Archive for 2018

THE MEÄNLANDILLE vuoden 2018 KEKSI-musiikkipalkinto

by Arto.

The Meänlandin Adam ”Aatu” Huuva

Eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu musiikkiraati  on  taas päätöksensä tehnyt ja vuoden 2018 musiikilliset valopilkut on pantu järjestykseen. Keksi-musiikkipalkinnon sai haltuunsa länsirajalta ponnistava, talonpoikaisreggaeta meänkielellä esittävä  The Meänland. Toinen ja kolmas sija menivät Rovaniemelle, yhtyeille Lordi ja Autiomaa.

Laulaja ja lauluntekijä Adam ”Aatu” Huuva perusti Meänlandin loppuvuodesta 2010 Tornedalsfestin Luulajan keikkaa varten ja kun pyydettiin muuallekin, yhtye etsi muotonsa ja jäi elämään.  Pian Aatun kantaaottavien tekstien rinnalle tulivat yhtyeen basistin Jani Nikulan humoristiset laulut, joista Sole mikhään oli niin Spotifyissa kuin YouTubessakin aikamoinen hitti, kun fiittaamaan biisille saatiin Mauri Äkäslompolo alias Jope Ruonansuu.

 – Pölkäsin, että minun alkujaan lähinnä kielipoliittiselta pohjalta alulle pantu proggis vesittyisi Janin hilpeämpien sanotusten takia, mutta väärässähän mie olin. Son sitä Meänlandin moninaisuutta, jota miekin tänhään tajuan vaalia. Yhessä met tätä tehemä, alleviivaa Huuva, joka tunnetaan nykyään Tornionlaaksossa molemmin puolin rajaa monipuolisena kulttuuripersoonana.

 Vuodet Meänland on tehnyt ahkerasti keikkaa, viihdyttänyt ihmisiä mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa, saanut faneja eri ikäryhmistä ja pikkuhiljaa levittänyt reviiriään etelään. Yhtyeestä tuli helsinkiläisen Bassoradion suosikki  ja pian se solmi levytyssopimuksen  Reggaedog-levymerkin kanssa. Se on rapin saralla kunnostautuneen Överdog-levy-yhtiön alamerkki, jonka ensimmäinen kiinnitys Meänland on.

Ensimmäinen pitkäsoitto on jo äänitetty ja Aatu kertoo, että se ilmestyy kauppoihin ensi kesänä, jota ennen julkaistaan useampikin sinkku, ensimmäinen jo ensi tammikuussa.

Keksi-musiikkipalkinto jaettiin tällä kertaa viidettä kertaa. Aiemmin sen ovat saaneet Talonpoika Lalli, Willy Clay Band, Ulla Pirttijärvi ja Arja Havakka. Palkintoa jakaa torniolainen nettijulkaisu Väylän Pyörre Musiikkiuutiset.

The Meänland: Adam Huuva, Mika Mustonen, Jani Nikula, Ville Vuoti ja Sami Bergman

Vuoden 2018 Keksi-ehdokkaat: The Meänland (Haaparanta), Autiomaa ja Lordi (Rovaniemi), Marko Haapaniemi ja Tuomas Laajoki (Kemi), Ramina Vaara ja Jukka Piiroinen (Tornio), Hiljaisuus-festivaali (Kittilä) ja Solju (Utsjoki).

Vuoden 2018 KEKSI-musiikkipalkinto-ehdokkaat on valittu

by Arto.

K E K S I- musiikkipalkinto jaetaan   vuosittain, Lapissa ja Tornionjokilaaksossa, kevyen musiikin saralla ansioituneelle henkilölle, yhtyeelle, yhteisölle tai yritykselle.

Vuoden 2018 ehdokkaat ovat: Autiomaa ja Lordi (Rovaniemi), Marko Haapaniemi ja Tuomas Laajoki (Kemi),  The Meänland (Haaparanta),  Ramina Vaara ja Jukka Piiroinen (Tornio), Hiljaisuus-festivaali (Kittilä) ja Solju (Utsjoki).

