinrantaan, joka oli kertonut minulle Bruno Laakosta ihmisenä ja hänen vierailuistaan Meri-Lapissa.
Kirjoitin vihkooni: ” Aino on tosi otettu, kun saa ensikappaleen kirjastani. Kyyneleet tulevat silmiin. Hyvän onnen toivotuksin sitten Pohjolan Sanomiin. Törmään x-karunkilaiseen Heikki Lääkkölään, joka lupaa toimittaa kirjan Hiltuselle. Sitten Tornioon…”
Monesti on kysytty mikä oli vaikeinta Poppi-kirjan tekemisessä ja olen vastannut, että lopullisen pisteen laittaminen. Kun on luonteeltaan sellainen, että haluaa kääntää joka kiven ja päästä mahdollisimman lähelle totuutta ja toisaalta tutkiminen vie mennessään.
Totuus on kuitenkin, ettei virheetöntä kirjaa ole olemassakaan. Pahin virhe on nojata kiirreessä väsättyjen sanomalehtien tekstiin, niinpä oli löydettävä eläviä ihmisiä kertomaan.
Bändien kohdalla saman tarinan kirkastin kolmelta, ja valitsin keskitien, sillä kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti ja usen kaunistellaan. Erityisen tärkeänä pidin merkittävien tapahtumien paikkansapitävyyttä.
Hyvä esimerkki, kun ensimmäinen haastateltavani sanoo, että heidän bändi voitti Levyraadin, toinen sanoi, että he olivat kolmansia. Lopuksi annoin tekstin haastattelemieni bändin jäsenten hyväksyttäväksi.
On kysytty, miksei se ja se nimi ole mukana kirjassa. Yksi lähtökohtani oli, että artisti pitää näkyä lehti-ilmoituksissa ja toisaalta kirjanihan on välähdyksiä Tornion kevyen musiikin historiasta, enkä puhelinluetteloakaan halunnut tehdä. Toisaalta, kun bändien jäsenet saivat tekstini tarkistettavaksi, heillä oli mahdollisuus korjauksiin ja lisäyksiin.
Eniten kritiikkiä tuli punk-polvelta, mutta kehoitin silloin ja nytkin, että kirjoittakaa oma historia, sillä minun intenssiivinen Tornio-rockin seuraaminen loppui Greedy Pigiin ja siihen kun Läjä Äijälä asteli kelamankka mukanaan Husan vintille ja lätkäisi oven kiinni.
Tonicsin paluukeikka Tornion Umpitunnelissa 2004 kokosi entiset merilappilaisnuoret yhteen.
Hauskoja yhteydeottoja on ollut. Kun tein Tonics-juttua, Anki vastasi Torremolinoksen hiekkarannalta ja kun selvitin Salakuljettajan Laulu-elokuvan faktoja, ohjaaja Lasse Pöysti vastasi Pariisista, jossa taustalta kuului rasvan tirinä, kun hän kokkasi vierailleen. Varsin mukava oli jutella myös Martti Pokelan kanssa, jonka jatkuvaa esiintymistä mustavalkoteeveessä oli oppinut lapsena vihaamaan, mutta hän osoittautuikin tosi hauskaksi tyypiksi ja kovaksi Lappi-faniksi.
Kuitenkin kaikkein vaikeinta oli tiedon saaminen Kemissä asuvalta Joskalta. Hän oli mukana, kun Junnu Vainion laulu Veljet keskenään syntyi Ellin grillillä. Tarina oli pakko saada kirjaan ja se viivytti kirjan ilmestymistä. Kun sen vihdoin sain, olin kuin lottovoittaja, mutta sen tarinan kerron myöhemmin, miten se onnistui. Kerrottakoon pienenä detaljina, että automerkin, jolla Junnu oli liikkeellä Torniossa, tarkistin Ile Vainiolta, jonka kautta laulun tarina on levinnyt kaikenmaailman Vainio-boxeihin ja tietenkin ilman mainintaa alkuperästä.
