Martti Servo

Rovaniemellä riittää kesäjuhlia. Ensi viikolla ohjelmansa ilmoittaa kaupungin vanhin rockfestivaali Down By The Kemijoki.

Se järjestetään samana viikonloppuna  29.–30. heinäkuuta kuin Rovaniemen uusitulla keskuskentällä juhlittava RolloPOP.

– RolloPOP on ulkotapahtuma keskellä kaupunkia, eikä voi kestää kovin myöhään, joten päällekkäisyys ei kauheasti häiritse.  Me alotellaan vasta yhdeksän maissa illalla eli  DBTK voisi olla tavallaan jatkot RolloPOPille, sanoo Pepe Tuononen, joka oli vuonna 1992 järjestämässä jo ensimmäistä tapahtumaa.

Down By The Kemijoki tunnetaan pienenä ja lämminhenkisenä festarina, jossa kaikille tärkeintä on yhteinen lystinpito ja rillumarei-meininki.

Viimeksi rockfestivaali järjestettiin neljä vuotta sitten ja mukana olivat muun muassa Eläkeläiset, Kumikameli ja legendaariset rovaniemeläisbändit Jalla Jalla, Nightingales sekä Greenhouse AC.

Pepe Tuononen kertoo, että  ensi kesänä DBTK tulee pienemmässä muodossa, koska entinen tapahtumapaikka Tivoli ei ole enää käytössä.

-Ravintola Comicoon mahtuu noin kaksisataa ihmistä, kun Tivoliin mahtui lähemmäs tuhat ihmistä.- Mietittiin pitkään,  pitäiskö  tapahtuman nimeä muuttaa, mutta pysytään entisessä, Pepe tuumaa.

Down By The Kemijoen ja RolloPOPin lisäksi Rovaniemellä rokkia kuullaan isommin ensi kesänä myös Lapin Kullan Kimalluksessa (14.-16.7.) ja  Simerockissa (12.-13.8.)

Laulaja-lauluntekijä Esa Eloranta on harvinainen vieras pohjoisessa.

Hänen keikkakalenterista löytyy kuitenkin yksi esiintyminen ja se on Torniossa, Ossian Marttalan isännnöimässä  lauluntekijäklubissa Acoustic Nights  ensi perjantaina 8.4. Park-hotellissa klo 19.30 alkaen.

Paljon radiossa soivat Esa Elorannan laulut ovat karheita tilityksiä keski-ikäisen miehen elämästä. Edu Kettusen ja Pauli Hanhiniemen lailla hän pitää radion kuuntelun freshinä ja juurevana monisanaisten naisartistien ja perusiskelmän joukossa. Esa on tehnyt lauluja myös isoille nimille kuten esimerkiksi Kari Tapiolle, Jorma Kääriäiselle ja Matti Eskolle.

Alun perin oululainen Esa on asunut Helsingissä jo 30 vuotta ja saman verta on kohta aikaa myös  Garbo-yhtyeen lauluista Suomalainen unelma ja Poika julman maan, jotka tekivät Esasta tunnetun.

Uusimmalla sooloalbumilla Avoimet Tiet Eloranta  tekee matkalauluja Jack Kerouacin On the road- hengessä. Alla on neljä pyörää, taskussa kourallinen preerian hiekkaa,  kaasua painaa cowboy-saapas, mutta alla on suomalainen pikitie.

Esa tuntee läpikotaisin amerikkalaisen singer-songwriter-tradition, josta myös ammentaa. Häneltä saa oivia kuunteluvinkkejä eli hän on paljon muutakin kuin suuri Bruce Springsteen-diggari.

Pomo ei tule ensi kesänä Suomeen, mutta kylläkin Tukholmaan. Vieläkö jaksat ostaa lipun ja innostua Springsteenistä?

