KYLMÄN JÄLJET 15.7. 2015 klo 18.00. Ihmisen Rinki, Äkäslompolo, Ylläs
Torniolainen Mira Sunnari kirjoitti Lapin sodan evakkoajasta musiikkinäytelmän Kylmän jäljet, joka saa ensi-iltansa Ylläksellä Ihmisen Ringissä 15. heinäkuuta klo 18.00. Esitys avaa perinteisen Ylläs Soikoon-tapahtuman.
Koko kansa muistaa Miran tangokuningattarena vuodelta 2001. Teatteri on hänelle uusi aluevaltaus. Voi sanoa, että vasta vuosi sitten Mira kaapattiin teatterin maailmaan.
– Siinä kävi niin, että minua kysästiin mukaan vähän laulamaan Sieppijärven kesäteatteriin, ehkä pikku rooliinkin. Ajattelin, että mikäpäs`siinä, sillä näytteleminenkin on aina kiinnostanut. Kohta sain kuulla että debytoin yhtenä pääroolilaisena.
Viimeiset Tanssit-esityksestä Mira sai teatterinpureman ja nyt hän debytoi jo Ylläksellä ”omalla näytelmällään”, jossa hän myös näyttelee.
Kylmän jäljet perustuu lappilaisten tosikertomuksiin. Näytelmää varten on haastateltu evakkoja, heidän läheisiään ja myös historiantuntijoita.
– Evakossa olleet ovat nyt 70-100 vuotiaita. Olemme päästäneet heidät osallistumaan näytelmän luomiseen, antaneet mahdollisuuden muistella ja nyt he voivat puhua näytelmän kautta kipeistäkin asioista.
– Erityisesti esityksessä nousevat esille naisten kohtalot, jatkaa Mira, joka myös kertoo, että materiaalin työstämisessä suuri apu oli Kylmän jälkien näyttelijöillä: Jyrki Vaattovaaralla,Jaana Lipolla ja Ahti Hiltusella.
Kylmän jäljet on kertomus vuosien 1944-45 kohtaloista. Mira kehottaa nuorempiakin katsomaan näytelmää, sillä se on oiva mahdollisuus tutustua omaan lähihistoriaan, vanhempien ja isovanhempien kokemuksiin.
Kylmän jäljet-tiimi: Vaattovaara, Sunnari & Virsunen
– Keskiöön näytelmässä nousevat myös erilaiset sodan haavat ja niiden piilotetut arvet. Hiljaiset taistelut kotona eivät olleet yhtään sen helpompia kuin pommien ja haulien säestämät hulluuden hetket sodassakaan, Mira sanoo, mutta huomauttaa, että kaiken surun ja ahdistuksen keskelläkin rakkaus oli se vahvin voima.
-Myös huumori ja musiikki toivat iloa, voimaannuttivat, Mira huomauttaa.
Mukana Kylmän jäljissä on Miran kirjoittamia uusia lauluja, mutta myös tuttuja sota-ajan ikivihreitä, jotka tukevat evakkotarinaa. Näytelmän lauluosuuksista päävastuun kantaa Miran lisäksi Jyrki Vaattovaara, joka on pitkän linjan muusikko Kolarista.
Kylmän jäljet ohjaa Johanna Virsunen, joka on paitsi Rovaniemen Teatterin näyttelijä ja ohjaaja, myös tuotantokuraattori. Hän innostui käsikirjoituksesta, joten näytelmä on tosiammattilaisen käsissä.
Ylläs Soikoon-tapahtuman yhteydessä Kylmän jäljet-ryhmä vetää myös sotalauluaiheisen lauluillan.
KYLMÄN JÄLJET- Pääosassa: Mira Sunnari, Jyrki Vaattovaara, Jaana Lipo ja Ahti Hiltunen.- Ohjaus: Johanna Virsunen -Käsikirjoitus ja dramatisointi: Mira Sunnari – Kylmän jäljet-orkesteri: Jyrki Vaattovaara, Suvi Lassila, Mika Mustonen ja Jouko Isokangas -Äänentoisto, puvustus, koreografia: Rovaniemen Teatteri
Freud Marx Engels & Jung lähtee kesällä kauan odotetulle 30-vuotisjuhlarundille. Lapin ainoa keikka on 31.7. Pyhä Unplugged-tapahtumassa, jolloin yhtye esiintyy 22 Pistepirkon kanssa Aittakurussa.
