Archive for huhtikuu, 2018

RAMINA VAARAN laulua vihdoin levylle!

by Arto.

RAMINA VAARA

Pitkään ja hartaasti on odotettu Ramina Vaaralta ensilevytystä. Nyt se on kaikkien kuultavissa, Face to face, sekä englanniksi että suomeksi.

Kappaleen on säveltänyt yhdessä Raminan kanssa Kime Klemettinen ja sanat, jotka kertovat somemaailmasta, ovat Martti Minkkisen kynästä.

Muutama kuukausi sitten kuulin pätkän Raminan englanninkielisestä versiosta Kimen Greatsounds-studiolla ja täytyy sanoa, että silloin jo kylmät väreet juoksivat selkäpiissä. Silloin laulu oli ehdolla Uuden Musiikin Kilpailuun, josta tuli sitten yhden Saara Aallon show. Nyt kun sen kuulee kokonaan Spotifyissa, täytyy sanoa feels very good!

Raminan ääni on vangitseva, maaginen. Hän on tehnyt biisistä Kimen kanssa myös suomenkielisen version, joka ei säihky niin vahvasti, mutta sopii loistavasti radioaalloille.

Puun takaa ilmaantunut huippulahjakkuus on nykyään harvinaisuus. Hiomaton timantti, Ramina  Vaara nukutti lapsiaan ja lauloi hienoja covereitaan YouTubeen, mutta harva hoksasi kuunnella, minäkin vasta myöhemmin.

Kun hän oli valmis, hän keräsi rohkeutta ja halusi testata kykyjään. Hän sijoittui sekä Voice of Finland– että Seinäjoen tangomarkkinoiden kuningatarkisassa komeasti kymmenen parhaan joukkoon. Harrastuksesta tuli astetta vakavampaa ja tänä syksynä hän aloitti opinnot Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa laulu pääaineenaan.

Merilappilaisilla on pitkä upeiden laulajattarien historia Arja Sipolasta lähtien. Viimeksi yllätyksen järjesti  Nina Höynälä, nyttemmin jo Suomen eturivin jazzlaulajatar.

Syntyjään Ramina Vaara ei ole kuitenkaan Torniosta, vaan paluumuuttaja. Hänen isovanhempansa muuttivat aikanaan Ruotsiin ja hän on varttunutt Skellefteåssa. Viisitoista vuotta sitten hän muutti länsirajalle ja asuu nykyään Kaakamossa.

Lapsuuden perheen peruja on rakkaus suomalaiseen iskelmämusiikkiin ja Ruotsissa asumisen aikaansaannosta on halu tulkita iloisia duuribiisejä kuten Abbaa samoin kuin englanninkielistä soul ja R´n´B-musiikkia.

Raminan musiikkimaku on monipuolinen ja hän  tulkitsee mielellään covereita, mutta oma musiikin tekeminen on osa Raminan nykyistä musiikin täyttämää maailmaa.

Hänen lauluaan voi kuulla enemmän livenä lähiaikoina hänen omassa  Lauluja elämän varrelta-konsertissa 16.5. klo 18.30 Ylitornion kunnan auditoriossa.

Jukka Rajala: THE ELVIS CONCERT 2018 vieraili Torniossa

by Arto.

The Elvis Concert 2018 -kiertue on omalta osaltaan osoitus Elvis Presleyn musiikin kuolemattomuudesta.

Usein ensimmäiseksi valkoiseksi rock’n roll artistiksi nimetty Elvis Presley oli legenda, jonka musiikki elää ja voi hyvin. Vielä 40 vuotta Presleyn kuoleman jälkeenkin hänen levyjään julkaistaan uusintapainoksina perinteisessä formaatissa, lauluja ladataan digitaalisina versioina ja niitä esitetään karaokessa sekä erilaisten tribuutti-konserttien muodossa maailmanlaajuisesti vuosikymmenestä toiseen.

Dwight Icenhowerin ulkonäön lisäksi myös lavashow oli kopioitu liikehdintää myöten Elvikseltä.

Jälkimmäisestä tavasta kunnioittaa Elvistä saatiin Lapissa maistiaiset  perjantaina 20. huhtikuuta, kun Tornion Club Teatrialla esiintyi amerikkalainen  Elvis imitaattori Dwight Icenhower bändeineen.

