Pop & Jazz Konservatorio Lappian musiikki- ja tanssiteatteriesitys Iso Joki Tulviion riisuttu ja kauniin karu esitys. Mikko Alatalon ja Harri Rinteen Siirtomaasuomen laulut soittavat niin päätä kuin sydäntä ja siinä onnistuivat myös opiskelijat.
Ennen Lappian esitystä kuuntelin Mikko Alatalon levytrilogian, johon Iso Joki Tulvii perustuu. Tuntui kuin olisi lukenut uudelleen paksun kirjan 1960- & 1970-lukujen suuresta murroksesta, kun ihmiset joutuivat muuttamaan pohjoisesta etelään, maalta kaupunkiin ja Ruotsiin.
Musiikillisesti levyillä liikutaan tangosta rockiin ja kantrista iskelmään. Kertovissa lauluissa on vaikutteita myös vanhoista arkkiviisuista, jopa Bob Dylanilta.
Lauluissa pääpaino on kuitenkin sanoissa. Lappian porukka oli sen myös huomioinut. Ei kuorrutettu liikaa ja sanojen painoarvoa lisättiin vielä kertojaäänellä (Eero Säily), joka kertoi palan pohjoista historiaa Yhdentoista virran maa-tekstiä lainaten.
Saarna, yksi illan vahvimmista esityksistä. Pentti Väisänen oli pääsolisti myös lauluissa Katso mua, Sirkka ja Iso joki tulvii
Draamaa toi myös tanssi. Varsinkin levytrilogian ykkösosan puuduttava Saarna oli muuntautunut Musiikkitalon estradilla Titta Courtin ohjauksessa puhuttelevaksi pienoisnäytelmäksi.
Paikoin opiskelijoiden esitykset kasvoivat melkein työväenlauluiksi. Ne olivat enemmän kuin iskelmää. Mieleen nousi kaikuna 1960-luvulta nuorten joukkovoimalaulusta Lapualaisooppera.
Nimilaulu Iso joki tulvii oli visuaalisesti esityksen näyttävin. Sitä vauhditettiin liikkuvalla kuvalla ja valoilla. Monumentaalisen hieno, jousineen ja kuoroineen oli myös päätös Kiiminkijoki.
Yksi oli kuitenkin ylitse muiden, Tunnetko rakkauden. Kun Iso Joki Tulvii-produktion ohjaaja ja käsikirjoittaja Tuomas Lampela nousi estradille, kapellimestarin taikasauvan iskusta hellyysiskelmä sai syvyyttä ja nousi aivan uusiin sfääreihin. Ilman säestystä laulavat Lappian opiskelijat olivat parhaimmillaan.
Vaikka Alatalon ja Rinteen Siirtomaasuomen laulujen pohjavire onkin pessimistinen, perusoptimismi on aina mukana.Usko toivo ja rakkaus ovat Tunnetko rakkauden- laulun keskeiset sanat. Ne pitivät ihmiset elossa ja auttoivat jaksamaan kovina aikoina, kun ei muutakaan ollut.
Tuomas Lampela: ”Tähän saakka olemme tehneet näyttävää viihdettä, suurta glamouria. Viime vuoden Girl Power oli eräänlainen päätepiste amerikkalaistyylisen viihteen osalta.
Mikko Alatalon Siirtomaasuomen laulut ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Olen useaan otteeseen miettinyt, milloin saisin tilaisuuden tehdä niille kunniaa. Nyt aika oli siihen kypsä.Haaste tosin oli valtava. Mikko Alatalon laulut ovat nuorisolle outoja ja yleisön reaktio vakavampaan produktioon oli myös epävarma. Härkää piti kuitenkin tarttua sarvista.”
Laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Ossian Marttala esiintyy ensi perjantaina 24.4. Ylläksen Selvä Pyyssä muusikkoystävänsä Pentti Amoren kanssa.
Molemmat herrat muistetaan pohjoisen indierockpoppoista, Ossian Zacharius Carls Groupista ja Pentti Morleystä. He tutustuivat toisiinsa Oulun musiikkiympyröissä ja jo useamman vuoden he ovat esiintyneet kaksistaan.
Ossian sanoo, että Ylläksellä mukana ovat akustiset kitarat ja repullinen omia ja lainattuja biisejä.
– Meillä ei ole mitään käsikirjoitusta, joten joutuu olemaan vähän varpaillaan koko ajan. Se on aika mukava tapa esiintyä. Kuunnellaan toista, kompataan, kommentoidaan ja kehitetään aasinsiltoja.
