Archive for maaliskuu, 2018

Minne katosi ensimmäinen X-Factor-voittaja ELIAS HÄMÄLÄINEN?

by Arto.

Elias Hämäläinen

Kuka muistaa raspikurkku Elias Hämäläisen Keravalta,  joka voitti X-Factorin vuonna 2010, jolloin kisa hävisi televisiosta huonojen katsojalukujen vuoksi jo yhden kauden jälkeen, kunnes palasi taas tänä vuonna.

Sympaattinen Elias jäi allekirjoittaneen mieleen positiivisuudellaan ja ennen muuta persoonallisella lauluäänellään ja hänen YouTube-pätkiä netistä tulee kuunneltua edelleenkin.

X-Factor-voiton jälkeen, heti samana syksynä, Elias Hämäläinen julkaisi Leri Leskisen tuottaman esikoisalbumin Rakkaudesta ja pelosta, mutta sen jälkeen hän hävisi parrasvaloista. Mitä  tapahtui, Elias ?

-Ei mitään dramaattista. Mulla oli levytyssopimus kolmesta pitkäsoitosta, mutta kun seuraavan levyn halusin tehdä englanniksi ja levy-yhtiö suomeksi, niin sovittiin yhdessä hyvässä hengessä sopimuksen purkamisesta, mies muistelee kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia ja jatkaa.

-Koska kasvoin puolet lapsuudesta USA:ssa, kaikki omat lauluni olen aina tehnyt englanniksi. Sitten minut laitettiin laulamaan suomeksi, mikä oli sinänsä ihan kiva kokeilla, mutta ei todellakaan ollut minua itseäni. Esimerkiksi teeveessä laulaessa sanoja unohtelin paljon enemmän  kun oli ns. vieras laulukieli.

X-Factorista Eliaksella ei jäänyt kuitenkaan mitään hampaankoloon, vaan hän muistelee kokemusta lämmöllä ja suosittelee nuoria menemään mukaan mittaamaan taitojaan.

-En olisi ikinä varmaan kuullutkaan koko kisasta, ellei minun ystävä Billy olisi potkinu minua sinne mukaan, mutta ohjelmaan meno oli yksi elämäni hienoimmista seikkailuista, jonka olen kokenut. Kisa opetti hyvin paljon ja sain tavata mahtavia ihmisiä.

https://youtu.be/VoQhyFGMKls

X-Factor-voiton myötä Eliaksen keikat lisääntyivät ja edelleenkin hän elättää itsensä keikkailemalla.

-Monesti ihmiset luulee että kun jonkun kisan voittaa niin sitten pitäisi olla huipulla heti. Siitähän vasta se pitkä ja kivinen tie alkaa, kestävän uran rakentaminen. Yksi tärkeä ja ehkä tärkein este minun menestyksen suhteen oli se, etten voinut tehdä musiikkia, mitä halusin ja mikä oli minulle luonnollista. Silloin vain yhtiö halusi tehdä jotain ihan muuta.

Suurimman osan Eliaksen elannosta tuovat  yritys- ja yksityiskeikat. Välillä häntä voi kuulla myös katusoittajana. Hän sanoo, ettei missään vaiheessa ole siitä luopunut.

-Se on maailman parasta musatreeniä kenelle tahansa. En olisi voittanut X-Factoriakaan,  jos ei olis` ollut katusoittoa takana.  Se on ominta itseäni. Pidin kyllä jonkun kuukauden tauon kisan jälkeen, mutta sitä  ennen mulla on ollut  pidempiäkin taukoja.

Tämänvuotista X-Factoria hän ei ole seurannut, sillä televisiota hän katsoo vain jalkapalloa. Edelleen hän sanoo olevansa onnellinen, että saa tehdä työkseen sitä, mitä haluaa eli musiikkia.

-Se on aika harvinaista ja arvokasta. Siitä saan olla kiitollinen yleisölle, joka jaksaa kuunnella.

