Archive for 2019

KINO YLLÄS-Elokuvia taivasalla-tapahtumaan toinenkin KARI TAPIO-spektaakkeli!

by Arto.

KARI TAPIO

Laulajalegendan Kari Tapion elämästä kertova Olen suomalaen -elokuva sekä sen  jälkeen pidettävä erikoiskonsertti. Yli kolmituntinen esitys koetaan ensimmäisenä ulkoilmanäyttämö Ihmisen Ringissä Kino Ylläs-tapahtumassa 13. & 14.syyskuuta. Sen jälkeen paketti nähdään yli 20 paikkakunnalla ympäri Suomen sekä viidessä erikoistilaisuudessa Espanjan Fuengirolassa.

Elokuva Kari Tapion elämästä ja musiikista tuo tuntureiden syliin Ylläkselle Olen suomalainen -elokuvan pääosanesittäjän Matti Ristisen ja ohjaaja Aleksi Mäkelän. Konserttiosuudessa kuullaan Kari Tapiota aikanaan säestänyttä Hänen Orkesterinsa-yhtyettä  solisteinaan Kari Tapion poika Jani Jalkanen ja Dimitri Keiski.

– Ylläksessä on hieno elokuvanäyttämö, mutta muutoin meillä on kiertävä elokuvateatteri projektoreineen ja valkokankaineen ja rakennamme näytökset aina jokaiseen esityspaikkaan erikseen. Elokuvan jälkeen on aina väliaika ja sen jälkeen täysipainoinen konsertti isäni suosituimmista lauluista, Luvassa on ainutlaatuinen kiertue, jollaista ei ole maassamme aiemmin nähty, Joona Jalkanen hehkuttaa.

Kari Tapio, oikealta nimeltään Kari Jalkanen, syntyi Suonenjoella 22.11.1945. Hän menehtyi sairaskohtaukseen joulukuussa 2010. Kari Tapio sai uransa aikana yhteensä 21 kultalevyä, 8 platinalevyä ja yhden tuplaplatinan. Iskelmä-Finlandian hän sai vuonna 2003. Lisäksi hänet valittiin Emma-gaalassa parhaaksi miespuoliseksi artistiksi vuosina 1999 ja 2005.

Pe 13.9. klo 20.00 Äkäslompolo, Kino Ylläs, Ihmisen Rinki

La 14.9. klo 20.00 Äkäslompolo, Kino Ylläs, Ihmisen Rinki

Ti 17.9. klo 17.00 Rovaniemi, Korundi

Ke 18.9. klo 18.00 Kemijärvi, Kulttuurikeskus

To 19.9. klo 17.00 Raahe, Raahesali

Pe 20.9. klo 18.00 Muhos, Koivu ja Tähti kulttuurikeskus

La 21.9. klo 17.00 Kiuruvesi, Kiurusali

Su 22.9. klo 17.00 Kalajoki, Virtasali

Ti 24.9. klo 18.00 Ylivieska, Akustiikka

Pe 27.9. klo 18.00 Imatra, Kulttuuritalo Virta

La 28.9. klo 16.00 Kuusankoski, Kuusankoskitalo

Su 29.9. klo 16.30 Lohja, Laurentius-sali

Pe 4.10. klo 17.30 Rauma, Rauma-sali

La 5.10. klo 18.00 Naantali, Kristoffer-sali

Su 6.10. klo 16.00 Pori, Promenadikeskus

To 17.10. klo 17.30 Kyrö, Kurkisali

Pe 18.10. klo 18.00 Klaukkala, Monikkosali

Su 27.10. klo 17.30 Karkkila, Karkkila-sali

Su 10.11. klo 16.00 Järvenpää, Järvenpää-talo

Pe 22.11. klo 19.00 Salo, Teatteri Provinssi

To 5.12. klo 19.00 Espoo, Sellosali (ei elokuvaa, pelkkä konsertti)

Fuengirola, Espanja

To 10.10. Cine Alfil (elokuva)

Pe 11.10. klo 19.00 Ravintola Kukko (konsertti)

La 12.10. klo 19.00 Ravintola Kukko (konsertti)

Su 13.10. Cine Alfil (elokuva)

Ti 15.10. Cine Alfil (elokuva)

 

Huippuvierailu: Americanan kummisetä JASON RINGENBERG Rovaniemelle!

by Arto.

