Valerie Viel, Francois Dupuis ja Sylvie Stephan viihtyivät vieraina Toranda Marinassa, josta matka jatkuu rannikkoa pitkin kohti Turkua ja Ahvenmaan kautta Tukholmaan
JOTAIN MUUTA Tornion Torandan vierasvenesatamassa nähtiin maanantaina harvinaisempia vieraita Ranskan trikolorin väreissä. Bretagnelainen pariskunta Valerie Viel ja Francois Dupuis myi vajaat neljä vuotta sitten talonsa ja osti tilalle Portugalista 14-metrisen veneen, jolla he lähtivät purjehtimaan pohjoisille vesille. Pariskunta teki unelmistaan totta.
– Aloitin purjehtimisen 11-vuotiaana ja siitä lähtien olen halunnut merille. Tein työurani kirurgina ja lähdin purjehtimaan heti, kun jäin eläkkeelle. Elän nyt unelmaani, kertoo Francois Dupuis.
Valerie Viel puolestaan työskenteli yrityskonsulttina ja oli valmis lähtemään miehensä mukana elämänmittaiselle seikkailulle.
– Meillä on Ranskassa huonekaluja varastossa, paljon muistoja, kuusi lasta ja yhdeksän lastenlasta, hymyilee Valerie.
Alusta saakka pariskunnalle oli selvää, että he halusivat Skandinavian suuntaan. He talvehtivat Tukholmassa ja seilaavat purjehduskauden Itämeren rannikoilla ja tällä kertaa myös Perämeren kaarella.
– Olen aina halunnut kylmään pohjoiseen. En ole koskaan ollut kiinnostunut purjehtimisesta esimerkiksi Välimerellä tai Karibialla, Francois painottaa.
Seuranaan pariskunnalla on Pirate-kissa ja perhetuttu Sylvie Stephan, joka viettää osan kesälomastaan merellä.
Ihminen ei tarvitse paljoa
Pariskunnan elämänfilosofia on hyvin vapaudenhaluinen.
– Purjehdimme aina sään mukaan ja menemme sinne, minne haluamme mennä. Emme tee mitään tarkkoja pitkiä suunnitelmia, sanoo Francois.
– Haluamme tavata uusia ihmisiä ja nähdä uusia paikkoja. Varsinkin tapaamiset jäävät hyvin mieleen, sillä sellaiset muistot ovat meille tärkeitä, jatkaa Valerie.
Pariskunnan ajattelussa materialismilla ei näytä olevan juurikaan merkitystä.
– Kun käymme maissa ostoksilla, mietimme ensimmäisenä mitä tavaraa veneeseen mahtuu. Pelkästään siksi emme osta mitään sellaista, mitä emme oikeasti tarvitse, sanoo Valerie.
Pariskunta myöntää elävänsä pitkälti omassa maailmassaan, jossa esimerkiksi televisiolla ei ole mitään roolia.
– Internetiä tarvitsemme lähinnä sääennusteiden vuoksi, ja kaikki veneen korjaamiseen tarvittava kalusto kulkee mukana. Ihminen pärjää, jos hänellä on vettä, ruokaa, sähköä ja sopivasti lämpöä, kuvailee Francois.
Francois kirjoittaa merielämästä ranskankielistä blogia, josta on tullut suosittu purjehtijoiden keskuudessa.
– Blogi on osa elämänfilosofiaamme, sillä haluamme jakaa kokemuksiamme, päättää Francois.
Perinteinen Roots´n River Blues järjestetään Rovaniemellä Hotel Santa Clausin tyylikkäässä Kirnu-salissa lauantaina 1. lokakuuta jo 18. kerran!
Ohjelmiston tähtinimiä ovat Kat Baloun & The Frostbites (USA/FIN) ja levynjulkaisua juhlistava Slim Butler Trio vieraanaan amerikkalainen laulaja-kitaristi Andrew Black. Lisäksi paikalliset muusikot kapellimestari Tapio Maunuvaaran johdolla palauttavat mieliin, yhden kovimman Rootseissa koskaan vierailleen bändin eli Tower of Powerin musiikin.