Sekä ulkonäöksellisesti että äänensä puolesta hämmästyttävästi Elvistä muistuttava Icenhower on kiertänyt Elvis-showneen maailmaa pitkään ja hartaudella. Torniossa homman nimi oli The Elvis Concert 2018 ja taustayhtyeessä mukana oli myös kaksi Elviksen kanssa yhteistyötä tehnyttä muusikkoa; The Imperials -kvartetin tenori Jim Murray ja vuonna 1970 Presleyn On Stage levyllä soittanut rumpali Bob Lanning. Muut, lujaa ammattitaitoa omanneen yhtyeen jäsenet olivat kitaristi Carl Bradychok, basisti Billy Stallings ja pianisti Damien Daigneau. Lisäksi taustoista huolehti Jim Murrayn lisäksi kolmen miehen muodostama The Candels.

Yksi Dwight Icenhowerin taustayhtyeen jäsenistä oli helmikuussa 1970 Las Vegasissa äänitetyllä On Stage levyllä soittanut rumpali Bob Lanning.

Ohjelmistoon oli valittu laajalla skaalalla Elviksen tunnetuimpia kappaleita 1950, 1960 ja 1970-luvuilta. Väliajan sisältäneen ja kahden tunnin mittaisen keikan aikana ”Vara Elviksen” esittämänä, arviolta 400–500 hengen yleisö sai kuultavakseen muun muassa kappaleet Hound Dog, Peace in the Valley, Suspicious Minds, In the GhettoLove Me Tender, Burning Love ja A Fool Such As I – vain muutamia mainiten.

Siinä siis konsertin faktat.

Elvis-tribuuttiartistit jakavat yleisön vähintäänkin kahteen kastiin. Joidenkin mielestä kysymys on silkasta rahastuksesta, kun taas toisille ”rockin kuninkaan” laulujen kuuleminen livenä edustaa lähes aina kiistatonta musiikillista nautintoa. Se, että asia nostattaa välillä kiihkeitäkin tunteita kertonee vain Elviksen musiikin merkityksestä ihmisille. Eikä ihme, sillä Presley oli ja on yhäkin, ei ainoastaan ilmiönä vaan myös tuotantonsa ansiosta ainutlaatuinen artisti länsimaisen populaarimusiikin historiassa.

Oliko konsertti sitten ihokarvoja nostattava trippi vai ala-arvoinen floppi?Allekirjoittaneelle ei kumpaakaan. Jos halusi pistää jalalla koreasti, niin hommahan toimi vallan mainiosti, mutta kun pysähtyi tarkalla korvalla kuuntelemaan Dwight

Konsertin taustalauluista vastasi kolmen miehen muodostama The Candels yhdessä legendaarisen The Imperials -kvartetin tenorin Jim Murrayn kanssa.

Icenhowerin laulua, niin silloin mentiin metsään tai ainakin ojan puolelle. Kuten jokainen Elvistä kuullut ja kuunnellut tietää, on vain yksi Elvis Presley ja häntä ei voi tulkinnoissaan kukaan tavoittaa, saati ylittää vaikka pyrkisi minkälaisen kalkkeeripaperin läpi kopioimaan. Ja senpä vuoksi kuuntelenkin itse Elvis-kappaleita alkuperäisesitysten lisäksi ehkä kuitenkin mieluiten ihan kotimaisin voimin esitettyinä. Esimerkiksi Jorma Kääriäisen, Vesa Haajan tai Rauli Badding Somerjoen tulkinnoissa on sitä, mitä Icenhowerilta valitettavasti puuttui, eli persoonallisuutta. Näkemys ei luonnollisestikaan ole absoluuttinen totuus ja senpä vuoksi The Elvis Concert 2018 anti kannattaa tarkistaa itse kunkin omakohtaisesti.

Huhtikuun 20. päivän Tornion keikan lisäksi Elvis-tribuutti pysähtyy  perättäisinä päivinä Oulussa, Hyvinkäällä, Espoossa ja Tampereella.

Se, että The Elvis Concert 2018 oli saatu Suomeen ja Tornioon, on kuitenkin hatun noston arvoinen asia ja ei voi kuin toivoa, että samanlainen linja Club Teatrialla tulisi jatkumaan. Kuinka hienoa olisikaan saada Teatrian lavalle esimerkiksi kantrin, bluesin tai rock’n rollin kovia nimiä rapakon takaa? Puitteista se ei ainakaan ole kiinni, toinen asia on sitten riittäisikö konsertteihin yleisöä.

Teksti & Kuvat: Jukka Rajala

TONICS-singlestä tänään 50 vuotta

by Arto.

TONICS Tornio-Haaparantapopin ja rajayhteistyön alku

Tasan viisikymmentä vuotta sitten tehtiin lappilaista nuorisomusiikin historiaa. Helsingin Finnvox-studiolla torniolais-haaparantalainen Tonics purkitti 16.4.1968 PSO:lle popsinkun  Hei herra Hetkinen/ Päätäni särkee.