Hyvän kuvan Ossianin ja Pentin keikan yllätyksellisyydestä antaa Keikkakeppi-blogin arvio Pyhätunturin Huttuhipusta. Lue tästä!
Ylläksellä kun ollaan ohjelmaan kuuluu tietysti myös lomailua.
– Meillä on ollut aina mökki Hannukaisissa, joten Ylläkselle on aina hienoa palata. Seutu on lapsuuteni maisemaa, koska isäni on lähtöisin Kolarin Saarenputaalta. Tietenkin Selvä Pyyn keikka on meidän reissun pääasiallinen tarkoitus, mutta meillä ovat rouvat mukana, joten tietenkin kyläilläänkin.
ZACHARIUS CARLS GROUP
Ossianilla on iloista kerrottavaa myös Zacharius Carls Groupin ystäville. Neljä vuotta sitten yhtye jäi telakalle, jonka jälkeen se on esiintynyt vain muutaman kerran Oulun 45 Specialissa, mutta nyt on tulossa lisää keikkoja ja uutta musiikkiakin.
– Ekaa EP:tä ja debyyttialbumia juhlittiin erikoiskeikoilla ja niistä intouduttiin tekemään uutta albumia. Meillä on myös uusi rumpali Moses Hazystä tuttu Jari Pääkkö, joka on tuonut ihan hitosti munaa ja selkärankaa jämäkällä soitollaan meidän biiseihin.
Ossian laskeskelee, että jos kaikki menee putkeen niin pitkäsoitto on loppuvuodesta kaupoissa, tai vähintään maistiaissinkku. Tulevan Zachariuksen levyn tuottajaa ja äänittää Pentti Amore, joka oli ohjaksissa yhtyeen kahdella aiemmallakin levyllä.
– Hänen Wolfbeat-studioilla on äänitetty 12 kappaletta. Ne on purkitettu livenä kelanauhalle, joten jälki on elävämpää kuin aiemmilla äänitteillämme. Soundillisesti pyritään pysymään perusasioissa, eli jos biisi toimii sellaisenaan, niin hirveästi ei ämpätä krumeluureja keitokseen.
Linja on edelleen se, ettei linjaa ole; parit perinteiset isohkoksi kasvavat Zacharius-biisit, sitten myös tieten punkahtavaa menoa ja balladeja. Onpa yksi aika kutkuttava duettokin työn alla.
Albumin ensisijainen formaatti tulee Marttalan mukaan olemaan vinyyli ja julkaisua promotaan sitten laajemmin. Toistaiseksi sovittuja keikkoja ovat Oulun Fest In Peace-tapahtuma 30.5. ja Tornion Pikirock 18.7.
THE ORPHAN
Ossian Marttalan alter ego The Orphan voi myös hyvin. Levytetty materiaali odottaa julkaisuaan.
– The Orphanilla on levy valmiina, mutta nyt kun Zacharius aktivoitui niin se homma on luonnollisesti jäänyt roikkumaan. Tämän lisäksi The Orphan plays Radiopuhelimet -EP on masterointia vaille valmis.
– Lisäksi olen kirjoittanut 10 piisiä suomenkielisiä lauluja. Vonkale Musicin Tommi Kalenius heitti haasteen ja nyt mulla on puolisen tusinaa biisiä, joista joku ehkä kuullaa Selvä Pyyn keikallakin.
Mikko Alatalo Kiiminkijoen Koitelinkosken rannalla
Kolme vuosikymmentä sitten Kemin kaupunginteatterin vuoden katsotuin näytelmä oli Yhdestoista Virta. Se perustui Mikko Alatalon ja Harri Rinteen lauluihin siirtomaasuomesta ja sen ohjasi näyttelijänäkin tunnettu Raimo Grönberg.
Mikon albumitrilogia Yhdentoista Virran Maa, Kun Iso Joki Tulvii ja III Tasavallan Vieraana julkaistiin vuosina 1978-1982, jonka jälkeen niiden lauluista on riittänyt ammennettavaa monenlaisiin esityksiin.
Ensi viikolla Pop & Jazz Konservatorio Lappian opiskelijat tuovat Tornion Musiikkitalon näyttämölle siirtomasuomen lauluista oman näkemyksensä. Iso Joki Tulvii-esityksen käsikirjoitus ja ohjaus on Tuomas Lampelan, koreografia Titta Courtin ja visuaalinen suunnittelu Tuomas Rajaniemen. Ensi-ilta on 23.4. klo 19.00 ja muut esitykset:24.4. klo 19.00 ja 25.-26.4. klo 15.00 & 19.00.
