Ulf Nilsson & Asplöven Kick Off (hela laget hos oss kom och träffa) 16.8. Ponde Kök o Bar in Haparanda
Hösten 2013 kom Ulf Nilssons debutalbum Little by little, som är en oas för alla som gillar tidlös rock med bluesbotten och starka melodier.
8 mars 2014 blev han tilldelad en guldskiva för singeln Little by little, som också är titelspår på skivan.
Titelspåret Little by little är också något av ett valspråk för Uffe även privat. Frasen syns på en tatuering på hans underarm och handlar om vikten av att aldrig ge upp vare sig det gäller i livet eller drömmar, och ha tålamod. Och det har han. I dag.
– När jag var tonåring var det självklart att man skulle slå igenom, alla skulle älska ens band och man var odödlig. I dag är jag betydligt mer sansad. Men drömmen är kvar. Jag vill fortfarande åka på världsturné och spela på Madison Square Garden. Skillnaden är att jag vet hur mycket som krävs. Jag kommer aldrig att sluta drömma och jag tar ett steg i taget, Little by little!
Uffe är född och uppvuxen i Halmstad Vid 20 års ålder drog han ut på äventyr. Det inkluderade allt från att packa fisk i Norge till utdelning av biljetter till nattklubbar på Gran Canaria.
– Det var kul att testa lika olika grejor, men att packa fisk i 40 minusgrader kändes inte som ett framtidsjobb direkt. Efter det testade han sina musikaliska förmågor som showartist och aktivitetsvärd utomlands. Han spelade revy och agerade trubadur. Sammantaget var det en bra skola när det gäller att fånga en publik.
Innerst inne visste han dock att han var en rocksångare. Drömmen var att spela in ett album och turnera på allvar. Hans första förebilder var The Doors. Sedan blev det Jimi Hendrix och olika blueshjältar. Han talar passionerat om B.B. King, Eric Clapton, Joe Bonamassa, John Mayer och andra tungviktare från förr och nu.
Han vill dock inte hålla med om att han skulle vara född i fel era.
– Kanske är det en fördel. Jag kan plocka godbitarna ur historien. Och det kan vara bra om man ska sticka ut från den samtida musiken. Jag höll stenhårt på min identitet i The Voice, både musikaliskt och visuellt. Och det gick ju bra, trots att TV4 tvivlade när jag varken ville ha hjälp av stylister eller makeup-team. Jag ville inte svepas med av cirkusen och tappa bort mig själv.
Uffe vet vem han är och lever för sitt låtskrivande, sin sång, sin fru, sin hund Lillen (som redan är uppe i 50 kilo) och den övriga familjen.
Detta förändrades inte av att han vann första säsongen av TV4:s The Voice Sverige 2012- artisttävling och fick skivkontrakt med Universal Music.
När skivbolaget inför albumet började föreslå olika producenter och co-writers kände Uffe att alltför många av dem jobbade på att få med sitt eget material, snarare än att lyssna på vad Uffe redan hade. När han träffade Chris Rehn kändes det annorlunda.
– Han var den förste som frågade vad jag ville ha hjälp med. Han var nyfiken på det jag själv hade gjort, för att förstå vem jag är musikaliskt och textmässigt. Han gillade mitt material, ville lyfta fram det och redan första helgen vi sågs började vi jobba med två av låtarna.
Det blev en blandning av äldre material och sådant som skrivits speciellt för albumet. Ett par av dem skrevs ihop med frun Linda Varg. Textmässigt har Uffe skrivit nästan allt.
Dome Karukosken Mielensäpahoittaja-elokuva saa maailman ensi-iltansa syyskuussa arvostetuilla Toronton elokuvafestivaaleilla, johon se valikoitui noin 10 000 elokuvan joukosta.
Ennakkonäytöksenä elokuva nähdään jo Kino Ylläs-elokuvia taivasalla-tapahtumassa lauantaina 30.8.
Toinen elokuva, joka esitetään festivaaleilla ennakkonäytöksenä on sunnuntain 31.8. Leif Lindblomin ohjaama Vadelmavenepakolainen, jonka tulee yleiseen levitykseen Suomessa vasta lokakuussa.
