Vihdoinkin heinäkuun 9. päivä 2015 ja Paul McCartney Tele2-areenalla. Odotukset ovat kovat, kun suuntaan matkan kohti Tukholmaa. Paikallisjunalla Centralstationille ja sitten metrolla Globeniin.
Siitä onkin ehtinyt vierähtää muutama vuosi kuin näin Paulin the Beatlesien kanssa 28. heinäkuuta 1964 Johanneshovin Isstadionilla, Nyt konsertti oli aivan vieressä Tele2- areenalla.
Esiintymispaikan ulkopuolella myydään T-paitoja, lippalakkeja ynnä muuta, jotka liittyvät Paul McCartney`iin ja mainoksia jatkoista: Beatles Mania Party, jossa soittaa samana iltana the Repeatles.
Olen paikan päällä tuntia ennen ja on aikaa katsella valtavaa yleisömäärää ehkä noin 30 000 henkeä. Konsertin alku venyy, mutta vihdoinkin noin 45 minuuttia myöhässä Paul ja kumppanit tulevat lavalle myrskyisten suosionosoitusten myötä.
-Tjäna Sverige, i kväll ska jag försöka prata lite svenska, toivotti Paul yleisölle.
Hän aloitti kappaleella Eight days a week ja myrskyisät suosionosoitukset!!!! Seuraavana hän soitti uusimalta soololevyltä Save us.
Pauli vaihtoi soittimia kuin hevosta, ensin basso sitten sähkökitaroita, akustisia kitaroita, 12-kielisiä kitaroita ja piano.
Paulin ääni tuli parhaiten esille juuri silloin, kun hän soitti yksin kitaraa ja lauloi kappaleen Blackbird joka sai raivoisat suosionosoitukset, joista ei meinannut tulla loppua.
Ensimmäinen laulu, jonka Paul oli säveltänyt John Lennonin kanssa oli One after 909, jonka Paul soitti yksin akustisella kitaralla.
Ennen kappaletta Back in the USSR Paul kertoi kokemuksia Moskovan konsertista Punaisella torilla, jossa hän tapasi Venäjän hallituksen jäseniä, jotka sanoivat että he olivat oppineet englantia Beatlesin kappaleista.
Koko ilta oli täynnä Beatlesien lauluja. Paul soitti ukulelella George Harrisonin kappaleen Something ja sitten oli vuorossa Ob-la-di ob-la-da. Kun Paul soitti Let it be koko kymmentuhatpäinen yleisö sytytti kännyköiden lamput. Mikä tunnelma!! Sitten räiskyvä ilotulitus show kappaleessa Live and let die.
Pauli
Kun Paul soitti klassikon Hey Jude nousi koko yleisö ylös ja lauloi mukana, taputuksista ei meinannut tulla koskaan loppua.
Paul taputettiin lavalle takaisin kolme kertaa. Hän veti komeasti Yesterdayn yksin akustisella kitaralla ja ääni oli loistava. Hän veti samalta korkeudelta kuin orginaalin!!! Ja mies on 73v!
Sitten Helter skelter ja Can´t buy me love ja lopuksi medley Abbey Roadista ja sitten oli jo aika jäähyväisille. 3 tuntia ja 40 kappaletta. Loistava ilta!! Paul on yhä rautaa!
Raj-Raj Band Pajalasta esiintyy tänään 10.7. klo 18..00 Suomen aikaa Meri-Lapin suurimmassa kesätapahtumassa Classic Motor Meetissä.
Vuosikymmenen kuluessa yhtyeestä on tullut kirjoitettua parikymmentä juttua ja julkaistua Suomessa muun muassa heidän laulujaan Väylän Pyörre recordsin kautta. Edelleen allekirjoitan paksulla kynällä ensimmäisen juttuni tekstin Haaparannanlehdessä, jonka otsikoin.
Raj-Raj Band on aarre verraton
” Raj-Raj Band tuo iltamakulttuurin nykyaikaan. Se on yhtä hullunhauska kuin Mikael Niemen bestselleri Populaarimusiikkia Vittulajänkältä.
Musiikillisestikin Raj-Raj Band on nautinto. Ei kunnioiteta rajoja, mutta ylitetään niitä taidolla ja tyylillä.