Mikko Alatalo piipahti Torniossa viimeksi pari viikkoa sitten vauhdittamassa Katri Kulmunin vaalikiertuetta ja ensi sunnuntaina iltapäivällä hän saapuu katsomaan Iso Joki Tulvii-esitystä.
Siirtomaasuomen laulut ovat yhä ajankohtaisia, sillä maaseutua ajetaan edelleen alas.
– Kun minut valittiin kansanedustajaksi, takkia ei ole tarvinnut kääntää, vaan olen voinut puhua asioista, joista näilläkin levyillä laulan. Siirtomaasuomi on se alue, josta voimavarat on viety aina halvalla kuten Lapistakin, sanoo Alatalo, jonka kuudestasadasta levytetystä laulusta Mikolle rakkaimmat löytyvät myös albumitrilogialta.
– Yhdentoista virran maa on laulu, joka tehdään vain kerran elämässä. Toinen on tietenkin Kiiminkijoki. Siinä ovat ne läheisimmät ja omakohtaisimmat. Suurelle yleisölle varmasti tärkein on Ihmisen ikävä.
Mikko sanoo olevansa yhä sama maalaispoika Kiiminkijoen rannalta, joka lähti aikanaan 1970-luvulla opiskelemaan ja laulamaan etelään. Hän on jatkanut menneitten maankiertäjien Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hengessä. Hän viihtyy ihmisten parissa oli paikkana sitten iso konserttisali, supermarketin aula tai pieni pubi. Senaattoriksi nousu ei ole tapoja muuttanut.
-Henkisessä mielessä kumiteräsaappaat ovat yhä jalassa kuten Yhdentoista Virran Maa-levyn kannessa, vaikka kravatti onkin kaulassa. Mutta kun kravatti kiristää, se pannaan naulaan ja lähdetään pubiin laulamaan.
Mikko on sanavalmis viihdyttäjä, joka puhuu helposti hiljaiseksi, kesken shown pikkumaistissa toivebiisejä huutelevan baarikärpäsen. Hän on kuin kotonaan lavalla. Mikko sanoo saaneensa aiheet moniin lauluihinsa juuri pubien ihmisistä, myös Lapista.
– Erään pohjoisen miehen suusta nappasin Vesilasi, vessanavain, heiniä paali-riimin, jota hän humalapäisssään toisteli. Siitä syntyi ralli, mutta Lapin laulu, jos mikä on Leuhkat eväät. Se kertoo pohjoisen ihmisen oikeuksista. Siinähän sanotaan, että viekää te veet ja viekää te maat, mutta itsetuntoa eli leuhkoja eväitä, ette voi viedä.
Pohjoinen on ollut ja on edelleenkin Mikolle monella tapaa tärkeä. Hän sanoo olevansa puoliksi kittiläläinen, koska mökki on ollut siellä vuosikymmeniä. Juuriakin löytyy. Vaikka hänen isän suku on Pohjois-Pohjanmaalta, äidin suku Wahlberg tulee Ruotsin Tornionlaaksosta.
Juuri uuden musiikkivideon julkaissut Lapland-Balkan-etnoiskelmää esittävä solistiyhtye Jaakko Laitinen & Väärä Raha saapuu Rovaniemelle 21-vuottaan juhlivan Valdemarin perinteikkäiden vapputanssiaisten vetonaulaksi.
Myös lappilaislähtöisellä orkesterilla on syytä juhlaan. Tammikuussa näki ensi-iltansa Saija Mäki-Nevalan ohjaama dokumenttielokuva Kihniö, mihin Helsingin lappilaisemigrantit tekivät soundtrackin, sekä nyt musiikkivideona julkaistun tunnuskappaleen.
Saksan maaltakin kuului kummia kun Sony Music Germany julkaisi baijerilaisen ’Django 3000′ Gypsy-Pop-yhtyeen albumin ’Bonaparty’ nimeltään, joka ampaisi maan albumilistan 19. sijalle.
Levyn nimibiisi ’Bonaparty’ on sävelletty yhdessä kesäkuun öinä Arkangelissä, missä sekä Jaakko Laitinen & Väärä Raha että Django 3000 olivat viime kesänä Kansainvälisen katuteatterifestivaalin vieraana. Niin vaikuttava oli jammailuhetkinä syntynyt aihio, että Lapin pojat kutsuttiin Müncheniin äänittämään kappaleesta lopullinen albumiversio.
