Archive for lokakuu, 2016

Jussi-palkitun JARMO LAMPELAN uusin elokuva maailman ensi-illassa Kemijärvellä

by Arto.

Jumalan kaikki oikut,

Jarmo Lampela (kuva: Yle Draama)

Kemijärveläislähtöinen ohjaaja Jarmo Lampela tuo uusimman elokuvansa Alma de sant pere kotikaupunkiinsa. Maailman ensi-iltaa vietetään Kemijärven kulttuurikeskuksessa perjantaina 4. marraskuuta ja näytös on kaikille  ilmainen.

Alma de sant pere kertoo kolmekymppisestä Almasta, joka aikoo rikastua ostamalla Espanjasta talon ja muuttaa sen luksusasunnoiksi.

Suomalais-espanjalaisena yhteistyönä syntynyt elokuva on kuvattu pääosin Barcelonassa. Sen  nimekkäästä näyttelijäkaartista Kemijärven ensi-iltaan ottavat osaa Lampelan lisäksi  ainakin Rea Mauranen, Juha Kukkonen ja Jyrki Nousiainen. Keskeisissä rooleissa elokuvassa nähdään myös  espanjalaiset Carla De Otero, Raul Llopart ja Arántzasu Ruiz. 

Ansioitunut ohjaaja-käsikirjoittaja Lampela toimii tätänykyä Yle Draaman päällikkönä ja aiemmin myös Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina. Ensimmäisestä elokuvastaan Sairaan kaunis maailma vuonna 1997 hän sai parhaan elokuvan Jussin. Vuonna 2001 hänen Joki-elokuva palkittiin parhaan elokuvan Jussin lisäksi, parhaasta ohjauksesta, samoin kuin Eila-elokuva vuonna 2003.

Metallia rajalta: RAUBTIER ja ORDOG

by Arto.

raubtier16Raubtier palaa pitkän tauon jälkeen  lauteille 26.1. 2017 Rock The Boat-risteilyllä, välillä Tukholma-Tallinna. Per Hulkoff perusti teollista ruotsintornionlaaksolaista Rammstein-metallia jyystävän yhtyeensä  2007, jonka jälkeen se on noussut kansalliseen kuuluisuuteen ja kohonnut Haaparannan historian ainoaksi kultalevybändiksi. 

Raubtierin lähes vuoden paussin yksi tärkeimmistä syistä on, että trion nokkamies Hulkoff tekee Kveenimaa-oopperaa yhdessä kirjailija Bengt Pohjasen kanssa, joka vihdoin käyttää säveltäjää, jonka kädet ovat Väylän varren mullassa.

– Haaste on iso ja kiinnostava, mutta olen heittäytynyt ja paneutunut aiheeseen suurella innolla. Olen ollut aina ooppera-fanaatikko. Tapahtumat sijoittuvat viikinkien aikaan ja juurilleni Kveenimaahan, joten siitä tulee mahtavaa, Hulkoff sanoo.

Rock The Boat-risteilyllä ensi tammikuussa  esiintyvät Raubtierin lisäksi myös yhtyeet  Entombed A.D ja Maskinisten. Lisäksi Silja Galaxylla levyjä  pyörittää kalixlähtöinen x-Sabaton-kitaristi Thobbe Englund, joten metallin ystäville on luvassa  täyslaidallinen 23 tuntia parasta musiikkia. 

ordogTorniolaisen doommetallibändi Ordogin viides tuomionjulistus The Grand Wall julkaistaan 26.marraskuuta. Levy ilmestyy 500 kappaleen numeroituna painoksena ja se tapahtuu yhteistyössä venäläisten MFL-Recordsin, Solitude Productionsin ja Frozen Lightin kanssa. Levy sisältää kuusi tuoretta melankolian ja agression sävyttämää biisiä.

– The Grand Wall on metafora linnakkeelle, jonka muuria et voi ylittää, sanoo laulaja Aleksi Martikainen, joka kertoo Ordogin musiikkimaailmasta enemmän  TÄÄLLÄ !