Bruno Laakon hyvin tuntenut Aino Lääkkö
Matka torniolaisen musiikin historiaan oli upea. Tutustuin hienoihin ihmisiin, artisteihin ja musiikin asiantuntijoihin ja varsin mielenkiintoinen oli tutustuminen Bruno Laakon sukuun Aino Lääkön kautta. Dallape-tutkija Toivo Tamminen oli nähnyt Amerikassa käydessään kirjani jopa alkuvuodesta 97-vuotiaana edesmenneen Brunon siskon Lula Lawrencen kirjahyllyssä.
Otin ensimmäisestä Poppia Väylän pyörtheistä-kirjastani aluksi 100 kappaleen painoksen ja mietin, saanko 10 000 markkaani koskaan takaisin. Yllättäen se meni kuukaudessa ja Tornion myydyin kirja se oli joulun 2003 markkinoilla.
Hieno sivujuonne kirjan tiimoilta oli, että vanhat Tonicsit löysivät toisensa ja tekivät comebackin. Varsinkin eka Kovan Päivän Ilta Tornion Umpitunnelissa oli ikimuistoinen, sillä siellä sain kiinnostuneille kertoa kirjastani ja muutenkin tunnelma oli upea, täynnä hienoa musiikkia ja iloisia jälleennäkemisiä.
Angerian Reijo, jolle syntymäpäiväonnittelut, ehdotti tapahtuman nimeksi Poppia Väylän pyörtheistä I, mutten ajatukselle syttynyt. Muistaakseni tokasin, että nimi sopisi paremmin vaikka jälkiruuaksi Umpparin ruokalistaan,
Ylpeä olen myös, että tutkimustyöni on kelvannut Ilkka Teerijoen kirjoittamaan Tornion Historia III-kirjaan. Välttämättä en olisi halunnut Jorma Lehtolan Laulujen Lappi-historiikkiin, joka vilisee asiavirheitä, mutta lain rajoissahan tekstin lainaaminen on sallittua.
Laulu- ja soitinyhtye Punaiset Delffiinit Kemistä soittaa läpileikkauksen 40 vuotta sitten perustetun legendaarisen huumoriorkesteri Hullujussin parhaista kappaleista lauantaina 5.10. klo 19.00 Tampere-talossa.
Back to Bulvania-illassa Delffarien miehistöä vahvistavat alkuperäiset hullujussit: Holle Holopainen,Tapio Niemelä ja Yrjö Fonselius ja setissä kuullaan muun muassa ne hiteistä ikivihreimmät eli Friduna Skikuna, Tyttö Lilla Nakkikioskilla ja Bingo Bango Bongo.
Punaisten Delffiinien laulajan Antti Pasasen mukaan Hullujussi-projekti lähti liikkeelle ideasta soittaa lapsuuden suosikkibändin biisejä Kemin taiteiden yössä.
– Sitten oltiin tammikuussa Nine Livesin kanssa Tampereen Beatles Weekendissä keikalla ja vinkkasin Holle Holopaiselle, että meillä on tälläinen tulossa ja siitä viikon päästä sain idean kysyä Hollea mukaan.
– Hän innostui ajatuksesta ja keikka oli kertakaikkiaan loistava. Täpötäysi Kemin Ankkuri meni aivan villiksi ja meillä kaikilla oli tosi hauskaa. Silloin päätettiin, että varmasti jatkoa seuraa.
Tampere-talon tuottaja sai vihiä Kemin menestyksestä ja pestasi Hollen lisäksi tulevaan konserttiin alkuperäiset hullujussit Niemelän ja Fonseliuksen, jotka piipahtavat Delffareiden vieraina parin kolmen biisin ajan, kun taas Holle toimii Back To Bulvania-illan seremoniamestarina.
Holle tuskin on jäänyt kenellekään tuntemattomaksi lukuisten radio- ja tv-ohjelmien vuoksi. Hän on ollut myös käsikirjoittamassa tv-ohjelmia kuten Velipuolikuu, Mutapainin ystävät, Frank Pappa Show, Iltalypsy ja Hohtohetki.