Yhtyeen musiikissa yhdistyy uusi ja vanha, eikä mikään ole sille vierasta. Erikoista tässä bändissä on, että se saa humpankin rokkaamaan eli muuttaa velatkin saataviksi.
Yhtyeen paketista ei mitään puutu. Siinä yhdistyy suomalaisittain Popedan äijämeininki, Jope Ruonansuun huumori ja suvantokohdissa, haitari hyväilee kuin Tornion Väylän lämpöinen vesi.”
PS: Huomioi alla erityisesti Torniossa hellustavan Simon Wilhelmssonin rumpusoolo.
Susanna Heikki Kolarin Vaattojärven kylästä voitti Tangokuningattaren kruunun ylivoimaisin tuomariäänin Seinäjoella.
Jo ensimmäisellä kierroksella tuomaristo noteerasi hänen tulkinnan Hernandon salaisuudesta kuuden laulajattaren esityksestä parhaaksi.
Kaupunkiraatien äänestyksessä Susanna sai kaksintaisteluun parikseen kisojen kuopuksen ja ennakkosuosikin 22-vuotiaan Erika Vikmanin. Molemmat esittivät tangon Yön kuningatar.
Susanna osallistui edellisen kerran Seinäjoen tangokisaan vuonna 1997, jolloin sijoittui toiseksi. Laulajan uran lisäksi, hän on toiminut toimittajana Radio Nostalgiassa.
Iltalehdelle antamassaan haastattelussa hän kertoi latautuneensa finaaliin treenaamalla ja lomailemalla perheensä kanssa Lapissa.
Vaikka fyysisesti Susannan asuinpaikka on nykyään Espoo, sydän on edelleen pohjoisessa. Kun kisassa näytettiin skriinillä katkelma hänen tangomatkastaan ja kuvissa vilahti Vaattojärvi, Susanna huudahti spontaanisti: ”Hyvä Lappi!” ja kyynel herahti silmään.
Johanna, Susanna & Mira
Pienenä detaljina vielä. Kisan jälkeen yhdellä tuomareista eli Dannyllä on syytä röyhentää rintaansa, sillä 1997 hänen pohjoisessa enkelikuorossaan lauloivat Mira Sunnari, Johanna Pakonen ja Susanna Heikki. Nyt jokainen heistä on tangokuningatar. Mira vuonna 2001, Johanna 2002 ja nyt Susanna Heikki 2015. Jokainen heistä tuli valituksi toisella kerralla ja jokainen on myös tangoprinsessa.
Tangokuningatar 2002 Johanna Pakonen!
Johanna Pakonen kruunattiin 13.7.2002 Tangokuningattareksi Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Johanna lauloi vuonna 1997 Dannyn taustakuorossa.
Samaisessa kuorossa lauloivat myös Susanna Heikki, josta tuli Tangoprinsessa 1997 ja Mira Sunnari, joka oli Tangoprinsessa vuonna 1999 ja Tangokuningatar viime vuonna. Johanna Pakonen oli viime vuonna Tangoprinsessa.
Suvi-Suomi ei ole vielä järin auliisti paljastanut aurinkoisia kasvojaan, mutta lappilaisen musiikin moniosaajaan Mira Sunnarin kesä on saanut leveään hymyyn.
Menoa ja meininkiä on riittänyt ja paljon jännittävää on vielä edessä.
Viime sunnuntaina päättyivät Torniossa loppuunmyydyt Olavi Virran lauluihin perustuvan Legendan laulut-näytelmän esitykset, joissa Mira oli keskeisessä roolissa. Ensi lauantaina hän julkaisee Seinäjoen Tangomarkkinoilla omia lauluja sisältävän Lumo-albumin ja ensi viikolla saa ensi-iltansa Ylläksellä Sunnarin kirjoittama musiikkinäytelmä Kylmän jäljet.
Mira, piakkoin olet lähdössä kohti Seinäjokea, jossa on Lumo-pitkäsoittosi julkaisukonsertti. Miten kuvailisit albumisi musiikkia?
– Se on poppia ja rockia sekaisin, paikoin rankempaakin riffiä. Se on vapautuneesti tehtyä ja toteutettua, eli enemmän fiilingillä kuin laskelmoimalla.