Rovaniemen super-lauantaina Roots´n River Bluesin kanssa saman katon alla juhlitaan myös RAY:n Feel Vegas-kasinon virallisia avajaisia ja lanseerataan Lapin Panimon uusi olut. Festarin kainalossa järjestetään myös ajankohtaisiin elämysmarkkinoinnin ja talouden kysymyksiin pureutuva Elämys, brändi ja liikevaihto-seminaari, joka kokoaa kotimaiset huippuosaajat saman paneelipöydän ääreen.
KAT BALOUN
Teksasin El Pasossa syntynyt ja Ohion Cincinnatissa nuoruutensa viettänyt, mutta nykyään Berliinissä asuva Kat Baloun on lajissaan harvinainen naishuuliharpisti. Hän aloitti ammattilaisuransa 90-luvun alkupuolella San Franciscossa, jossa nuoren Katin sensuelli lauluääni, viettelevä lavashow ja tyrmäkkä bluesharppu herättivät blues-yleisön huomion hänen esiintyessään paikallislegenda Elmer Lee Thomasin yhtyeessä. Kat muutti vuonna 1994 Berliinin, ja on siitä lähtien keikkaillut Euroopassa Saksan pääkaupungista käsin. Hän on levyttänyt mm. Nina ja Eb Davisin sekä Chris Rannenbergin kanssa.
Kat Balounilla on erikoinen yhteys myös Suomeen, sillä hän on työskennellyt Tampereella muutaman kuukauden ajan vuonna 1985.
Muutaman viimeisen vuoden ajan Kat on tehnyt yhteistyötä myös kotimaisen Tomi Leino Trion kanssa. He levyttivät v. 2013 paljon kiitetyn ’She’s Got It’ –cd:n. Suomen keikoilla yhtyeen kitaristina toimii Jonne Kulluvaara.
SLIM BUTLER
Slim Butler & Andrew Black
Festarilla juhlistetaan myös Slimin hartaasti odotetun kakkoslevyn Bad Intentionin levynjulkaisua. Slimin menestyksekäs debyyttilevy Inner Blues on saanut arvoistansa jatkoa. Ilmestyessään 2012 pitkäsoitto valittiin vuoden kotimaiseksi blueslevyksi Blues News-lehden ja Ylen Bluesministeri-ohjelman vuosiäänestyksessä ja herätti laajaa kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Niin kotimainen lehdistö kuin ulkomaiset blues- ja soul-julkaisutkin Helsingin Sanomista amerikkalaiseen Blues Blast Magazineen ovat suitsuttaneet lappilaisen bluesin autenttisuutta ja korkeaa tasoa.
Slim Butlerin rivejä vahvistaa jälleen uuden afroamerikkalaisen bluessukupolven eturivin artisti Andrew Black. Atlantalainen Andrew ”The Voice Of Soul” Black on syvän etelän nousevia tähtiä, jonka old school-soulin, southern rockin ja gospelin koulima sielukas ääni on kerännyt ihailijoita jo aiemmilla Lapin keikoillaan. Laulunlahjojen lisäksi mies tunnetaan intensiivisenä, perinnetietoisena kitaristina ja valloittavana lavapersoonana. Andrew´n tulkintaa on kuultavissa Slim Butlerin molemmilla ilmestyneillä levyillä. Yhdysvaltalainen blues-eyed-soulin mestaritulkki Tad Robinson on levyn toinen vokalistivieras. Levyä on saatavilla Slim-verkkokaupassa (slimbutler.com) ja hyvin varustetuissa levyliikkeissä.