Katso myös tuore lyriikkavideo alta!

 

 

 

PETER GREEN, 70 vuotta, onnittelut!

by Arto.

petergreenlevyt

Peter Green, sukupolvensa merkittävin brittiläinen blueskitaristi täyttää tänään 70 vuotta.  Hän nousi pinnalle aikana, jolloin kaikki parhaat kitaristit tunnisti heidän persoonallisesta soitostaan, päinvastoin kuin tänä päivänä.

Sitä kuvastaa hyvin arvostetun  musiikkilehti MOJOn vuoden 1996-listaus  Kaikkien Aikojen Parhaista Kitaristeista: 1. Jimi Hendrix 2. Steve Cropper 3. Peter Green 4. Keith Richards 5. Chuck Berry 6.Eric Clapton 7. Jimmy Page 8. T-Bone Walker 9.Neil Young 10. Richard Thompson. 

”1966 Peter Green kävi koesoitossa Peter B’s Loonersiin, bändiin, jossa olin mukana Peter Bardensin ja Dave Ambrosen kanssa. Hän asteli sisään tuuheissa pulisongeissaan ja kytki Les Paulinsa vahvistimeen ja alkoi soittaa. Kun hän oli poistunut, sanoin kuin idiootti. ”Hän ei soita kovin paljon.” Onneksi minun mielipiteeni ei paljon painanut. Peter Bardens sanoi: ” Mick, olet väärässä. Hän tulee olemaan yksi suurimmista kitaristeistamme.” Ajan myötä tajusin, että en ollut ymmärtänyt olennaista. Se oli hänen soundinsa. En ollut koskaan kuullut sellaista. Hän oli ” the master of less-is-more.

Näin rumpali Mick Fleetwood MOJO-lehdessä ensikohtaamisestaan Peter Greenin kanssa, jonka kanssa hän oli  vuotta myöhemmin perustamassa Fleetwood Maciä, mutta sitä ennen  Peter ehti ansaita kannuksensa  John Mayallin Bluesbreakersissä, ottamalla Eric Claptonin paikan ja soittamalla kaikkien sydämeen Hard Road-albumilla.

Peter Green`s Fleetwood Macin kaksi ensimmäistä albumia oli ehtaa bluesia ja kakkoskitaristi Jeremy Spencerin Elmore James-jäljitelmää, kunnes Greenin kynästä alkoi suoltua modernimpaakin materiaalia. Albatross, Man of the world, Oh well, Green Manalishi olivat singlehittejä, jotka takasivat, että vuonna 1969 Fleetwood Mac oli suositumpi kuin itse Beatles.

Peter Green veti Fleetwood Maciä vuodet 1967-1970, jonka jälkeen jätti yhtyeen. Nopea suosio oli ajanut hänet kriisiin. Hän oli rikas mies ja Bangladeshissä ihmiset näkivät nälkää. Mieli järkkyi ja huumeiden käyttö laukaisi skitsofrenian ja hän ehti tehdä vain yhden albumin End Of The Game.

”Peterin kanssa  hengailu oli äärimmäisen hauskaa, mutta sairaudesta johtuen näemme hänet traagisena persoonana.   Hän oli kuitenkin herkempi kuin osasimme kuvitella. Luulen, että Peterin menneisyydessä oli asioita piilossa, joiden  painoa hän ei jaksanut enää kantaa, Mick Fleetwood arvelee.

Peter Green kuitenkin toipui ja ensimmäinen comeback tapahtui vuonna 1979. Hän ei ollut soittanut viiteen vuoteen, kunnes tarttui studiossa ensin bassoon ja sitten kitaraan ja kuin lonkalta syntyi kappale Proud Pinto.

Mick Fleetwood yritti saada Peterin levyjätti Warnerin leipiin ja neuvotteli miljoonan dollarin diilin, mutta Peter meni pienelle PVK-merkille, jonka mainosmiehenä toimi hänen veljensä Mike.