Viime aikoina on mediassa voitu seurata laulaja Pekka Myllykosken pitkää raitista kautta kuin myös taistelua nielusyöpää vastaan. Nyt yhtye on taas valmiina palaamaan keikoille yli puolen vuoden tauon jälkeen. Kysyntä tuntuu olevan tällä hetkellä jopa kovinta sitten 1980-luvun.
– Ihan innoissanihan mä vihdoin palaan keikoille, julistaa Myllykoski. Syöpädiagnoosi katkaisi laulamisen marraskuussa 2014, mutta odotetun oloisesti sujuneet hoidot ovat tuottaneet tulosta.
– Äänen kestämisestä ei tietenkään ole vielä mitään takuita ja ainahan toipuminen on yksilökohtaista, kuten lääkäritkin muistuttavat.
Freukkareiden perustamissanat lausuttiin ja ideologiaa hiottiin vuonna 1984, keikkailu aloitettiin 1985 ja ensimmäiset levyt tehtiin 1986.
-Juhlakautta voidaan perinteisesti viettää pitkän kaavan mukaan ja eiköhän ohjelmistoon oteta biisejä bändin kaikilta albumeilta, ja tietenkin myös yllätyksiä., maalailee bändin toinen perustajajäsen, kitaristi Arto Pajukallio.
Yhtyeen nykykokoonpanon täydentävät rumpali Pena Ruotsi, basisti Pete Asiala sekä kitaroita, koskettimia ja haitaria soittava Tero Pulkkinen. Keväällä ilmestynyt tupla-cd Helmet hitit ja hutit II keräsi yksiin kansiin Freukkari-matskua, jota on tehty edellisen kokoelman Helmet hitit ja hutit jälkeen.
Erja Lyytisen ”kynsien alta” löytyy multaa niin Missisipin kuin Tornionjoen deltaltakin (äidin puolelta).
Blueslady, kitaristi-laulaja Erja Lyytisen albumi Live In London (Tuohi records) alkaa komeasti Missisippi Fred McDowellin blueshollerilla It’s a blessing, jolla hän laulaa sydämensä pohjasta “ It’s a blessing just to live, it’s a blessing just to give…” ja show lähtee käyntiin legendaarisella 100 Clubilla.
Erja on sanojensa mittainen. Hän pitää minkä sanoissaan lupaa. Vaikka hänen sielukas acapella-esitys antaa heti kylmät väreet selkäpiihin, homma vain paranee, mitä pidemmälle konsertti etenee ja kun koko bändi pääsee täyteen vauhtiin.
Live In London on tyylikäs ja viihdyttävä paketti, täynnä Erjan tuimaa Elmore James-kitarointia ja hienoja biisejä hänen ja kakkoskitaristi Davide Florenon kynästä.
Bluesjuurien kaivaminen on rikastuttanut Erjan musiikkia.Hänen viimeisin studioalbumi Sky Is Crying valittiin Suomessa vuoden 2014 blueslevyksi. Se oli hänen tutkimusmatkansa slidekunkku Elmore Jamesin musiikkiin.
Innostuminen elämässä on tärkeää, niin uusista kuin vanhoista asioistakin. Elmoren klassiset pullokaulabiisit, joita tällä livelläkin on viisi, saavat Erjan näkemyksen ja näkee, että hän nauttii niiden esittämisestä.
Esimerkiksi 1960-luvulla Elmoren tunnetuksi tekemää Shake your moneymakeria veivasivat kaikki kyläbändit kyllästymiseen asti, mutta Erjapa antaa uuden elämän toiselle kuluneelle klassikolle Dust my broom. Se muuttuu hänen bändin hyppysissä levyn parhaaksi Elmore-vedoksi. Se kasvaa kuiskauksesta huudoksi.
Erja liu`uttaa slidea ja laulu leikkaa kuin veitsi. Davide luo kitarallaan draamaa, käy Erjan kanssa vuoropuhelua ja ja antaa myös hiljaisuuden soida. Rumpali Miri Miettisen ja basisti Roger Innissin hiipivä komppi käy verkkaan jalalta toiselle ja jossain vaiheessa kuin salamaniskusta mukaan sekoittuvat Erjan puheenparret ja kiljahdukset ja taas mennään.