Eliaksen seuraava merkittävämpi keikka on 21.4. Porvoossa, joka on nähtävissä myös live-streaminä YouTubessa. Silloin luvassa on hänen omia lauluja englanniksi, joiden levyttäminen ulkomaisille markkinoille on haaveena.

-Yritys on edelleen kova.  Suomessa on vaikeaa tehdä levyä englanniksi, josta Alma  on hyvä esimerkki. Isompiin kuvioihin olen aina halunnut, eikä periksi anneta. Matka jatkuu, Elias huikkaa haastattelutuokion lopuksi hyvillä mielin.

Kuukkeli: JUKKA RAJALAN Badding-kirja vie kehdosta hautaan

by Arto.

Jukka Rajala kädessään Rauli Badding Somerjoen elämänkerta Kaita polku, ja vieressään oma jukeboxi, jonka mallinen löytyy sattumoisin myös Baddingin Muotokuva 1 -LP:n kannesta.

Jukka kädessään Rauli Badding Somerjoen elämänkerta Kaita polku, ja vieressään oma jukeboxi, jonka mallinen löytyy sattumoisin myös Baddingin Muotokuva 1 -LP:n kannesta. © Sami Rajala

 

Yleis­ra­dio piti ke­vääl­lä 1973 voi­ma­soi­tol­laan huo­len, et­tä nämä Rau­li ”Bad­ding” So­mer­jo­en lau­la­mat sä­keet ja sä­ve­let löy­si­vät tien­sä Suo­men joka kolk­kaan, myös Muo­ni­on Kih­lan­gin ky­lään. Siel­lä kii­vas­ryt­mi­nen ja kar­he­al­la ää­nel­lä lau­let­tu kap­pa­le up­po­si eri­tyi­ses­ti yk­si­tois­ta­vuo­ti­aa­seen, ny­kyi­sin Kuuk­ke­lin si­vuil­ta tut­tuun Juk­ka Ra­ja­laan. Rau­li Bad­ding So­mer­jo­ki syr­jäyt­ti Ju­kan muut suo­si­kit.

– Sitä en­nen tyk­kä­sin Ir­wi­nin Ryy­sy­ran­nas­ta ja Vik­tor Kli­men­kon ka­sak­ka­lau­luis­ta, Juk­ka muis­te­lee.

Myös Bad­din­gin muu tuo­tan­to tuli Ju­kal­le tu­tuk­si, vä­lil­lä yl­lät­tä­väs­tä­kin suun­nas­ta.

– Ruot­sin ra­dio lä­het­ti en­nen kou­luun läh­töä suo­men­kie­lis­tä las­te­noh­jel­maa. Siel­tä kuu­lui muun mu­as­sa Bad­din­gin Api­na ja go­ril­la.

Badding nousee legendaksi

Vuo­si­kym­me­nen lo­pus­sa Bad­ding sai väis­tyä Jui­ce Les­ki­sen ja Hur­ri­ga­ne­sin tiel­tä, mut­ta ei kui­ten­kaan jää­nyt unoh­duk­siin, vaan hä­nen le­vyn­sä pa­la­si­vat Ju­kan le­vy­lau­ta­sel­le 80-lu­vun co­me­bac­kin myö­tä ja jäi­vät Ju­kan ar­vo­as­tei­kos­sa py­sy­väs­ti Bad­din­gin esi­ku­van El­vis Pres­leyn, Chuck Ber­ryn, Rol­ling Sto­ne­sin ja Jui­ce Les­ki­sen kal­tais­ten le­gen­do­jen rin­nal­le.

Edel­lä mai­ni­tuis­ta mes­ta­reis­ta Rau­li Bad­ding So­mer­jo­ki ero­aa Ju­kan mu­kaan mo­ni­puo­li­suu­del­laan. Tus­kin ku­kaan muu on yh­tä us­kot­ta­vas­ti ja lä­hes sa­maan ai­kaan esit­tä­nyt 1950-lu­vun tans­si-is­kel­mää, rock ’n’ rol­lia, las­ten­lau­lu­ja, re­ki­lau­lu­ja ja po­liit­tis­ta mu­siik­kia.