Edellisvuosien tapaan, KEKSI-tunnustuksen saajan valitsee arvovaltainen  8-jäseninen raati.  Viidennen musiikkipalkinnon saaja julkistetaan ennen joulua. Aiemmin sen ovat saaneet Talonpoika Lalli, Willy Clay Band, Ulla Pirttijärvi ja Arja Havakka.

Autiomaa Seittenkarissa, Haaparannalla

Alla lyhyet esittelyt KEKSI-ehdokkaista:

AUTIOMAA (Rovaniemi)

Autiomaa on herättänyt huomiota Suomen ykkösmedioissa ja tähtiä on ropissut yhtyeen albumeille.

Yhdessä laulaja-lauluntekijä Otto Mikkolan johtama  kvintetti on piehtaroinut nelisen  vuotta. Yhtyeen on sanottu venyttävän milloin Ismo Alangon, milloin Radiopuhelinten tai Nick Caven suuntaan.

Soundin Juha Seitz määrittää Autiomaan viimeisen albumin näin: ”Kantrin viimeiset herrasmiehet patikoi tumman kantrin ja nyrjähtäneen folkin erämaille, mutta muistaa maustaa toimintaa mustan huumorin pilkkeellä. Vaikka kalpeiden miesten, autiotupien sekä kapisten koirien kera maalaillaan jopa apokalyptisia visioita, poikamainen virne vilahtelee vahvasti taustalla.”

SOLJU (Utsjoki)

Uuden musiikin kilpailusta vuonna 2015 tunnetuksi tullut Solju on yhtye, jossa äiti Ulla Pirttijärvi ja tytär Hildá Länsman sekä luovat dialogia perinteisen ja modernin saamelaisen kulttuurin välille että nivovat yhteyksiä eurooppalaiseen kokeilevan popmusiikkiin.

Soljun musiikissa yhdistyvät saamen kieli ja joiku uusiin ja innovatiivisiin äänimaisemiin. Se tuo ylpeänä esiin saamelaiset juurensa, pohjoisen kulttuurin ja joikumusiikin rikkaat sävyt ja maailmat.

Soljun debyyttialbumi Ođđa Áigodat on otettu erittäin hyvin vastaan. Se on noussut maailmamusiikkilistoille  ja aktiivinen Bafe`s  Factory-levy-yhtiö  on lyönyt messuilla rumpua levystä ympäri maailman.

Solju on saanut levylleen soittamaan mielenkiintoisia suomalaismuusikoita ja videon heille on tehnyt Stefan Lindfors, joten verkostoituminen on onnistunut.

 LORDI (Rovaniemi)

Lordi on yhä voimissaan. Vaikka  Euroviisujen voittohuuman 2006 jälkeen yhtye on tehnyt Suomessa harvakseltaan keikkoja, onneksi muualla,  etenkin Euroopassa kysyntää on riittänyt hyvin.

Lordin uusin viime keväänä  julkaistu albumi Sexorcism nousi ilmestyessään Saksan albumilistan Top 20:een. Suomessa fyysisen albumilistan korkein noteeraus oli neljäs sija.

Levytuottajien virallisen listauksen mukaan Lordin albumi Arockalypse  on edelleen Lapin eniten myyty pitkäsoitto.

Seuraavan kerran Suomessa, Rovaniemellä luppoajat viettävä Mr Lordi eli Tomi Putaansuu  bändeineen nähdään 28. joulukuuta Helsingin Tavastialla.

-Lordi on kovassa nosteessa ja klubikeikkojen lisäksi yhtye esiintyy joka vuosi merkittävillä eurooppalaisilla festivaaleilla, mikä osoittaa että bändillä on edelleen paljon annettavaa myös kotimaassaan. Edellisestä kerrasta on jo kymmenen vuotta aikaa. On korkea aika saada bändin näyttävä live-show jälleen Tavastialle, klubin legendaarinen promoottori Juhani Merimaa iloitsee.