Loisteliaita voittoja, liikkuvan kuvan ja kansainvälisten albumilistojen parissa, onkin mitä miellyttävin palata orkesterin jäsenten kotiseuduille Rovaniemelle. Luvassa on ihanat tanssikinkerit, perilappilaiseen tapaan, pöydässä kystä kyllä, mutta mannermaisissa tunnelmissa.
TO 30.4. Valdemari – Iltakemut
PE 1.5. Valdemari – Päiväbrunssi
Lipun hinta vappuaattona on 10 € ja brunssi 30 €.
Brunssilla kattaukset klo 12 ja 15.
Pöytävaraukset p. 016-344181, 040-7272754
DICK HECKSTALL-SMITH Haaparannalla (kuvat: Lasse Stenman)
Vuonna 2002 kokkolalainen Wentus Blues Band isännöi bluesklubia Helsingin Cantina Westissä. Yhtyeen nokkamies Robban Hagnäs sai houkuteltua vieraaksi muun muassa saksofonisti Dick Heckstall- Smithin (1934-2004), yhden brittibluesin keskeisistä hahmoista 1960-luvulta ja nyt tuon yhteiskeikan parhaat palat on julkaistu levyllä Man Of Stone.
Aikanaan kun hurahdin Peter Greenin Fleetwood Macin musiikkiin luulin, että britit olivat ”keksineet” bluesin, mutta totuus paljastui pikkuhiljaa, kun Haaparannalta mukaan tarttui Melody Maker. Lehden sivuilta nousi esiin mystisiä hahmoja heitä ennen. Kuulemaan heitä ei päässyt kuin vasta vuosia myöhemmin levyltä, mutta yksi, joka näytti soittavan kaikkien näiden bluespioneerien kanssa oli Heckstall-Smith.
Dick vaikutti yhtyeissä Alexis Korner`s Blues Incorporated, Graham Bond Organisation ja John Mayall`s Bluesbreakers. Hän perusti myös Colosseumin, joka yhdisti jazzin ja rockin. Hän toi yhteen myös Creamin soittajat ja samoista piireistä syntyi myös Rolling Stones.
Man Of Stone-levyllä palataan 1960-luvulle. En ole koskaan erityisemmin pitänyt John Mayallin lauluäänestä, mutta kun Wentus Blues Bandin alkuperäinen vokalisti Anders Sjöberg laulaa Bluesbreakers-biisejä Key to love, Looking back, Have you heard ja Man of stone, ei voi muuta kuin nauttia. Mukana on myös kaksi biisiä Bo Diddleyltä, jonka kanssa Dick teki 1980-luvulla useammankin kiertueen ja oman soolotuotannon helmi Woza Nasu, joka vie bluesin alkukotiin Afrikkaan.
Dickin läheiset kertovat levyvihkossa, että Wentus Blues Band oli Dickille kuin perhe ja yhteiskeikkojen jälkeen hän palasi Lontooseen täynnä uutta elämää. Cantina Westin keikan jälkeen Dick ja Wentus Blues Band kiersivät muun muassa Englannissa. Vuotta myöhemmin Dick palasi vielä Suomeen. Hän halusi nähdä Lappia ja oppaana toimi Eero Raittinen. Oulun jälkeen määränpää oli Ylläs Jazz Blues, jonka jälkeen poppoo esiintyi vielä Haaparannalla, Luulajassa ja Tukholmassa.
Man of Stone-levyllä sydän on mukana. Siinä on positiivistä värinää. Saman koimme myös minä Oulussa ja Haparandabladetin Lasse Stenman Haaparannalla. Videon alla olevat jutut syntyivät niissä fiiliksissä.
RIGMOR GUSTAFSSON sjöng första gången i Kalottjazz & Blues tio år sedan och nu kommer hon igen på lördagen 27. juni.
Rigmor är unik på den svenska jazzscenen. Tre av hennes album har sålt guld, ett enastående facit som värmländska Rigmor är alldeles ensam om.
När Rigmor 2005 belönades med sin första guldskiva för Close To You hade ingen sådan delats ut till en svensk jazzsångerska sedan 1991. Även den gången var det en värmländska som hedrades, Monica Zetterlund och albumet hette Varsamt.
Till albumet Alone with you som släpptes i september 2007, skrev Rigmor all musik och de flesta texterna själv, och hon producerade också tillsammans med mästerbasisten Lars Danielsson. Alone with you, gav dem en Grammis 2008 för bästa svenska jazzplatta.
