Archive for 2020

ANTTI TUISKU on ensi kesän pop!

by Arto.

Antti Tuisku

Kaikki haluavat rovaniemeläisen Antti Tuiskun keikalle, mutta hän kiertää kesällä vain isoimmat festivaalit.

Suomen suosituimpiin artisteihin kuuluvan popparin esiintymisiä edeltää lähes kahden vuoden mittainen keikkatauko, jonka aikana hänet on nähty lavalla ainoastaan Vain elämää -konserteissa viime joulukuussa.

Antin tulevan kesän kalenterissa  on luonnollisesti mukana myös Lapin suurin tapahtuma Rovaniemen Simerock, joka on hänen viimeinen esiintyminen ennen stadionkeikkoja. Elokuussa Antti ottaa nimittäin seuraavan suuren askeleen urallaan, kun hän valloittaa Helsingin Olympiastadionin kahdella konsertilla.

Jos  Simerockin ajankohtaa vaihdettiin, jotta oman kylän poika saadaan festivaaleille, Joensuun Ilosaarirockin järjestäjät olivat myös säpinöissä saadessaan Tuiskun esiintyjäkseen.

– Oltiin kärppänä paikalla, kun ensimmäisen kerran huhuiltiin Tuiskun paluusta. Antin keikka 2016 Ilosaarirockin päälavalla on varmasti piirtynyt kaikkien paikalla olleiden tajuntaan ikuisiksi ajoiksi. Sen verran kovat bailut herra sai Laulurinteellä aikaan. Hän on huikea live-esiintyjä ja uusintaa on odoteltu jo useampi vuosi ja heinäkuussa viimein pölähtää, iloitsee Ilosaarirockin promoottori Panu Hattunen.

Antti Tuisku on Lapin poika, joka viihtyy hyvin etenkin Raanujärven mökkimaisemissa. Hänen isänsä on Rovaniemeltä, mutta äitinsä Aavasaksan tunnettua Höynälöiden musiikkisukua. Antti teki ennen tauolle jäämistään Suomessa poikkeuksellisen ison areenakiertueen, jonka konserteissa kävi yhteensä yli 50 000 ihmistä. Ensimmäisen albuminsa  hän julkaisi vuonna 2004. Antilta on ilmestynyt yhteensä 11 levyä, ja kaiken kaikkiaan Antti Tuiskun albumeita on myyty lähes puoli miljoonaa kappaletta. Hän on muuntautumiskykyinen artisti, joka on  kuusinkertainen Emma-voittaja ja hänestä on tehty kolme kirjaa.

Ilosaarirock 17.– 19. 7. Joensuun Laulurinteellä

Simerock 14.-15.8. Rovaniemen Ounaspaviljongilla

Lapin suurin rytmimusan talvirieha PAKKASUKKO lähenee. Video-kimarassa 10 täkyä ohjelmasta!

by Arto.

PAKKASUKKO BLUES N`JAZZ 2020

Keskiviikko 29.1.

11:00-14:00 Bar Brankkis: Lappia pop- & jazzkonservatorio.
19:00-21:00 Pakkasukko goes Kulttuurikeskus: Lappia pop- & jazzkonservatorio.

Torstai 30.1.

19:00-21:00 Pakkasukko goes Kulttuurikeskus: Oulun pop- & jazzkonservatorio.
21:00-00:00 Oluthuone Kukko festarien avausjamit: Oulun & Tornion pop- & jazzkonservatoriot sekä Zoe Gilby (UK).

Perjantai 31.1.

KoululaisJazz 2020. Päivällä jo perinteeksi muodostunut Koululaisjazz vie Kemin kouluille rytmimusiikin ilosanomaa.

19:00-21:00 Bar Brankkis: Martin Harley (UK) solo. Lippu 12 euroa ennakkoon, 15 euroa ovelta.
22:00-23:30 Bar & Grill 82: The Cinelli Brothers (UK). Vapaa pääsy.
19:00-03:30 Cafe-Bar Ankkuri & Hotelli Merihovi. Liput 35 euroa ennakkoon ja 39,50 euroa ovelta.

Robert Gordon (USA)
Darrel Higham (UK)
Zoe Gilby (UK)
Ladies Bluesnight: Helge Tallqvist Band feat.Emilia Sisco, Queen Fatima
The Hip-Shooters
Offsets
DJ Pekka Laine

Lauantai 1.2.