Musiikki Jukan harrastus nro 1

Edel­lä ole­vas­ta teks­tis­tä voi jo pää­tel­lä, et­tä mu­sii­kil­la on ol­lut suu­ri vai­ku­tus Ju­kan elä­mään. Ra­di­on ja le­vy­jen li­säk­si Juk­ka imi mu­siik­kia myös leh­tien vä­li­tyk­sel­lä.

– Mi­nul­la on mon­ta hyl­ly­met­riä mu­siik­ki­leh­tiä 60-lu­vul­ta 80-lu­vul­le ja vie­lä 90-lu­vul­ta­kin.

Ja pe­rus­ti­pa Juk­ka ta­po­jär­vi­läis­ten ka­ve­rien­sa kans­sa oman, uu­den aal­lon mu­siik­kia soit­ta­van yh­ty­een­kin.

– Sii­tä ei sen enem­pää, Juk­ka kuit­taa.

Juk­ka ei jät­tä­nyt mu­siik­kia pel­käs­tään kuun­te­le­mi­sen, lu­ke­mi­sen ja soit­te­lun va­raan, vaan hän myös kir­joit­ti ai­hees­ta ja lä­het­ti omia kir­joi­tuk­si­aan le­vyn­ke­räi­li­jä­leh­tiin.

– En­sim­mäi­nen jut­tu­ni oli Thin Liz­zys­tä Rare-leh­des­sä.

Kirjoittaminen jäsentää asiat

Jukka esittelee kirjaansa Kaita Polku Kolarin kirjastossa la 7.4. klo 15. Trubaduuri Kauno Kaulanen porisuttaa Jukkaa ja esittää Baddingin kappaleita

– Kun it­se tyk­kää jos­ta­kin, ha­lu­aa, et­tä muut­kin löy­tä­vät sa­man asi­an, ja sa­mal­la asi­at jä­sen­ty­vät it­sel­le­kin, Juk­ka pe­rus­te­lee kir­joit­te­lu­aan.

Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en ta­ri­nan Juk­ka ha­lu­si kir­joit­taa, jot­ta sai­si sa­mal­la sel­vil­le, min­kä­lai­nen per­soo­na kät­key­tyy ni­men taak­se.

Hä­nel­lä oli mie­les­tään myös sa­not­ta­vaa 90-lu­vul­la il­mes­ty­neen Bad­ding-kir­jan li­säk­si.

– Mi­nul­la oli omis­sa ar­kis­tois­sa­ni tie­to­ja, joi­ta ei ol­tu jul­kais­tu, ja ha­lu­sin kir­jan, jota voi se­la­ta esi­mer­kik­si Rau­lin mu­siik­kia kuun­nel­les­sa.

Tavoitteena kirja merkkivuodeksi

Kir­ja­haa­ve al­koi to­teu­tua vuo­den 2015 alus­sa.

– Tam­mi­kuus­sa goog­let­te­lin kus­tan­ta­jia. Kol­mes­ta sain vas­tauk­sen.

Kak­si kiin­nos­tu­nut­ta kus­tan­ta­jaa ra­jau­tui pois, kun pyy­si­vät li­sä­tie­toa Ju­kan hank­kees­ta. Kus­tan­nu­so­sa­keyh­tiö Sil­ta­la osa­si ve­tää oi­ke­as­ta na­rus­ta.

– Sil­ta­lal­ta pyy­det­tiin käy­mään.

Heil­le Ju­kal­la oli esi­tel­lä sel­vä nä­ke­mys, mil­lai­sen kir­jan hän ha­lu­ai­si teh­dä, si­säl­löl­li­ses­ti ja ul­ko­nä­öl­li­ses­ti.