Jo vuodesta 2006 järjestetttyjen Kino Ylläs- festivaalien päänäyttämönä on ulkoilmateatteri Ihmisen Rinki Äkäslompolossa, jossa näytökset alkavat klo 21.30, jolloin ilta on sopivasti jo hämärtynyt elokuvaelämystä varten. Useina vuosina bonuksena on voinut ihailla myös revontulia! Osa leffoista esitetään myös Luontokeskus Kellokkaan auditoriossa.
Kino Ylläksessä nähdään myös Lasse Hällströmin Herkullinen elämä ja Veli-Pekka Lehdon Kalervo Palsa ja kuriton käsi, jotka hakevat tapahtumasta potkua valtakunnalliseen levitykseen ja musiikin ystäville on luvassa ainakin Jukka Tolosesta kertova dokumentti.
Kino Ylläksen ( 28.-31.8.) tämänvuotinen ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä: www.kinoyllas.net
Arto ja isä-Erkin kitara, jonka hän sai Martti Pokelalta
Vuonna 2003 julkaistiin albumi Vaeltajan Voitto, jolle pellolaislähtöinen laulaja-lauluntekijä Arto Tiesmaa kokosi isänsä Erkin koko tuotannon.
Nyt Arto on ottanut levystä uusintapainoksen ja samalla tehnyt hänen, mies ja kitara-pohjalta, laulamasta balladista Valpon sellissä no 9 uuden ja vaikuttavan version.
Arto pitää perusmelodian entisellään, mutta tuo mukaan dramaa ja kuorruttaa isänsä tekstiä kansanmusiikin ja progen elementeillä.
Valpon sellissä no 9-teksti syntyi keväällä 1947, jolloin Erkki pidätettiin asekätkentäjutun yhteydessä. Hän virui Helsingin Ratakadun sellissä kolme viikkoa. Pidätyksen syy hänelle ei koskaan selvinnyt, mutta todennäköisesti se johtui hänen ralleistaan ja toimimisesta yhdysupseerina saksalaisten ja suomalaisten välillä.
Erkki Tiesmaa
– Kukaan ei uskaltanut käydä vankilassa vierailulla leimautumisen pelossa. Epävarmuus siitä, koska pääsee vapaaksi, selviääkö ylipäätänsä hengissä pois oli henkisesti hänen elämänsä raskainta aikaa, Arto kirjoittaa levyvihkossa.
1940-luvulla Erkki tuli tunnetuksi Eldankajärven jää- ja Röhön ranta-sanoituksistaan, mutta häneltä syntyi kymmenen muutakin sanoitusta muun muassa Korpi kolkko on, Vanaväylillä Vesaisen ja Korsulan kehtolaulu.
Arton lisäksi Vaeltajan Voitto-levyllä laulavat muun muassa Lankomiehet, Daniel Sandström, Tarja Ylitalo ja Markus Krunegård ja sitä voi tilata osoitteesta arto.tiesmaa@gmail.com.
Haloo Helsinki ja Simerock-yleisö yhteispotretissa
Rovaniemellä viikonloppuna järjestetty Simerock onnistui jälleen erinomaisesti. Lämpimässä säässä juhlittu festivaali keräsi kahden päivän aikana huikeat 19 800 juhlijaa.
– Kaikki sujui suuresta väkimäärästä huolimatta loistavasti ja järjestyshäiriöitä ei ollut käytännössä lainkaan. Rovaniemeläiset ovat selkeästi ylpeitä kotikylän festivaalista ja tänä vuonna kävijöitä oli myös entistä laajemmin ympäri Suomea. Tästä on hyvä aloittaa ensi vuoden suunnittelu.
Festivaalilla esiintyivät muun muassa Haloo Helsinki, Kaija Koo, Duudsonit Sirkus, JVG ja Mikael Gabriel.
Ensi vuonna järjestetään jo 12. Simerock, joka juhlitaan Rovaniemen Ounaspaviljongilla 7.-8.elokuuta.
Kemijärveläislähtöisen toimittaja-muusikon Ari Väntäsen kirja Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta on tarina yhdestä Suomen suurimmista rockbändeistä, jonka matka vei pikkukaupunki Heinolan pommisuojasta kansakunnan kaapin päälle. Yhtyeestä, joka on myynyt yli puoli miljoonaa levyä ja saanut lukuisia platina- ja kultalevyjä ja jolla on uransa aikana ollut 21 listaykkössingleä.