Ilmestyi In The Skies-albumi, jonka kaikki biisit olivat Peterin kynästä. Nimiraidalla soolon soitti ”paras Green-jäljittelijä” Snowy White, mutta kautta levyn Green oli voimissaan, parhaassa iskussa muhevan melankolista laulua ja pehmeän aistikasta kitarointia sisältävässä  A Fool Now More-hiturissa ja Albatrossin pikkuveljessä Apostle.

Peterin hyvät ja huonot päivät vaihtelivat. Seuraavalle albumille syntyi vain nimilaulu Little Dreamer ja loput teki veli Mike, mutta Green klaarasi hyvin laulun ja soiton, oivana esimerkkinä siitä soulblues Loser two times. PVK-kauden kolmannen albumin kohokohta oli Last Train to San Antone, 18-minuuttinen luenta, joka tavoitteli Van Morrison- ja B.B.King-biisien henkisyyttä.

PVK-kauden levyissä oli paljon hyvää. Peter viihtyi parrasvaloissa viitisen vuotta kunnes palasi taas takaisin fantasian ja toden maailmaan. Ennen häipymistään, jamaikalaismuusikko Jeff Whittaker otti Greenin suojelukseensa. White Sky-albumilla hän vielä kuului, mutta Kolors- ja Legend-levyt olivat lähinnä Peter Greenin nimellä rahastamista.

Peter Greenin toinen tuleminen käynnistyi vuonna 1995 Gary Mooren tribuutilla Blues For Greeny. Peter oli myynyt Moorelle, jolle hän aikanaan hankki ensimmäisen levytysdiilin,  puoli-ilmaiseksi klassikkokitaransa 1959 Gibson Les Paul Standardin ja Gary kiitti lahjoittamalla levystä saamansa rojaltit mestarille, joka näin pystyi maksamaan kasaantuneita sairaalalaskujaan.

Seuraavana vuonna Peter Green oli jo tien päällä pitkäaikaisen ystävänsä, kitaristi Nigel Watsonin vetämän Splinter Groupin kanssa. Vuosina 1997–2003 tehtailtiin kymmenkunta levyä, joista mieleenjäävimmät olivat The Robert Johnson Songbook ja Hot Foot Powder, hienoine vieraineen: Hubert Sumlin, Buddy Guy, Honeyboy Edwards ja Otis Rush.

Vielä 2009-2010 Peter Green teki kiertueen Friends-kokoonpanon kanssa, jossa soitti muun muassa Geraint Watkins. Sen jälkeen hän on vetäytynyt viettämään eläkepäiviä, kalastelemaan ja soittelemaan vain läheistensä iloksi.

 

TUOMARI NURMIO, DAVE ja PEPE Tankavaaraan

by Arto.

Rock`n Roll & Blues Nights järjestetään jo kolmatta kertaa Wanhassa Waskoolimiehessä, Tankavaaran Kultakylässä 25. -26. marraskuuta.

Tunturi-Lapin festivaalikirjossa tapahtuma vankistaa asemaansa kerta kerralta. Herkullinen ruoka ja kyytipoikana entistä parempi musiikki, haastaa mukavasti  saman kylän pitkäikäiset, Kaamosjazzin ja Tunturibluesin.

Tällä kertaa Rock`n Roll & Blues Nightsia tähdittävät legendaariset nimet Tuomari Nurmio, Dave Lindholm  ja Pepe Ahlqvist.

tankavaarabluesNurmio esiintyy perjantaina aviosiippansa Folk Liisan eli Liisa Eskolan kanssa. Pariskunnalta ilmestyi tammikuussa albumi Ihmemaassa, joka koostuu Tuomarin tutuista rakkauslauluista, sovitettuna pelkistetyksi folkiksi kahdelle kitaralle ja laulajalle. Kaksikko kutsuu musiikkiaan osuvasti keittiömusiikiksi tai urbaaniksi sähköfolkiksi.