Rigmors repertoar fick ytterligare dimensioner när hon 2010 gjorde sällskap med österrikiska Radio String Quartet Vienna. En unik stråkkvartett som rör sig helt fritt mellan olika genrer. Hon fångades av deras blandning, det klassiska-moderna, det rytmiska och improvisationerna. Detta resulterade i det gemensamma albumet Calling You.
Rigmor Gustafsson har hela världen som arbetsfält och turnerar frekvent med egen kvartett men framträder också som gästartist i större konstellationer. Hon har medverkat i i ett flertal TV- program både i Sverige och internationellt. Rigmor har också mottagit många priser genom åren och senast i november 2013 tilldelades hon det mest prestigefyllda svenska jazzpriset av alla; Kungliga Musikaliska Akademins Jazzpris.
Rigmors sjätte album When You Make Me Smile kom ut i oktober på Tyska bolaget ACT. Det är inspelat tillsammans med Dalasinfoniettan och Eagle-Eye Cherry medverkar som gäst på en låt. Rigmor har skrivit merparten av skivans musik.
(Kalottjazz & Blues 25.-28. 6. 2015 HaparandaTornio)
Blues Night, Folkets Hus, Haaparanta 26.6. klo 21.00 (Fin-time) : Slim Butler Trio feat. Andrew Black, Eero Raittinen Band, Virginia & Skybenders
Keväällä Suomibluesin grand old man Eero Raittista muistettiin laatuaan ensimmäisellä Finnish Blues Awards-elämäntyöpalkinnolla. Perjantaina 26. kesäkuuta raspikurkku tähdittää Kalottjazzin perinteistä Blues Nightia Haaparannan Folkets Husillä. Mukanaan hänellä on luottokitaristinsa Jarkka Rissanen ja taustalla häärii liuta bluesin oppilapsia.
Ensimmäisen keikkansa 70-vuotias Eero teki veljensä Jussin kanssa vappuaattona 1960, jonka jälkeen hän on laulanut kaikkea; poppia, rockia ja iskelmää. Parhaiten hänet muistetaan iskelmähiteistä Vanha holvikirkko ja Toivotaan, toivotaan ja progebändi Tasavallan Presidentistä.
Musta rytmimusiikki on kuitenkin hänen lempilapsensa. Bluesista hän on pitänyt aina hyvää huolta. The Noisy Kinda Men ja SF Blues ovat yhtyeitä, joitten kanssa hän on viime vuosina keikkaillut, unohtamatta lukuisia housebändejä hänen isännöimissä Saariselän Tunturiblueseissa.
Eeron viimeisin albumi Woodstock on vuodelta 2008. Se tallennettiin Band-legenda Levon Helmin studiolla Woodstockissa, jossa ovat levyttäneet niin Elvis Costello, Eric Clapton kuin Keith Richardskin. Se oli Raittiselle tärkeä reissu. Levyn kappaleiden joukosta löytyy muun muassa Empty club blues, jonka hän laulaa myös ensimmäiselle sooloalbumillaan Eeron Elpee vuodelta 1970, josta löytyy enemmän tarinaa, Eeron kommentein, TÄÄLTÄ !
Iso Joki Tulvii 
Ensi viikolla Pop & Jazz Konservatorio Lappian opiskelijat tuovat Tornion Musiikkitalon näyttämölle siirtomasuomen lauluista oman näkemyksensä. Iso Joki Tulvii-esityksen käsikirjoitus ja ohjaus on Tuomas Lampelan, koreografia Titta Courtin ja visuaalinen suunnittelu Tuomas Rajaniemen. Ensi-ilta on 23.4. klo 19.00 ja muut esitykset:24.4. klo 19.00 ja 25.-26.4. klo 15.00 & 19.00.
Mikko sanoo olevansa yhä sama maalaispoika Kiiminkijoen rannalta, joka lähti aikanaan 1970-luvulla opiskelemaan ja laulamaan etelään. Hän on jatkanut menneitten maankiertäjien Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hengessä. Hän viihtyy ihmisten parissa oli paikkana sitten iso konserttisali, supermarketin aula tai pieni pubi. Senaattoriksi nousu ei ole tapoja muuttanut.
Keväällä Suomibluesin grand old man Eero Raittista muistettiin laatuaan ensimmäisellä Finnish Blues Awards-elämäntyöpalkinnolla. Perjantaina 26. kesäkuuta raspikurkku tähdittää Kalottjazzin perinteistä Blues Nightia Haaparannan Folkets Husillä. Mukanaan hänellä on luottokitaristinsa Jarkka Rissanen ja taustalla häärii liuta bluesin oppilapsia.