Suomiviisu 2014 on valittu. Äänestyksen voitti lahtelaisen Jokapaikan höylät -yhtyeen Ikinä en osta autoa Kouvolasta(49%). Toiseksi tuli Tero Moilasen Vantaa (20%), kolmanneksi Raj-Raj Bandin Kesällä Tornioon (17%) ja neljänneksi Aapeli Rummukaisen Siilinjärven Siiri.
Kesäkuussa alkaneesta kilpailusta, useamman kymmenen ehdokkaan joukosta ja useamman vaiheen kautta, valikoitui neljä finalistia. Pudonneiden joukossa olivat muun muassa Solistiyhtye Suomi ja 1960-luvun suosikkilaulaja Robin.
Hauskat kappaleet saivat myös äänestäjät liikkeelle ja media oli valpaana. Jokapaikan höylistä sai lukea esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomista ja Raj-Raj Bandista Suomessa Pohjolan Sanomista ja Ruotsissa NSD:sta.
Raj-Raj Bandistä tuli Väylän Pyörteellekin kyselyjä. Mikä se tällainen bändi, joten videon alla pieni tiivistelmä eteläläisille.
https://www.youtube.com/watch?v=YNymrZKAiBQ
RAJ-RAJ BAND = uniikki ruotsalaisyhtye, joka kutsuu musiikkiaan tornedalsetno-folkpunkiksi. Se kerää länsinaapurissa täysiä konsertti- ja tanssisaleja, missä esiintyykin. Ruotsissa esimerkiksi Luulajan kulttuuritalon suuren salin yhtye on loppuunmyynyt jo 8 kertaa peräkkäin.
Pohjois-Suomessakin se tunnetaan ja Etelä-Suomessakin se on esiintynyt kymmenkunta kertaa.
Yhtyeen paketista ei mitään puutu. Siinä yhdistyy suomalaisittain Popedan äijämeininki, Jope Ruonansuun huumori ja suvantokohdissa, haitari hyväilee kuin Tornionjoen lämpöinen vesi.
Raj-Raj Band Pajalasta tuo iltamakulttuurin nykyaikaan. Se on yhtä hullunhauska kuin Mikael Niemen bestselleri Populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
Musiikillisestikin Raj-Raj Band on nautinto. Ei kunnioiteta rajoja, mutta ylitetään niitä taidolla ja tyylillä.
Yhtyeen musiikissa yhdistyy uusi ja vanha, eikä mikään ole sille vierasta. Erikoista tässä bändissä on, että se saa humpankin rokkaamaan eli muuttaa velatkin saataviksi.
Raj-Raj Band on julkaissut albumit På Gränsen, Tornedalsspår ja Kexiland ja Pajalan Pojat.
Omien kappaleiden lisäksi levyillä on myös suomalaisille tuttua perinnettä kuten Tukkipoika, Kuppari ja Haravasta katkesi pii plus Jätkän humppa ja Katinka tornionlaaksolaisin tekstein. Tuoreempia lainoja ovat Sleepy Sleepersin Kesämopo ja Jarmo Virtasen Kesällä Tornioon.
Jarmo Virtanen muistetaan nuorena miehenä radio-ohjelmistaan ja muun muassa bändinimen Battaglia Nobility keksijänä.
Hän perusti 20-vuotiaana vuonna 1974 Tornioon myös iltapäivälehden.Kun Kari Mustonen oli pykännyt Oulussa pystyyn Iltaset-nimisen lehden, Torniossa ei oltu pekkaa huonompia, vaan vastaava syntyi rajalle. Nimi oli Rajasilta- Gränsbron. Painosmäärä oli 9300 ja päätoimittajan muistin mukaan se ilmestyi neljä kertaa.
Päivätyönsä Virtanen on tehnyt kuitenkin opettajana. Musiikkipuolella hänen tunnetuin työnsä on vuonna 1980 ensiesityksensä saanut ooppera Joulu Korvatunturilla, jonka levyttivät viittä vuotta myöhemmin Kivirannan koulun ja Suensaaren yläasteen oopperaryhmä, Suzuki-viulistit ja Kivirannan pikkukanteleet. Kymmenen lauluista on myös Lapin lasten laulukirjassa.
Alunperin lastenlaulu on myös Raj-Raj Bandin esittämä Kesällä Tornioon-kappalekkin, vaikka hyvin se iskee aikuiseen makuunkin.