– Vähän päälle kaksi vuotta sen kirjoittamiseen meni. Sinä aikana täytin 40 ja tulin isäksi. Mieleenpainuva episodi, sanoo Ari, joka kirjan valmistumisen jälkeen on viihtynyt entistä pidempään Kemijärven maisemissa.
Hän myöntää varsinkin viimeisen puolen vuoden kirjan työstämisessä olleen uuvuttavan.
– Kesämökki- ja perhe-elämä oli juuri sellaista elämää, jota nyt kaipasin. Kesäloma Kemptonin seksihelteessä tuli tarpeeseen. Olen maannut kuukauden x-asennossa laiturilla.
Lomallaan rokkari kävi myös ihmettelemässä synnyinkaupunkinsa musiikkimeinkiä eli suurinta musiikkitapahtumaa Yöttömät Yöt-festivaalia.
– Sen iskelmällinen ohjelmisto ei ollut minun heiniäni ollenkaan, mutta siellä oli hyvä tunnelma ja ihmisillä oli selvästikin kivaa. Hyvä niin.
BÄNDIKUVIOITA
Telenovelas
Kemijärven Ari Väntänen jätti lukiovuosiensa jälkeen.
– Junaan hypätessä ei ollut varmuutta minne. Uusiin paikkoihin ja elämäntyyleihin tutustuminen kiinnosti, mutta lopulta päädyin opiskelemaan Turkuun.
Vaikka Arilla onkin yliopistosta maisterin paperit, häntä on aina kiinnostanut enemmän rockmusiikista kirjoittaminen. Tällä hetkellä Väntänen toimii turkulaisen Suomen painosmäärältään suurimman musiikkilehden Suen toimituspäällikkönä. Harrastusmielessä hän myös soittaa bändeissä niin kuin teki nuorena miehenä Kemijärvelläkin.
– Olihan meillä bändejä ala-asteelta lukioikään asti, mutta lähinnä musiikkielämykset saatiin levyiltä. Livebändejä näki harvemmin. Elämän ensimmäinen keikkakokemus poikasena oli 12-vuotiaana Zero Nine Kemijärven Lepistön yläasteen salissa.
-Kemijärvellä oli myös Blues Café -niminen kuppila, joka oli varsinkin alkuaikoinaan 1990-luvulla hyvä rokkibaari. Muistan olleeni ainakin Pelle Miljoonan ja Honey B & T-Bonesin keikoilla. Kerran speedmetalbändi Stone soitti Kemijärven työväentalolla, mikä oli tosi harvinaista herkkua, Ari muistelee.
Tällä hetkellä Väntänen soittaa yhtyeessä Telenovelas, joka teki viime vuonna hyviä arvosteluja saaneen I Am The Destroyer –albumin.
– Viime aikoina yhtye on ollut telakalla, mutta ehkä syksy kaiken muuttaa voi. Kuuntelin nimittäin juuri biisintekijöidemme laatimia uusia demoja. Ehkäpä teemme toisenkin levyn, Ari lupailee.
ROKKIKIRJA LAPISTA
Ennen Apulanta-kirjaa Väntänen on kirjoittanut ylistetyt rockelämäkerrat Hanoi Rocks – All Those Wasted Years (2009) ja Michael Monroe (2011).
Hän sanoo saavansa nykyään paljon kirjoituspyyntöjä rockartisteilta, mutta hänelläkin on omat kriteerinsä.
– Viimeisen viiden vuoden aikana on ehdoteltu vaikka mitä, mutta aiheen täytyy kiehtoa jollakin tasolla, jotta sille haluaa antaa pari vuotta elämästään.
En kirjoittaisi bändistä, jota pidän tylsänä tai vastenmielisenä. Minun täytyy ainakin digata sen artistin tarinaa ja vähintään ymmärtää sen musaa, jotta siitä voi sanoa jotakin.
Lappilaisista artisteista kirjoittamista Ari ei pidä myöskään mahdottomana. Absoluuttinen Nollapiste, CMX, Terveet Kädet?