Ihmemaa-levyllä Nurmio palaa vaimonsa kanssa musiikillisille juurilleen, aikaan jolloin hän oli kova Bob Dylan-diggari. Samaa voi sanoa lauantain pääesiintyjästä Dave Lindholmista, joka  julkaisi vuosi sitten albumin Ajaton on ajoissa. Yli 40 vuotta suomalaisen rockmusiikin ytimessä olleesta Davesta elämäkerran kirjoittanut Lamppu Laamanen sanoo: ”Hän on vanhan liiton pelimanni, joka on kiertänyt niin isot lavat kuin baarinnurkat ja kolunnut yhtä lailla taideprojektit kuin huumoribändit. Isokynä, Pen Lee, Rock’n’Roll Band, Bluesounds, Sleepy Sleepers, Otto Donner, Andy McCoy.”

Molempina Rock`n Roll & Blues Nightsin iltoina yleisöä viihdyttää myös 60-vuotias Suomi-Bluesin grand old man, Pepe Ahlqvist. Hän on saanut selvästi uutta virtaa, tänä vuonna comebackin tehneen H.A.R.P.-yhtyeensä onnistuneista keikoista ja aidosti lappilaista lisäpotkua hän saa takuuvarmasti myös pitkänlinjan housebändiltä nimeltä Malpractice.

Tänään 80-vuotta täyttävä BILL WYMAN rytmien yössä Puutissa 2005!

by Arto.

billwyman2Bill Wyman`s Rhythm Kings, Hildursborg, Boden 15.10.2005

Nähdä elävä legenda Bill Wyman ja uusi kaupunki Boden. Siinä kaksi hyvää syytä matkaan. Vaikka  Boden on yhtä lähellä Torniota kuin Oulu, luulin eksyneeni vähintään Lapin erämaahan. Matkalla törmäsin nimittäin tien yli juoksevaan kettuun, poroon ja näin satoja joutsenia.

Vasta viimeistään silloin kun seisoin hotellin respan jonossa muutaman askeleen päässä pienestä laihasta miehestä, tiesin tulleeni varmasti oikeaan paikkaan. Hän oli  entinen Rolling Stones Bill Wyman.

Tunteet pinnan alla

Ensi maanantaina 69 vuotta täyttävä Bill oli Rollareissa  ollessaan se hiljaisin ja tuntemattomin jäsen. Hän on kuitenkin  kirjoittanut yhtyeestä luotettavimmat teokset. Kolmenkymmenen vuoden aikana hän taltioi kaiken, muun muassa keikkojen biisilistat ja tuhansittain valokuvia Rollareista.

Ei Bill tänäänkään pyri poseeraamaan. Suomen keikkojen jälkeen hän aloitti  Ruotsin kiertueensa Bodenista. Yli 500 ihmisen edessä basisti lyhyessä keikkasängessä piti tiukasti tonttinsa ja hymyn häivä kävi hänen kasvoillaan aniharvoin. Useimmiten silloin kun äänessä oli upeaääninen soullauljatar Beverly Skeete.

Jos Bill tyytyi omaan rooliinsa taustalla, hänen yhtyeensä Rhythm Kingsien soittajat rokkasivat ja rollasivat täysillä. Vain pari kertaa Wyman intoutui laulamaan. Varsinkin veturimaisessa Clifton Chenierin zydeco-palassa All night night, laulu kulki mainiosti. Kun Bill kysyi, Rytmikunkku-kuoro vastasi.

Kivikasvon puhevartti

Keikka muodostui kahdesta setistä ja väliajalla Bill Wymanilla oli aikaa myös lehdistölle.  Väsymys paistoi hänen kasvoiltaan, mutta englantilaisen herrasmiehen tavoin hän vastaili kysymyksiin, jotka oli kuullut tuhansia kertoja aiemminkin. Hän kertoi, että jätti Rollarit, koska väsyi treenaamaan ja soittamaan samoja biisejä vuosikymmenestä toiseen. Rollareista eniten hän  billwyman3nykyään pitää yhteyttä Charlie Wattsiin, joka Billin mukaan todennäköisesti soittaisi Rhythm Kingseissä, jos olisi vapaana. Soittamisen nykyisen yhtyeen kanssa  basisti sanoo olevan hauskaa. Rollareista lähdön jälkeen Bill myöntää olleensa pääasiassa onnellinen perheenisä. Hän on avioliitossa Suzanne Accostan kanssa ja hänellä on kolme tytärtä, joiden hän paljastaa käyneen viime keväänä tervehtimässä Lapissa joulupukkia. Seuraavalla kerralla hän aikoo olla myös itse mukana.