 Tonicsin levytyksestä teki totta suosittu naislaulajamme Anki Lindqvist. Hienosta stemmalaulustaan kuulu Tonics pani levyllä parastaan, mutta mitään listamenestystä siitä ei tullut. Tanskalaisen Hitmakersin ohjelmistosta levylle napattiin Hei herra Hetkinen (Hey Mr. Flowerman)  ja Four Seasonsilta Päätäni särkee (Showgirl). Suomalaiset sanat  lauluihin kirjoitti Jyrki Lindström ja tuottajan roolissa hääri Pentti Lasanen.

Tonics sai alkunsa 1960-luvun alun Haaparannalla. Aluksi sen ainoa suomalaisjäsen oli Jukka Voutilainen, mutta Tonicsin sulauduttua torniolaiseen Falconsiin, mukaan tulivat Esko Kirjavainen ja Pekka Leppä ja suomalaisetkin ottivat sen enemmän omakseen. Haaparantalaisjäsenet olivat Sture Holmberg,  Bo Forsström ja Charlie Lindström.

Yhtyeen yksi huippukausi osui vuosiin 1967-1969, jolloin se valittiin parhaaksi popyhtyeeksi niin Pohjolan Sanomien äänestyksessä Pohjois-Suomessa kuin Luulajan bändikisassa Pohjois-Ruotsissakin.

Ennen Tonicsia ei-helsinkiläisiä popbändilevytyksiä oli tehty tusinan verran, mutta hämmästyttävintä oli, että ennen Tonicsia pohjoisin levyttäjä oli jyväskyläläinen B.J. Benny & the Steeples. Tonicsin jälkeen seuraavana ehti pohjoisessa oululainen Express vuonna 1970, joka pääsi mukaan EMI:n Ilmansuunnat-kokoelmalle.

Sinkku oli  alkulaukaus Lapin, mutta myös Tornion pitkille popin ja rockin perinteille. 1960-luvulla ja pitkälle 1970-lukua pohjoisen levytetty rockhistoria lepäsi torniolaislähtöisten bändien harteilla.

Sinkku tehtiin sekä suomeksi, että englanniksi.

Toinen ruotsalainen laulajaikoni LILL-BABS on poissa

by Arto.

LillBabs4Barbro ”Lill-Babs” Svensson oli kuollessaan 80-vuotias. Hän oli rakastettu, kuninkaallisista tavallisiin kansalaisiin. On sanottu, että hän on tavannut kaikki ruotsalaiset.  Yli 60 vuotta showbisneksessä. Uskomaton saavutus!

Bertil Rönnqvist

Haaparantalaismuusikko Bertil Rönnqvist muistelee Lill-Babsia facebook- sivullaan näin:

”Minulla oli ilo soittaa Lill Babsin Världhusissä kolme pääsiäistä 1990-luvulla. Hän oli todellinen artisti, joka antoi kaiken yleisön edessä, oli heitä sata tai tuhat. Hän oli rakastettava persoona, joka joskus väärinymmärrettiin. Energinen ja työtäpelkäämätön nainen.

Hän opetti minulle, että ennen illan esiintymistä, yleisö täytyi toivottaa tervetulleeksi sytyttämällä pöytiin kynttilät. Myöhemmin Lill Babs tuli mukaan ja lauloi kolme laulua, jotka olimme yhdessä harjoitelleet. ”

Lill-Babs aloitti laulajanuransa 15-vuotiaana ja on viettänyt värikkään elämän. Hän on  opettanut Beatles-poikia tanssimaan heidän ensimmäisellä Ruotsin vierailluillaan, kiertänyt Sammy Davies Jr:in kanssa ja häneen ihastui myös Quincy Jones, jonka kerrotaan omistaneen hänelle kauneimman sävellyksensä Midnight sun never sets. Vuonna 1965 häntä on säestänyt  kiertueella jopa Ronnie James Dion bändi Prophets.

Lill-Babsin laulut ovat soineet satoja viikkoja Svensktoppenissa; Klas-Göran, Itsy bitsy, Jag är en tuff brud i lyxförpackning…Hän on ollut kahtena vuonna Saksan toiseksi suosituin laulaja heti Caterina Valenten jälkeen. Hän on laulanut Norjan euroviisuissa ja esiintynyt Anni Mestariampuja-musikaalin pääroolissa, 12 loppuunmyydyssä esityksessä, 100 000 ihmiselle Göteborgissa.

MICKE BJÖRKLÖF & BLUE STRIPIN parhaat livetuplalla

by Arto.