Jason Ringenberg

Amerikkalaisen 1980 & -90-lukujen  nimibändin Jason & The Scorchersin keulakuva Jason Ringenberg esiintyy kitaransa kanssa 5. lokakuuta Rovaniemen Comicossa. Kaiken takana on ravintolan toinen omistaja, Pepe Tuononen, joka muistetaan parhaiten Jalla Jalla-yhtyeestä, jonka esikuviin Scorchers kuului.

– Onhan se aivan huippua,  että ukko tänne saapuu. Rovaniemen keikka on varma. Nyt Lenny Lindfors  yrittää hommata keikkoja muuallekin Suomeen. Joskus näinkin päin eli Lappi ensimmäisenä,  Pepe myhäilee tyytyväisenä.

Lapin pääkaupungissa toteutetaan myös unelmia. Kun Pepe ja Jalla Jalla-kollegansa Jouko Hiltunen  ovat käyneet  useammallakin Jasonin keikalla ja keskustelleetkin hänen kanssa, Pepelle tuli ajatus.

– Oltiinhan jo niinsanotusti hyvän päivän tuttuja Jasonin kanssa ja niinpä esitin Joukolle,  että kysäistäänpä herralta josko päästäisiin  jokunen biisi soittaan yhdessä. Lähetettiin viestiä menemään liitteenä linkki Jalla Jallan Hospital walz-videoon ja hiukan tietoa meistä  ja perskule Ringenberg innostui.

Vanhaa sanontaa mukaillen: Parempi kysyä, kuin katua, sillä nyt Rovaniemellä Jasonia odottaa  neljä innokasta soittajaa, Pepen ja Joukon lisäksi Greenhouse AC:n Scorchers-fanit Hannu Kulusjärvi ja Jari Mikkola.

Laulaja, lauluntekijä ja kitaristi Jason  Ringenberg on lähtöisin  Illinoisista, josta muutti  kesällä 1981 Nashvilleen, jossa  perusti bändin nimeltä Scorchers. Tarkoitus oli  ravistella  amerikkalaista musiikkiperinnettä ja siinä hän onnistuikin. Yhtyeen kyky yhdistää country punkkiin levyillä Fervor ja  Lost and Found oli jotakin uniikkia. Musiikkia kutsuttiin cowpunkiksi. Scorchersista  tuli myös yksi sukupolvensa jännittävimmistä livebändeistä ja vuonna 2008 Americana Music Association muisti sitä elämäntyöpalkinnolla.

Rolling Stone kirjoitti, että Scorchers uudelleenkirjoitti rock`n`rollin historiaa. Mojo taas risti Jason Ringenbergin Americanan kummisedäksi, joka vuonna 1999 heittäytyi soolouralle ja jatkoi menestyksekästä muusikon taivalta ja on julkaissut jo viisi albumia. Hän on luonut myös lapsille musiikkihahmon  Farmer Jason, josta hänet on palkittu muun muassa Emmyllä.

Live: Pitkää ikää, TOM JONES!

by Arto.

Verevää menoa ja vauhtia riitti Tom Jonesin konsertissa

TOM JONES Club Teatria Oulu 3. 8.

Oulun konsertin jäätävässä aloituksessa John Lee Hookerin Burnin hellissä Tom  Jones mourusi ja ärjyi kuin raivo härkä ja taustalla löivät isot tulilieskat. Hän lauloi: “Maybe there ain`t no heaven, maybe there ain`t no hell. Maybe there ain`t no heaven, no burning hell. No! Yeah hey!”

