Archive for marraskuu, 2019

Raj-Raj Band voitti KEKSI-musiikkipalkinnon

by Arto.

Raj-Raj Band Pajalasta on saanut Keksi-musiikkipalkinnon 2019 monella tavalla rajoja rikkovalla, kansaan menevällä tornionlaaksolaisella etnofolkpunkilla, joksi he itse musiikkiaan kutsuvat.

RAJ-RAJ BAND: Simon Wilhelmsson, Fredrik Hangasjärvi, Thore Wilhelmsson, Ulf Nygård, Hans Notsten ja Rolf Digervall

Keksi-musiikkipalkinnosta päättävän ympäri Lappia ja Tornionlaaksoa kootun 8-jäsenisen raadin nuorempi polvi yllätti ja äänesti Raj-Raj Bandin voittoon. Toiseksi tuli kautta koko Suomen suurta suosiota nauttiva rovaniemeläinen laulaja Jaakko Laitinen ja kolmanneksi iskelmälegenda Tarja Ylitalo, jonka ensilevytyksestä tuli kuluneeksi 50 vuotta.

Raj-Raj Band operoi tyylillä ja taidolla, monipuolisella musiikilla, soiton riemulla ja railakkailla esiintymisillään; tarinoilla ja sketseillä, joissa paino on itseironiassa.

Yhtye syntyi sopivasti samoihin aikoihin meänkielen vähemmistökieleksi tunnustamisen kanssa, jota yhtye onkin omalta osaltaan pitänyt hengissä. Yhtyeen alullepaneva voima  ja esikuva oli  kuitenkin kaksikko Kaggen & Bengt-Ola, joka sitoi laulut yhteen juurevilla tarinoilla.


Yhtye on ollut pinnalla nyt kaksikymmentä vuotta ja pyöreitä  on juhlittu konsertoimalla muun muassa Haaparannalla, josta Väylän Pyörre Musiikkiuutiset kirjoitti: ” Tornionlaaksolaisen menestystarinan Raj-Raj Bandin 20-vuotiskonsertti oli täysihoitoa päästä varpaisiin. Täydet penkit ja tuolit  hytkyit hyvääoloa ja kolotukset jäit kaikila kotia. Rolf Digervallin vallattomat henkilöhahmot ja Hasse Notstenin pohjaton vitsireppu ja hyvin komppaava muu bändi, josta välittyy, että heillä on oikeasti hauskaa lavalla ja sehän tarttuu myös yleisöön. Välillä musiikki siveli somasti sölkää ja välillä löi tuoreella saunavastalla ja sai veren kiertämään…”

Vuodesta toiseen hyvän kiirin tuojat Pajalasta myyvät konserttinsa loppuun, muun muassa Luulajan kulttuuritalon jo kymmenen kertaa, mutta yhtye on ylittänyt myös onnistuneesti valtakunnan rajan ja lyönyt läpi pikkuhiljaa Suomen puolellakin. Suurempaankin suosioon heillä olisi ollut varmasti mahdollisuus, mutta kaikki kuusi jäsentä haluavat pitää päivätyönsä ja 60%:sta keikoista täytyy kieltäytyä.

Kuudennen Keksi-musiikkipalkinnon vastaanotti yhtyeen puolesta Haaparannan taksissa työskentelevä rumpali Simon Wilhelmsson. Parhaillaan Raj-Raj Band viimeistelee Luulajassa viidettä pitkäsoittoaan, joka ilmestyy ensi vuoden keväällä.

Raj-Raj Bandin rumpali Simon Wilhelmsson yllätettiin lauantaina kesken työkiireiden

KEKSI- ehdokkaat vuonna 2019: Ahti Kortelainen (Kemi), Tuomo Salmi (Keminmaa), Saverio Maccne (Tornio), Tarja Ylitalo (Pello), Jaakko Laitinen (Rovaniemi), Raj-Raj Band (Pajala), Sami Keskitalo (Enontekiö), Club Teatria Tornio ja Perävaaran Huvikeskus (Kemijärvi)

Kolumni: 10 vuotta Väylän Pyörre Musiikkiuutisia

by Arto.

Ruotsin radion Pajalan toimituksessa tapasin Hans Ojan. Vuosi oli 2008. Olin kokoamassa kappaleita Väylän Pyörre Recordsin ensimmäiselle Music From Torne Valley-kokoelmalle ja hän esitteli minulle heidän arkistojaan. Hansilla oli laaja tietämys Tornionlaakson musiikista ja hänen kanssaan puhuttavaa riitti.

Olin juuri muuttamassa Oulusta kotiseudulleni Tornioon ja jossain kohtaa, Hans otti esiin, kuinka vähän me oikeastaan tiedetään, mitä naapurissa tapahtuu. Aiemmin, kun olin haastatellut Torniolainen-lehteen haaparantalaista, Suomessa syntynyttä Pia Suonviertä, hän oli suoraan tunnustanut, ettei kerkiä seuraamaan molempien maiden musiikkielämää.

Kun lehtikirjoittaminen sitten väheni, Väylän Pyörre Musiikkiuutiset syntyi kuin itsestään. Haaparannanlehti ja Pohjolan Sanomat raapaisivat vain pintaa, joten kirjoitettavaa riitti. Tornionlaakson lisäksi otin levikkialueeksi koko Lapin ja halusin kirjoittaa ikäisilleni 50+.