Rakastan tummanpuhuvaa, dramaattista musiikkia. Rakastan myös kauhuelokuvia ja jännityskirjallisuutta, mikä eittämättä kuuluu välillä musiikissanikin. Mukana on toki myös silaus huumoria ja sitä perinteistä powerballadia.
Laulun Paha tyttö olen kerran kuullut radioaalloilta muutama viikko sitten. Ymmärsinkö oikein, että se on eka sinkkulohkaisu albumilta?
– Kyllä. Paha tyttö pitäisi kolkutella kaikkien radioiden portteja jo loppuviikosta. Toivottavasti uskaltavat avata paketin ja laittaa sen soimaan.
Muun muassa Jari Sillanpään taustalta tuttu Men In Black soittaa levylläsi, ovatko he mukana myös Seinäjoella julkaisukonsertissa?
– Men in Black kiertää valitettavasti Siltsun mukana kesän, joten eivät ole Seinäjoella minun taustalla. Levyllä on soittanut aika pitkä liuta muitakin muusikoita Kemi-Tornio-akselilta muun muassa Mikko Raappana ja Mika Mustonen. He ovat matkassa myös Seinäjoella ja lisäksi Anni Palojärvi ja Mika Kulmala.
Konserttisi on juuri ennen Seinäjoen Tangokuningas-finaalia lauantaina ja kisaamassa on myös hyvä tuttusi Markku Ketola. Molemmat olette vaikuttaneet pitkään TornioHaaparannalle. Muistatko kuinka pitkään olette tunteneet?
– Apua. Nähtiinköhän eräissä iskelmäfesteissä Ikaalisissa ensimmäistä kertaa. Joku verkostoitumistapahtuma se taisi olla. Nyt on kyllä niin monta vuotta vierähtänyt, että on jo tosi vaikea muistaa. Tai oliskohan me nähty ensimmäisiä kertoja silloin kun aloittelin soolokeikkailut ohjelmatoimiston kautta. Taisin olla silloin hätnäppää parikymppinen. Ollaan kuitenkin keikkailtu yhdessä ja olen vieraillut monesti Markun järjestämissä lauluilloissa Tornion Umpitunnelissa.
Tangokuningatar-kisassa tänään torstaina sinulla on myös tuttu kilpailija, ehkä vielä Markkua tutumpi Susanna Heikki?
– Sussun kanssa tutustuttiin artistikoulutuksessa Torniossa. Lähdimme siitä sitten yhdessä taustalaulutöihin Dannyn mukaan.
Molemmilla Markulla ja Susannalla on jo tangokisoista kakkostila, joten tavoittelevat vain voittoa. Sinulla oli sama tilanne aikanaan, tosin lyhyempi tauko kisojen välillä. Mikä ero ensimmäisen ja toisen kerran välillä on?
– Minulle toinen kilpailu oli helpompi. Olin kasvanut paljon sekä musiikillisesti että muutenkin. Ensimmäinen oli enempi tutustumista. Toisella kertaa tiesin mihin ryhdyin, ja mitä halusin. Itsevarmuutta ja syvyyttä oli tullut lisää. Tulkitsin lauluja ja nautin. En niinkään ajatellut olevani kilpailuissa.
Yksi tuomareista, sinunkin mentorisi urasi alussa Danny kruunasi puoli leikillään Susannan jo semifinaalissa kuningattareksi ja Markusta sanoi, että hän hurmaa naiset pelkästään jo astumalla lavalle. Minkälaista menestystä povaat Lapin edustajille?
– He ovat kumpainenkin upeita ja valovoimaisia artisteja. Karismaa ja rautaista ammattitaitoa löytyy. Sussun ääntä olen diggaillut aina. Muistan kun hän veti Kielletyt leikit-biisin ensimmäistä kertaa minun kuulleni. Se oli upeankuuloista. Toivon kummallekin kisaonnea ja myötätuulia menestykseen.
Mira Sunnarin Lumo-albumin julkaisukonsertti Seinäjoen tangomarkkinoilla 11.7. klo. 19.15. Paikkana on TangostYle.
Pellolaisesta Karppisen veljesten Bedrockista syntyi 2000-luvulla Oulun seudulla astetta raskaampi Technical Problems.