Walesin tiikeri  oli kuin uudestisyntynyt. Hän sai yleisön reagoimaan ja tanssimaan. Taustalla soitti, ei mikään pompöösi viihdeorkesteri, vaan nuori ja energinen roots-bändi, joka antoi laululle tilaa. Ensi vuonna mestari  täyttää 80 vuotta. Vaikka laulajalla on viime vuosina ollut jonkin verran terveyshuolia ja konsertteja on jouduttu perumaan, hänen instrumenttinsa oli edelleen huippukunnossa.

Missisipin suiston Hooker-tamppaus  sai yleisön haukkomaan henkeä ja sen jälkeen kuljettiin Teksasin hiekka-aavikon  ZZ Top-boogittelun  Run onin kautta Randy Newmanin lauluklassikkoon Mama told me not to come, jonka teki tunnetuksi Three Dog Night.

Oulun konsertin runko muodostui 2010-luvulla julkaistuista albumeista; Praise & Blame, Spirit in the Room ja Long Lost Suitcase, jotka sisältävät bluesia, boogieta ja gospelia. Tom Jones  kertoi yleisölle, että kaikki lähti Elviksestä. Las Vegasissa esiintyessään 1960-70-luvuilla, molemmilla oli huone Hilton-hotellissa ja tavatessaan, heillä oli tapana laulaa yhdessä gospelia ja kerran Elvis kysyi Tomilta, milloin aiot tehdä gospel-levyn.

Kun Tom solmi rahakkaan levytyssopimuksen Island Recordsin kanssa, hän katsoi, että nyt on gospel-levyn aika, mutta kun yhtiön pomomies David Sharpe  kuuli Praise & Blamen, hän parahti: ” Olemme maksaneet omaisuuden Mercedeksestä, nyt saammekin ruumisauton ja kaksitoista laulua virsikirjaan.” Hän erehtyi kuitenkin pahasti. Vaikka  Jonesilla on yli 50-vuotisella urallaan ollut iso liuta hittejä, eniten positiivista palautetta hän on saanut tämän vuosikymmenen levyistä. Praise & Blame antoi uuden nosteen Tomin uralle 11 vuoden kuivan kauden jälkeen.

Välillä liikuttiin hyvinkin syvissä vesissä

Kieltämättä Jonesin konsertista välittyi elämälle kiitos-fiilis, uskon ja kuoleman pohdinnat ja muut isot asiat. Kaikista syvimmälle Tomin laulu meni alun Susan Wernerin Did trouble me-gospelissa, mutta vaikuttavia olivat myös luennat Blind Willie Johnsonin Soul of a manistä ja Leonard Cohenin Tower of songista. Väkevää oli myös musiikki. Suurin yllätys oli kuitenkin, että vanhat hititkin oli sovitettu uudelleen ja riisutuissa versioissa bongot soivat päällimmäisenä I`s not unusualissa, hanuri Delilahissa ja piano I`ll never fall in love againissä. Laulujen myötä Jones lähetti  myös tutuilleen terveisiä yläkertaan niin Salomon Burkelle (Cry to me) kuin Louis Armstrongillekin (What a wonderful world).

Tom Jonesin laulu tuli allekirjoittaneelle paremmin tutuksi 1960- ja -70-lukujen vaihteessa hänen tv-showstaan. Vähäisessä tarjonnassa ohjelma oli tärkeä musiikkinälkäiselle 16-vuotiaalle, sillä siinä näki monia maailmantähtiä ensi kertaa livenä, tosin isännän iso ääni jyräsi liiankin usein vierailijan. Toinen seikka, joka ärsytti Jonesissa olivat hänen  tanssiesityksensä. Kun oli kerran nähnyt mustavalko-Blaupunktista soulin kummisedän James Brownin riisuvan viittansa ja näyttävän huikeat askelmerkkinsä, parempaa ei ollut enää olemassa.