Vartin jälkeen pressi on ohi. Hetki poseerausta valokuvaajille ja takaisin lavalle.

Soulia sielusta

Yli kahden tunnin konsertissa  kuultiin riemastuttava kirjo  vanhoja  letkeästi svengaavia rytmiklassikkoja 1950-1960-luvuilta. Illan ohjelma oli rakennettu taitavasti ja  Rhythm Kingsin kahdeksan soittajaa saivat briljeerata kukin vuorollaan. Molempien settien kliimaksina oli, vetreästi liikkuva erikoisvieras Eddie Floyd (s.1935), jonka tiukat soulit kuten Knock on wood  ja Sweet soul music piikittivät tanssihermoa ja villitsivät yleisöä.

Illan valopilkku oli kuitenkin Billin löytö Elton Johnin ja Chaka Khanin taustallakin laulanut Beverly Skeete. Ray Charles-tulkinnat olivat oma lukunsa, mutta ylitse muiden oli versio biisistä I put a spell on you, joka oli tribuutti edesmenneelle Nina Simonelle. Uskomaton veto ja tunnelman nostattaja.

Eric Claptonin kaverit

Illan yllättäjä oli myös kitaristi Andy Fairweather-Low. Hänestä on jäänyt eteerinen kuva ensin Amen Cornerin teini-idolina ja sitten Eric Claptonin Unplugged-levyn kakkoskitaristina. Nyt mies oli tehty kuin eri puusta. Hän runttasi ja kieputti kitaraansa hullun lailla. Roheva sointi kyti ensin Mystery Trainissä, mutta syttyi täyteen roihuun Jimmy Reed-klassikossa Bright lights, big city.

Parhaiten kantripikkaajana tunnettu Albert Lee oli nyt parhaimmillaan Gene Vincentin Race with the Devilissä, jossa hän vispasi rockabillyä Cliff Gallupin hengessä.

Itse olen nähnyt kitaristi  Leetä viimeksi livenä Eric Claptonin keikalla vuonna 1980. Samaisessa yhtyeessä soitti myös kosketinsoittaja Chris Stainton, jonka mahtisoolo Hit the road Jackissä oli ainoa esiintulo illan konsertissa.

Kaikkinensa hieno keikka. Ei jää ehkä historiaan kuten Bodenin oma Nobel-kirjailija Eyvind Johnson, mutta monen kuulijan mieleen kylläkin.

Ulkona syksyn lehtiä lakaissut hyytävä pohjoistuuli oli tyyntynyt ja Bodenin yössä katuja valaisi täysikuu. Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan pohjoistuuli oli mennyt akan viereen yöksi. – Näyttää siltä, että vanhoihin voi luottaa monessakin asiassa. (AJ)

Ps. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt alkuperäisiä kuvia.

50 vuotta sitten DANNY oli uransa huipulla

by Arto.

dannyroi29101966b1960-luvulla yleisöä villinnyt Danny alkoi kiertää Suomea aikana, jolloin tango oli valtakulttuuria. Siksi nuoruuden innolla tehty pioneerityö aiheutti myös ristiriitoja.

18. marraskuuta kautta Suomen saa ensi-iltansa Sakari Saksan ohjaama elokuva Danny, joka on tarina miehestä, joka toi shown Suomeen. Elokuvassa päästään kurkistamaan myös kulissien taakse, Dannyn kotiarkiston filmien kautta ja mukana haastateltavina ovat muun muassa Pepe Willberg, Fredi, Erika Vikman ja Diandra.

Danny-shown saapuminen tanssipaikoille ja kaikkensa lavalla antaneen laulajan esiintymiset olivat monelle odotettuja tapahtumia. Yksi Iso-Deen suurista suosion vuosista oli 1966.