–  Bruce ja hänen bändinsä on edelleen ylivoimainen pakkaus. Ei tule mieleen ketään muuta, joka voisi pitää mielenkiinnon yllä neljä tuntia yhteen menoon. Olen nähnyt hänet kuusi kertaa, mutta nyt ei ole tullut lippua hankittua hänen Ruotsin keikalle.

Olet tulossa esiintymään Acoustic Nights-lauluntekijäklubille Tornioon. Onko sinulla mitään muistoa Meri-Lappiin liittyen?

-Tottakai. Ensimmäisen Aria-merkkisen kitarani ostin Kemistä, muistaakseni Kuljun Musiikista, rahoilla, jotka sain hilloja poimimalla. Harmi vain, kitaraa ei mulla enää ole, sillä sehän oli kaiken alku.

Muita Lapin keikkoja ei kalenterissasi näy, onko ehkä tulossa?

-Pohjoiseen on tulossa keikkoja kesällä, mutta päivämääriä ei vielä ole.

Tunturi-Lapista, löytyykö sieltä  joku mieleenjäänyt erikoisuus?

-Parhaiten muistan näin äkkiseltään vuosia sitten Ylläksen Kaivohuoneen. Oli silloin ihan nakkikopin kokoinen, kun kävin siellä Pirtukirkon keikan jälkeen akustisen kitarani kanssa.

Kuuntelet varmasti paljon muitten musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut ja miksi?

Joo, tosi paljon. Amerikkalainen roots-pohjainen musa on mulle läheisintä. Viimeksi on kolahtanut Jason Isbellin uusin.

Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkialbumi?

Kaikkien aikojen suosikkilevy on Bruce Springsteenin Darkness In The Edge of Town.

https://www.youtube.com/watch?v=g_m9skT35RA

Mikä oli elämäsi ensimmäinen albumi, jonka ostit?

-Ensimmäinen lp taisi olla Hurriganesin Rock`n`roll all night long.

Kuka muusikko olisit halunnut olla?

-Kyllä voisin olla Bruce Springsteen. 

Mitä lauluja laulat suihkussa?

-Suihkussa en laula, kun laulan muuten paljon. Arkisin lauluja hahmotellessa. Eli yleensä laulan mielessäni jotain työn alla olevaa biisiä.

Mikä on sinulle paras levy lauantai-illan huuman nostatukseen?

-Nykyään en juuri lauantaihuumaa nosta, mutta se voisi olla kokoelma Brucen biisejä esimerkiksi  Born to run, You can look, Dancing in the dark jne.

Entäpä mikä sopii sunnuntaina parhaiten levylautaselle?

Sunnuntaihin sopii vanha lauluntekijänero John Prine tai Edu Kettusen biisit.

https://www.youtube.com/watch?v=7yrfWZU0ltM

Tornion vanhalla rautatieasemalla ja linja-autoasemalla kuvattu eka The Meänlandin  video laulusta Akka huutaa ja pauhaa on valmis.

Sinkku lähti soimaan vuoden alussa ja Sami Vuokilan video tuli katsottavaksi eilen.

Äskettäin myös  Vuoden 2015 Nordisti-palkinnolla muistetun The Meänlandin sinkusta Väylän Pyörre kirjoitti muun muassa:  ” The Meänland ei ole itsestäänselvyys. Vaikka Jani Nikulan  kirjoittama Akka huutaa ja pauhaa pureutuu nytkin pilke silmäkulmassa parisuhdeproblematiikkaan kuten  hitti Sole mikhään, yhtye ei ole liikkeellä helpoimman kautta eli ei toista itseään.

Laulussa on samanlaista suomalaisesta folklore-heitteiköstä  kumpuavaa shamanistista poljentoa kuin Sielun veljien Levottomissa jaloissa.

Adam ”Aatu” Huuva laulaa Akka huutaa ja pauhaa-laulun nyt selvällä suomenkielellä. Lisäksi maalaisreggaessa on uutta vetreyttä. Meänlandin mylly saa lisäkierroksia ja vauhtia antaa Sanna Ylinivan saksofoni.”