TOWER OF COVER
Tapio Maunuvaara
Roots´n River Bluesin loisteliaimpia hetkiä koettiin legendaarisen, kalifornialaisen funk-yhtyeen Tower Of Powerin keikalla Ounaskosken uimarannalla v. 1998. Rovaniemen eturivin muusikot palauttavat funkin kaupunkiin esikuvansa malliin. Puhallinvetoiset soul- ja funk-klassikot saavat omanlaisensa käsittelyn naisenergialla vahvistettuna kun orkesterin eturiviin astuu upea-ääninen Jaana Isokangas. Yhtyeen
Jaana Isokangas
muut muusikot ovat tuttuja lukemattomista paikallisista kokoonpanoista vuosien varrella kuten Rovaniemi Big Band, Norbotten Big Band ja Hip To Be Band. Kapellimestarina häärii trumpetisti Tapio Maunuvaara.
Jaana Isokangas – laulu, Jouko Isokangas – basso, Terho Keskitapio – kitara, Mika Vähärautio – urut, Olli Vimpari – rummut, Tapio Maunuvaara – trumpetti, Jaakko Nurila – baritonisax, Juha Ketola – trumpetti & Hannu Mikkola – sax
Mukana on myös Oulun Konservatorion oppilaiden Alko FunkUnit, joka tarjoaa viime keväänä edesmenneen Princen hittejä koko hänen pitkän uran varrelta.
Roots´n River Bues on eräs valtakunnan pitkäikäisimmistä ja arvostetuimmista bluesfestivaaleista. Vuonna 1995 syntyneessä tapahtumassa on vuosien varrella konsertoinut lukuisia maailmanluokan artisteja sekä koettu unohtumattomia ja ainutlaatuisia musiikillisia hetkiä. Napapiirillä vierailleista huippuesiintyjistä mainittakoon mm. Tower Of Power, Johnny Adams, Jimmy Johnson, Honeyboy Edwards, Homesick James,Leo ”Meters” Nocentelli, C. J. Chenier & Red Hot Louisiana Band, Bob Brozman ja Carey Bell.
Viihteen monitaituri, näyttelijä, laulaja ja juontaja Pirkka-Pekka Petelius ilmaantui Pyhätunturin Tajukankaalle kuin puskista. Hän liikkui sulavin tanssimuuvein Sami Pitkämön johtaman ison orkesterin eteen punaisissa kengissään ja yleisö hurrasi.
Näyttävä sisääntulo
Hyvin istuva sininen puku päällä, rusetti, vaaleat hiukset, eikä yhtään liikapainoa.
Hän on jo 63-vuotias, mutta hän näytti samalta kuin yli 30 vuotta sitten sketsisarjassa Velipuolikuu, jota parhaimmillaan katseli televisiosta kaksi miljoonaa suomalaista ja joka teki hänestä kansan rakastaman koomikon.
” Täällähän on yhtä iloista porukkaa kuin Saddamin hautajaisissa”, Petelius tervehti Pyhä Unplugged-tapahtuman yleisöä ja sitten mentiin.
10-miehisen big bandin säestyksellä kuultiin lauluja Peteliuksen viime marraskuussa julkaistulta Irti –albumilta, joka kuvastaa hyvin hänen nykyistä positiivista elämänfilosofiaansa. Tajukankaalla hän kertoi tiivistäneensä sen lauluun Huoleton.” Mikään ei v-ta. En jaksa kantaa enää huolta mistään”, mies totesi.
13 vuoden tauon jälkeen Petelius palasi levytysstudioon vuosi sitten. Kaikki lähti hiukan ruostuneesta resinasta Kolarin rautatieasemalla, joka ”päätti näyttää vielä kerran” ja syntyi omakohtainen laulu Irti.
PPP ja Sami Pitkämö big band
Kiitos ja kumarrus yleisölle
Tajukankaalla Petelius kertoi elämästään paitsi lauluteksteissään, myös tarinoimalla lämmöllä ja huumorilla läheisistään.