Päivälleen 50 vuotta sitten Danny tulee-nimellä kulkenut show oli Tornion Työväentalolla. Se oli kiertueen avaus ja hänen mukanaan olivat silloinen naislaulajien ykkönen Anki ja lisänä lehtimainosta lainaten kohuttu laulajakyky Eero Raittinen ja hyväntuulinen tangolaulaja Tapio Tammilehto. Iskelmä-lehden mukaan Torniossa yleisöä oli kerääntynyt molemmin puolin rajaa ja keikka oli loppuunmyyty ja parisataa henkeä jäi ulkopuolellekin.

dannyelokuvaRajakaupungissa  Dannyn saapuessa lavalle gogo-tanssijoineen yleisö tyytyi vain huutamaan ja taputtumaan, mutta toisenlainen meno ja meininki oli  seuraavana iltana Rovaniemen Valistustalolla. Keikasta raportoi mainiossa Dannyn oli paettava lavalta-jutussaan viime keväänä edesmennyt rovaniemeläistoimittaja Leo Zimmermann.

Näyttämö on pimeänä, sali puolihämärä. Aivan tiiviisti esiintymislavan ympärille on ahtautunut miltei toistensa päällä roikkuvia nuoria, joista useimmat tyttöjä. Jotkut istuvat jo lavan reunalla. Yksinäisiä kirkaisuja lukuunottamatta on melkoisen hiljaista.Sitten räjähtää näillä leveysasteilla uskomaton, etelämaalainen näytelmä valloilleen. Yhtäkkiä syttyvät kirkkaat valonheittäjät, pitkä vaaleatukkainen mies kirkkaan kauniissa paidassa hypähtää verhojen takaa näyttämölle kuin pantteri. Samassa antaa orkesteri rytmimusiikin pudota yleisön päälle rankkasateen tavoin. Mies laulaa kuumasta kesäkadusta, hän liikkuu sulavasti lavalla laidasta laitaan, elehtii, käy välillä polvillaankin, kumartuu eteenpäin kohti tyttöjä, niin että nämä yltävät koskettamaan suosikkiaan. Danny-oiih-oiih…kirkuminen jättää orkesterin toiseksi.

Eräs pitkähiuksinen tyttö makaa kasvoillaan orkesterilavalla, järjestysmiehet kiirehtivät taluttamaan häntä takakautta raittiiseen ulkoilmaan, mutta hän saa seuraajia. Järjestysmiehillä alkaa olla täystyöllisyys, sillä tyttö toisensa jälkeen talutetaan tai puolittain kannetaan ulos. Mutta pahin on edessä kun Suomen kuuluisimmat kyyneleet alkavat valua…” Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä etten niitä nää…”

Eräs tyttö hypähtää lavalle suosikkinsa kaulaan roikkumaan. Tämä on alkumerkki tyttömassalle, jota ei enää pidätä mikään. He nousevat lavalle kymmenittäin, suutelevat suosikkiaan, tarttuvat häneen kiinni. Orkesterikin saa osuutensa.

Sekasorto ja kaaos on hirveä! Lava on täynnä kirkuvia tyttöjä, joiden keskellä laulaja yrittää suojella itseään, orkesteri epätoivoisesti kalliita instrumenttejään-ja valokuvaaja kameraansa.

Esitys on pakko keskeyttää. Dannyn onnistuu riistäytyä vapaaksi ja hän pakenee järjestysmiesten auttamana takahuoneen lukitun oven taakse. Kestää pitkään ennenkuin tytöt saadaan lavalta pois. Lavan lähettyville jää jäljelle ainakin kymmenen täysin rikkoutuneen tuolin kappaleet.

Kaiken tapahtuneen jälkeen minulla on otsaa kysyä Dannylta: Mitä on olla Suomen suosituin iskelmälaulaja? Ja Dannylla otsaa vastata.

–  Pidän siitä!

Danny hymyilee ja pyyhkii mietteliään näköisenä verta huulestaan.

