Tornion ParkFestissä kahden kovan Sonata Arctican ja Europen välissä esiintyvä helsinkiläinen Cherry & the Vipers oli yhtyeen syntyessä sen laulusolistille Kirsi Ylijoelle haaveiden täyttymys. Muun muassa Sydänjää-tv-sarjasta tuttu näyttelijä on naimisisssa Apocalyptican Eicca Toppisen kanssa. Paljon lastensa kanssa Apojen kiertueilla mukana ollut Kirsi oli monesti miettinyt miltä tuntuisi rokata lavalla ja nyt, aina kun näyttelemiseltä aikaa jää, Kirsi yhtyeineen esiintyy ympäri Suomea. Vastaanotto on ollut hyvä ja nimenomaan Cherry & the Vipersin keikoilla rokataan tosi rankasti. Eicca soittaa rumpuja, kitarassa on Samu Leminen ja bassossa Jarkko Strengell.
Toranda Eventsin fb:ssa Kirsi kertoo, että hän odottaa innolla lauantaista ParkFest-keikkaa Torniossa, Europen näkemistä ja messevä bonuskin on luvassa, sillä CMX:n torniolaisurhot Janne Halmkrona ja Timo Rasio ovat luvanneet olla ”huiskuttamassa” Vipers-keikalla eturivissä.
– Huikeaa päästä samalle keikalle Europen kanssa nyt vuonna 2014! Muistan miten vuonna 1986 kuopiolaisessa nuorisotalossa treenasi sekä nuorisoteatteri että sikäläinen hevibändi Tarot. Hengailimme porukalla pihalla ja paheksuimme, kun talon sisältä raikasi Europen hitti The Final Countdown, mikä ei ollut meidän nuorten umpihevareiden mielestä ollenkaan heviä. Silloin en koskaan uskonut, että minusta tulisi oikea näyttelijä, saati että minulla olisi joskus oma bändi!
Kirunafestivaaliin kiinnitetty Status Quo tarjosi paikalle tulleelle yleisölle puolitoista tuntisen annoksen rehtiä rock’n rollia. Kuvassa uuden rumpalin Leon Cavenin patteriston edessä Rick Parfitt, Francis Rossi ja John ”Rhino” Edwards.
Kolmeen sointuun, yksinkertaiseen lavatyöskentelyyn, Fender -kitaroihin ja muihin rock’n rollin perusarvoihin luottava englantilainen STATUS QUO oli yksi 26.-29.6. pidetyn Kirunafestivaalin päätähdistä.
Perjantai-iltana esiintynyt Quo veti melodisella musiikillaan vaivatta mukaansa niin nuorta kuin vanhempaakin festivaaliyleisöä. Kirunan keskustaan nousseelle festarialueelle rakennetulla LKAB:n lavalla esiintynyt yhtye matkasi Norrbottenista Järvenpään Puistobluesiin, jossa Quo oli tämänvuotinen pääesiintyjä. Aiemmin Status Quo on nähty pohjoisessa pari vuotta sitten, jolloin bändi nousi lavalle Norjan Lakselvissä pidettävillä Midnattsrocken -festivaaleilla.
Rick Parfittin kanssa Status Quon kivijalan muodostava Francis Rossi.
Yleisöön katsekontaktia ottanut Rick Parfitt toteaa: ”Laitat sitten Väylän Pyörteen sivuille tämän kuvan!”.
Status Quo on julkaissut yli 50 vuotta kestäneellä urallaan lukemattoman määrän hittejä. Kaikkiaan yhtyeen levyjä on myyty 118 miljoonaa kappaletta, mikä kertoo omaa kieltään bändin vankkumattomasta suosiosta. Kitaristi/laulaja Francis Rossin ja 1980 -luvun puoliväliin asti mukana olleen basisti Alan Lancasterin vuonna 1962 perustama Status Quo on yksi kaikkien aikojen pitkäikäisimmistä, yhtäjaksoisesti toimineista rockyhtyeistä. Rossin rinnalla bändin toisena kivijalkana toimii niinikään laulusta ja kitaroinnista vastaava Rick Parfitt. Kolmas, kitaristien kanssa pitkään kokoonpanossa mukana ollut jäsen on 1970 -luvun puolivälissä Quon riveihin liittynyt kosketinsoittaja Andy Bown. Myös Alan Lancasterin korvannutta John ”Rhino” Edwardsia voi, lähes kolmenkymmenen vuoden jäsenyyden perusteella kutsua jo hyvällä syyllä varsinaiseksi Quo veteraaniksi. Status Quon kokoonpanovaihdosten osalta tuulisinta on ollut rumpalinpallilla. Vuosina 1962-1981 rumpalina toimineen John Coghlanin jälkeen John ”Rhino” Edwardsin komppiparina on ollut useita soittajia. Yhtyeen uusin jäsen on viime vuonna kiinnitetty rumpali Leon Cave.