Elmore Jamesin biisit ovat 1950-& 1960-luvuilta. Dust my broomin lisäksi kuullaan Person to person, Hand in hand, the Sky is crying ja It hurts me too.
Uusissa omissa kappaleissa, ilman slidea, Erjan ääni kuuluu parhaiten Crip of the bluesissa, johon hän upottaa tunteiden kirjonsa ja sanoja enemmän, puhuttelee bluessoitollaan. Erjan tyylikästä kitarointia parhaimmillaan on myös Everything`s fine-biisissä. Hold on together- ja Change of season-lauluissa löytyy taas mausteita muista tyyleistä niin jazzista kuin southern rockistakin.
Erja elää luomisvoimaista kautta ja levyjä syntyy tasaiseen tahtiin. Hän on parasta mainosta Suomi-bluesille, niin maailmalla kuin meilläkin, jossa hänen konserttinsa vetävät yllättävän hyvin väkeä.
Hän tuntuu onnistuvan myös livealbumeillaan. Edellinen Song From The Road ilmestyi Ruf recordsin toimesta kolme vuotta sitten ja julkkareita juhlittiin Ylläs Jazz Bluesissa.
Samaisilla festivaaleilla 1990-luvun lopussa kuulin Erjaa myös ensi kertaa elävänä. Silloin hänen Blue Q-bändi oli enempi rock kuin blues. Sinisävelet veivät kuitenkin voiton ja hyvä niin. Suomen Bonnie Raittiksi häntä alettiin kutsua jo 2000-luvun alussa. Vertaus sopii vieläkin; Sama karisma, positiivinen asenne ja molemmat vielä slidekitaristeina maailman huippua.
Viimeisen omaehtoisen torniolaisen rocksukupolven edustajat, jotka ovat raivanneet oman tiensä, suo, kuokka ja Jussi-hengessä, ilman musiikkimaisterin papereita, ovat yhä voimissaan.
CMX julkaisi Mesmeriansa ja TK Lapin helvetin ja fanit kiittivät, mutta Torniorock on muutakin.
Free Ride purkittaa parhaillaan albumia Ahti Kortelaisen johdolla Tico Tico-studiolla, josta lähtee aivan pian maailmalle YouTube-maistiainen. Horse Face Dogin kakkoslevy tulee ulos jo kuukauden sisällä ja Zacharius Carls Groupin pitkäsoitto ilmestyy loppuvuodesta tai ainakin vähintään sinkku.
Johanna Kurkela piipahti Wolfbeat-studioilla Kempeleessä laulamassa osuutensa tulevalle ZCG-levylle
Hyvältä kuulostaa. Uuden musiikin lisäksi, yhtyeet tekevät kesällä myös muutaman harvan ja valitun keikan.
Tapani Ollosen vetämä Free Ride esiintyy 18.7. Tornion Pikirockissa, joka tekee paluun pitkän paussin jälkeen. Mukana on myös neljän vuoden tauon jälkeen aktivoitunut Zacharius Carls Group.
Free Ride nähdään myös 11.7. moottoritapahtumassa Ruotsin Ylitorniolla.
Lisäksi Ollonen tekee muutaman duokeikan Meri-Lapissa kitaristi-laulaja Jari ”Päne” Pänttäjän kanssa ja kesän huipennus kaksikolle on Helsingin Circuksen Bad Ass Fest (14.-15.8.), jossa he ovat Greedy Pigin kanssa korkkaamassa vaihtoehtoista festivaalia muun muassa Wilko Johnsoninkin kanssa levyttäneen The Urban Voodoo Machinen (GBR), Fatboyn (SWE) ja Melrosen kanssa.
www.rukabearrun.com
Tony Rebelin Horse Face Dog esiintyy niin ikään aivan uudessa tapahtumassa Ruka Bear Run (6.-9.8.), jota on markkinoitu ympäri Euroopan. Se on kokoontumisajo kaikenmerkkisille moottoripyörille ja paikalle povataan tuhansia kävijöitä.
