TOTTA (ei tarua) Rovaniemeläislaulaja Hannu Merkku (1952-2014) levytti vuonna 1980 tunnetuimman kappaleensa Kulje kautta Kittilän. Laulun taustalla soittivat Suomen ykkösmuusikot Unto Haapa-aho, Aaro Kurkela, Reiska Laine, Hasse Walli, Juha Tikka ja Seppo Sillanpää. Humppa soi ahkeraan radioaalloilla ja siitä tuli enemmän kuin paikallisen Pekka Kujalan tekemä Kittilän mainoslaulu. Pian seurasi kokonainen albumi Pohjolan Tähtien Alla, joka sisälsi lappilaisten lauluntekijöiden lauluja. Sille Merkku sai säestäjäkseen Esko Rahkosen yhtyeen kitaristi Raimo Hastin johdolla.
Hannulla pyyhki hyvin. Keikkaa ja yleisöä riitti. Hän sai laulaa iskelmän ja vanhan tanssimusiikin lisäksi laulelmia, kansan- ja työväenlauluja ja niinpä hän luopui pitkäaikaisesta haavestaan ooopperalaulajan urasta.
”Hannu Merkku on saanut synnyinlahjaksi sangen kauniin ja lämpimän baritonin”, sanoi muusikko Erkki Apajalahti ja Kalevan kriitikko Pentti Rantanen taas kirjoitti: ”Tekoihin päästään vain työllä hyvän haltijattaren suomista lahjoista huolimatta.”
Samaa mieltä on tänään, Kärsämäellä viime vuoden lopulla edesmenneestä Merkusta, myös rovaniemeläinen oopperalaulaja Matti Hyvönen: ” Hannu oli äänimateriaaliltaan erinomainen. Hänellähän oli luonnon ääni. Mikäli mies olisi ollut hyvässä opetuksessa, hänellä olisi ollut varmasti kysyntää meillä ja rajojen ulkopuolellakin.”
Hannu Merkku oli syntyjään Outokummun Kuusjärveltä. Rovaniemeläinen hänestä tuli vuonna 1966 ja kolme vuotta myöhemmin hän oli perustamassa bändilegendaa nimeltä Trampas, joka muodostui rovaniemeläismuusikoille varsinaiseksi kiertokouluksi.
Vuonna 1975 Hannu valmistui mielisairaanhoitajaksi Lapin sairaanhoito-opistosta, jonka jälkeen hän toimi pitkään Muurolan sairaalan musiikkiterapeuttina. Siinä ohessa hän keikkaili myös ahkeraan muun muassa Erähumppa-yhtyeen kanssa.
Merkku lauloi paljon Lapin ja valtakunnan radiossa. 1970-luvun alussa Love records-levy-yhtiön yksi perustajista, Yleisradion viihdepäällikkö Henrik-Otto Donner kiinnitti huomionsa Hannun lauluun ja näki hänessä uuden Martti Talvelan. Hannua kuultiinkin valtakunnan verkossa laulamassa muun muassa George de Godzinskyn säestyksellä suomalaisia ja venäläisiä kansanlauluja.
Vuonna 1978 Donner kiinnitti Hannun myös Love recordsin artistiksi. Harva lappilaisartisti pääsi levyttämään legendaariselle firmalle, mutta Hannulta se onnistui. Jos Seppo Leino ja Esa Best Jokinen saivat firman katalogiin kappaleen pari, Hannu levytti parin singlen jälkeen kokonaisen albumin Ounaskosken Törmällä (1979), joka sisälsi humppaa, valssia ja jenkkaa. Love-kokoelmalla Sininen Metsä Hannu oli myös mukana muun muassa Rauli Somerjoen, Unto Satorannan ja Tuulikki Elorannan lisäksi.
Komea sakki rovaniemeläistä muusikkokermaa Hannun ja studiovelho Pauli Ruuskasen ympärillä
Kun Love records teki konkurssin Donner otti Merkun mukaansa uudelle Ponsi-merkille ja yhteistyön tuloksena syntyivät vuonna 1980 albumi Pohjolan tähtien alla ja single Kulje kautta Kittilän/Muisto Lapista.
Vuonna 1982 ilmestyi Helander Productionin tuottama albumi Sompiolaista Verta, joka niin kuin aiempikin Merkun tuotanto sisälsi puhtaasti lappilaista tanssimusiikkia. Levyllä soitti Hannun oma yhtye ja vieraina olivat kitaristi Taisto Wesslin ja viulisti Pauli Granfelt.