Psykedelisellä rockilla uransa aloittaneen Status Quon kultakausi ajoittuu 1970 -luvulle, jolloin bändi tuli tunnetuksi boogie voittoisesta hardrockistaan. Aina näihin päiviin saakka jatkunut bändin myöhempi levytysura on ollut tasoltaan vaihteleva ja ajoittain myös kokeileva. Kitararock juuriaan yhtye ei kuitenkaan ole koskaan hylännyt, sillä aina levyille on mahtunut mukaan myös muutama tukevampikin kappale. Monien ”vanhojen” Quo- fanien iloksi Francis Rossi kumppaneineen esitti Kiirunassa lähes 80-prosenttisesti 1970-luvulla levytettyjä biisejä.
Suomenaikaa kello 23.00 lavalle noussut bändi aloitti keikan vuonna 1973 ilmestyneeltä Quo nimiseltä lp.ltä löytyvällä Carolinella jota seurasivat samalta aikakaudelta peräisin olevat Paper Plane (-72), Hold You Back (-77) ja Rain (-76). Muutaman 2000 -luvulla julkaistun biisin jälkeen palattiin vuoteen 1986 ja yhtyeen yhdeksi suurimmista hiteistä nousseeseen In The Army Now Balladiin. Pienen hempeilyn jälkeen -jos nyt asepalveluksesta kertovaa laulua voi sellaiseksi kutsua, antoivat Francis Rossi ja Rick Parfitt jälleen kitaroiden soida.
Vuonna 1962 perustettu Status Quo on ensi viikolla Tukholmassa esiintyvän Rolling Stonesin ohella yksi kaikkien aikojen pitkäikäisimmistä rockyhtyeistä.
Puolitoista tuntisen konsertin helmiin kuuluivat myös muun muassa Piledriver (1972) albumilta tutut Roll Over Lay Down ja Big Fat Mama, vuodelta 1979 oleva Whatever You Want, Status Quon versio vanhasta Hank Thompsonin kantrihitistä Wild Side of Life sekä John Fogertyn sävelkynästä lähtöisin oleva Rockin’ All Over The World.
Keikan päättäneessä Chuck Berry-medleyssä yhtye muistutti kuulijoitaan omista juuristaan antaen näin kunniaa rock’n rollin kruunaamattoman kuninkaan elämäntyölle. Vaikka keli Kiirunassa ei ollut lämpötilan osalta paras mahdollinen, niin bändin kiinnitys lämmitti varmasti yhden jos toisenkin festarivieraan mieltä.
Status Quon esiintyminen Kirunafestivaalille osoitti uusimmankin kokoonpanon olevan hyvässä lavakunnossa vaikka Francis Rossi keikan aluksi vitsailikin jäsenten ikään vedoten jännittävänsä, kuka soittajista putoaisi ensimmäisenä. Kaikkien iloksi näin ei käynyt, vaan yleisö sai rahoilleen vastinetta ja yhtyeen eleistä päätellen Quo teki myös omasta mielestään onnistuneen lapinvierailun.
Teksti & Kuvat: Jukka Rajala
Rockkitaroinnin taitava Rick Parfitt Marshall- muurin edessä.
Konsertissa kuullut kappaleet:
Caroline, Paper Plane, Hold You Back, Rain, Rock’n Roll’n You, Begining Of The End, What You’re Proposing, The Oriental, Creeping Up, In The Army Now, Roll Over Lay Down, Down Down, Whatever You Want, Rockin’ All Over The World, Posin, Down The Dustpipe, Wild Side of Life, Railroad, Again And Again, Big Fat Mama, Chuck Berry Medley (Rock’n Roll Music & Bye Bye Johnny).