Vuoden 2014 Suomiviisu-äänestyksessä se on jo neljän parhaan joukossa ja voittokaan ei ole mahdottomuus, joten kaikki vaaliuurnille.
Marko Ylönen, Marcelo Nisinman, Zoran Markovic, Keski-Pohjanmaan kamarirokesteri johtajanaan Juha Kangas,EMO Ensemble, johtajanaan Pasi Hyökki…www.luostoclassic.fi
Jalometalli Music Festival 8.- 9.8. Oulu
King Diamond (DK), Testament (USA), Loudness (JPN), Dark Angel (USA), Sacred Reich (USA), High on Fire (USA)…http://www.jalometalli.net
Juicerock 8.-9.8. Kemi
Paperitähdet All Stars feat. Kati Pyykkö, Jari Yliaho, Hannu Tervaharju, Antti Tammilehto, Jan Sjögren ja Janne Raappana, Pohjan Mieslaulajat, Mika & Pullasormet, Tempsa ja Sipe, Jotta että joo, M. Virtasalo & P. Hyrkäs (Vapaapääsy)
Simerock 8.-9.8. Rovaniemi
Haloo Helsinki, JVG, Kaija Koo, Jukka Poika, Duudsonit, Stepa & Äre, Flesh Roxon, Rauhatäti…www.simerock.com
Monsterimies-dokumentti Lordi-yhtyeestä ja erityisesti sen nokkamiehestä Tomi Putaansuusta tulee elokuvateattereihin 26. syyskuuta ja todennäköisesti pääjuhla pidetään näyttävästi Rovaniemellä, josta Tomi ja ohjaaja Antti Haase ovat lähtöisin.
Lordin seitsemäs albumi Scare Force One ilmestyy kauppoihin Halloweenina, lokakuun lopussa ja sehän on syntynyt Mesopotamiassa, Spede Pasasen Muonion mökillä.
Uuden Rovaniemen haastattelussa Monsterimies-dokkarin tekijä Antti Haase sanoo Tomin olevan eräänlainen hevirockin Peter Pan-poika, joka ei koskaan halua kasvaa aikuiseksi.
Vaikka 1980-luvun tyylinen hevimonsteri ei ole enää muodikas juttu, Antti sanoo ihailevansa lapsuuskaverinsa Tomin sitkeyttä ja rohkeutta olla juuri sitä mihin uskoo. Hän ei ole menettänyt uskoa monsterimeininkiin, vaikka kotimaassa hän ei keikoilla juhli, vaan leipä tulee ulkomailta.
– Moni muu olisi jo luovuttanut, mutta Tomi on tehnyt sinnikkäästi töitä uuden nousun toivossa. Hän haluaa olla edelleen maailman paras hevimonsteri.
Haase kertoo, että Lordi päästi heidät mukaan elämäänsä ja sen vaikeisiinkin hetkiin.
– Ilman Tomin avoimmuutta ja rehellisyyttä tätä elokuvaa ei olisi syntynyt.
Ainoa ehto, jonka Tomi ohjaajalle asetti oli, ettei hänen kasvojaan näytetä.
– Se mietitytti minua pitkään, mutta kasvottomuus kääntyi lopulta elokuvan vahvuudeksi. Tästä olen saanut hyvää palautetta, Haase kertoo Uusi Rovaniemi-lehdelle.
Tärkeä osansa elokuvassa on myös Tomin äidillä Ainolla ja lapsuusystävällä Pete Kankaalla.
Monsterimiehellä on kestoa kaikkiaan 85 minuuttia ja se on osin yhteispohjoismainen tuotanto, jossa on myös YLE mukana.
Kemin suosittu Juicerock lopettaa huipulta. Vaikka vuosi vuodelta tapahtuma on kerännyt enemmän ja enemmän väkeä, viime vuonna 1000 ihmistä, se loppuu kuudenteen kertaan.
– Haikein, mutta kuitenkin positiivisin mielin mennään viimeiseen Juice-viikonloppuun. Hauskaa on ollut, mutta tapahtuman järjestäminen omien töiden ohella on kovaa hommaa. Aikansa kutakin, sanoo yksi tapahtuman puuhanaisista Kati Klaavuniemi .