Micke Björklöf & Blue Strip : MB (vas.), Timo Roiko-Jokela, Seppo Nuolikoski, Teemu Vuorela ja Lefty Leppänen. (kuva: Jarmo Vainionpää)

Suosittu pitkän linjan bluesyhtye Micke Björklöf & Blue Strip julkaisee 25-vuotisen kiertueuransa kunniaksi tuplalivelevyn Twentyfive Live at Blues Baltica. Albumi julkaistaan sekä Suomessa että muualla Euroopassa ensi perjantaina 6. huhtikuuta.

Micke Björklöf kertoo, että heiltä on toivottu livelevyä pitkään. He katsoivat yhdessä, että kuuden studiolevyn jälkeen aika oli sille sopiva.

-Ajatuksenamme oli aluksi tehdä livekooste kiertueen eri keikoilta soitetuista kappaleista, mutta päädyimme yhden konsertin kokonaisuuteen. Mielestäni se antaa autenttisen kuvan siitä, minkälainen bändi on elävänä yleisön edessä.

Kuuntelimme eri keikkojen äänityksiä ja tämä festivaali nousi selvästi esiin muiden joukosta koko keikan kestävän huikean energian ja intensiteetin vuoksi.

Peräti 21 kappaletta sisältävä huima kokonaisuus on äänitetty viime vuonna Saksassa Blues Baltica -festivaalilla, jossa yhtye esiintyi osana edellisen levynsä Ain’t Bad Yet – 25 Live -kiertuetta. Nyt julkaistava livetupla edustaa 25 vuoden työrupeamaa ja sisältää tämän ajan suositummat kappaleet sekä ehdottomat keikkasuosikit.

Yhtye lähtee albumin julkaisun myötä Euroopan kiertueelle, jonka aikana he esiintyvät Saksassa, Itävallassa, Tsekin tasavallassa ja Puolassa. Blue Strip on keikkaillut Suomen lisäksi ahkerasti ulkomailla, aina Huippuvuorilla, Pohjois-Norjassa ja Japanissa saakka sekä Keski-Euroopassa, muualla Pohjoismaissa ja Ranskassa. Huippuvuorilla he esiintyivät maailman pohjoisimmalla blues-festivaalilla lokakuussa 2016.Suomessa he kiertävät tiiviimmin ensi syksynä.

Micke Björklöf perusti Blue Strip -yhtyeen yhdessä basisti Seppo Nuolikosken kanssa vuonna 1991. Yhtyeen kokoonpano muodostui varsin pian sellaiseksi, mikä se on ollut viimeisen 20 vuoden aikana. Blue Strip aloitti akustisena blues-rock-yhtyeenä ja on kasvanut vuosien aikana täysimittaiseksi bluesyhtyeeksi, joka keskityy pääasiassa omaan materiaaliin. Micke Björklöf & Blue Strip on palkittu Finnish Blues Awardseissa kahdesti. He saivat Vuoden yhtye -palkinnon vuonna 2014 ja Parhaan blues-biisin kappaleen vuonna 2015. Heidän levynsä on myös palkittu vuoden parhaana blues-levynä Radio Suomen Bluesministeri-ohjelmassa useita kertoja. Heidän viimeisin studiolevynsä Ain’t Bad Yet on tuottanut Grammy-palkittu John Porter, joka on työskennellyt yhdessä mm. legendaaristen Buddy Guyn, B.B.Kingin, Taj Mahalin, Keb Mon ja Santanan kanssa.

”Pitääkseen yllä kuulijoiden mielenkiinnon ja houkutellakseen mukaan uutta kuluttajapolvea sen on ammennettava yhtä aikaa perinteestä ja nykyajasta.  Juuri näin toimii Micke Bjorklöf & Blue Strip. Hyvillä biiseillä, vahvalla solistilla ja maailmanluokan kitaristilla siunattu bändi pyrkii systemaattisesti ulos kliseistä luomalla afroamerikkalaisen perinteen pohjalta oman, muista erottuvan tyylin. Rumpujen lisäksi erillisellä lyömäsoittajalla varustetun kokoonpanon soundi  erottuu massasta. Micke Bjorklöf vie sinisen saran kyntäjineen suomalaista bluesia eteenpäin olemalla yksi kiinnostavimmista ja kansainvälisimmistä bändeistämme. ” (Bluesministeri & musiikkitoimittaja Esa Kuloniemi )

Lue myös VP-arkistojuttu mm. Haaparannalla opiskelleesta liideri Micke Björklöfistä: TÄÄLTÄ!

www.mickebjorklof.com
www.facebook.com/bluestrip