Kaksi viikkoa sitten Robin-konsertin 7. elokuuta Tornioon järjestävä Markku Köngäs kertoi, että lipunmyynti on saanut vauhdikkaan alun. Silloin hän ilmoitti myydyn 700 lippua ja nyt Markku sanoo myynnin olevan lähes 1200 ja konsertti on vasta puolentoista kuukauden päästä.
Köngäksen mukaan Tornion Pikisaaren maksimikapasiteetti on 1800 eli kuusisataa lippua enää jäljellä, joten konsertti myydään pian loppuun.
Varmasti Eventworksin toimistossa pohditaan jo kuumeisesti, olisiko syytä vaihtaa konserttipaikkaa, että kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.
Robin, samoin kuin toinen teinisuosikki Isac Elliot, ovat viime aikoina saaneet osakseen lisääntyvää teinihysteriää, joten turvallisuustekijöihin joudutaan kiinnittämään myös entistä enemmän huomiota ja Pikisaari siinä suhteessa ei liene helpoin paikka.
KAUKO RÖYHKÄ tekee ainoan Lapin kesäkeikkansa Pellossa
Pellon Ponnen urheilutalolla tanssitaan 17 vuoden tauon jälkeen. Maaseutunäyttelyn, Pellon Korjuu, yhteyteen on järjestetty entisille ja nykyisille nuorille Ponnella Jorathaan– musiikkitapahtuma. Juontajaksi on saatu Peltsi Peltola ja 9. elokuuta klo 18.30- 01.30 esiintyvät Ponnella paikkakunnan ylpeydet Tarja Ylitalo, Eini ja Volgograd ja lukemattomia lapsuutensa kesiä Pellossa viettänyt Kauko Röyhkä The Boots-yhtyeen kera.
Tornion Twin City-festivaali ja Laivakankaan 40-vuotisravit tekevät yhteistyötä. Juhlaravien järjestämispäivänä, perjantaina 18.7., järjestetään bussikuljetus ravien ja festivaalialueen välille.
– Tällä järjestelyllä pyrimme välttämään liikenneruuhkia ja festivaalialueen läheisyyden paikoitusongelmia, tapahtumatuottaja Kari Hoikka kertoo.
– Twinkkareilla esiintyy perjantaina Suvi Teräsniska ja Jari Sillanpää, jotka ovat tunnetusti myös ravikansan suosimia artisteja.
Laivakankaan 40-v. juhlaraveja ajetaan Torniossa klo 18.00 alkaen. Kuljetukset kaupunginhotellista ovat klo 16.15, 17.00 ja 17.45. Paluukuljetus: 20.30, 21.15 ja 10 minuuttia viimeisen lähdön jälkeen.
Kemin 33. Sarjakuvapäivien yhteydessä järjestetään ikimuistoinen konsertti, jossa soittavat Anssi Tikanmäen orkesteri ja Kemin kaupunginorkesteri kapellimestari Jukka Myllyksen johdolla.
Tervahallissa 11. lokakuuta kello 18 pidettävässä konsertissa kuullaan musiikkia Tikanmäen albumilta Maisemakuvia Suomesta (1981), jonka kuvittavat tunnetut sarjakuvapiirtäjät: Juba Tuomola, Ilpo Koskela, Tessa Astre, Oskari Hyvönen , Aapo Kukko, Hanna-Pirita Lehkonen, Kaisa Leka, Pentti Otsamo, Anssi Rauhala, Jii Roikonen, Anna Sailamaa ja Tiitu Takalo.
Anssi Tikanmäkeä on viimeksi työllistänyt musiikin teko Mika Kaurismäen elokuvaan The Girl King, joka kertoo kuningatar Kristiinasta.
Oulun Musiikkivideofestivaalit järjestetään 27.-31. elokuuta 21.kertaa. Tänä vuonna kotimainen kilpailu keräsi hurjan määrän suomalaisia videoita, kaikkiaan 386 teosta. Kaikki videot esitetään ilmaisnäytöksinä.
Juhlien erikoisuus ja kohokohta on ABBA The Movie, joka raikaa festivaalin ensimmäisenä yhteislaulunäytöksenä. Samalla näytös juhlistaa yhtyeen 40 vuoden takaista euroviisuvoittoa.