Nyt yhtyeeltä on ilmestynyt toinen albumi Ohtana, joka sisältää jylhän kaunista heavyä kuten edeltäjänsäkin Done Deal pari vuotta sitten.
Kaikki on kohdillaan loistavaäänistä laulajaa Jarno Rantalaa myöten. Ihmetyttää kuitenkin, miksei Technical Problems keikkaile?
– Tosiaan yhtään virallista esiintymistä ei olla tehty levyjulkaisujen jälkeen, mutta sopivan kohdalle sattuessa voidaan tehäkin, vinkkaa kitaristi Tomi Karppinen, joka vastaa pääosin myös yhtyeen laulunteosta.
Hänen kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi Ohtanan vahvimmat raidat Ohtana lake ja Road to Redland, joihin inspiraatio löytyi kotiseudulta.
– Ohtanajärvi on paikka Ruotsin puolella. Siellä käytiin nuoruusvuosina paljon veljien kanssa. Laulu syntyi mystisestä kokemuksesta, kun näki järvellä jotain, mitä ei voinut järjellä selittää.
Redland, punainen maa, on taas legendaarinen paikka Pellossa, jossa asui kaikkien paikallisten tuntema henkilö, Karppinen valistaa.
Bedrockin toinen kitaristi on poissa
Technical Problemsin leirissä hienon Ohtana- levyn ilmestymistä ehdittiin juhlia vain hetki, sillä viikonloppuna Pellosta tuli suru-uutinen. Bedrockin toinen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Martti Enbuskaoli kuollut. Hän hukkui kalareissullaan Miekojärveen. Hän oli 40-vuotias ja häntä jäivät kaipaamaan aviopuoliso, 7-vuotias tytär ja iso joukko ystäviä.
Bedrock oli pellolaisen rockin 1980- ja 1990-lukujen taitteen ykkösbändi, johon kuuluivat Martin lisäksi Karppisen veljekset Tomi, Aki ja Pasi.
Tomi muistelee:
– Martin kanssa alettiin yhessä yhtä aikaa harrastaa musiikkia. Soiteltiin kahestaan lopun ala-asteen ja yläasteen. Sitten kun tarpeeksi kehityttiin alkoi Bedrock-homma, jossa Martti alunperin lauloi.
Bedrockin Martti ja Tomi vuonna 1993 (kuva: Milja Inkeri Puolakka)
Enbuska lauloi Bedrockin ekalla epävirallisella demolla, joka nauhoitettiin Pauli Tuohinon studiolla 1988, mutta seuraavana vuonna levyä äänitettiin Kemissä Tico Ticossa, jolloin laulussa oli jo Tomi.
– Kaikki tapahtui kohtuu luonnostaan. Martti alkoi soittaa toista kitaraa ja laulaa taustoja, joten siirryin liidiin. Ite taisin olla tuolloin 13 ja Martti 15. Kun soiteltiin ja laulettiin paljon kahestaan, niin siinä ohessa syntyivät myös Bedrock- biisitkin.
Kesäkuussa 1993 äänitettiin Ahti Kortelaisen valvovan silmän alla myös Bedrockin tunnetuin sinkku. A-puolelle tuli Tomin ja Martin biisi I really do ja B-puolelle Lappi-rockin kulttiklassikko instrumentaaliversio Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijasta.
– Myrskyluodon Maijan soittaminen taisi olla alunperin meidän Pasin ehdotus. Ei siitä hittiä tullut, mutta soi muutaman kerran radiossa.
Lähetettiin Lasse Mårtensonille demo, jonka hän kuunteli ja pyysi tekemään pari pientä muutosta. Jari Vanha jelppasi, sillä eihän meillä siihen aikaan ollut mitään käsitystä nuoteista. Sitten soitettiin uusi versio Lasselle puhelimen kautta ja tuli virallinen julkaisulupa.
Bedrock sai jopa kehut Mårtensonilta. Jokainenhan muistaa Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa –tribuuttialbumin vuodelta 2006, jonka ilmestyttyä Lasse nosti äläkän ja syytti tuotantoporrasta, että häntä oli käytetty törkeästi hyväksi, eikä lupia oltu kyselty.