THE MEÄNLAND (Haaparanta)

The Meänland on ollut yksi Lapin ahkerimpia keikkailijoita vuonna 2018. Reggaeorkesteri  länsi-rajalta on tahkonnut tunturissa ja tunturin takana, viihdyttänyt ihmisiä mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa  ja pikkuhiljaa levittänyt reviiriään etelään. Yhtye on esiintynyt myös Ruotsissa ja Norjassa.

Jossain vaiheessa ahkeruus aina palkitaan ja niinpä puoli vuotta sitten Meänland solmi levytyssopimuksen  helsinkiläisen Reggaedog-levymerkin kanssa. Se on rapin saralla kunnostautuneen Överdog-levy-yhtiön alamerkki, jonka ensimmäinen kiinnitys Meänland on.

Kuusi vuotta sitten suosittu radio-ohjelma Anonyymit Kotikiusatut (AKK)  lanseerasi koko kansalle biisin S´ole mikhään, jolla fiittasi itse Jope Ruonansuu.  Sen jälkeen yhtye on tarjoillut talonpoikaisreggaebiisejä, niin veitikoille kuin tosikoillekin ja ensi vuoden alkupuolella ilmestyy Meänlandin  ensimmäinen pitkäsoitto.

TUOMAS LAAJOKI (Kemi)

Musiikin sekatyöläinen, joka on juurruttanut bluesin Kemiin ja tunnetaan monien tapahtumien takaa, parhaiten kaupungin musiikkielämän lippulaivasta Pakkasukko Blues N´ Jazz -festivaalista.

Monipuolinen musiikkimies, joka on mukana niin kemiläisten juhlassa kuin arjessakin, ennen muuta kannustaa nuoria musiikin pariin. Viimeisin sulka hattuun tuli, kun Kemi pääsi mukaan kansalliseen Rock Academy-perheeseen.

JUKKA PIIROINEN (Tornio)

Kalottjazz & Blues-festivaalin kantaviin voimiin vuosia kuulunut  ja Riverside Jazz-yhdistystä luotsannut torniolainen luokanopettaja Jukka Piiroinen on viime vuosina keskittynyt valokuvaukseen. Viime kesänä hän järjesti festivaalin aikaan valokuvanäyttelyn kotikaupungissaan, jossa oli pieni otos hänen elävistä ja ilmeikkäistä jazzkuvistaan, jotka oli otettu konserteista eri puolilta Suomea. Jukka pyörittää netissä Valon kuvia –blogia, jossa valokuvia on myös nähtävissä  ja kaikenlaista muutakin mielenkiintoista tietoa jazzista mm.  levy- ja konserttiarvosteluja.    http://www.valonkuvia.fi/blogi/

RAMINA VAARA (Tornio)

Voice of Finlandissa ja Seinäjoen tangomarkkinoiden kuningatarkisassa komeasti kymmenen parhaan joukkoon sijoittunut Ramina Vaara on julkaissut vuoden 2018 aikana kaksi varsin erilaista sinkkua. Kime Klemettisen kynäilemä Face to face alkuvuodesta oli menevää poppia, kun taas tuoreempi Taiskan sanoittama Vieläkö on aikaa on perinteisempää iskelmää.

Laulajana Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa opiskeleva Ramina  on huippulahjakkuus, joka etsii vielä tyyliään.

HILJAISUUS-festivaali (Kittilä)

Kaukosen kylässä Kittilässä järjestettävä festivaali kokoaa vuosittain joukon ihmisiä monitaiteisen ohjelmiston äärelle kauniiseen kylämiljööseen.

Juhlan ytimessä ovat uusi  suomalainen säveltaide ja nykysirkus sekä  Kaukosen kylän kaunis maisema tupineen ja kylänraitteineen, unohtamatta läheisen Särestöniemen hehkua.

Vuonna 2018 yhdeksättä kertaa järjestetty festivaali syntyi haaveesta täyttää Kaukosen kylä korkeatasoisella taiteella.