Holle ja Punaiset Delffiinit toivottavat lokakuun 5. kaikki tervetulleiksi lennolle Bulvaniaan ja kehoittavat:
”Sammuttakaa turvavyönne ja kiinnittäkää edessä oleva matkustaja penkkiin henkilökuntamme opastuksen mukaisesti! ”
Rajaviskaali Uulan suojeluksessa on syntynyt torniolaisen VÄYLÄN PYÖRRE recordsin viides CD-julkaisu TornioHaparanda- GREATEST HITS- Borderless and timeless music, jolla esiintyvät rajakaupunkien tämän päivän tähdet, mutta myös muutama eilinenkin.
Mukana ovat muun muassa Mira Sunnari, The Meänland, Rocca, Arja Sipola, Carl Erik Thörn, Margareta Granvik, Sven Keskitalo & Gränslåtar, Sun Cats, Supercharged, Bruno Laakko, Vilho Suonvieri, Paavo Kulju, Markku Ketola ja Esa & Elina.
18 täysosumaa ja yli tunti musiikkia. Kokoelman vanhin laulu Olavi Virran sisään spiikkaama Bruno Laakon ja Lepakoiden Kissa Vieköön purkitettiin 31. 7. 1939 ja tuorein Mika Jefremoffin versio valssista Ilta Tornionjoella 5. 8. 2013.
Levyllä musiikki virtaa vapaana kuin Väylä ja raja-aidat kaatuvat ryskyen. Kokoelma onkin musiikkidiggarille testi. Mikäli kestät miksauksen murisematta, olet ylittänyt itsesi.
Niin kuin aiemmat Väylän Pyörre recordsin Torne Valley-levyt, uusi kokoelmakin on suunnattu paikallisten lisäksi satunnaisille matkailijoille.
Levyä saa ostaa 10 eurolla suoraan minulta arto.junttila@pp.inet.fi(TornioHaparanda-alueella ilmainen kotiinkuljetus) + Tornion Musiikista, Matkailutoimistosta Green Linelta, Tornion Golf-ravintolasta ja Haaparannalla Hermanssonin kaupasta ja Gränsboden-lahjaputiikista.
Kappaleet
1. Mika Jefremoff – Ilta Tornionjoella
2. Carl Erik Thörn – We Are Unique Creation
3. Sun Cats – Pajala Till Haparanda (La Bamba)
4. The Meänland – S`ole Mikhään
5. Mira Sunnari – Laulu
6. Roland ”Rocca” Berg – Soul Of Lapland
7. Arja Sipola – Rakkauden Kaipuu
8. Markku Ketola – Tuulilaulu
9. Margareta Granvik – Längtan
10. Bruno Laakko & Lepakot – Kissa Vieköön (Jeepers Creepers)
11. Supercharged – What Is Life
12. Sven Keskitalo & Gränslåtar – Emma
13. Vilho Suonvieri – Kesäillan Idylli
14. Elina Söderström – Epistola 80/ Häämatka
15. Veli Koljonen – Onnen Lintu
16. Paavo Kuljun Yhtye – On Suukko Suukko (Me voy pal pueblo)
17. Esa Rautiainen – Hiekkaa, Kaljaa, Makkaraa
18. Zacharius Carls Group – Big River
A Weekend Extravaganza Featuring The Colorful Artwork Of Andy McCoy-nimellä kulkee pelkosenniemen Antin toinen taidenäyttely Helsingin Kaapelitehtaalla 20.-22.syyskuuta. Mukana on myös Lamppu Laamasen valokuvia ja Tarmo Muttosen maalauksia.
Andy McCoy viihdyttää näyttelyyleisöä joka päivä flamencokitaroinnillaan, joten ei kannata missata taidenautintoa. Näyttely on avoinna pe-la 13.00–21.00 ja su 13.00–18.00
Musiikin lisäksi Andyn suuri intohimo on aina ollut maalaaminen. Kun hän tapasi hollantilaisen taidemyyjän Ivo de Langen, hän löysi sielun veljen, jolla oli sama maku ja näkemys asioihin kuin hänellä. Kaapelitehtaalle koottiin yhdessä vuonna 2010 McCoy Hits Canvas, jossa Andyn maalauksia oli ensi kertaa esillä. Tauluja nähtiin myös Pyhätunturin Ruskaswingin yhteydessä, jossa McCoylla oli myös keikka.