– Ha­lu­sin teh­dä kir­jan, joka ker­too Rau­lin ta­ri­nan kro­no­lo­gi­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä.

Myös kir­jan ul­ko­nä­kö oli mie­tit­ty­nä.

– Vein mal­lik­si Ola­vi Vir­ran elä­män­ker­ran.

Ju­kan aja­tuk­set so­pi­vat kus­tan­ta­jal­le­kin, ja al­koi yh­teis­työ, jota Juk­ka kiit­te­lee vuo­laas­ti.

Lä­hes­tyt­tiin Rau­lin syn­ty­män 70-vuo­tis­päi­vää, joka tu­li­si täy­teen vuon­na 2017. Se oli en­sim­mäi­nen de­ad­li­ne. Juh­la­vuo­si­ta­voit­tees­ta jää­tiin Ju­kan mui­den kii­rei­den ta­kia hiu­kan. Kir­ja put­kah­ti pai­nos­ta hel­mi­kuus­sa 2018.

Badding yllättää Jukankin

Kun kus­tan­nus­so­pi­mus oli saa­tu al­le­kir­joi­tet­tua, al­koi Juk­ka kier­tää haas­tat­te­le­mas­sa Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en su­ku­lai­sia, ys­tä­viä, asuin­kump­pa­nei­ta ja muu­sik­ko­ka­ve­rei­ta. Juk­ka it­se on ta­van­nut suo­sik­kin­sa Ko­la­rin työ­vä­en­ta­lol­la vuon­na 1975, Lai­vat-le­vyn julk­ka­ri­kei­kal­la Lah­des­sa ra­vin­to­la Tor­ves­sa 1985 ja kol­man­nen ker­ran sa­ma­na syk­sy­nä, niin ikään Tor­ves­sa.

– Lai­vat-LP:n kei­kal­la jut­te­lin Rau­lin kans­sa, ja hän an­toi pu­he­lin­nu­me­ron­sa sekä pyy­si soit­ta­maan. Tein niin huh­ti­kuus­sa 1986. Sil­loin Rau­li ker­toi muun mu­as­sa Suon­kul­ki­ja-bii­sin syn­nys­tä.

Vaik­ka Juk­ka ei saa­nut kiin­ni tai pääs­syt haas­tat­te­le­maan ai­van kaik­kia ha­lu­a­mi­aan hen­ki­löi­tä, pal­jas­ti työ jopa Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en fan clu­bin jä­se­nel­le nu­me­ro 3 uu­sia puo­lia suo­si­kis­taan.

– Rau­lin hu­mo­ris­ti­suus ja ta­ri­nan­ker­ron­ta­tai­dot oli­vat mi­nul­le täy­sin uu­si asia. Sii­tä ker­toi­vat mo­net Rau­lin lä­hem­min tun­te­neet hen­ki­löt.

Har­va kui­ten­kaan muis­ti yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti Rau­lin ker­to­mia jut­tu­ja, mut­ta on­nek­si kir­jaan löy­tyi mal­lik­si yk­si, joka jää­köön kir­jan lu­ki­joi­den ilok­si.

Kaita ja lyhyt polku

Kir­ja Kai­ta pol­ku, joka on lai­nan­nut ni­men­sä Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en 16-vuo­ti­aa­na kir­joit­ta­mal­ta bal­la­dil­ta, al­kaa esit­te­le­mäl­lä Rau­lin van­hem­pien, jat­ko­so­dan lop­pu­met­reil­lä toi­sen­sa Jo­en­suus­sa ta­van­nei­den Gun­nar Jo­hans­so­nin ja Eli­na Kar­vi­sen, su­ku­juu­ret ja avi­oi­tu­mi­sen. So­me­ro­lai­sen Gun­na­rin per­heen su­ku­ni­mi oli muu­tet­tu vuon­na 1936 jäl­ki­pol­vil­le tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä So­mer­jo­ek­si.