 MARKO HAAPANIEMI (Kemi)

Marko Haapaniemi on viime kesän Seinäjoen tangomarkkinoiden tangokuningas-kisan finalisti. Hän soittaa ja laulaa Outokummun terästehtaalla alkunsa saaneessa tanssiorkesteri  The Steelsissä, joka julkaisi äskettäin EP-levyn Pitkä tie. Yhtyettä kuullaan jopa Napapiirin sankarit-leffan kakkososassa. Lisäksi Marko esittää vaimonsa Elinan kanssa bilemusaa  bändissä Charp Crone.

Moninkertaisen tukkilaismestarin pojan kiinnostus musiikkiin syntyi  simolaisessa kaveriporukassa 1980-luvulla. Vintage-yhtye nappasi Kemissä järjestetyssä Lappi Rock-kisassa kolmannen sijan, mistä sai alkupotkut. Lapin tangokuninkaan tittelin hän vastaanotti vuonna 2000 Sami Keskitalolta Kittilässä.

Marko tunnetaan myös lukuisista merilappilaisten harrastajateattereiden musiikkinäytelmistä.

Levyarvio: KEPA HÄRKÖNEN soittaa värit mustavalkotelevisioon

by Arto.

KEPA HÄRKÖNEN Spicy Tales & Spacey Tones (Ramasound)

Pitkään rovaniemeläislähtöiseltä kitaristi Kepa Härköseltä on odotettu omaa juttua ja nyt kun Spicy Tales & Spacey Tones soi levylautasella, ekana tulee toteamus: Tempun teit, yllätit!  Mutta kun tarkemmin ajattelee. Näinhän se piti mennä, kepamaisen tyylikkäästi.

Kepa on tullut tutuksi useista oululaisbändeistä ja Robban Hagnäsin projekteista, mutta allekirjoittaneella ensikohtaaminen tapahtui 1990-luvulla Rovaniemen Roots`N River Blues-festivaalien Allstars-jameissa. Hän soitti silloin Wristshakersissä. Yhtye teki  jameissa monesti esityön eli lämmitti Pohjanhovin saunan ja ulkolaisvieraitten  ei tarvinnut muuta kuin nauttia hyvistä löylyistä.

Härkösestä piirtyi kuva kitaristista, jossa oli paljon samaa kuin Fabulous Thunderbirdsien Jimmie Vaughanissa ja se vielä vahvistui kun Wristshakers latasi 1996 markkinoille brittiläisen Otis Grandin tuottaman Can you play this?-albumin, yhden Lappi-bluesin tärkeistä levyistä.

Kepa ja Jimmie ovat molemmat nöyriä soittomiehiä, eivät turhia kiilaa ja poseraa. Sen minkä soittavat, tekevät vähäeleisen tyylikkäästi ja ottavat vastuuta taidolla.

Kepan ensimmäinen soolo Spicy Tales & Spacey Tones on nautittavaa kuultavaa. Hän on liikkeellä edelleen musiikin ehdoilla. Härkönen on tehnyt muinaiskaivauksia ajalta, jolloin väritelevisio ei vielä näkynyt  ja värit piti tehdä soittamalla. Kepan kitarainstrumentaaleissa 1950-ja 1960-lukujen maailma piirtyy silmien eteen muun muassa mustavalkotelevision ensimmäiset kuvat avaruudesta  ja sarjat Kolmas mies ja Bonanza ja niiden musiikki.

Kepan vintage-vaikutteet tulevat enempi rapakon takaa ja Englannista. Musassa ei soi saunavihta, ei letkajenkka, ei Satumaa, vaikka musiikki surffaakin rytmistä toiseen. Erityisen hyvin Kepan kappaleisiin istuvat koskettimet ja paikoin Pekka Gröhn loihtiikin esiin Georgie Fame- ja Graham Bond-tyyliin Vespa-armeijan, joka lehahtaa kuin joutsenparvi korpilammelta.

Sympaattisten ja perinnetietoisten Wentus Blues Bandin soittajien kanssa Kepalla on helppo tehdä kestävää musaa. Pekan lisäksi levyllä kuullaan basisti Robban Hagnäsiä ja rumpali Daniel Hjerppeä.