Horse Face Dogin keikka alkaa ravintola Zonessa 7.8 noin klo 19.30. ja lisäksi festivaaleilla esiintyvät muun muassa Havana Black, Crossfyre ja Dog Days Revolution.
Hänen laulut elävät, vaikkei hän tehnyt eläessään yhtään levyä. 23-vuotiaana hukkunut Länsman nauttii saamelaisten keskuudessa kulttimainetta.
Veijo oli asuntolasukupolvea, joka vietti ison osan nuoruuttaan kaukana kotituntureilta. Isoissa keskuksissa 1960-luvulla saamelaiskulttuuri alkoi muuttua ja perinteinen joikukin jäädä taka-alalle radiosta ja levyiltä tulvivan länsimaisen musiikin alle.
Jos Nils-Aslak Valkeapää lähti kehittämään saamelaismusiikkia enempi joiusta käsin, kitaralla itseään säestänyt Länsman nappasi radioaalloilta jonkun Cumuluksen, Irwinin tai Jukka Kuoppamäen laulun ja teki niihin omat saamenkieliset sanat, joissa kertoi nuorten elämästä Saamenmaassa.
Veijolta jäi yli kaksikymmentä coveria elämään, joista yksi suosituimmista on Boazodilli, joka pohjautuu Kuoppamäen lauluun Valtatie. Yle nauhoitti lauluista aikanaan monia.
Veijon muistokonsertissa Tenojoen rannalla kuullaan valtaosa hänen perinnöksi jättämistä lauluistaan. Utsjokinen Niillas Holmberg on pitänyt viime vuosina Länsmanin tuotantoa hyvin esillä, mutta paikalla on myös Veijon ikäpolvesta karasjokinen Ammun Johanskareng, joka kävi etenkin 1980-luvulla vahvasti norjalaistamista vastaan.
Nuorta saamelaispolvea konsertissa edustavat Hilda Länsman ja Aile Risten Holmberg. Esiintyjiä säestävät muusikot Oula Guttorm ja Roope Mäenpää. Tilaisuudessa kuullaan myös muisteluksia Veijon elämästä.
Dokumenttiohjaaja Antti Haase palasi myöhään eilenillalla Monsterimiehen kansainvälisestä ensi-illasta Vancouverin DOXA-festivaalilta Kanadasta.
Hän on erittäin tyytyväinen reissuunsa, sillä elokuva sai lämpimän vastaanoton.
-Ensi-iltanäytöksessä yleisö myötäeli ja reagoi naurunremakalla useassa kohtauksessa. Elokuvan jälkeisessä keskustelussa kävi myös selväksi, että sen universaali tarina toimii kaikkialla, joka olikin yksi keskeinen tavoite, kun lähdin tekemään Monsterimiestä, Haase kertoo.
– Yksi henkilö yleisöstä sanoi että vaikkeivät Lordi ja Euroviisut olleet ennestään tuttuja eikä hevimetalli kiinnosta häntä musiikkina, tarina vei mukanaan.
Ensi viikolla Antti matkustaa Monsterimiehen kanssa Tallinnaan, joten kauaa hän ei ehdi kotona Tornion Vojakkalassa olla.
– Elokuva leviää mukavasti maailmalla ja mentävä on. Tällä viikolla elokuva esitetään myös Puolan televisiossa, hän huomauttaa, mutta myöntää, että päässä pyörii jo useampikin uusi pitkän dokumentin aihe.
Suomessa Monsterimies tuli teatterilevitykseen syksyllä 2014. Se on ollut arvostelumenestys ja sitä on esitetty muun muassa DocPoint sekä Rakkautta ja Anarkiaa –festivaalien ohjelmistossa.
Maaliskuussa elokuvalle myönnettiin Valtion audiovisuaalisen taidetoimikunnan laatutukea ja perustelut olivat: ”Dokumenttielokuva muusikko- ja showmies Lordista avaa kiinnostavalla tavalla sitä, miten pitkäjänteistä työntekoa, millaista intohimoa ja persoonaa vaatii Mr Lordin tapaisen kansainvälisen tason viihdeilmiön rakentaminen ja ylläpitäminen. Suosion kipeys tuntuu katsojan sydämessä asti.”