Alatorniolaisille ja kouvolalaisille lauluista mieleen oli tietysti reggae Kaunis maa, jossa paikkakunnat mainitaan ja monille pieneksi radiohitiksikin noussut Unelmat ja haaveet.
Tajukankaan show oli aikamoista ilotulitusta ja vuoristorataa. Musiikin lomassa miehen huumori kukki. Peteliuksen ei tarvinnut lainata yhtään kymmenistä vanhoista sketsihahmoista, sillä hän oli tilanteen herra. Hän liikutti ihmisiä, nauratti ja itketti. Hän kommentoi riemukkaan hyväntahtoisesti ja ilkikurisen piikikkäästikin, kävi vuoropuhelua yleisön kanssa ja välillä letkautteli Luontoilta-ohjelman juontajan pätevyydellä ohikäveleville patikoitsijoille. Paljon myös halattiin ja kaikilla näytti olevan hauskaa.
Konsertin kliimaksi oli tietenkin, Pirkka-Pekka Peteliuksen jokaisen konsertin pakollinen Muistan sua Elaine, joka oli mukana jokaisessa Velipuolikuu-tvsarjan jaksossa. Tajukankaalla kuultiin jazzversio, jossa sooloillaan lostivat ja hurmasivat kitaristi Marzi Nyman ja kosketinsoittaja Lenni-Kalle Taipale.
Sami goes Frank Sinatra
Sami Pitkämön johtamaa big bandiä kuultiin vielä Peteliuksen esityksen jälkeenkin. Sami lauloi Frank Sinatraa ja Suomessa hän sen varmasti parhaiten osaa. Kun taustalla soittivat vielä suomalaiset huippumuusikot, kuuden puhaltajan voimin, evergreenit Night and day, I’ve got you under my skin, Something stupid, Strangers in the night ja New York, New York hivelivät elokuun auringossa. Konsertin kruunasi ja siitä teki täydellisen vielä Samin ja yhtyeen, nyanseissaan koskettava päätös, tulkinta My waystä.
PS. Kiitos Mato, Jusu, Pasi ja muu Pyhä Unplugged-tiimi! Te teitte sen taas. Joka kerta juhlista palatessa, on elämyksiä rikkaampi ja mieli kevyt kantaa. Taika on yhä tallella.
Suomalaisen powermetallin kulmakiviin lukeutuva ja laajaa kansainvälistä arvostusta nauttiva kemiläinen Sonata Arctica esiintyi eilen Pyhä Unplugged-tapahtumassa.
Pyhä Unplugged toi heavymetallin ensi kertaa Aittakuruun, luonnon muovaamaan rakkateatteriin. Tapahtuman isäntä Mato Valtonen spiikkasi uuden genren sisään, x-bändinsä Sleepy Sleepersin vanhaa slogania lainaten: ”Kuuntele heviä, niin perse ei leviä!”
Tony Kakko
Sonata Arctican lämppärinä toimi duo Ari Koivunen & Erkka Korhonen. Kuultiin sekalainen keitos tuttuja covereita tyyliin Whisky in the jar, Suspicious minds, Fool for your loving , Ain´t love in the heart of the city ja Smoke on the water.
Varsinainen pelin avaus oli Pyhätunturin Aittakurun konsertissa kuitenkin Sonata Arctica, jonka vedossa oli säkenöivää voimaa. Vaikkakin metallia, rento pelimannimeininki oli mukana. Riisuttu säestys korosti entisestään Tony Kakon loistavia laulunlahjoja ja Suomen Freddie Mercuryn tittelin hänelle on helppo antaa. Esimerkiksi Letter to Dana kasvoi isoakin isommaksi, maailmoja syleileväksi balladiksi. Ajoin Sonata Arctica kuulosti akustisena jopa messevältä folkrockilta, jopa alkuaikojen Jethro Tullilta, vain hullu huilumies Ian Andersson puuttui.