Spicy Tales & Spacey Tones on tasapainoinen kokonaisuus, jossa ei lähdetä sekoittamaan pakkaa jollain Link Wray-revittelyillä, vaan jätetään kuulija odottamaan Kepa Härkösen seuravaa yllätysliikettä.

Arto Junttila

Levyarvio: JORD ja tarinoita Revontulentieltä

by Arto.

JORD

JORD The Sound Of The Northern Lights Route  

Pieniä, tavallisten ihmisten tarinoita Revontulentien varrelta on kerännyt ryhmä eri taiteenalojen ihmisiä ja opiskelijoita Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.

Viisi tarinaa on inspiroinut tornionlaaksolaisen kansanmusiikin ykkösen Jordin muusikoita ja kahta laulajatarta Rebecka Digervallia ja Kristin Mellemiä. Tarinoista on syntynyt lauluja, jotka on levytetty BD Pop-studiossa Luulajassa.

JORD vieraineen levytystauolla Luulajassa tammikuussa 2018

Jord on tehnyt lauluja jo pitkään Meänmaan mullasta ja jättänyt oman vahvan lauluperinnön jälkipolville. On ollut hienoa  seurata myös Erling Fredrikssonin ja Jan Johanssonin muita projekteja. Usein heidän soitto on soinut molemmin puolin rajaa.

Nyt Jord on saanut studioon vieraita ja on syntynyt uskomattoman upeaa jälkeä, voi sanoa, että uutta musiikkia pääasiassa tornionlaaksolaisista juurista.

Daniel August Keskitalosta tuli Amerikan cowboy, mutta hän joutui palaamaan takaisin kotiin Muodoslompoloon, kun isä kuoli ja jonkun piti hoitaa maatilaa. Suru ja ilo on elämän tie, laulaa Erling Fredriksson persoonallisella äänellään ja tarina soljuu kuin Väylän vesi ja vie mennessään. Kristin Mellemin viulu tanssii kevyesti vaahtopäiden päällä  ja kitaristi Jonas Palo tuo mukaan draamaa.

Vilho Ollikaisen tarinaa laajalti sivuprojektissaan WAO-bändissä kertonut Jan Johansson on tarttunut luontoaiheeseen. Ljudet av tystnad vie hiihtoretkelle. Jan on mestari hanurinsa kanssa. Hän herättää metsän henget henkiin ja soitto puhdistaa pään.

Toinen Jordin naislaulajista Johanna Lindgren on tavannut syyrialaisen Muhammadin, joka on löytänyt kodin Pajalasta: ”It`s dark and it`s paradise”. Tangon tahdissa mennään ja  Johanna laulaa kuin Ruotsin parhaat schlager-diivat ja itämaisuutta hänen kappaleeseen tuo  Isidor Abdeckaderin rummutus.

Nuori ja räväkkä Rebecka Digervall on tuttu poppiduo Magnettesista, joka on esiintynyt Oulun Qstockissakin.  Hän pohtii elämän ongelmallisuutta ja lähtemistä teinin näkökulmasta. Hän laulaa englanniksi.

Housebändi Jord vieraineen  heittäytyy moderniksi ja onnistuu. Rebeckan viileä laulu, hienot kielikuvat ja hienovaraisesti rakennettu musiikki, kaiutuksineen ja detaljeineen. Voi sanoa, että parasta Rebeckalta tähän asti. Hänessä on pontentiaalia vaikka mihin!

Kristin Mellem tunnetaan Pohjois-Norjassa lähinnä viulistina, mutta musiikkia hän on tehnyt laajasti pohjoisessa joikaajista sinfoniaorkestereihin. Hän kertoo merisaamelaisen Hegen tarinan, joka koki surua suurkaupungissa ja kysyi neuvoa tunturilta  ja löysi ilon, kun muutti maalle. Kristinin kansanlaulumaisen heleässä esityksessä on jotain tuttua  Mari Boinen musiikista ja joikujen maailmasta.