Vuonna 1988 ilmestyneellä omakustanteella Rakenne- Muutos tanssimusiikin lisäksi kuultiin myös laulelmia ja säestyksestä huolehti Risto Lehtosen johtama Lapin musiikkiopiston yhtye.
Hannu oli myös mukana kansantaiteilija Andreas Alarieston laulukokoelmalla ja julkaisi useamman kasetin, mutta hänen viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1997 Simojärvi valssin laulaminen. Se oli tilaustyö, joka purkitettiin Pauli Ruuskasen Studio Alassa. Pauli soitti mandoliinia, kitaraa ja bassoa, Martti Honkanen(x-Souvarit, x-Solistiyhtye Suomi) hanuria ja Esa Virkkula rumpuja. Kappaleen sovitti Lauri Vitikka.
PS. Tamperelainen Rocket Records julkaisee 18. syyskuuta Hannu Merkun parhaista CD-kokoelman, joka sisältää kokonaisuudessaan Sompiolaista verta –albumin ja lisäksi 12 esitystä Hannun kahdelta vuosina 1979-1980 julkaistulta albumilta.
Viime viikonloppuna räppäri Talonpoika Lalli heitti keikat Ylläksen Äkäshotellin yökerhossa ja Rovaniemen Arctic Pride-tapahtumassa ja ensi viikonloppuna hän esiintyy Saariselän Arktista Ilmaa-bailuissa ja Kemin Coronarockissa.
Lalli on tahkonnut Lapin keikkoja jo kymmenen vuotta. Hän sanoo, että alussa ei auttanut nirsoilla, vaan piti lähteä kaikkeen mukaan.
– Sitä sai melkein itte maksaa, että pääsi keikoille, nykyään jo soittavat. Mutta mitä enemmän tekkee keikkaa, sitä enemmän sitä tulleekin. Puskaradio toimii sananlevittäjänä. Se on mukavaa, ei tartte enää myyä itteä. Saa keskittyä musiikin tekemiseen ja esittämiseen.
Vankasta suosiosta Lapissa kertoo myös ensi kertaa jaettu Keksi-musiikkipalkinto, jonka äänestyksen Lalli vei lopulta ylivoimaisesti. Keikkailua hänen on pitänyt kuitenkin vähän hillitä, sillä viikolla hänen ajan vie opiskelu Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa, josta kolmen vuoden päästä hän valmistuu musiikkiteknologiksi ja jonka jälkeen hän aikoo suunnistaa etelän räppimarkkinoilla.
Lalli esiintyy kevään mittaan pohjoisessa yksin taustanauhojen ja yhtyeensä Kirveenkantajien kanssa. Kaksi keikoista hän tekee ystävänsä Emma-palkitun Asan kanssa.
–Vuosi oli 2003. Edorf oli just voittanut räpin SM-kisat. Hän ja muut ivalolaisräppärit esiintyivät sitten FAM-016-tapahtumassa. Lähettiin porukalla linja-autolla Ylitorniolta Ivaloon kattoon keikkoja. Se reissu antoi viimisen kipinän räppäämiseen.
Mie olin 14. Niitä katto ylöspäin, että mieki haluan olla tommonen. Ivalon Guerra Norte-porukassa oli idolit. Toki rovaniemeläinen Tulenkantajatkin vaikutti. Kerkesin pari keikkaakin heiltä nähä, Aawastockissa ja Järvenpään Puistorockissa.
Ivalon reissusta vuosi eteenpäin syntyi sitten eka räpteksti Kirkkain tähti. Siitä se lähti.
Räppäreillä on tapana kertoa elämästään ja takoa kotikyläralleja. Sinä olet omistanut räpit Ylitorniolle ja Rovaniemelle. Olet musiikkitieteilijä Marja Mustakallion ja taidemaalari Pekka Hermanni Kyrön poika, miten elämä on sinua kuljettanut?
– Olen syntynyt Ivalossa, josta isä on kotosin. Asuttiin siellä ensin viisi vuotta, jonka jälkeen muutetiin Turkuun, jossa äiti teki lisensiaattityönsä. Viisi vuotta ja takaisin Lappiin. Äiti alkoi tekemään väitöskirjaansa Ylitorniolla. Asuttiin pari vuotta mummon pihamökissä Nuotiorannalla, jonka jälkeen äiti osti talon Övertorneålta. Taas viisi vuotta ja sitten muutin jo omilleni Rovaniemelle. Eli elämä on mennyt viiden vuoden sykleissä, paitsi Roissa se tuplaantui.
Räppihommaa et tehnyt Rovaniemellä kuitenkaan ammatiksesi?