Myrskyluodon Maijan ilmestymisen jälkeen syksyllä Martti Enbuska jätti Bedrockin, koska halusi tehdä erilaista musiikkia. Hänellä oli ollut Snowman-projekti, josta löytyy näytteitä täältä.
– Bedrockissa Martti teki myöhemmin vielä yhden keikan about vuonna 1994 Tornion Jesperissä, kun silloinen toinen kitaristimme Ilari Kinnunen estyi tulemasta.
Ystävyys säilyi
Tomin ja Martin yhteys ei kuitenkaan katkennut Bedrockin jälkeen.
– Soitettiin kahestaan ja joskus bändinkin kanssa erilaisissa kökkäjäisissä, mutta mitään virallisempaa ei enää koskaan tullut. Jos karaokeen satuttiin niin Elvistä Martti aina lauloi.
Jotakin meillä oli suunnitelmissa ja mielessä melkein aina, kun nähtiin, mutta se jäi aina puheen asteelle.
Kahestaan tehtiin kyllä kaikenlaisia covereita Thin Lizzystä Blue Öyster Culttiin, kun tietokone helpotti yhteydenpitoa. Martti teki rumpukoneella rummut ja mie soitin siihen kitarat ja basson ja lähetin Martille johon hän lauloi sitten päälle.
Hän teki jonkun verran yksin myös biisejä Rokkiaitta-nimellä, joissa miekin joissakin vierailin.
Oulussa Martilla oli myös työpaikkabändi, jossa hän toimi veturina, mutta soiton eelle lopulta meni perhe, jolle hän halusi antaa kaiken mahollisen ajan.
Oulussa jo pitkän aikaa melskannut torniolainen kulttuurin sekatyömies Riku Rousu on kirnunnut kaupunkiin jos jonkinlaista häppeningiä. Paikkakunnalle on asettunut myös muutama vuosi sitten oiva ohjelmanjärjestäjä Zacharius Carls Groupin Ossian Marttala, joten kaupungin viihdetarjonta on hyvällä ja vankalla pohjalla.
Kesätapahtuma, jossa Rikua ja Ossiania useampi torniolaissoittaja törmää, on ensi perjantaina 10.7. Nimittäin Rauhalan ulkolavalla klo 18.30 alkaen soittavat Lapko, Zacharius Carls Group ja The Scenes ja Tuban sisälavalla Sweat Shop Boys ja Pepe A & Tornion Paradise.
Lapko on vaihtoehtorockia, metallia ja progesävyjä sekoitteleva yhtye, joka on jo vuosikaudet ollut vakiokalustoa maailman rockfestivaaleilla ja asiansa tuntevien musalehtien palstoilla. Yhtye on yhdistänyt taitavasti Toolin kulmikkuutta, Musen tyylistä suureellisuutta ja tarttuvuutta sekä hieman Mars Voltan hulluutta. Basistin juuria löytyy Tornionlaakson historiallisesta keskuksesta.
Zacharius Carls Group perustettiin taas 1990–luvun puolivälissä Torniossa. Yhtye poikkesi sen aikaisesta Tornio-trendistä, kun se ei pukeutunut mustaan, vaan ylläpiti enemmänkin Neil Youngin ja Pink Floydin oppeja. Yhtye onkin kertonut apaattisuuden pelkästään motivoineen tekemään kaunista ja positiivista musiikkia, mutta myöntää myös synkistelyn kuuluvan vaikutteisiinsa.
The Scenes on illan bändeistä ainut, jolla ei ole kytkyjä Tornioon. Heidän musiikkia on kuvailtu muun muassa käsitteillä ”amfetamiini-indie” ja ”Sex Pistols soittamassa Erik Satieta”. Yhtyeen laulajaa Konsta Koivistoa on puolestaan luonnehdittu miespuoliseksi Janis Jopliniksi. Yhtyeen kitaristi on runoilijanakin tunnettu Miki Liukkonen.
Pepe Alkkis & Tornion Paradise koostuu torniolaisista ja Torniossa asuneista tornion rakastajista! Hieno bändi suoraan Suomen Tullista karanneita!