Jordin viiden laulun laadukas levy on vain yksi osa Revontulentien Our Stories-projektista. Sen tuloksia on lisää  nähtävissä ja kuultavissa Tornionlaakson maakuntamuseossa 6.1. 2019 asti.

Arto Junttila

 

SLIM BUTLER bändeineen soittamaan vaikka kotiisi? Onnistuu! Katso miten!

by Arto.

Lappilaisen bluesin ykköstykki Jarmo Puhakka alias Slim Butler valmistelee kolmatta sooloalbumiaan. Kansainvälisestikin odotetun Big Freeze-levynsä loppuunsaattamiseksi tarvitaan kuitenkin mesenaattien tukea. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan pitkäsoiton  julkaisuajankohta on jo joulukuun alussa.

Joukkorahoituskampanja on käynnistynyt tänään mesenaatti.me -sivustolla, joten käykääpä kurkistamassa.

Kuukauden pituinen kampanja tarjoaa mesenaateille vastikkeeksi, CD-levyn lisäksi, lukuisia mahdollisuuksia osallistua projektiin. Avokätinen tukija voi vaikka tilata bändin Slim Butler & The SlimCuts esiintymään yksityisjuhliinsa.

Tomi Leinon Suprovox-studiossa on kesän aikana taltioitu jo kymmenen uuden kappaleen pohjat eli kovassa nosteessa olevan Slim Butlerin levytysprojekti on hyvässä vauhdissa. Analogiraidoilla kuullaan modernia suomalaista juurimusiikkia eri muodoissaan; avaruuskitaroinnista tiukkaan funkkiin, perinteistä blues-ilmaisua unohtamatta.

Tulevalla Big Freeze-levyllä laulusta vastaavat  amerikkalaiset kultakurkut Andrew Black ja Tad Robinson, jotka vakuuttivat jo kakkoskiekolla Bad Intention. 

Kitaristi Slim Butlerin lisäksi levyllä soittaa tietysti myös The SlimCuts, jonka  miehistöstä löytyy lisää rovaniemeläisväriä: Kitaristi Harri Raudaskoski muistetaan muun muassa Raudaskoski Twinsin riveistä ja konkarirumpali Jartsa Karvosen soittoa on kuultu sadoilla levyillä, rockista ja jazzista kotimaisen populaarimusiikin suosituimpiin tähtiin. Basisti Mikko Löytty taas tulee Tampereelta ja tunnetaan niin sooloartistina kuin Q-Stonen, Remu & Hurriganesin ja suomibluesin legendojen SF-Bluesista.

Slimin albumit Inner Blues (2012) ja Bad Intention (2016) ovat  herättäneet laajaa kiinnostusta eri puolilla maailmaa. Molemmat levyt valittiin ilmestyttyään vuoden parhaaksi kotimaiseksi blueslevyksi! Levyjen ulkomaisia artistivieraita ovat olleet Sugar Ray Norcia, Andrew Black, Tad Robinson ja Otis Grand.

Ps. Tässä menopala Mean trouble Slim Butlerin Bad Intention-levyltä

MIKA & PULLASORMET juhlii 40-vuotispäiviään tähtikokoonpanolla

by Arto.

MIKA & PULLASORMET 1979 Ylen studiolla : Jari ”Heinä” Nieminen (vas), Simo Salminen, Mika Puro, Pekka ja Matti Adolfsen

Kemiläinen bändilegenda Mika & Pullasormet täytti kesällä pyöreät 40 vuotta ja juhlat pidetään 13. lokakuuta Kemin Ankkurissa  miehistöllä:  Mika Puro ( rummut & laulu), Pekka Adolfsen (basso & laulu),  Simo Salminen (kitara & laulu), Matti Adolfsen (koskettimet), Jari ”Heinä” Nieminen (kitara)  ja Hannu ”Puntti” Valtonen (kitara & laulu).