Entisen Hanoi Rocks-legendan elämää voi seurata tällä hetkellä Subin julkkis-Big Brotherissa, mutta uutta musiikkiakin on luvassa. Ensi vuoden puolella julkaistaan Andyn oma sooloalbumi ja hänen nykyisen bändinsä Grease Helmetin kakkoslevy on myös valmistumassa.
Vuosi sittenhän McCoy eksyi jammailemaan yhtyeen kanssa ja loppujen lopuksi Andy kirjoitti suuren osan yhtyeen debyyttilevyn kappaleista ja vastasi tietysti myös levyn kansitaiteesta.
Wigwamin Rekku ja Mosse 1975
Suomalaisen progressiivisen rockin uranuurtajan Wigwamin comeback-keikkoja on odoteltu pitkään. Avain lukkoon on kesällä taiteilijaeläkkeen saanut maestro Jim Pembroke, joka asustaa tätä nykyä rapakon takana.
Helsingin Kapsäkin teatterisalissa odotuksen tuskaa lievennetään 26. & 27.9. klo 19.00, jolloin Wigwamin jäsenet ystävineen esittävät tuttuja ja tuntemattomia helmiä yhtyeen tuotannosta.
Wigwam oli 1970-luvulla suomalaisen rockin merkittävimpiä bändejä ja Kapsäkin Wigwam Revisited!– keikkojen kokoonpanossa on mukana kolme jäsentä yhtyeen 70-luvun toisesta kokoonpanosta, nimittäin Rekku Rechardt , Jukka Gustavson ja Måns Groundstroem. Lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Mikko Rintanen, Jan Noponen, Pekka Nylund, ja Puka Oinonen.
Konsertin kesto on 1 h 30 min ja lippuja saa Kapsäkistä (liput@kapsakki.fi) 24 € ja Lippupisteestä alk. 26,50 €
Jukka Tolosen musiikkia kuullaan Helsingin Savoy-teatterissa 17.11. klo 18.00.
Joukko nuoremman polven suomalaisia huippukitaristeja ja -muusikoita kunnioittavat Tolosen musiikkia esittämällä sovituksiaan mestarin parhaista sävellyksistä. Mukana ovat muun muassa kitaristit Marzi Nyman ja Timo Kämäräinen ja Jukan vanhoista soittokavereista 1980-luvulta Coste Apetrea ja Raul Mannola.
Tolonen!-konsertti koostuu kahdesta osasta, täysin akustisesta ensimmäisestä puoliajasta sekä sähköisestä, enemmän jazzrock- painotteisesta toisesta puoliajasta.
Jukka Tolonen on epäilemättä merkittävin kitaristi Suomen musiikin historiassa. Hän on innoittanut tuhansia nuoria kitaristeja jo neljän vuosikymmenen ajan. Tolonen on säveltäjänä luonut persoonallisen tyylin jonka rikkaat ja yllätykselliset sävelkulut ja moniääniset melodiat kiehtovat kuulijaa tänäkin päivänä.
Tolonen!-konsertin muut muusikot ovat Antti Paranko, Manuel Dunkel, Jaska Lukkarinen, Markus Setzer ja Jaakko Kämäräinen.
Konsertti on osa Helsinki Universal Guitar Festival-tapahtumaa, jonka muiden päivien nimiesiintyjiä ovat intialainen slide-kitaristi Salil Bhatt, espanjalainen flamencokitaristi Antonio Rey ja ruotsalainen jazzkitaristi Gustav Lundgren.
Rovaniemeläislähtöisen Pena Teräväisen isännöimissä Lavakauden päättäjäisissä Tampereella bailattiin ja palkittiin iskelmä- ja tanssimusiikin parhaita jo 24. kertaa.