Marginaalissa liikuttiin siis monessa suhteessa, joten mitään suuria ei tavoiteltu. Alussa ajattelin ruotsintavani kaiken, mutta pian se tuntui liian työläältä. Ensimmäiset uutiset käsittelivät Jari Sillanpään hirvikolaria Seittenkaaren tiellä, Tornedalsfestiä Luulajassa ja Arto Jurvelinin alias King Lapplandin suunnittelemaa tukikonserttia Lapin Kullan pelastamiseksi.

Kun kirjoittamisen rytmi ja sujuvuus löytyi, hommasta alkoi nauttia ja lukijoiden palaute kannusti eteenpäin. Ilokseni huomasin, että silloinen alueen päälehti Pohjolan Sanomatkin alkoi panostaa enemmän musiikin nettiuutisointiin, joten esimerkilläni oli merkitystä siinäkin mielessä.

Jossain vaiheessa, kun vaihdeltiin logoja Blues Newsin ja Jazzrytmien nettisivujen kanssa, joku vinkkasi, että sinunhan kannattaisi alkaa myydä sivustolle mainoksia. Se jos mikä tuntui minulle täysin vieraalta, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Reijo Angerian Umpitunneli ja Haparanda Teaterförening tulivat heti innolla mukaan ja he ovat tukeneet Väylän Pyörre Musiikkiuutisten toimintaa koko sen aktiivisimman ajan. Siitä suuri kiitos ja kumarrus heille!

Tapahtumajärjestäjätkin mainostivat, mutta myyntityö vei aikaa ja päätin keskittyä kirjoittamiseen. – Tai jos rehellisiä ollaan, koskaan en ole pystynyt keskittymään siihen oleelliseen, vaan on tullut sählättyä siinä ohessa kaikkea muutakin. On tullut sumplittua muille haastatteluja, konsertteja ja kustantajia. Osa on kiittänyt, osa on taas tykännyt, että nyt menit liian pitkälle, mutta kaikki säätäminenkin on rikastuttanut elämääni, on tuhat ja kaksi tarinaa kerrottavaksi.

Vaikka liikuttiinkin marginaalissa, vähän niinkuin Terveet Kädet, muutkin kuin täkäläiset löysivät Väylän Pyörre Musiikkiuutiset. Pohjoisesta poismuuttaneet ihmiset janosivat uutisia ja myös etelän mediat poimivat uutisen silloin tällöin ja toivat lukijoitaan mukanaan. Minulla on ollut myös onni saada mukaan hyviä vierailevia kirjoittajia, muun muassa Lapin ensimmäisen ja pohjoisimman rocktoimittajan, Heikki Kemppaisen ja Jukka Rajalan.

Paljon riittäisi muisteltavaa, mutta hauskin tapahtuma oli varmaan haaparantalaisten Kreivin veljesten The Hardships-bändin Good wood-versio Vesa-Matti Loirin hittibiisistä Hyvää puuta, joka levisi yhden viikonlopun aikana kulovalkean tavoin etelän medioihin muun muassa Rumbaan, Iltalehteen ja Radio Novaan. Yllätys oli myös pohjoiseen tulossa olleen, äskettäin edesmenneen Suomeen muuttaneen rumpali Condrad Isidoren tapaus. Aloin kaivella ja YouTubesta löytyi vaikka mitä, sessioita Jimi Hendrixistä lähtien ja heti kärppänä sovin haastattelun herran kanssa ja lukijoita oli heti tuhansia.

Muistosanojen kirjoittaminen on aina vaikeaa ja hienovaraista puuhaa. Olin haastatellut torniolaista grillinpitäjää Meeri Ponkalaa ja usein törmättiin Leinikinkadulla, kun hän oli töihin menossa. Hänen kuolemasta en aikonut kirjoittaa, mutta muistan, että Marjo Muhosen kannustamana uskaltauduin ja juttu on edelleen sivuston luetuin. Torniolais-haaparantalaisen Tonicsin laulaja Jukka Voutilaisen poismenosta kertova uutinen keräsi myös paljon lukijoita etelän medioissa Iltasanomista lähtien, mutta Kemin Ylelle, jonne uutisen ja levytoiveen ensimmäisenä lähetin, se ei kelvannut. Myös Paavo Kuljun in memoriam-teksistä tuli hyvää palautetta. Se luettiin muun muassa hänen muistotilaisuudessa.

Paljon olisi tarinoitavaa, mutta katse on eteenpäin ja toiselle kymmenelle vuodelle Väylän Pyörre Musiikkiuutiset lähtee toiveikkaana. Vaikka muutama viime vuosi on hurahtanut himmaillen, kun pääpaino on ollut kirjojen ja levyjen tuottamisessa, uskon paluuseen. Nostalgia ja kivien kääntely on edelleen poikaa, mutta pelkästään vanhoja hittejä en suostu veivaamaan, sillä ihmisille täytyy olla jotain uuttakin tarjottavaa.

Kiitos kaikille lukijoille menneistä vuosista, sillä ilman Teitä ei syntyisi Väylän Pyörteitä!

Arto Junttila