Yhtye perustettiin Kemin Tervaharjulla kesäkuussa 1978. Aivan ensimmäisessä kokoonpanossa soittivat Hannu Tervaharju, Mika Puro ja Jari Nieminen.

Hannu oli kesälomalla Juice Leskisen bändistä ja halusi jamikokoonpanon naapurin nuorista soittajista. Poppoo päätti osallistua Kemin bändimestaruuskilpailuihin biiseillä Pulla ja Sormet.

Tuomaristo ei paljon lämmennyt, mutta Ohjelmatoimisto Paul Karppinen tarjosi keikkaa seuraavaksi viikonlopuksi. Koska Hannulla oli sovittuna Juicen keikka etelässä, bassoon tuli Pekka Adolfsen. Jammailun lisäksi piti esittää laulettuakin musiikkia. Simo Salminen tuli keikalle laulamaan muutaman biisin, ja liittyi bändiin laulaja/kitaristiksi.

Syksyllä kosketinsoittajaksi tuli Matti Adolfsen. Kokoonpano aloitti kovan treenaamisen. Alun progevirityksistä siirryttiin kohti melodista rockia.

Pohjois-Suomen Bändimestaruuskisojen voiton myötä keikkoja alkoi tulla paljon; kahden vuoden aikana yli sata keikkaa ympäri Pohjois-Suomea.

Eteläisin keikkapaikka oli Nivala, pohjoisin oli Inari. Kitaristi vaihtui, Jari Nieminen lähti Pop-Jazz Konservatorioon Helsinkiin ja tilalle tuli Puntti Valtonen.

Settilista sisälsi yli 50 cover-biisiä ja 12 omaa sävellystä. Opiskelut ja Puntti Valtosen pääsy Juicen bändiin vei miehet eri paikkakunnille, ja bändin toiminta jäi tauolle pariksikymmeneksi vuodeksi.

Kaikki yhtyeen jäsenet jatkoivat kuitenkin soittamista eri kokoonpanoissa. Tasaisin väliajoin, vaikkakin välillä harvakseltaan yhtye on kokoontunut mm. juhlimaan yhtyeen merkkipäiviä (-98, -08) sekä projektityyppisesti (Juice-Rockit -13, -14).

Keväällä 2016 toteutettiin pitkään haaveiltu Procol Harum – tribuutti Hotelli Merihovissa. Myöhemmin samana keväänä vierailtiin Saariselän tunturihotellissa Juicerock- teemalla.

40-vuotisjuhlat Ankkurissa 13.10. aloittaa Erkki Huru Band klo 22. Mika & Pullasormet  astuvat  lavalle klo 23. (Liput 15€)

Tinakuusta  jatkoa MIKA JEFREMOFFIN kesähitille Leiki en

by Arto.

Mika Jefremoff

Mika Jefremoffin menevä beat-iskelmä Leiki en viihtyi Radio Pookin listalla täydet 15 viikkoa ja suurimman osan ajasta kärkikolmikossa, joten voidaan puhua oikeasta kesähitistä.

Ja jatkoa seuraa. Nyt pimeneviin iltoihin Mika tuo valoa hyvin svengaavalla twistillä Tinakuu. joka on edelleen Jari Rönkön kynästä. Hän tuntuu osaavan tehdä Mikalle sopivia kappaleita, jotka taatusti keikoilla tuovat väen tanssilattioille ja soivat radioaalloilla.

Sinkun julkaisussa on mukana legendaarinen Tatsia-Musiikki. Vaikkei Mika halunnutkaan tehdä sitovaa levytyssopimusta levy-yhtiön kanssa, joka on julkaissut muun muassa Souvareiden suosituimmat levyt, yhteistyö jatkuu hyvässä hengessä.

Sanat Mikan Tinakuuhun on kirjoittanut Matti Laasonen, jonka riimejä ovat levylle laulaneet myös muun muassa Matti ja Teppo, Reijo Taipale ja Katri-Helena.

Lisää oululaissasanoittajasta voi lukea Kalevasta: Matti Laasonen on ihmiskohtaloiden nikkaroija.