Eli­nal­la oli jo vuon­na 1939 syn­ty­nyt He­le­na-ty­tär. Eli­nan ja Gun­na­rin en­sim­mäi­nen yh­tei­nen lap­si, Kari, syn­tyi vuon­na 1946, ja kir­jan pää­hen­ki­lö Rau­li 30. elo­kuu­ta 1947 aa­mu­yös­tä kel­lo 04.20.

Kir­ja seu­raa Rau­lin elä­mää läpi nou­su­jen ja las­ku­jen, piir­tää ku­van erit­täin mo­ni­puo­li­ses­ta, am­mat­ti­tai­toi­ses­ta ja luo­vas­ta muu­si­kos­ta, joka kär­si esiin­ty­mis­kam­mos­ta, ke­hit­ti iso­ja aja­tuk­sia, mut­ta jon­ka tar­mo ei riit­tä­nyt nii­den to­teut­ta­mi­seen. Kir­ja päät­tyy ku­vaan Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en hau­ta­ki­ves­tä, jos­sa on kuo­lin­päi­vä­mää­rä 14.1.1987, eli vii­me vuo­si oli merk­ki­vuo­si sii­nä­kin mie­les­sä.

Ju­kan kir­ja on saa­nut myön­tei­siä ar­vos­te­lu­ja suo­ma­lai­sis­sa alu­e­leh­dis­sä, jois­sa krii­ti­kot ovat kii­tel­leet Ju­kan kau­nis­te­le­ma­ton­ta, sen­saa­ti­o­ta ha­ke­ma­ton­ta ja myö­tä­e­lä­vää otet­ta.

Jo­kai­nen Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en mu­sii­kis­ta ja sen ta­kaa löy­ty­väs­tä hen­ki­lös­tä kiin­nos­tu­nei­den kan­nat­taa­kin suun­na­ta kul­kun­sa hy­vin va­rus­tet­tui­hin kir­ja­kaup­poi­hin ja mar­ke­tei­hin, ku­ten Äkäs­lom­po­lon Jou­nin Kaup­paan, ja hank­kia Kai­ta pol­ku.

Teksti: Ee­ro Vapa

Kuva: Sami Rajala

www.kuukkeli.com

 

 

Kuuntele: SADE teki Walt Disney-leffaan laulun

by Arto.

S A D E

Kun kahdeksan vuoden tauon jälkeen  uniikin pehmeän äänen omaava Sade julkaisee uutta musiikkia, pakkohan se on noteerata. Flower of the universe  kuullaan Ava DuVernayn ohjaamassa tieteisfantasiassa Hyppy ajassa  (A Wrinkle in Time). Vangitseva rakkauslaulu, kuin lämmin kevättuuli.

Sade (Sadei), jonka nimen kaikki lausuvat Suomessa yhä väärin, syntyi Nigeriassa, mutta muutti jo varhain äitinsä ja veljensä  kanssa Essexiin, jossa varttui. Hänen koko nimensä on Helen Folasade Adu. Soul on ollut aina lähinnä hänen sydäntään (Curtis Mayfieldistä Jackson Fiveen) ja hän aloittikin 1980-luvulla soulyhtyeessä Pride. Hän opiskeli myös muotia ja teki mallin töitä, ennen kuin löi läpi.

Kuusi albumia 26:ssa vuodessa. Se ei ole paljoa, mutta ne ovatkin sitten pelkkää priimaa. Kuuntelin tuossa hänen esikoislevyään Diamond Life (1984) useaan kertaan, ei yhtään turhaa raitaa ja uskomatonta, mutta totta, osaan jopa värssyjä ulkoa.

Kun  Saden musiikissa soi keskiyön jazz ja soul plus usein soittimista seksikkäin eli saksofoni ja äänessä on kuvankaunis nainen, luulisi, että lopputulos  on pinnallista. Kannattaa kuitenkin kaivaa pintaa syvemmälle, sillä Sade on toista maata.  Hän on kyllä  hienostunut ja cool, muttei  hän laula luksuselämästä, vaan hänellä on sosiaalinen omatunto.