Mutta nyt Tom Jones on saanut  kaiken anteeksi. Jos Kuningatar Elisabet II on fanittanut häntä miehen uran alusta, minä repsahdin vasta tämän vuosikymmenen alussa, kun kuulin hänen albuminsa Praise & Blame. Silloin hän  kertoi tekevänsä oman vastineensa Johnny Cashin American Recordings-levyille, jotka jäivät artistin  viimeisiksi henkäyksiksi.

Oulun kaksituntisen konsertin Tom veti ilman taukoa (ja ilman vesipulloa), joten hän oli vahvasti elossa. Hänen upea lauluesitys kruunasi illan, ja bändikin toimi hyvin, vaikkakin  yhtyeestä puuttuivat viimeisten levyjen keskeiset muusikot Ethan ”Glynin poika” Johns ja Jeremy Stacey.

Teksti & kuvat: Arto Junttila

Hieno ilta juurevaa bändiä myöten

Oulun konsertin biisilista

Burning Hell

Run On

Mama Told Me Not to Come

Did Trouble Me

Raise a Ruckus

Sex Bomb

Fever

Take My Love

Great Balls of Fire

Cry to Me

Delilah

Soul Of a Man

Tower of Song

I’ll Never Fall in Love Again

Green, Green Grass of Home

What’s New Pussycat?

It’s Not Unusual

You Can Leave Your Hat On

If I Only Knew

I Wish You Would

What a Wonderful World

Kiss

Strange Things

BRUNO LAAKKO lauloi levylle tasan 80 vuotta sitten

by Arto.

BRUNO LAAKKO

Tammikuussa 1939 amerikansuomalainen muusikko Bruno Laakko  sai kiinnityksen Helsingin Kaisaniemenkadulla sijaitsevaan Lepakko-ravintolaan, jonne hän kokosi orkesterin Dallapen miehistä. Hän oli hypännyt yhtyeen bussiin puolta vuotta aiemmin lyhyen koesoiton jälkeen Kemissä ja nyt hän sai neuvoteltua ravintolaan 11-miehisen yhtyeen, ensimmäisen omansa, joka sai nimekseen Lepakot.

31. heinäkuuta Bruno yhtyeineen aloitti levytykset Käpylän työväentalolla. Ensimmäisen päivän aikana Columbia-merkille äänitettiin Laakon laulamat Aleksanderin Jazzyhtye ja Kissa vieköön ja Olavi Virran laulamat Teetä kahdelle ja Ruusuhuone. Suomalainen levytystuotannon pioneeri, turkulainen Niilo Saarikko, oli tyytyväinen upeaan jälkeen. Varsinkin Virran laulamissa swingevergreeneissä Laakon kansainvälinen kädenjälki, puhaltajan virtuositeetti, soi vahvana.

Yhtyeen säestämänä lauloi myös Kauko Käyhkö. Levytykset tapahtuivat yhdellä otolla ja yhteen mikrofoniin. Virta purkitti sessioissa kaikkiaan 36 laulua ja vastasi useiden laulujen alkukuulutuksesta. Parhaana päivänä purkitettiin jopa 18 kappaletta. Urakan jälkeen Bruno kirjoittikin allakkaansa.

 – Olen väsynyt, mutta onnellinen. Saarikko maksaa 4700mk  suoraan, 600mk  kahdesta laulusta ja 4700mk arreista. (3.8.1939)

Bruno ja hänen yhtyeensä soittivat ravintola Lepakossa aina talvisotaan asti, jonka jälkeen hän siirtyi Kemiin. Sodan sytyttyä hän oli Ruutinrannalla korttelivahtina. Sotatalven jälkeen hän opiskeli vielä Sibelius-Akatemiassa,  mutta jatkosodan alettua Amerikka kutsui kaikki kansalaisensa kotiin. Kuitenkin jo viittä kuukautta aiemmin Bruno oli kirjoittanut.