09:00-10:00 Hotelli Merihovi: Pakkasukon aamiainen – Kantripartio.
11:00-14:00 Rock bar & grill 82: Soittajien työkalunäyttely/tools for rock`n`roll Vuorensaku guitars,
12:00-14:00 Cafe Hertta: Zoe Gilby,
13:00-15:00 Oluthuone Kukko: Sandorff & Kotila Duo,
15:00-18:00 Sataman Krouwi: Pakkasukon AfterBlues jamsession housebandina The Hip-shooters,
19:00-03:30 Cafe-Bar Ankkuri & Hotelli Merihovi. Liput 35 euroa ennakkoon ja 39,50 ovelta.

Marzi Nyman
Hearthill
Hola Ghost (DK)
The Cinelli Brothers (UK)
Trickbag (SWE)
Martin Harley (UK)
Mirkka Paajanen
Alex & Linnakundit
DJ Pekka Laine

Sunnuntai 2.2.

19:00-23:00 Bar Brankkis: Pakkasukko Karonkkajamit

LISÄTIETOJA: www.pakkasukko.com.

ROBERT GORDON (USA)

DARREL HIGHAM (UK)

MARTIN HARLEY (UK)

HELGE TALLQVIST BAND feat. Emilia Sisco & Queen Fatima (FIN)

 

THE CINELLI BROTHERS (UK)

ALEX & LINNAKUNDIT (FIN)

THE HIP-SHOOTERS (FIN)

TRICKBAG (SWE)

MARZI NYMAN (FIN)

HOLA GHOST (DK)

 

Englannin ensimmäinen listaykkönen vuonna 1960, EMILE FORD, oli tuttu Tornionlaaksossa

by Arto.

Emile Ford & The Checkmates

Tasan 60 vuotta sitten Englannin singlelistan kärjessä oli Emile Fordin laulama What do you want to make those eyes at me for. Se pysyi ykkösenä kuusi viikkoa ja saavutti miljoonamyynnin. Emile yhtyeineen oli voittanut Lontoon Sohossa talent-kisan 1959 ja päässyt levyn tekoon Pye recordsille, jonka kuumin nimi oli silloin Lonnie Donegan. 

1960  brittien suosikkilaulajia olivat muun muassa Cliff Richard, Adam Faith ja Marty Wilde, mutta Emile oli ensimmäinen tummaihoinen, joka nousi listaykköseksi. Yhden hitin ihmeeksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan vielä samana vuonna hän nousi Top20:een lauluilla On a slow boat to China, You’ll never know what you’re missing, Them there eyes ja Counting teardrops ja niinpä New Musical Express-lehden lukijat äänestivät Fordin Parhaaksi Uudeksi Artistiksi vuodelle 1960.

Fordin suuri menestys kesti vuodet 1960-1963, jolloin riitti keikkoja kuin tv-esiintymisiäkin. Hän lauloi paljon pakettikiertueilla artistien kuten Bobby Darinin, Everly Brothersin, Shadowsin ja Duane Eddyn kanssa.

The Beatles lämppäröi Emile Fordia 1962

Ruotsissa Emile esiintyi ensi kertaa  Tukholman Gröna Lundissa 1962 ja jo seuraavina vuosina hän lauloi ympäri maata, tullen tutuksi Tornionlaaksoa myöten, esiintymispaikkoina muun muassa Haaparanta, Kukkola ja Övertorneå.

Kun Suomen puolella ottaa puheeksi 1960-luvulla länsirajalla vierailleet ulkolaiset artistit, monet muistavat Emile Fordin ensimmäisenä. Syynä tietenkin se, että hän vieraili täällä usein,  koska hän oli asettunut asumaan neljänsadan kilometrin päähän Lyckseleen. Tarina kertoo, että eräällä kiertueella, hän oli etsinyt puhelinta ja eräässä talossa Lyckselessä, oven oli avannut kaunis Carina, johon rakastui ja he menivät naimisiin.

Emile Ford oli syntyjään Saint Luciasta Karibian saarilta, mutta hän kouluttautui Englannissa ääni-insinööriksi. Laulamista ja soittamista suurempi intohimo Fordille olikin ”täydellisen soundin etsiminen”. Löysikö hän sen ehkä Pink Floydin Division Bell-albumilla, jolla hän toimi neuvonantajana. Jokatapauksessa hänen teknistä tutkimustyötä arvostettiin ja käytettiin myös mm. Stingin ja Michael Jacksonin levyillä. Yksi hänen varhaisimmmista keksinnöistä oli Music Minus One-systeemi, joka loi perustan karaokelle.