Sweat Shop Boys on Riku Rousun uusi showbändi. Hänhän romuttaa yhtyeitä tiuhempaan tahtiin kuin Kaakamon maestro Paavo Kulju konsanaan. Lyhykäisesti esiteltynä poikien soitossa kolikot kolisee maamusan ikuisessa suossa, kietoutuen hellästi niin mykybluesiin, sexy folkiin ja hikipoppiin, kuin myös smurf-usaan ja krautalankaan eli otappa siitä nyt selvää eli menkää kuuntelemaan.
Sweat Shop Boys on ehtinyt pyöräyttää maailmalle vasta leikkisän vaalirallin 133.
Aikataulu: klo 18.30 Zacharius Carls Group, 19.15 Pepe A & Tornion Paradise, klo 20.00 The Scenes, 20.45 Sweat Shop Boys ja 21.45 Lapko.
WILLY CLAY BAND: Örjan Mäki (vas.), Reine Tuoremaa, Tony Björkenvall, Fredrik Elenius ja Björn Pettersson
Ennustaminen on aina vaikeaa. Musiikkitoimittaja Magnus Tosser kirjoitti muutama päivä sitten Norrbottens Kurirenissa, että hän näkee Pajalan musiikin tulevaisuuden The Magnettes-yhtyeessä. Kukaan ei tiedä, mutta nuorissa on aina tulevaisuus. Se voi olla yhtä hyvin Pajala Truck Co, Dennis Kalla tai Viktor Fors Mäntyranta. Kestävämpään menestykseen tarvitaan kuitenkin aina paljon työtä ja ripaus hyvää onnea.
Örjan
Samalla lailla voidaan jossitella pajalalaislähtöisen kitaristi Örjan Mäen johtaman kiirunalaisen Willy Clay Bandin kanssa. Jos he olisivat satsanneet sataprosenttisesti kymmenisen vuotta sitten uraansa ja muuttaneet Nashvilleen, miten olisi käynyt. Uskon, että tosi hyvin.
Nykyään muutaman keikan vuodessa tekevä Willy Clay Band esiintyi Bykrogenin ulkolavalla Tornionlaakson suurimman kesätapahtumassa, kymmeniätuhansia kävijöitä keräävien Pajalan markkinoiden yhteydessä.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta sunnuntain ensitunteina elohopea oli laskenut muutamaan asteeseen ja oli luonnollista, että kohmeisilla käsillä soittaminen ei ole helpointa hommaa, mutta siltikin yhtye pystyi tarjoamaan täysipainoisen keikan.
Reine ja Tony
Kuultiin albumeiden Rebecca Driven (2005) ja Bluen (2009) biisejä, kruununa tietysti Ruotsissa hitiksikin noussut Mighty good times.
Aiemminkin on tullut mainittua, kun on nuoruudessa Tornion Väylässä kylvetetty valtakunnallisia kehuja saaneilla Tonicsin ja Battaglian lauluharmonioilla, ei niitä voi vastustaa ja Willy Clay Bandin Tony Björkenvallin ja Reine Tuoremaan yhteislaulu on parhaimmillaan aivan uskomatonta. Huomasin myös, kuinka tärkeä ja keskeinen rooli Örjan Mäellä oli yhtyeessä kitaristina, ja tietenkin myös pedalsteelin ja pullokaulan soittajana. Livenä yhtye kuulosti myös yllättävän paljon Mark Knopflerin aikoinaan tähdittämältä Notting Hillibillies-yhtyeeltä, mikä on hyvä merkki.
Willy Clay Band päätti Pajalan keikkansa komeasti The Bandin The Weight-klassikkoon, josta tässä alla tallenne Norrtäljestä useamman vierailijan kera. Toivotaan, että yhtye panee vielä jossain vaiheessa ison vaihteen päälle, ainakin tekee enemmän keikkoja, sillä Willy Clay Band on yhä maailmanluokan bändi.
Lue myös arkistojuttu: http://vaylanpyorre.blogspot.fi/2010/12/orjan-maki-tahtien-poydasta-k-itaristi.html
Vihdoinkin heinäkuun 9. päivä 2015 ja Paul McCartney Tele2-areenalla. Odotukset ovat kovat, kun suuntaan matkan kohti Tukholmaa. Paikallisjunalla Centralstationille ja sitten metrolla Globeniin.
Pellolaisesta Karppisen veljesten Bedrockista syntyi 2000-luvulla Oulun seudulla astetta raskaampi Technical Problems.