Kun Sade korottaa äänensä esimerkiksi Timmy Thomaksen laulussa Why can’t we live together: “no matter, no matter what colour, you are still my brother…” viesti menee perille. Sama hänen omissa lauluissaan, joissa hän on  käsitellyt muun muassa rasismia, siirtolaisuutta, köyhyyttä ja arvostellut rahan valtaa.

 Sade on pitänyt aina kaiken omissa hyppysissä. Vaikka hän on tehnyt kaiken pienesti,  pysynyt poissa julkisuudesta ja  ja antanut vähän haastatteluja, hän on onnistunut tärkeimmässä eli  pystynyt musiikillaan tavoittamaan ihmiset ja hänen levyjään onkin myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.

 

50 vuotta sitten ilmestyi BLACK MAGIC WOMAN-klassikko

by Arto.

FLEETWOOD MAC: Mick Fleetwood (vas.),John McVie, Peter Green & Jeremy Spencer

Tänään tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun Brittein saarilla julkaistiin Fleetwood Macin sinkku Black magic woman.

Yhtyeen johtaja Peter Green kirjoitti laulun silloisesta tyttöystävästään Sandra Elsdonista, jota kutsui leikkisästi Black Mamaksi!  Myöhemmin Peter teki hänestä myös laulut Sandy Mary  ja Long grey mare.

Black magic womanin alkunuotit Peter nappasi Otis Rushin biisistä All your loving, mutta huomasi  loppujen lopuksi sen muistuttavan enemmän suuresti arvostamansa B.B. Kingin Help the poor-biisiä.

Black magic woman ei menestynyt järin hyvin. Brittilistoillakin se nousi parhaimmillaan vain sijalle 37, puhumattakaan levyn B-puolesta Jeremy Spencerin laiskasta Elmore James-jäljitelmästä The Sun is shining.

Black magic woman sai kuitenkin uuden elämän, kun paria vuotta myöhemmin meksikolaiskitaristi Carlos Santana otti sen käsittelyyn. Hänen sovitus kuultiin Santanan klassisella albumilla Abraxas, joka möi maailmalla yli 5 miljoonaa kappaletta.

Singlenä Black Magic woman nousi Amerikan listalla sijalle 4 ja  sen lauloi Gregg Rolie, toisessa kitarassa Carloksen rinnalla Neil Schon, joka pääsi myöhemmin loistamaan megabändi Journeyssä.

 VP-Arkisto: Peter Green 70v

https://www.youtube.com/watch?v=9o9CfCxfNcw

 

Koko kansan Blues-ERJALTA uusi videosinkku

by Arto.

Erja Lyytinen

Valovoimaisin bluesartistimme Erja Lyytinen on viime vuosina pystynyt ihailtavasti laajentamaan kuulijakuntaansa, niin Suomessa kuin Euroopassakin. Hän on erityisen suosittu Englannissa, jossa hän on parhaillaan Ladies of the Blues-kiertueella. Hänen seuraavat Suomen keikat ovat sitten huhtikuussa.

Tuoreella Without you-sinkulla Erjan taustalla kuullaan ensi kertaa hänen uutta nuorta bändiään: Tatu Back (basso), Kasperi Kallio (koskettimet) ja Ipe Laitinen (rummut).

Kappale on  eri tyylilajien risteyksessä seikkaileva biisi, joka ennakoi Erjan uutta levyä, joka julkaistaan tämän vuoden puolella.

Without you-biisistä Lyytinen kertoo seuraavaa:

-Lauloin sen keskiyöllä, jotta kappaleeseen saatiin fiilistä yöllisestä seikkailusta asfalttiviidakossa. Ihmismieli kiinnostuu helposti saavuttamattomasta.Tarinassa kuvataankin urbaania ympäristöä, jossa henkilö kärvistelee etsiessään kokemaansa tunnetta.