– Itse asiassa yksi noista kolmesta heitti minulle pari vuotta sitten ajatuksen kirjan teosta. Apis-opus oli silloin jo tekeillä, joten jouduin kieltäytymään. Nuo kaikki ovat todella hienoja yhtyeitä ja kaikkien levyjä löytyy hyllystäni monta. Totta kai, jos homma muuten natsaisi. Nyt täytyy kuitenkin huilata hetki ja sitten katsotaan, olisiko jotain tehtävissä.
Ari huomauttaa, että hänen uutukaisestaan löytyy erityisesti viimemainitusta Terveistä Käsistä, joka oli yksi Apulannan tärkeistä vaikuttajista.
– Sipe-nimikin liittyy Terveisiin Käsiin, ja Santapukkihan teki nuorena jopa Läjäismi kutsuu -nimistä fanzineä. Apulanta on myös levyttänyt Läjän kanssa pari tämän sanoittamaa hc-biisiä. Bändit ovat keikkailleetkin kimpassa, ja Apis saattaa vieläkin soittaa livenä TK:ta. Ja tietenkin Anna mulle piiskaa-biisi löytyy molemmilta, Ari luettelee.
PS. Apulanta livenä Kemin Corner Innissä 28.11.2014
SIELTÄ TÄÄLTÄPitkään odotettu If The Rain Comes edustaa Wigwam-yhtyeen keulakuvana tunnetuksi tulleen laulaja-lauluntekijä Jim Pembroken paluuta sooloartistina yli kolme vuosikymmentä hänen edellisen sooloalbuminsa ja lähes 10 vuotta Wigwamin viimeisen levytyksen jälkeen.
Albumi koostuu 11 uudesta kappaleesta, jotka ovat kaikki Jim Pembroken säveltämiä ja sanoittamia. Ne heijastavat sekä tätä päivää että Pembroken juuria Wigwamissa, jota hän oli mukana perustamassa 45 vuotta sitten.
Lontoossa syntynyt ja nykyään Kansas Cityssä Yhdysvalloissa asuva Pembroke valitsi uuden levyn muusikoiksi sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia. Ensiksi mainittuja edustavat Pembroken rinnalla Wigwamissa jo 1970-luvulla musisoinut kosketinsoittaja Pedro Hietanen sekä Pembroken Jimbo-kokoonpanossa 1980-luvulla vaikuttanut kitaristi Jukka Orma. Pembrokelle uusia tuttavuuksia sen sijaan ovat Suomen johtaviin jazz-muusikoihin kuuluvat basisti Ulf Krokfors ja rumpali Mika Kallio. Lisäksi levyllä on mukana vierailijoita, kuten saksofonisti Manuel Dunkel ja urkuri Jukka Gustavson.
If The Rain Comes on omistettu sen tuottaneelle trumpetisti, säveltäjä ja tuottaja Henrik Otto Donnerille, jonka yhteistyö Pembroken kanssa alkoi vuonna 1967. Donner oli tuottajana jo Blues Section-yhtyeen ainoaksi jääneellä albumilla ja Wigwam -yhtyeen varhaisilla levytyksillä kuten myös useilla Pembroken soololevyillä. Koska Donner menehtyi kesken levyn viimeistelyn kesäkuussa 2013, siitä tuli myös hänen pitkän uransa viimeinen tuotanto. Donner vastasi myös levyn jousi- ja puhallinsovituksista. Albumi on äänitetty pääosin Kansasissa LA-Audio -studioilla.
Jim Pembroke: ”Olin jo pitkään suunnitellut tekeväni uuden sooloalbumin Oton kanssa. Aikataulujen ja käytännön asioiden sovittelu vain vei aikaa. Halusin kokeilla kontrabassoa ja luonteva ehdokas oli Uffe Krokfors, jonka olin kyllä tavannut muttemme olleet soittaneet yhdessä. Sama koski Mika Kalliota. Tiesin kuitenkin, että kumpikin oli tehnyt töitä Oton kanssa ja uskoin yhteistyön varmasti sujuvan. Kun vielä Jukka Orma ja Pedro Hietanen lupautuivat mukaan, oli meillä loistava ryhmä kasassa. Ainakin paperilla, sillä tästä oli vielä pitkä matka äänitysten alkuun Kansasissa… Kaikki kuitenkin saatiin lopulta järjestymään ja lopputulos on tässä. Toivon, että levystä on musiikinystäville iloa pitkäksi aikaa. Koska If The Rain Comes jäi Oton viimeiseksi levytykseksi, sillä on senkin takia aivan erityinen paikka sydämessäni.”