Kuudes Juicerock aloitetaan perjantaina 8.8. Rantamakasiineilta, jossa esiintyy muun muassa Pohjan Mieslaulajat, mutta varsinainen huipennus, Leskisen sukujuhla, pidetään lauantaina 9.8. Pub Hölmölän ja Club Ilonan tiloissa. Silloin lavalle nousee näyttävä muusikkokaarti. Paperitähti All Starsin vieraina nähdään ja kuullaan Kati Pyykköä, Jari Yliahoa, Hannu Tervaharjua ja Antti Tammilehtoa, jotka tunsivat Juicen ja tekivät yhteistyötä hänen kanssaan.
Esiintymässä ovat myös Taikakuusta viime viikonloppuna ”virkavapaalle” jäänyt Janne Raappana, 70`s-bändi Mika & Pullasormet ja Juicerock-klassikko Tempsa ja Sipe (Teemu Ylinikka ja Teemu Sainio) bändin kera.
– Hienoa porukkaa. Kaikki rockit on järjestetty talkoilla ja muusikot ovat tulleet sillä sopimuksella, että maksetaan, jos jotain viivan alle jaettavaa jää, Kati kertoo ja lähettää kiitokset kaikille, jotka tekivät Juicerockin mahdolliseksi ja toivottaa viimeisen kerran yleisön sankoin joukoin mukaan vaalimaan mestari Leskisen lauluperintöä .
Juicerock 2014
Perjantai 8.8. Rantamakasiini (klo 19.00- )
Pohjan Mieslaulajat, Jotta että joo, M. Virtasalo & P. Hyrkäs (Vapaapääsy)
Lauantai 9.8. Pub Hölmölä ja Club Ilona (klo 21.00-04.00)
Mika & Pullasormet, Tempsa ja Sipe, Paperitähdet All Stars feat. Kati Pyykkö, Jari Yliaho,Hannu Tervaharju, Antti Tammilehto, Jan Sjögren ja Janne Raappana (Liput 15 e, ennakkoliput Merihovista)
Swingiä ja rhythm ’n’ bluesia ja pikkasen soulia, boogia ja rockiakin soittava ranskalainen Bad Mules teki ensiesiintymisensä Suomessa viime tammikuisessa Kemin Pakkasukko Blues n`Jazzissa.
– Bändistä mulle jäi mieleen erityisesti tiukka ja svengaava soittotatsi ja loistava meininki. Tietysti myös sen piristävä erikoisuus, kun bassolinjat hoidettiin Hammond B3-uruilla, promoottori-muusikko Tuomas Laajoki muistelee.
Talvisessa Kemissä fransmannit saivat lämpimän vastaanoton merilappilaisilta. Yhtye oli Laajoen mukaan kiinnostunut kokemaan myös kesäisen Suomen ja nyt Bad Mules aloittaa minikiertueensa keskiviikkona 6.8.Kemin Cafe Bar Ankkurista (klo 22.00), jonka jälkeen he esiintyvät Kokkolassa ja Pietarsaaressa.
Yhtyeessä soittavat Julien Broissand (laulu,kitara), Denis Agenet (laulu, rummut), Freddy Pohardy Riteau (tenori- & baritonisaksofoni) ja Philippe Gautier (Hammond B3).
Oman ohjelmiston lisäksi Bad Mules esittää versioita muun muassa Wynonie Harrisin, Amos Milburnin, Big Joe Turnerin, Louis Jordanin, Lee Dorseyn ja Guitar Slimin biiseistä.
Yhtye on julkaissut kymmenen vuoden aikana Mad Blues Productionin kautta neljä albumia: In Your Stall (2004), Who Drank My Beer? (2007), Back In Town (2011) ja Keep Rollin` (2014).
Bad Mules on kiertänyt ahkerasti paitsi Eurooppassa, myös Amerikassa.
– Yhtye on tehnyt yhteistyötä muun muassa Barrelhouse Chuckin kanssa, joka on kova luu ja tunnetaan Fabulous Thunderbirdsin Kim Wilsonin yhteydestä. Rumpali Denis esiintyy paljon myös Ranskan bluesykkösen Mr. Bo Weavilin kanssa, Tuomas Laajoki tietää kertoa.
Kun suuri yleisö löysi Pyhä Unplugged-tapahtuman, kuvittelin, että sen taika häviää. Myönnän, että olin väärässä.
Olin mukana alkuaikoina ja vierähti yli vuosikymmen, kun viimeksi kävin. Mieleeni ovat syöpyneet muun muassa Vesa-Matti Loirin vaikuttava Lapin kesä-esitys Aittakurussa, Dave Lindholmin ja Pepe Ahlqvistin mielettömät bluesjamit Tajukankaalla ja Daven ja Pave Maijasen musiikillinen kohtaaminen, vuosien tauon jälkeen, hotellin estradilla.