Musiikillisesti halusin tuoda biisiin jäsennellyn progemaisen fuzz-kitaraosan Gary Clark Jr. -henkisen rennon ja vaivattoman säkeistön vastineeksi plus tummaa soul/hiphop-vivahdetta, johon looppimainen toteutus tuo tätä päivää.

Olavi Virta-albumia odotellessa MIKA JEFREMOFFILTA maksisingle

by Arto.

Mika Jefremoff

Tällä hetkellä ahkerimpiin iskelmä- ja tanssimusiikin levyttäjiin Lapissa kuuluva Mika Jefremoff on julkaissut radiosoittoon kolmen kappaleen maksisinglen, joka sisältää lattarin Elämän puu, Lappi-iskelmän Sinisen hämärän maa ja menopalan Leiki en.

Mika laskee, että hänellä on julkaistuja lauluja tähän mennessä 56,  plus valmiina albumillinen ennenjulkaisemattomia. Suurin osa levytyksistä on purkitettu rovaniemeläisen studiovelho Pauli Ruuskasen komennossa,  joka Mikan kanssa kuuluu suuriin Olavi Virran musiikin ihailijoihin ja pian onkin odotettavissa mestarin tuotantoa.

-Seuraava julkaisuni tänä vuonna maksisinkun jälkeen on kaikella todennäköisyydellä Olavi Virta-levy ja näillä näkymin mukaan tulee 20 biisiä! Ollaan Paulin kanssa tehty töitä tribuutin kanssa vuodesta 2010 lähtien  ja pikkuhiljaa alkaa olla valmista, Mika paljastaa.

Hän ei ole koskaan tinkinyt laadusta ja uudet kolme levytystäkään eivät tee poikkeusta. Kaikki ovat ammattilaisten työtä, soittajia ja biisintekijöitä myöten.

Elämän puu-laulun takaa löytyy, edesmennyt Kullervo Linna-palkittu, kaksi kertaa Syksyn Sävelen (Rainer Frimanin kanssa) voittanut  Jukka Koivisto.

-Laulu oli ollut vuosikaudet Koiviston pöytälaatikossa. Kun sen sanoittaja Keijo Laitinen pani sen kiertoon, kauan se ei kerennyt vanheta, kun nappasin sen itselleni levytettäväksi. Innostuin biisistä heti. Siinä oli jotain mystistä, Mika tunnustaa.

Toisen Syksyn sävelessäkin esiintyneen lauluntekijän Jari Rönkön kipaleita kuultiin jo Mikan Lemmen tuulet-albumilla. Sen menevä nimilaulu kuuluu edelleen Mikan suosituimpiin ja samaa menestystä voi povata beat-iskelmälle Leiki en.

-Tykkään Jarin tyylistä tehdä nuorekasta menevää musiikkia. Hänellä on myös taitavia sanoittajia ringissään, jotka ovat ajan hengessä mukana. Jarin kanssa yhteistyö jatkuu ja meillä on tulossa lähiaikoina taas lisää uutta materiaalia!

Lappi-romantiikka ei kuole koskaan, sanoi aikoinaan Souvari-Lasse ja jatkaa edelleen 40 vuoden jälkeen  ja samaan uskoo myös Mika. Seppo Seilosen Sinisen hämärän maa on hieno laulu Villistä Pohjolasta.

-Ihastuin heti kun kuulin  melodian sekä Lapin luonnosta kertovan mahtavan tekstin ja se oli pakko levyttää. Aiemminkin se on levytetty, mutta nyt tehtiin toisenlainen sovitus ja se onnistui, Mika kertoo  tyytyväisenä.

Maksisinkulla mukana olevat muusikot: Jari ”Heinä” Nieminen (kitarat), Miri Miettinen (rummut), Vesa Norvanto (koskettimet), Pauli Ruuskanen (basso) & Anne Sandberg (taustalaulu)

Elämän puu

Leiki en

Sinisen hämärän maa 

Tornion Kerholla kuullaan ROKU ROUSUN ja TONY REBELIN trioilta uutta musaa!

by Arto.