Pedro Hietanen:”Kun Otto Donner soitti ja kysyi minua soittamaan Jimin levylle Kansasiin, tiesin heti että halusin lähteä mukaan. Olin erityisen iloinen, että Jim teki taas pitkästä aikaa soololevyn. Oli myös hienoa, että levy tehtiin Jimin omalla reviirillä. Kenelläkään ei ollut studiosta kiire arkisiin askareisiinsa ja studiossa oltiin silloin kun hyvältä tuntui, ei kellon mukaan. Levyntekoprosessi muistutti itse asiassa paljon Wigwam -levyjen äänityksiä. Se oli mainio projekti!”
Jukka Orma: ”Oton kasaama bändi osoittaa jälleen kerran hänen ilkikurisen uudistumishalunsa. Jimin biisit ovat aina olleet minulle Barnum & Bailey Meets Americana -tyyppisiä pastisseja, joiden juuret ovat syvällä brittiläisen popmusiikin mullassa. Niiden ryydittäminen suomalaisen modernin jazzin ikonisella kompilla – Krokfors ja Kallio – on Ottoa parhaimmillaan. Oli ilo ja nautinto saada olla mukana.”
Jim Pembroke: IF THE RAIN COMES (TUM-A 007): 01 If The Rain Comes / 02 Gone With The Song / 03 Columbus In India / 04Love Is Easier / 05 Forever Kinda / 06 The DNA Club / 07 A Former Army / 08Doo-Wah / 09 My Time Again / 10 The Birds Of Summer / 11 Midnight In Abbey Road
Helmikuisen Emma Gaalan alla Väylän Pyörre kysyi, missä on rovaniemeläislähtöinen Joonas Angeria. Hänen olisi ilman muuta pitänyt olla ehdolla Vuoden 2013 tuottajaksi.
Hänen suojattinsa Isac Elliott oli Emma-ehdokkaana kuudessa kategoriassa ja Joonas toimi sekä Isacin levyjen tuottajana, että oli myös mukana lauluntekijänä.
Helmikuussa 2013 julkaistiin Isac Elliotin debyyttisingle New Way Home. Se nousi suureksi hitiksi niin Suomessa kuin Norjassa, jossa single myi platinaa. Hänen toukokuussa julkaistu, platinaa myynyt debyyttialbumi Wake Up World nousi julkaisuviikolla Suomen virallisen albumilistan ykköseksi ja pysyi Top40:ssä vielä vuoden 2014 puolella.
Kyvyistään popintekijänä Angeria oli näyttönsä antanut, mutta Emma-raati ei häntä noteerannut.
Nyt hänen taskussa on kovanluokan diili amerikkalaisen AAM (Advanced Alternative Media)-managmentin kanssa. Hän lentää syksyllä Los Angelesiin tekemään biisejä tyyppien kanssa, jotka ovat niitä väsänneet maailmantähdille kuten Beyoncélle, Rihannalle ja Katy Perrylle.
Joonaksen kohdalla kaikki on tapahtunut nopeasti. Kaikki alkoi Rovaniemellä 2008, kun Joonas ja tuottaja, basisti & biisintekijä Lauri Hämäläinen (Kemopetrol) tutustuivat toisiinsa internetin välityksellä. Joonaksen raju palo tehdä biisejä ja nuoren musiikintuottajan tietotaito synnyttivät ajatuksen Nimetön-orkesterista, joka realisoitui Joonaksen siirryttyä opiskelemaan Pop & Jazz konservatorioon Helsinkiin. Rovaniemeltä Joonas halusi ehdottomasti bändinsä kitaristiksi Teemu Blombergin, jonka kanssa hän oli opiskellut Rovalan Jazz-Pop-linjalla ja soittanut Maritzan eli Mari Pallarin bändissä. Kaksi muuta löytyivät Angerian opinahjosta.
Nimetön on kuitenkin jäänyt pikkuhiljaa ”sivuprojektiksi” ja työ artistien taustalla muodostunut Joonakselle leipätyöksi.
Rovaniemen lisäksi Angerialla on sukua myös Kittilässä.