–  Taisivat vähän kolhaista. Ei olisi uskonut, että täällä pohjoisessa Rovaniemellä on juuri tällainen yleisö.

Rikkoutuneesta huulesta on verta valunut myös paidalle, mutta Danny ei ole millänsäkään. Iskelmälaulajan on otettava tyynesti vastaan yleisön reaktiot, se on hänen työtään.

Danny on eräs viime vuosiemme kiistattomasti suosituin ja tämän vuoden ylivoimainen voittaja kaikissa kymmenittäin järjestetyissä lehti-, radio- ja televisioäänestyksissä.

–  Vaikka on hauskaa olla suosituin, se toisaalta asettaa minut suorastaan hirveän paineen alle. Tuntuu kuin joka esiintymiskerralla olisi keksittävä jotain uutta, jotain parempaa. Olen pyrkinyt noudattamaan esiintymisessäni rentoa amerikkalaista rela-tyyliä, sellaista joka tehoaa. Tämä ajatukseni paremmasta ohjelmasta näkyy tunnuksessani- vastuu viihteestä.

Danny-tuotanto on oma yritys, vastuu on nyt kokonaan hänellä itsellään.

–  Taloudellisesti se on tietysi riski. Ohjelmakiertueeseeni kuuluu 9 henkeä mikä tietysti maksaa, mutta kyllä yleisölle on pystyttävä tarjoamaan monipuolista ohjelmaa, se on vastuuta.

Danny sanoo pitävänsä Lapista ja esiintymisestä täällä. Mutta vieläkin hän ihmettelee Valistustalon yleisön innostusta.

–  On sitä näköjään tempperamenttiä napapiirilläkin.

TORNION PANIMO ja PETE PARKKONEN mukana Movember-hyväntekeväisyyskampanjassa

by Arto.

tornionpanimopetep

Pete Parkkonen Finnvox-studiolla. Kulisseissa kitaraansa virittelee myös Stig.

Suomessa toteutetaan marraskuussa 2016 kahdeksatta kertaa Movember-kampanja, joka toteutetaan vuosittain samanaikaisesti 20 maassa eri puolilla maailmaa.

Tornion Panimo ja laulaja Pete Parkkonen ovat mukana kampanjassa, mutta minkälainen kampanjabiisi  legendaarisella Finnvox-studiolla syntyy, selviää vasta marraskuussa.

Movember-kampanjalla kerätyillä varoilla tuetaan eturauhas- ja kivessyövän tutkimusta. Suomessa Syöpäsäätiö on Movemberin pääyhteistyökumppani.

Kampanjan nimi juontaa juurensa englannin kielen sanoista ”moustache” (suom. viikset) ja ”November” (suom. marraskuu), jotka yhdistämällä nimettiin marraskuu uudelleen.

Kampanjalla on hyvin yksinkertainen idea: miehet, niin sanotut Mo Brot, rekisteröityvät verkossa ja ajavat marraskuun alussa viikset ja parran pois, jonka jälkeen he kasvattavat viiksiä koko kuukauden. Viiksien kasvattamisen lisäksi he perustavat oman keräyspottinsa, johon kannustavat lähipiiriään lahjoittamaan.

Kaikki Suomessa vuonna 2016  Movember-kampanjaan kerätyt varat jäävät Suomeen, ja niiden kohdentamisesta päättää Syöpäsäätiö., jolla on huippuasiantuntijoista koostuva apurahalautakunta, jonka avulla voidaan varmistaa, että tuotot menevät tieteellisesti tärkeisiin hankkeisiin.

Vuodesta 2009 alkaen Movember-tuotoista on jaettu noin 680 000 euroa syöpätutkimukseen. Esimerkiksi vuonna 2014 professori Anssi Auvinen Tampereen yliopistosta sai 200 000 euron suurapurahan.

Movember-keräykseen ja Syöpäsäätiön eturauhassyöpärahastoon voi lahjoittaa ympäri vuoden.

Lahjoitustili: FI20 2344 1800 0032 29

Movemberin viitenumero: 6622
Eturauhassyöpärahaston viitenumero: 6635

http://fi.movember.com