– Mulla on talonrakentajan peruskoulutus, mutta tein pääasiassa putkitöitä, viemärinkorjauksia. Tykkäsin siitä hommasta kovasti. Varmasti sitä tulen tekemään jatkossakin, jos en pidempään, niin ainakin kesäduunina.
Vapaa-aikana tein kotistudiossa demoja, kävin keikoilla ja pyöritin Kummautus-klubia.
Hoksasin kuitenkin, että jos aikoo räppäämisen kanssa menestyä, siihen tarvii panostaa myös aikaa ja Torniossa siihen on nyt mahollisuus. Siellä on sopiva ilmapiiri. Omaa juttua saa tehdä, on ykkösluokan studio ja myös oma bändi Kirveenkantajat.
Sinulta on ilmestynyt kaksi CD-levyä Nimeni on Talonpoika Lalli (2007) ja Lallin Kumautus(2009). Onko tulossa uutta materiaalia?
– Nuo aiemmat julkaisut ovat niin sanottuja mixtapejä eli taustat on varastettu. Tällä alalla sitä ei katsota pahalla, mutta biisejä ei oikein voi radiossa soittaa, koska tekijänoikeusjutut tulee vastaan. Nyt kuitenkin teen koko ajan uutta musiikkia Lappian studiolla ja seuraavalla levyllä kaikki on omaa.
Räppiä on monenlaista, ketkä ovat esikuviasi?
– Asa, joka teki ensimmäisen levyn Avain-nimellä 2000-luvun alussa, on mulle jonkinlainen oppi-isä . Hän on syntynyt Kemissä ja asunut Torniossa, mutta muuttanut jo alle vuoden vanhana Itä-Helsinkiin.
Hänen kanssa on juteltu paljon sanoituksista. Teksteissä hyvä tarina on mulle tärkein. Sanoittajista arvostan myös J. Karjalaista ja Tuomari Nurmiota.
Olet kiertänyt Lappia ahkeraan, missä ovat parhaat keikkamestat?
– Melkein voi sanoa, mitä pohjoisemmaksi menee, sitä paremmaksi meininki muuttuu, ainakin aidommaksi.
Esimerkiksi uutenavuotena olin Inarin Papanassa. Ajoin kattomaan Edorfin keikkaa, mutta pääsin itsekin vetämään muutaman biisin. Meno oli aivan käsittämättömän kova. Tuntu, että katto räjähtää.
Pyhätunturilla olen esiintynyt jo viisi vuotta putkeen. Siellä vastaanotto on aina hyvä. Levillä taas vaihtelee. Se on enempi sitä biletyshommaa, Helsinki-meininkiä.
Aina tulee myös uusia paikkoja. Ensi perjantaina on eka keikka Saariselällä, joten sekin tulee koettua ja korkattua.
Ensi lauantaina 28.2. klo 21.oo TV2:ssa UMK-lähetyksessä kisataan pääsystä Eurovision laululukilpailuun Itävaltaan.
Rokkibändi Järjestyshäiriön lisäksi viimeisestä karsinnasta jatkoon meni tänään kaksi lappilaisedustajaa, utsjokisen Solju-duon popjoiku Hold your colours ja Sallan draamakunkku Angelo de Nilen alias Kimmo Blomin All for Victory. Viimemainittu herra meni eteenpäin myös perjantai-illan Voice of Finland-kisassa.
UMK- viisulähetys oli muutenkin kaikinpuolin ”kotoinen”, sillä vierailevana tähtenä esiintyi Antti Tuisku. Hän aloitti esityksensä versioimalla Lordin Hard rock hallelujah-biisiä ja esittelemällä uuden näyttävän Peto on irti-lookkinsa.
Tässä Suomen Euroviisu-kandinaatit ensi lauantaille: Norlan El Misionario, Pertti Kurikan Nimipäivät, Satin Circus, Jouni Aslak, Opera Skaala, Shava, Järjestyshäiriö, Angelo De Nile ja Solju.
PS. Ruotsin viisukarsinnassa poromies ja joikaaja Jon Henrik Fjällgren oli toinen suoraan finaaliin mennyt.
Ensi lauantaina 21.2. klo 21.00 alkavassa lähetyksessä TV2:ssa kansan puhelinäänillä ratkeaa, pääseekö utjokisten duo Solju laulullaan Hold your colours Suomen Euroviisu- finaaliin. Ruotsissa samoihin aikoihin poromies Jon Henrik Fjällgrenillä on sama tilanne joikunsa Jag är fri (manne leam frijje) kanssa . Molemmat ovat kuitenkin vedonlyöntitoimistojen kolmen suosituimman joukossa, joten mahdollisuudet jatkoon pääsyyn ovat hyvät.