– Ravintola Funkissa Torniossa teen lupauksen palata kotiin.-  Ja tahdon sitä, enkä välitä mitä muut ajattelevat. (4.3.1940)

Paria päivää ennen lähtöään kohti synnyinmaataan, Laakko halusi nähdä vielä Meri-Lapin kauniit kasvot ja teki laivamatkan s/s Saaristolla Torniosta Kemiin.  9. elokuuta 1940  Bruno lähti  viimeisellä laivalla, American Legionilla, Petsamon Liinahamarista.

Vaikka Brunon ensivierailu vanhempiensa kotimaassa kesti vain pari vuotta, hän teki professori Peter von Baghin mukaan työn, joka sijoittuu isojen rinnalle, sinne missä on Malmstenien, Harmony Sistersien ja Matti Jurvan elämäntyö.

Brunon isä oli Kaakamosta lähtöisin, joten Meri- Lapissa oli paljon sukua. Bruno  vierailikin  Suomessa vielä puolisen tusinaa kertaa. Etelässä hän kävi tapaamassa myös muusikkoystäviään. Viimeiset elinvuotensa hän eli  siskonsa Lula Lawrencen huomassa ja kuoli 21. päivä joulukuuta vuonna 1989.

(Bruno Laakosta löytyy enemmän kirjoista Poppia Väylän pyörtheistä I & II)

MR COUGH, outo lintu Keminmaasta

by Arto.

MR COUGHin takaa löytyy moniosaaja Antti ”Yskä” Ylijääskö

Keminmaasta lähtöisin oleva Mr Cough alias Antti ”Yskä” Ylijääskö  tekee  tanssittavaa konemusaa, johon yhdistää animaatiota.

Hän asustaa nykyisin  samoilla kulmilla Oulussa kuin  aikoinaan teknokunkku Jori Hulkkonen, josta vuosikymmeniä sitten  ensijuttua kirjoittaessa ajattelin: ”Outo lintu Kemistä, mutta lentää taatusti vielä pitkälle!”

Menestystä ennustan myös Antin alteregolle Mr Coughille, vaikkakaan hän ei koe Joria esikuvakseen, ennemminkin vaikutteita ovat antaneet MrScruff, Jimi Tenor ja Aphex Twin.

Ennakkokuuntelussa ja -katselussa on miehen eka videosinkku It`s happening now. Viimeistelty paketti ja sielua täysi. Tietenkin hän käyttää  syntikoita ja samplereitä, mutta lämpö tulee hänen laulusta, muhkeasta fonista ja hienosta animaatiosta. Videosinkku julkaistaan virallisesti 16.8. ja vuoden lopussa kokonainen albumi.

-Teen tässä Mr Cough- projektissa käytännössä kaiken itse alusta loppuun. Sävellän, soitan ja nauhoitan eri instrumentit ja teen myös miksauksen. Ainoa, jonka olen ulkoistanut on masterointi, Antti kertoo.

Sanotaan, että elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä, niin on tapahtunut monilahjaisen Antti Ylijääskönkin kohdalla. Nuoruusvuosinaan Keminmaassa hänellä ei varsinaisesti ollut bändejä, vaan soittaminen jäi jammailuun kavereiden kanssa. Ennen Ouluun muuttoa, hän ajautui torniolaisen Moses Hazyn keikkakuskiksi ja valomieheksi ja pikkuhiljaa bändihommatkin alkoivat kiinnostaa.

– Vuonna 2006 me perustettiin pohjoisen poikien, Antti Viitalan, Tuomas Tiitisen, Joonas Nissin ja Matti Helskeen kanssa Tunguska Press. Julkastiin kaksi EP:tä ja yksi täyspitkä albumi nimeltään Yes yes but what does it mean? Puskettiin keikkoja ja soitettiin muun muassa Qstockissa.