Vanhat laulut oli sovitettu uudelleen ja ne olivat saaneet uusia ulottuvuuksia. Myös yhtyeen klassisimmat perusbiisit San Sebastian ja Tallulah olivat kuin uudelleensyntyneitä.
Välispiikeissään Sonata Arctican nokkamies Kakko kiitteli bändikavereitaan useampaan otteeseen kuluneista kahdestakymmenestä vuodesta. Hän vitsaili, ettei olisi ehkä koskaan päässyt pois Kemin ”rahan hajusta”, jos Sonata Arcticaa ei olisi syntynyt. Siitä hän antoi erityiskiitoksen rumpali Tommy Portimolle. Tuntojaan Tony latasi erityisesti lauluun Cloud Factory.
Muutaman kappaleen akustinen osuus tuli Sonata Arctican keikoille mukaan The Days of Grays -maailmankiertueella vuonna 2011 ja tänä kesänä yhtye on tehnyt useampia unplugged- keikkoja ja ainakin loppuunmyydyssä Aittakurun konsertissa homma toimi.
Jos eilen Sonata Arctica rokkasi Pyhällä akustisesti, tänä iltana yhtye lyö taas virrat päälle Kemin Satama Open Air –festivaaleilla. Erikoinen on varmasti tämäkin esitys, sillä yhtyeen fanit ovat saaneet vaikuttaa keikan ohjelmistoon äänestämällä. Erikoinen myös siksi, että Satama Open Air sai alkunsa tasan kymmenen vuotta sitten Kemin Meripuistossa pidetystä Sonata Open Air –konsertista ja tasavuosia juhlitaan nyt näyttävällä ilotulituksella.
Sonata Arctica: Tony Kakko (laulu), Tommy Portimo (rummut), Henrik Klingenberg (koskettimet), Elias Viljanen (kitara) ja Pasi Kauppinen (basso).
Suvi Teräsniskalta julkaistaan odotettua uutta musiikkia. Elämäni miehiä -single ilmestyy ensi viikon keskiviikkona 10. elokuuta ja samanniminen albumi syyskuun lopussa.
Elämäni miehiä -kappale syntyi Suvin uran ensimmäisellä biisileirillä. Sen ovat säveltäneet Lasse Kurki ja Matias Keskiruokanen, sanoitus on Nina Granrotin. Kappaleen tuotannosta vastaavat Leri Leskinen ja Janne Oinas.
– Elämäni miehiä on urani ehdottomasti henkilökohtaisin laulu ja olin viimeiseen saakka todella tarkka siitä, että kappaleen jokainen sana on minulle totta. Olen onnellinen, kun minulla on elämässä monia ihania ja tärkeitä miehiä, tämä laulu on omistettu kaikille heille, Suvi sanoo.
Tulevan Elämäni miehiä –albumin myynnille antaa hyvin vauhtia supersuosittu Vain elämää -ohjelma, joka alkaa Nelosella 16. syyskuuta. Suvin lisäksi mukana nähdään Chisu, Hector, Anna Puu, Mikko Kuustonen, Lauri Tähkä ja Mikael Gabriel.
Kaikki Suvin aiemmat albumit ovat myyneet vähintään platinaa. Yhteensä hänen levyjä on myyty yli 300 000 kappaletta.
Esikoisensa syntymän jälkeen Suvia on nähty vain pistokeikoilla. Seuraava esiintyminen on ensi lauantaina 6.8.rakkanäyttämö Aittakurussa Pyhä Unplugged-tapahtumassa. Aiemmin häntä on kuultu akustisella keikalla maaliskuussa, Äkäslompolon ravintola Towerissa, säestäjänään miehensä Simo Aalto. Piuhat irti on myös 21.8., jolloin hän laulaa Oulun Suurmessuilla.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettävä Kino Ylläs-elokuvafestivaali on saamassa jälleen kasaan huikean hienon ohjelmiston.