Pyhä Unplugged soi jo 17. kertaa ja pelkästään perjantai vei tunnelmasta toiseen ja jätti pysyviäkin muistijälkiä . Erityisesti Marjo Leinosen huikea groove’n’roll-keikka hotellilla, mutta myös tuplatohtori M.A.Nummisen Kielletyt laulut-luento kera Pedro Hietasen Aittakurussa oli viihdyttävää kuunneltavaa. Siellä saatiin myös tupla-annos Suomi-melankoliaa mestareiden Harri Marstion ja Sakari Kuosmasen toimesta.
MARJO UKKOSTI PYHÄLLÄ
Marjo ja kitaristi Julius Heikkilä
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! kirjoitti Ilmari Kianto Nälkämaan laulussa ja yhtä väkevä oli Marjo Leinosen esitys.
Hänet mielletään stadilaiseksi, mutta harva muistaa, että Marjo vietti lapsuutensa Kainuussa.
Suomen kielellä aloitettiin. Swampkunkku Tony Joe Whiten suurin hitti Polk Sallad Annie oli kääntynyt Kokemänjoeksi. Aloitus oli sanotaanko rohkea. Nimittäin Leinosen ohella White on yksi niistä suosikeistani, jotka jos kulmille sattuvat, on pakko nähdä.
Ei aivan heti iskenyt tulta, mutta kun kovaa kyytiä paahdettiin Marjon viimeisimmän albumin Huff`n`Puffin rokkiin Baby`s gone, soso-ei saa koskea-sormenheiluttelu loppui tykkänään.
Eri puolilla Lappia oli ollut öistä ukkosmyrskyä, mutta Pyhällä salamoi Marjo Leinonen. Vanhempi ”rokkipoliisikin” oli valmista pässin lihaa ja valmis nöyrtymään alamaiseksi.
Aivan uskomaton show. Miten vaivatonta ja luontevaa hänen esiintymisensä oli ja miten helposti hän sai yleisön mukaansa.
Marjo eli musiikkia koko ruumiilla ja sielullaan ja kaikki purkautui laulussa. Omintakeinen lavaliikehdintä tuli selkäytimestä. Tuli mieleen Rauli”Badding” Somerjoki. Remumainen small talk sopi settiin sekin loistavasti ja vaikka Marjon bändin nimi oli CarKeys, auton avaimet eivät olleet missään vaiheessa hukassa.
Hän loi lauluihinsa omaa rujoa hehkuaan ja Lapin yössä kuultiin parasta roots-poljentoa; suoraviivaista kolmensoinnun rockia, sekä kuumaa funkia ja soulia.
Aina kuiskutellaan Marjon yhteydessä Janis Joplinista ja Amy Winehousesta. Tulkitsemaan hän pystyy suvereenisti molempia, jopa Billie Holidaytä, mutta kyllä hänen äänensä on omansa, ainutlaatuinen.
Mato Valtonen
Kari Peitsamo
Kun Marjon vahva karisma piti yleisöä hyppysissään, yhtye keskittyi vain soittamiseen. Tiukka trio. Kitarassa nuori Julius Heikkilä, joka soitti paljon silmät kiinni ja tuima rytmiryhmä Sami Vettenranta ja Matti Vallius, naama peruslukemilla, kuin Al Caponen porukalla, mutta kyllä kulki. He pommittivat kuin konsa Hyväolo-pari Sparko ja Big Figure.
Toki hotelli Pyhätunturin yössä muutakin kuultiin. Marstio ja Aki Louhela vetivät oman akustisen settinsä. M.A. Numminen ja Pedro esittivät Route 66-kappaleensa, Sakari Kuosmanen Maamme-laulun ja Kari Petsamo ruoski Kauppaopiston naisissa talon housebändiä sooloihin, ettei itsekkään kyydissä pysynyt.
M.A.Numminen & Pedro Hietanen
M.A.NUMMINEN PUNASTUTTI KURUSSA
Ennen perjantai-illan bileitä hotellilla, oltiin nautittu aurinkoinen kaksituntinen Aittakurussa.
Luonnon muovaamassa amfiteatterissa tapahtuman sielu Mato Valtonen vakuutti, että Pyhä Unplugged järjestetään, niin kauan kun Aittakurussa kiviä riittää.