Paria vuotta myöhemmin mulla nosti päätään oma suomenkielinen sooloprojekti George Olav & Evil Goods, jonka kanssa nauhoitettiin levyllinen matskua, mutta syystä tai jostain toisesta syystä siitä tuli julkaistua hieman puolivillaisesti vain kolmen kappaleen EP.

Kun sitten Tunguska Press jäi vuoden 2012 tietämillä  ”määrittelemättömän pitkälle tauolle”, samaan aikaan mulla tuli mitta täyteen kaikesta rokkibänditouhusta ja silloin päätin alkaa kasata omaa kotistudioa ja reenata omaa soittamista, Antti muistelee.

Nyt seitsemää vuotta  myöhemmin hän on luottavaisin mielin. Mr Coughin on aika lentää maailmalle.

– On tunne, että timantti on hiottu. Musiikkiini olen tyytyväinen ja aiemmin piirtämästäni Mr Cough-logosta syntyi animaatiohahmo. On sellainen fiilis, että ollaan vahvasti liikenteessä omalla jutulla.

Yksinään kotistudiossa musisoidessaan  Antti sanoo myös ruokahalun  rockin soittamiseen palanneen. Mr Cough on tietysti ykkösjuttu ja omat soolokeikat, mutta hän on  käynyt myös fiittaamassa jo erinäisissä oululaisbändeissä kuten esimerkiksi Deep Space Destructors, Lauri Sukanen & Human Gun Store ja Puutarhan Pojat.

Ready for gigs. Let’s go everywhere! Contact: mrcough2000@gmail.com

Live: SILTSULLA kaikki hyvin!

by Arto.

Jari Sillanpää tunnelmoi Oulujoen rannalla

JARI SILLANPÄÄ Ilta Möljällä 18.7. Oulu

Aurinko paistaa Oulun Möljälle, kun Jari Sillanpää kumartaa yhtyeensä kanssa yleisölle, joka on noussut seisaalleen taputtamaan kiitokseksi hienosta  illasta.

Viimeisenä on kuultu Jarin viimeisin iso hitti Sinä ansaitset kultaa. Radioissa se oli vuoden 2015 soitetuin kappale, jonka jälkeen  se joutui muitten Jarin laulujen tavoin ”soittokieltoon”. Huumekohun jälkeen radioista tuli tuomareita, mutta onneksi on Youtube, jossa Sinä ansaitset kultaa-biisiäkin on kuunneltu yli 11 miljoonaa kertaa.

Pakkohan se oli omin silmin nähdä, kuinka huonosti  Siltsulla pyyhkii, kun lehdet niin kirjoittavat. Jari saapui Ouluun silmin nähden freessinä. Oli ollut sukuloimassa pohjoisessa Seinäjoen Tangomarkkinoiden jälkeen. Lööppiin voisikin  Oulun konsertin perusteella nostaa   otsikon: Siltsulla kaikki hyvin!  Tai miksei: Laulaja ja viihdyttäjä numero yksi on palannut. Mikkiin nojaavat puujumalat vaviskoon!

Lavalla oli laulaja, joka liikutti tunteita. Unplugged-pohjalta toimiva trio: Olli Tanttu(kitara), Jari Kankare (puhaltimet & lyömäsoittimet)) ja Mikko Tuominen (piano) tuki hienosti Jarin laulua, johon ikä ja eletty elämä oli tuonut tummuutta ja syvyyttä.

Tuon tuosta tyrnäväläisrouva vierelläni huokaili miehelleen, kuinka kauniisti Jari lauloi, ja edessäni naisihminen pyyhki kyyneliä silmäkulmastaan.