Ulkoilmanäyttämö Ihmisen Ringin ja luontokeskus Kellokkaan esityksissä on huomioitu elokuvien ystävät monipuolisesti.
Perinteisesti festivaalin tarjonta on painottunut uutuuksiin, ja niin myös tällä kertaa. Ennakkonäytöksinä mukana ovat ainakin Taavi Vartian Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus sekä Sara Cantellin Tulen morsian. Tapahtuman alla ensi-iltansa saaneita elokuvia tulevat olemaan muun muassa suomalaiseen nyrkkeilymaailmaan sijoittuva Juho Kuosmasen Cannes-voittaja Hymyilevä mies, Ari Matikaisen kiitetty dokumentti Sota ja mielenrauha sekä Bodomjärven hirmutekoihin liittyvä Taneli Mustosen Bodom.
– Joku voi ihmetellä miksi Rölli-elokuva esitetään lauantai-iltana Ihmisen Ringissä. Ajatuksena on tarjota elokuva koko perheelle. Koska lapsilla ei ole lauantaina koulua, ja seuraavakin päivä on vapaa, sopii elokuva hyvin iltaan, Pirkko Hietaniemi Kino Ylläksestä kertoo ja muistuttaa uutuus-Röllin tulevan myöhemmin esitettäväksi myös Kellokkaassa.
-Ihmisen Ringin esitykset on ilmoitettu alkavaksi kello 21.15, mutta jos ilma on kirkas, katsotaan jonkin aikaa trailereita, ja elokuva siirtyy pikkuisen myöhemmäksi.
Äänestä suosikkielokuva
Ohjaajavieraiden osalta festivaalin ohjelma on tapahtuman juonnoista huolehtivaa Ari Matikaista lukuunottamatta vielä tässä vaiheessa kesää avoinna.
Yhtenä erikoisuutena tänäkin vuonna ovat kello 24 alkavat kauhu-ja toimintaelokuvat.
Yleisö pääsee vaikuttamaan myös Kino Ylläksen ohjelmistoon äänestämällä tapahtuman Facebook-sivulla sunnuntaina 4.9. esitettävää komediaa. Ehdolla ovat Mandie Fletcherin Todella upeeta, Jon Lucasin ja Scott Mooren Bad Moms sekä Paul Feigin Ghostbusters.
Äänestys tapahtuu kommentoimalla 10.8.mennessä sivulla olevaa suosikkitraileria.
Teksti: JUKKA
PS. Paina ylläolevaa mainosbanneria, niin löydät lisää Kino Ylläs-infoa
Viihteen monitaituri, näyttelijä, laulaja ja juontaja Pirkka-Pekka Petelius ilmaantui Pyhätunturin Tajukankaalle kuin puskista. Hän liikkui sulavin tanssimuuvein Sami Pitkämön johtaman ison orkesterin eteen punaisissa kengissään ja yleisö hurrasi.
Varsinainen pelin avaus oli Pyhätunturin Aittakurun konsertissa kuitenkin Sonata Arctica, jonka vedossa oli säkenöivää voimaa. Vaikkakin metallia, rento pelimannimeininki oli mukana. Riisuttu säestys korosti entisestään Tony Kakon loistavia laulunlahjoja ja Suomen Freddie Mercuryn tittelin hänelle on helppo antaa. Esimerkiksi Letter to Dana kasvoi isoakin isommaksi, maailmoja syleileväksi balladiksi. Ajoin Sonata Arctica kuulosti akustisena jopa messevältä folkrockilta, jopa alkuaikojen Jethro Tullilta, vain hullu huilumies Ian Andersson puuttui.
Suvi Teräsniskalta julkaistaan odotettua uutta musiikkia. Elämäni miehiä -single ilmestyy ensi viikon keskiviikkona 10. elokuuta ja samanniminen albumi syyskuun lopussa.