Nyt ”kivitettiin” ensikertalaiset Harri Marstio ja M.A. Numminen ja Pedro Hietanen ja paljon oli yleisössäkin vieraita, jotka panivat kiven taskuunsa. Madon mukaan se suojaa juoppohulluudelta.
M.A.Numminen huhuili Aittakurun pohjalta: ”Näytätte ihan kiviltä” ja laittoi aurinkolasit päähänsä ja räväytti Kiellettyjen Laulujen parhaat käyntiin säestäjänään Pedro Hietanen.
Erityisesti Jyväskylän kesän 1966 tapahtumat olivat valokeilassa. Hän pääsi tuolloin 48 vuotisen uransa ainoan kerran Ilta-Sanomien kanteen aiheutettuaan seksiskandaalin lauluillaan. Esitys keskeytettiin katkaisemalla sähköt, mutta putkaan hän ei päässyt, vaikka olisi halunnut.
Numminen oli piikkinä muun muassa Lenita Airiston lihassa julistamalla Jatkoaika-tv-ohjelmassa, ettei aio koskaan tehdä töitä. Elettiin kovan työttömyyden aikaa ja Kekkonen oli perustanut Hätätila-hallituksen. Tunnelmaa hän kuumensi vielä esittämällä ohjelmassa Schuberttia.
M.A. oli tuolloin hattuilun ja hätkäytysten mestari. Mato Valtonen kertoi, että Moog Konttisen ja Kjell Starckin kanssa hän on työstämässä parhaillaan kirjaa suomalaisen rockin kapinallisista ja joka mutkan takana tulee vastaan M.A.Numminen.
M.A. lakkasi olemasta kivenä kengässä, varmaan silloin kun otti vastaan Suomi-palkinnon presidentinrouva Tellervo Koiviston kädestä. Ei kehdannut sanoa ei, kun olivat ystäviä.
Vaikka Nummisen tarinoita ja lauluja on vuosikymmenten mittaan kuullutkin, M. A. on vähän kuin vanhat klassikot, kun niitä lukee, aina paljastuu jotain uutta. Itse en esimerkiksi Opiskelijaelämää-laulua muista aiemmin kuulleeni.
Uusi havainto oli myös, kuinka paljon noissa 1960-luvun Yleisradion hyllyttämissä oli bluesia. Selitys lienee Nummisen lauluntekijäkaverissa Pekka Gronowissa, joka aikoinaan toi bluesin Suomen radioon.
Pedro Hietasen sähköpiano ja Nummisen hillitty vispilänkäyttö ja iän myötä pehmennyt ääniakrobatia sopivat hyvin Pyhän ikimaisemaan.
Tarinoinnin lomassa kuultiin muun muassa Hevoset ja minä, Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, Jenkka ulkosynnyttimistä, Rakastuneessa ihmisessä, Anomia, Liput liehuvat miesten WC:ssä ja Talvisotarock.
Aittakurun mykistämä Harri Marstio
Surullisten laulujen maassa Harri Marstion raspinen laulu on siitä parhaasta päästä. Aittakurussa hän aloitti esityksensä harvinaisemmalla Työtätekevä mies-kappaleella. Marstio oli havahtunut Kemin kohdalla. Hän oli ollut viikon keikoilla tunturissa, eikä taskun pohjassa ollut markan markkaa. Hän mietti lopettaako, mutta laulu voitti ja tuo laulu syntyi.
Juha Vainio-palkinnolla palkitun Timo Kiiskisen laulu Tämä maa, kuvastaa parhaiten Marstion taiteilijankuvaa. Se kuultiin kuten myös covertit, Tyttö iloinen (Charlies), Vanha mies (Kaseva), Pienen pojan haaveet (Jarno Sarjanen) ja Villi maailma (Cat Stevens).
Sakari Kuosmanen oli saanut taakseen Pyhä Unpluggedin housebändin. Heti aloitus Kappale kauneinta Suomea sai toteamaan, että noinhan se olisi pitänyt mennä. En väsy ihastelemasta Marzi Nymanin kitaransoittoa ja hän loihti lauluun Konevitsan kirkonkellot-tyylistä tunnelmaa, joka olisi taatusti lisännyt biisin klassikkoarvoa.
Pariisi on minun ehdoton Kuosmanen-suosikki. Kuultiin mainio versio ja hyvältä kuulostivat myös Pieni sydän ja Pelasta mut, kun Sakaria lainaten Nyman määräsi marzijärjestyksen.