Erik Blombergin Valkoinen Peura on edelleen yksi tunnetuimpia suomalaiselokuvia maailmalla. Se kuvattiin Lapin tunturimaisemissa jo 1950-luvun alussa, mutta elokuvan kauhu ja fantasia on säilyttänyt vetovoimansa vuosikymmenestä toiseen.
Valkoinen peura keräsi mainetta ja kunniaa kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta. Se palkittiin aikoinaan Cannesin filmijuhlilla parhaana tarupohjaisena elokuvana ja se voitti Golden Globe –palkinnon parhaana vieraskielisenä elokuvana. Elokuvan pääosissa nähdään Mirjam Kuosmanen, Kalervo Nissilä, Åke Lindman ja Arvo Lehesmaa.
Elokuvan uudelleenfilmatisoinnista on puhuttu vuosia. Oikeuksia on havitellut muun muassa Ken Russell, mutta eniten tosissaan on ollut suomalainen elokuvan moniosaaja Pauli Pentti.
Suomen elokuvasäätiö myönsi hänelle äskettäin 5000 euron tuen käsikirjoituksen työstämiseen, joten hanke on edelleen vireillä.
Pentti tunnetaan myös ohjaajana. Pitkiä elokuvia hän on tehnyt kaksi 1980-luvun puolivälissä, Pimeys odottaaja Macbeth ja apulaisohjaajana hän on toiminut monissa Aki ja Mika Kaurismäen elokuvissa.
Alustavan suunnitelman mukaan Pihla Viitala näyttelee Valkoisen Peuran keskeisen Piritan roolin.
https://www.youtube.com/watch?v=Ags39i275ro
Syksyllä ensi-iltaan tulevassa suurelokuvassa Mika Kaurismäen ohjaamassa Tyttökuninkaassa (The Girl King) pääosaa näyttelee Ruotsin Ylitorniolta kotoisin oleva Malin Buska. Elokuva kertoo Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626–1689). Muissa keskeisissä rooleissa nähdään Michael Nyqvist, Lucas Bryant ja suomalainen Laura Birn.
Valkokankaalla Malin Buskan läpimurto tapahtui Björn Rungen ohjaamassa elokuvassa Happy End vuonna 2011. Sivuroolistaan hän sai Tukholman filmifestivaaleilla Rising star-tunnustuksen. Sen jälkeen hän on näytellyt puolessakymmenessä ruotsalaiselokuvassa.
Ennen elokuvauraansa Malin on käynyt Malmön teatterikorkeakoulun ja näytellyt teatterirooleja niin Luulajassa, Malmössä, Tukholmassa kuin Uppsalassakin.
Aleksi Mäkelä ohjaa elokuvan Love Records – Anna mulle Lovee. Elokuva saa ensi-iltansa vuoden 2016 alkupuolella.
Vuosina 1966–1979 toiminut Love Records ehti julkaista toimintansa aikana 384
LP-levyä. Sen artisteja olivat muun muassa Juice Leskinen, Hurriganes, Hector, Dave Lindholm, Pelle Miljoona, Pekka Streng, Tasavallan Presidentti, Wigwam, Maarit, Mikko Alatalo, Pepe & Paradise, M. A. Numminen, Kari Peitsamo ja Rauli ”Badding” Somerjoki.
Love Records-elokuva kertoo kolmesta ystävyksestä toimittaja Atte Blomista( Jarkko Niemi), säveltäjä Otto Donnerista (Tomi Alatalo) ja rumpali Christian Schwindtistä (Riku Nieminen), joiden perustama levymerkki mullisti 60- ja 70-luvun nuorisokulttuurin ja loi uskoa sodanjälkeisen Suomen tulevaisuuteen. Levy-yhtiö muusikoineen oli ilmiö, jollaista ei ole sen jälkeen Suomessa syntynyt.
Elokuvassa kuullaan Loven artistien tutuiksi tekemien rakastettujen kappaleiden uusia versioita. Nykyinen Love-kataloogin oikeudenhaltija Universal Records on vahvasti mukana leffahankkeessa.
Torniolainen Mira Sunnari kirjoitti Lapin sodan evakkoajasta musiikkinäytelmän Kylmän jäljet, joka saa ensi-iltansa Ylläksellä Ihmisen Ringissä 15. heinäkuuta klo 18.00. Esitys avaa perinteisen Ylläs Soikoon-tapahtuman.