Jari aloitti laululla Ihmisiä suviyössä. Sen jälkeen hän versioi  Vain Elämää-kaudeltaan Katri-Helenaa, Juha Tapiota ja Apulantaa. Omia hittejä Satulinna, Valkeaa unelmaa ja Oot täydellinen. Välillä mentiin Espanjan öihin ja Granada sai kovimmat  aplodit, mutta parhaiten allekirjoittaneeseen  upposivat  ikivihreät  Samanlainen onni  (Windmills of your  mind) ja  Ala vetää vaan, Jacques Brelin Ne me quitte pas, Susanna Haaviston raikkain sanoin. Hienoa laulua ja pakahduttavaa tulkintaa .

Viihdyttiin ja nautittiin suviyöstä. Vuoropuhelu toimi ja oli mukava nähdä, ettei yleisö ole Jaria hylännyt. Se nähtiin Seinäjoen tangomarkkinoilla ja nyt  Oulussa, yli tuhannen ihmisen eläessä täysin  laulajan mukana.

Arto Junttila

Jari Sillanpään keikkoja

20.7. Tirmo Blues Porvoossa, 27.7. Ravintola Kaisla, Tampere, 3.8. Kukonhiekka, Saarijärvi, 9.8. Ilta Vihdissä, 10.8. Ilta Ilmajoella, 17.8. Ilta Heinolassa, 23.8. Ilta Bastionissa, Haminassa, 31.8. Viihdekeskus Merisärkkä, Kalajoki

Selvä kesähitti: THE MEÄNLAND ja Rakastelhaan! Kuuntele!

by Arto.

THE MEÄNLAND

Vaikka yötön yö on taittumassa pikkuhiljaa pimeää kohti, katajaisen kansan kylmän kangistamassa kropassa taas veri virtaa. The Meänlandin Rakastelhaan on voimalaulu, joka saa taas  uskomaan, että se oikea rakkauden kesä on vielä tulossa.  Yhtye julistaa hellekauden  alkaneeksi ja rauhaa päälle maan.   Musiikillisesti biisissä on uutta imua kuin Jukka Pojalla ikään. Reggae on kyllä siellä, mutta  kepeys ja leikkisyys soivat päällimmäisenä, ja sitä vielä korostavat  uudet soitinvalinnat, ukulele, viulu ja trumpetti. Kerrassaan mainio takiainen!

 

Rakastelhaan on yhtyeen kitaristin Sami Bergmannin kynästä  ja sen laulaa Adam Huuvan kanssa duettona kemiläislähtöinen Krista Tiitinen. Levyllä vierailevat myös viulisti Katja Kurttio  ja trumpetisti Jukka-Pekka Peltoniemi.  Sinkusta julkaistaan keskiviikkona 17. heinäkuuta myös video, joka on kuvattu Oulun Nallikarissa.

Meänlandin Sami kertoo Rakastelhaan-kappaleen synnystä seuraavasti Radio Hulabaloossa:

– Pimeänä talvi-iltana kaamoksen keskellä istuin kämpillä skitta sylissä ja siemailin jallunaukkuja. Kynttilän valon siivittämänä innostuin säveltämhään rakkauslaulun jonka uumoilin miellyttävän silloista tyttökaveria joka oli tulossa uuvuttavalta työreissulta. Tuli fiilis että tämä kipalehan vois tuokasta valoa pimmeytheen ja rauhaa syähmiin. Tulipahan jopa ajatus että voitais rakastella rauhaa päälle koko maan!

Sinkku on lohkaisu loppuvuodesta julkaistavalta Meänlandin esikoisalbumilta, jolta on kuultu aiemmin kappaleet Miksen mie? (feat. Talonpoika Lalli) ja Juuret (feat. Stepa).

Yhtyeen läpimurtosinkku oli Sole mikhään (feat. Jope Ruonansuu), joka aikoinaan ylsi Suomen Spotifyn viraalilistan toiselle sijalle.

Kaikkiaan vuoden 2018 KEKSI-musiikkipalkinnollakin muistetun The Meänlandin kappaleita on kuunneltu Spotifyssa jo yli miljoona kertaa.