Metallimusiikkia valkokankaalle tuovat Lamb of God -yhtyeen laulajan oikeudenkäynnistä kertova dokumenttielokuva As the Palaces Burn ja tuhdimpaa teemaa punovat kunnianhimoisista videoistaan tunnetun hip hop -artisti Kanye Westin tuotantoa tarkastelevat näytökset.
Kotimaisista Kaurismäen veljesten ohjaamassa Saimaa-ilmiössä Hassisen Kone, Eppu Normaali ja Juice Leskinen Slam kohtaavat toisensa. Vuonna 2014 valmistuneessa Full Steam Ahead -dokumentissa taas nykymusiikin mielenkiintoisimmat artistit matkaavat halki Helsingin saariston.
Veronika Usholik Gubernatorin yhtye Siperiasta
Miksi katsella Elävästä Arkistosta vanhoja filmejä joikaajista ja leu´ddien laulajista, kun alan taitaijia voi kuulla livenä Inarissa alkuperäiskansojen musiikkitapahtumassa Ijahis idjassa elokuussa.
Luonnollisesti Ijahis Idjan pääesiintyjä on maailman tunnetuin saamelainen Mari Boine, mutta erityisesti perinteistä joiusta ja leu´ddista pääsee nauttimaan Järvituulet- konsertissa, jossa esiintyvät Petra Magga-Varsin, Matti Morottaja, Tiina Sanila-Aikio ja Johan Anders Baer.
Lisäksi tapahtumassa esiintyy inarilainen Aila-duo, joka voitti vuoden 2014 Sámi Grand Prix-laulukilpailun inarinsaamenkielisellä Naharij kandâ -kappaleellaan. Siperiasta, Tsukotkan niemimaalta saapuu Veronika Usholik Gubernator, Neidenistä acappella kuoro Fossekallen, joka koostuu lähes kolmestäkymmenestä suomalaisesta, norjalaisesta ja venäläisestä innokkaasta kuoroharrastajasta ja Karasjoelta Felgen Orkester, joka soittaa leppoisaa pohjoissaamenkielistä, joiulla höystettyä poprokkia.
Ruukkilaisella Tuupa-tallilla on myös oma konserttinsa ja lavalla nähdään Ailu Valle, Amoc, Tiina Sanila-Aikio, Ulla Pirttijärvi- Länsman, SomBy sekä Niillas Holmberg.www.ijahisidja.fi
Lappilainen metallimusiikin tähtihetki on ehdottomasti syyskuun 26. päivä, kun Tornion Torandassa konsertoi heavymetallilegenda ACCEPT. Yhtye on julkaissut uuden videon Stampede, joka on yksi elokuussa julkaistavan Blind Rage-albumin kappaleista.
Accept syntyi 1970-luvun loppupuolella ja Judas Priestin ja Iron Maidenin tavoin yhtyeellä katsotaan olleen tärkeä rooli erityisesti speed- ja trashmetallin kehityksessä.
Blind Rage on saksalaisyhtyeen 14. albumi, jonka sanotaan kunnioittavan perinteitä eli biisit on tehty ”with the classic Accept feel”.
Ruotsalaisyhtye HARDSHIPS nousi suomalaismediassa otsikoihin tekemällä englanninkielisen version Vesa-Matti Loirin Hyvää puuta-kappaleesta. Haaparantalaisten Kreivin veljesten Emilin ja Danielin ideasta lähtenyt Good wood-cover jätettiin kuitenkin yllättäen pois yhtyeen esikoisalbumilta, vaikka se olisi antanut taatusti kaupallista potkua levylle.
Mutta ei Hardshipsin menestys yhdestä Loiri-biisistä kiinni ole. Sen osoittaa uusi Avalanche-video. Willy Clay Bandin ”pikkuveljet” ovat tulossa.
Hienoa, että nuoret rockmuusikot laulavat saameksi. SOMBY on tehnyt sitä jo aika pitkään.Where the f*ck is Vuotso on raikas poppibiisi heavyasenteella ja oiva mainoslaulu kotikylälle, josta oikea Lappi alkaa.