Ruotsissa Emile eli vuodet 1963-1972 ja oli varsin suosittu ja hänen levytyksensä Little June, joka oli käännös ”Laulavan saamelaisen”  Sven-Gösta Jonssonin hitistä Lillemor, nousi niin  Kvällstoppeniin kuin Tio i Toppiinkin. Myös Still ja Twilight time olivat ruotsalaisten mieleen.

Puolet vuodesta Ford keikkaili, usein skellefteålaisen Yngve Forsellin yhtyeen kanssa ja puolet hän vietti kotona Lyckselessä perheensä seurassa ja omassa studiossaan äänikokeiluja tehden. Jo läpimurtonsa vuosien tienesteillä  hän oli perustanut studion Barbadokselle ja Ruotsi-vuosien jälkeen, hän perusti kolmannen studion myös Los Angelesiin, jossa teki studiotöitä maailmannimille.

Levyttikin hän aina silloin tällöin. Parhaiten laulajan uran jälkeistä kautta edustaa, tuttuja klassikkoja sisältävä  albumi  My Kind Of Country Music vuodelta 1979, jonka hän teki legendaarisen steelkitaristi B.J. Colen kanssa, joka on soittanut kaikkien kanssa, Rockpilesta Tom Jonesin viimeisiin roots-levyihin asti.

Emile Ford, koko nimeltään Michael Emile Telford Miller,  kuoli 78-vuotiaana Lontoossa 11. toukokuuta 2016. Suomen puolella hän ei aikakirjojen ja asiantuntijakyselyjeni mukaan koskaan esiintynyt.

Yllätyspaljastus: Mitä Vuosisadan Lappilainen LÄJÄ ÄIJÄLÄ sai tittelistä muistoksi?

by Arto.

Torniolaislähtöisellä Veli-Matti ”Läjä” Äijälällä ja hänen hardcore-orkesterilla Terveillä Käsillä on ollut hyvä vuosi.

LÄJÄ

Kun vuosi sitten turkulainen Svart Records julkaisi Terveitten Käsien tuotannosta viiden vinyylin boxin TK POP 1980 – 1989, 700 kappaleen painos myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa. Myynnissä on kokoelmaa enää CD-muodossa. TK-levyt myyvät siis itse itsensä ilman mitään mediahypetystä ja keräilijämarkkinoillakin vanhat vinyylit kasvavat koko ajan korkoa. Esimerkiksi yhtyeen ensilevytyksestä 40 vuoden takaa Rock laahausta vastaan, jota painettiin 200 kappaletta,  keräilijät maksavat tällä hetkellä jo 2000 euroa.

Valonkantaja 2019

TK-boxin julkaisua vauhditettiin myös  herättämällä Terveet Kädet uudelleen henkiin muutaman vuoden telakoinnin jälkeen ja kun pieni keikkakimara oli menestys, yhtyettä nähdään ensi kesän festivaaleilla ja Brasilian kiertuekin on tulossa.

Loppuvuodesta  Läjä Äijälä  sai vastaanottaa myös Valonkantaja-elämäntyöpalkinnon. Sen lahjoitti helsinkiläinen Perttu Häkkisen säätiö, mistä mies on erityisen otettu, koska toimittaja Perttu Häkkinen (1979-2018) oli aidosti kiinnostunut marginaaleista. Alakulttuurivaikuttaja, joka arvosti sekä akateemista sivistystä, että itseoppineita taiteilijoita ja ajattelijoita.

-Hesassa oli kunnon menot, mutta se oli Etelä-Suomessa se, huomauttaa Äijälä, joka  sai myös 500 euron stipendin marginaalitaiteen tekemiseen ja keikan The Kolmas-yhtyeelleen.

Kuten monesti on tullut kirjoitettua, ei ole Läjäkään profeetta omalla maallaan. Keikat  Tornioon ja muuallekin Lappiin ovat Läjän bändeillä yhä tiukassa, vaikka maakunnan valtalehden Lapin Kansan  järjestämässä Vuosisadan Lappilainen-äänestyksessä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi,  Läjä Äijälä nappasi voiton. Äänestäjiä oli yli 4000 ja heidän kesken arvottiin yksi 250 euron hotellipaketti ja muita pienempiä palkintoja, mutta mitäpä jäi itse tittelin voittajalle käteen?

– Ei mitään…Tai sainhan mie tietty ilmaisen Lapin Kansan, sen jossa valinta uutisoitiin. Varmaan mielummin ois`oma poika Antti Tuisku pitäny voittaa, sillä eihän jänkhällä kukaan minua tunne tai näitä mun juttuja tiedä. Suurin osa minun äänistä tuli ihan  muualta kuin Lapista, Äijälä hörähtää.