1.4. The Botherers/ Money & Gravy ★ 28.4. Horse Face Dog/ The Howl

”Kerho, teillä on ihan paras tunnelma!” Näin kirjoitti Tornion perinteikkään ravintola Kerhon päiväkirjaan Kaarle Viikate , joka heitti  viime viikonloppuna trubaduurikeikan yhdessä Jukka Takalon kanssa. Pieni tila täyttyi ja yhteys yleisöön syntyi.

Kerho on alkanut taas hengittää ja sydän sykkiä kaikenlaiselle musiikille. Kansallisten vieraiden lisäksi paikallinen musakin on saanut kaivatun estradin, mutta  kaiken hyvän jälkeen mustiakin pilviä on noussut. Kerholta kerrotaan, että taloyhtiö on kieltänyt äänekkäimmän HC -musiikin soiton, mutta toivotaan kuitenkin, että tarjonta säilyy monipuolisena.

Torniolaisvärein maalataan Kerholla taas ensimmäisenä pääsiäispäivänä eli 1.4. , jolloin kitaristi-laulaja Roku Rousu haalaa yhtyeensä The Botherers ensimmäistä kertaa Oulusta entiseen kotikaupunkiinsa. Kuukautta myöhemmin 28.4.  ravintolassa melskaa, bändi pelkkää jaloterästä, Horse Face Dog, joka toi äskettäin kauppoihin  mainion kolmoslevynsä Turn It Up.

THE BOTHERERS

The Botherers on melkomoinen sekatavarakauppa, mutta hyvässä mielessä.  Debyyttialbumin   The 1st Shards  jälkeen on väännetty  kuuden biisin  KRAUTALANKA-kiekko ja makupalana loppuvuodesta ilmestyvältä kakkosalbumilta Urban Schizophrenia on nyt kuultavissa sinkku   /

Yhtyeen esikoisalbumista The 1st Shards kirjoitin noin vuosi sitten muun muassa: ”The Botherers-trio saa pään pyörälle. Aitoa asiaa, joka pyllistää riemukkaasti genre-rajoille ja nykyajan homogeeniselle ilmaisulle. Yhteissoitto on  hyppysissä, mutta edelleen eletään kuin pellossa. Leikkisyys on tallessa. Välillä rallataan talla pohjassa, mutta välillä otetaan iisimmin.”

Horse Face Dog on taas toista maata. Pystypäin paahdetaan Lemmyn lailla ja mukana menussa on niin rock`n`rollia, punkkia, heavyä kuin ripaus rytmibluesiakin.

Miehistö on Tornio-rockin kivijalkaa. Basisti Tony Rebelin lisäksi kitarassa ja laulussa on Andy Lindholm ja rummuissa Timo Lindholm.

Horse Face Dog ei petä levyllä. Yhtyeen kolmoskiekko  Turn It Up ryskää tulta munille-asenteella, niin kuin aiemmatkin.  Kitaristi Andyn tapa värittää biisejä, vähän pihtailla, pitää soolot kontrollissa on koukuttava. Nytkin mannaa sataa biisiryppäästä Turn it up, Out my life ja Fall apart.

Vaikka Horse Face paahtaa lyhyen kaavan kautta ja täysillä, jännällä tavalla levy levyltä se avaa itsestään uusia puolia. Hituri Arms in walls rakennetaan maltilla  ja  riemukas irtiotto on Never coming back, jossa basisti Rebel on irti ja muut seuraa perässä.

Lisää tätä herkkua sitten livenä Tornion Kerholla huhtikuun viimeisenä lauantaina 28.4., jolloin päästään juhlimaan Turn It Upin virallisia levyjulkkareita, yhdessä toisen paikallisen veteraanitrion The Howlin kanssa.