Onnittelut rohkeudesta! Vähemmistökielistä puheenollen. Meänkielellähän nuoret rokkarit tyytyvät vielä heittämään biiseissään englanninkielen sekaan vain muutaman kotikielilauseen silloin tällöin, mutta eiköhän heidänkin aika tule.
Vieno Kekkonen & Mika Siekkinen Trio torstaina 26.6. klo 19.30 (FIN) Musiikkitalo,Tornio, 20e / 170 kr
Pajalassa jo pitkään toista kotiaan pitänyt Suomi-iskelmän grand old lady Vieno Kekkonen aloitti levytysuransa vuonna 1955 Spede Pasasen kannustamana ja takana on jo kolmisensataa levytystä.
Jazzdiggareiden perustamalle Scandia-levy-yhtiölle Vieno levytti kahden muun kovan Koon Laila Kinnusen ja Brita Koivusen kanssa. Alun perin hänestä piti tulla näyttelijä. Hän on teatterikoulun käynyt ja samaa kurssia kuin Tea Ista ja Ritva Valkama. Hän näytteli vuoden Lahden kaupunginteatterissa ja suurin elokuvarooli oli Hilman Päivissä.
Laulu vei kuitenkin pian mukanaan ja hän keikkaili ahkerasti Jaakko Salon ja Erkki Valasteen orkestereiden solistina. Hänen menestyskappaleitaan olivat 1950- ja 1960-luvuilla muun muassa Tie, Sateenkaaren tuolla puolen, Preerian keltainen ruusu, Sävel rakkauden, Ei koskaan sunnuntaisin, Kesän vihreät lehvät ja Uska Dara.
Myöhemmin Vieno hyödynsi näyttelijän taitojaan omassa tv-ohjelmassaan ja ravintolashowssaan, jonka uranuurtajiin hän Suomessa kuuluu.
Viime vuosina Kekkonen on vieraillut studiossa enää harvemmin, mutta kun hän kävi läpi Kari Kuuvan arkistoja vuonna 2010 hän törmäsi ”itsensä näköiseen” lauluun Aika virtaa kaihoten , jonka hänelle sovitti muusikko Mika Siekkinen.
Keikkapuolella syksyllä 80 vuotta täyttävä Vieno on yhä aktiivinen. Omien laulukeikkojen lisäksi hän esiintyy paljon kahden muun Pirkko Mannolan ja Marjatta Leppäsen kanssa.
Vieno on naimisissa toimittaja Eero Saurin kanssa, joka aloitti kesätoimittajana Pohjois-Suomi-lehdessä Kemissä samoihin aikoihin kuin Vieno laulajan uransa. Sittemmin Sauri toimi pitkään muun muassa Apu-lehden päätoimittajana ja päästyään eläkkeelle alkoi etsiä Vienonsa kanssa ”kesäpaikkaa”. Parin vuoden jälkeen mansikkapaikka löytyi Ranskan sijaan Pajalasta, jossa he viipyvät vuosi vuodelta pidempään.
” Ensimmäisen idean Den glider in-lauluun sain kotona Tukholmassa, jossa nykyään asun. Ruotsin jääkiekkomaajoukkue etsi taistelulaulua omiin kotikisoihin 1995 kilpailulla ja päätin osallistua.
Valmiiksi kappaleen kirjoitin eräänä aamuna mökillä pohjoisessa Täränössä. Kävelin joen rantaa ja sanat tulivat yhdessä hetkessä. Olin tyytyväinen lauluuni ja päätin julkaista sen CD:llä, vaikkei se voittaisikaan kisaa. Mutta kävi hyvin, kappale voitti.
Idea laulun nimeen tuli tunnetusta Lennart Hylandin lausahduksesta radiossa, kun Ruotsi voitti ensi kertaa jääkiekossa MM-kultaa Colorado Springsissä 1962. Hän sanoo, että …”pucken glider in i mål…”, mutta mina otin pois ”i mål”. Tykkäsin, että nimi oli parempi niin. Toinen juttu laulusta. Siinä ei mainita sanaa hockey ollenkaan. Ainoa yhteys jääkiekkoon löytyy sanasta puck.