Saamelaiskaksikko Ulla ja Hilda Länsman sekoittavat perinteistä joikua moderniin poppiin laulussa, jonka ovat sanoittaneet ja säveltäneet ruotsalaiskaksoset Ylva ja Linda Persson. He ovat todellisia Euroviisu-ammattilaisia. Suomen lisäksi heillä on kilpailukappale mukana myös Romaniassa, Valko-Venäjällä, Kyproksella ja Moldaviassa.
Jon Henrik voitti vuosi sitten Ruotsin TV4:n Talang-kilvan ja sai kaikki kyyneliin Danielin joiulla. Hän on syntyään kolumbialainen, mutta kuuden kuukauden iässä adoptoitiin saamelaisperheeseen Mittådalenin kylään.
Jon Henrikin apuna Euroviisu-joikua tehdessä ovat olleet Erik Holmberg, Tony Malm ja Josef Melin. Tornionlaaksolaisista juuristaan tunnettu Aftonbladetin Markus Larsson kuvaa kappaletta näin:” Låten binder fast min musiksmak i skotern och släpar den längs hela Torneälven.”
http://youtu.be/bg7MS2Q5oe0
Lopullisessa, kansainvälisessä Euroviisu-finaalissa täysin saamenkielellä esitettyä tai joikattua kappaletta ei olla kuultu. Aina saamelaisuus on ollut sivuroolissa.
Vuonna 1980 Norjaa edusti Euroviisuissa kappale Sámiid eadnan, jonka lauloi Sverre Kjelsberg. Teksti puhui vahvasti saamelaisten oikeuksien puolesta norjaksi ja Mathis Haetta tuli joikaamaan estradille kuin täytteeksi. Laulu jäi kuitenkin elämään ja tuli suosituksi. Mathis Haettan se vei esittämään joikua jopa Wembleylle Norjan ja Englannin väliseen jalkapallo-otteluun.
Euroviisuissa kappaleen lopullinen sijoitus oli 16. (19). Ääniä se sai 15.
Ruotsalainen Roger Pontare toi vuonna 2000 näyttämölle useamman alkuperäiskansan. Saamelainen Johan Sara jr. esitti lyhyen joiun. När vindarna viskar mitt namn tai When Spirits Are Calling My Name sijoittui 7.:ksi 88 pisteellä.
Vuonna 1977 Suomea edusti Euroviisuissa Lapponia , joka sijoittui kymmenenneksi. Edellisenä vuonna Aarno Raninen ja Monica Aspelund olivat yrittäneet viisuihin laululla Joiku. Molemmissa käytettiin saamelaisjoikuelmaa eksoottisena mausteena. Erään tiedon mukaan Raninen olisi perehtynyt joikuihin ja Lapin mystiikkaan Enontekiöllä Jouni Labban opastuksella.
Monet pitävät edelleen Lapponiaa Suomen kaikkien aikojen parhaana Euroviisuna. Kappale teki sen esittäjästä ja sanoittajasta Monicasta tähden ja laulu levytettiin kuudella eri kielellä.
Monsterimies on nyt julkaistu DVD:nä. Antti Haasen dokumentin lisäksi varsin laihanlaisesti mukana on bonusherkkuja. Ainoa ilonaihe on 15 elokuvasta poisleikattua muutaman minuutin kohtausta, niiden joukossa Mr Lordin käynti Meerin Grillillä, jossa hän saa omistajalta onnentoivotukset Kuorosota-mittelöön.
Lisäksi Monsterimies pohtii suhdettaan taiteeseen ja mihin ihminen tarvitsee kertotaulua. Kuullaan myös saksalaisen tosifanin Walterin herätyslaulu Mr Lordille, seurataan Awan valmistumista viimeiselle keikalle ja arvioidaan äiti-Ainon sponsorikykyjä.
Kuvagalleria sisältää vain Monsterimiehen promokuvia, kun olisi odottanut, että mukana olisi kuvia ja piirroksia vuosien varrelta.
Kun Monsterimiehestä tuli henkilökuva, eikä perinteinen bändidokumentti kuten Tomi Putaansuu ja hänen levy-yhtiönsä Sony olisi halunnut, syntyi riitatilanne, jota ei pystytty korjaamaan. Yhdessä vaiheessa Tomi ehdotti (muutaman ehdon lisäksi), että hän kokoaisi dvd:lle mittavat ekstramateriaalit haastattelujen, videoiden ja arkistomateriaalin kera, mutta hänen vaatimuksiin ei suostuttu, joten joskus tulevaisuudessa nähtäneen myös Lordi-bändidokumentti.