TUKHOLMA
Kun sain kuulla, että Suomen jääkiekkomaajoukkue oli laulanut Den glider-lauluani Sergelin torilla Tukholmassa voitettuaan MM-kultaa, olin ihmeissäni…? Kun myöhemmin samana iltana oli isot juhlat, jossa suomalaispelaajat seisoivat pöydillä ja lauloivat lauluani uudelleen, olin ymmälläni…! Tunsin, että he halusivat kiusata ruotsalaispelaajia. Muutamaa päivää myöhemmin näin teeveestä, kun Suomen leijonat palasivat kotiin ja Helsingissä 100 000 ihmistä lauloi Den glider in. Silloin en ymmärtänyt mitään. Olin shokissa. Mitä oikein tapahtuu…?
MM-kisojen jälkeen matkustin Kalixiin. Kun tulin äitini luo, hän kertoi, että suomalaisista levy-yhtiöistä oli soitettu. Ihmettelin, mistä hitosta he olivat äitini puhelinnumeron löytäneet. Kaikki halusivat levyttää kappaleen. En tiennyt, mitä vastaisin. Loppujen lopuksi Kirka levytti sen yhdessä Suomen maajoukkueen kanssa.
TORNIO
Kun olin Kalixissa, kaverini ehdotti, että lähdetään käymään oluella Torniossa, jossa piipahdan melkein aina kun pohjoisessa käyn. Menimme kaupunginhotelliin ja kun hotellinjohtaja (Reijo Angeria) sai tietää, että paikalla oli Den glider in-laulun kirjoittaja, tanssiyhtye lopetti soiton ja johtaja kertoi yleisölle, että olemme saaneet ”fint besök” ja pyysi minut lavalle kanssaan. Minähän en osaa suomea, mutta kerroin muutamalla sanalla laulusta ruotsiksi ja sen jälkeen pyysin tiskijukkaa laittamaan soimaan levyn, jonka olin ottanut mukaani. Den glider in-laulua ei voinut silloin vielä ostaa Suomesta, joten todennäköisesti se oli ensisoitto.
Kaikki hurrasivat kun laulu lähti soimaan. Den glider in soitettiin vielä ainakin 10 kertaa uudestaan ja sain kirjoittaa sinä iltana monia nimikirjoituksia.
HELSINKI
Pikkuhiljaa aloin tajuta, että jotain hyvää oli tapahtunut. Muutaman viikon kuluttua sain kutsun Helsinkiin ja sain tavata Suomen MM-joukkueen, valmentaja Curre Lindströmin ja laulaja Kirkan. Meillä oli pari hauskaa päivää yhdessä. Tänään pidänkin AINA Suomen puolta jääkiekossa!
Den glider in-menestyksen jälkeen kaksi NHL-joukkuetta, Calgary Flames ja Québec, pyysivät minua kirjoittamaan heille kannatuslaulun, mutta sanoin kiitos ei.
On totta, että Den glider in haluttiin levyttää myös suomeksi, mutta sanoin ei. Itse olisin ilman muuta suostunut, mutta suomalainen levy-yhtiö BMG kielsi, mutta enäänhän tuo ei ole ongelma.”
PS. Radio Mafian TOP 500-listalla, jossa äänestettiin kaikkien aikojen parasta kappaletta, Den glider in-laulun sijoitus oli 13. Kolmen kärki oli Led Zeppelin & Stairway to Heaven, Nirvana & Smells Like Teen Spirit ja The Eagles & Hotel California.
Tornion ParkFestissä kahden kovan Sonata Arctican ja Europen välissä esiintyvä helsinkiläinen Cherry & the Vipers oli yhtyeen syntyessä sen laulusolistille Kirsi Ylijoelle haaveiden täyttymys. Muun muassa Sydänjää-tv-sarjasta tuttu näyttelijä on naimisisssa Apocalyptican Eicca Toppisen kanssa. Paljon lastensa kanssa Apojen kiertueilla mukana ollut Kirsi oli monesti miettinyt miltä tuntuisi rokata lavalla ja nyt, aina kun näyttelemiseltä aikaa jää, Kirsi yhtyeineen esiintyy ympäri Suomea. Vastaanotto on ollut hyvä ja nimenomaan Cherry & the Vipersin keikoilla rokataan tosi rankasti. Eicca soittaa rumpuja, kitarassa on Samu Leminen ja bassossa Jarkko Strengell.