Jos laulaja-lauluntekijä Juice Leskinen eläisi, hän olisi täyttänyt tänään 65 vuotta. Juhlapäivän kunniaksi on julkaistu livetaltiointi Tampereen Kukkaisviikkojen ohjelmaan kuuluneelta keikalta, heinäkuulta 2004. Juicen kanssa lavalla oli kitaristi Ari Kankaanpää, jonka kanssa mestari esiintyi loppuaikoinaan.
Konsertin äänitti kannettavalla nauhurilla Juicen innokas fani, nokialainen Tommi Salo. Hänen nauhuristaan löytyi keikasta noin 70 minuutin äänitys, josta reilut 35 minuuttia on nyt tallennettu levylle.
Äänityksen tekniset puutteet korvaa Tampereen Keskustorilla olleessa ohjelmateltassa koettu tunnelma. Hyvässä vedossa oleva Juice saa yleisön mukaansa miten mielii. Kommunikointi toimii ja Juicen vitsit uppoavat.
Levystä on otettu 1000 kappaleen numeroitu painos, josta ennakkoon on jo varattu 120. Ensimmäinen on luovutettu Juicen leskelle Sarille.
Levyn koko tuotto menee Juicen kirjaston toiminnan tukemiseen. Juicen yli 2 300 teosta käsittävä kotikirjasto on tallennettu Tampellan alueella Tampereella toimivan Viola-kodin yhteydessä olevaan juhla- ja kokoustilaan.
Laulaja-lauluntekijä Nanne Grönvall on yksi Ruotsin rakastetuimmista ja monipuolisimmista naisviihdyttäjistä.
Nanne laulaa 28. helmikuuta Haaparannan Pondessa. Se saattaa olla hänen viimeinen esiintymisensä pohjoisessa, sillä laulajatar on ilmoittanut lopettavansa keikkailun 30 vuoden jälkeen ja keskittyvänsä auttamaan nuoria artisteja urallaan managmenttinsa kautta.
Lava-artistina Nannea kuvataan ainutlaatuiseksi. Hänen keikkansa ovat täynnä energiaa ja elämyksiä. ”Kanonkvinna!”, kuvaa Ponden Kristina.
Nanne on menestynyt paitsi laulajana, myös laulunkirjoittajana. Hän on muun muassa osallistunut Englannin viisumittelöihin Katrina & the Waves-yhtyeen jäsenten kirjoittamalla biisillä Men, mutta myös itse kynäillyt useita Euroviisuja, joista pisimmälle on päässyt vuonna 1996 hänen johtamansa One More Time-yhtyeen esittämä Den vilda (The Wilderness Mistress), joka sijoittui kolmanneksi kansainvälisessä finaalissa. Samaiselle poppoolle hän kirjoitti myös hitin Highland, jonka on levyttänyt sittemmin myös Blackmore’s Night.
Ruotsissa hänet muistetaan muun muassa hiteistä Det vackraste (Cecilia Vennerstenille), Avundsjuk ja Håll om mig.
Euroviisujen ja popin lisäksi hän esittää myös rockia. Vuonna 2011 hän julkaisi albumin My Rock Favourites, jolle hän sai vieraaksi Clawfingerin , Motörheadin Mikkey Deen ja Hammerfallin Joacim Caansin. Levyllä hän tulkitsee muun muassa Rainbown All Night Longin, AC/DC:n Thunderstruckin, Kissin Heaven´s On Firen ja Ramonesin I Wanna Be Sedatedin.
haavestaan ooopperalaulajan urasta.
Merkku lauloi paljon Lapin ja valtakunnan radiossa. 1970-luvun alussa Love records-levy-yhtiön yksi perustajista, Yleisradion viihdepäällikkö Henrik-Otto Donner kiinnitti huomionsa Hannun lauluun ja näki hänessä uuden Martti Talvelan. Hannua kuultiinkin valtakunnan verkossa laulamassa muun muassa George de Godzinskyn säestyksellä suomalaisia ja venäläisiä kansanlauluja.
Viime viikonloppuna räppäri Talonpoika Lalli heitti keikat Ylläksen Äkäshotellin yökerhossa ja Rovaniemen Arctic Pride-tapahtumassa ja ensi viikonloppuna hän esiintyy Saariselän Arktista Ilmaa-bailuissa ja Kemin Coronarockissa.
a viimeiselle keikalle ja arvioidaan äiti-Ainon sponsorikykyjä.
