Archive for huhtikuu, 2020

LAPIN LISTAN ykköseksi MARKUS 50 vuoden takaisella laulullaan Vain kotka lentää aurinkoon!

by Arto.

Intro

Markuksella (Markku Tranberg) on monta syytä juhlaan. Hän täyttää ensi lauantaina 2. toukokuuta 70 vuotta ja tänä vuonna tulee kuluneeksi myös 50 vuotta siitä, kun hän singahti suomalaisen iskelmän tähtitaivaalle laululla Vain kotka lentää aurinkoon.
Kaiken kukkuraksi tämä klassikkolaulu vei voiton tänään päättyneessä Väylän Pyörteen huhtikuun Lapin Lista Top 5-äänestyksessä. Varsinkin hänen synnyinkuntansa Ylitornion väki kävi innokkaasti äänestämässä. Toiseksi tuli The Meänlandin Katoavaista ja kolmanneksi Raminan Siivet elämään.

★ VUOSI  1970 ★

Markuksen hullu vuosi oli 1970. Finnlevyssä oli etsitty komeaääniselle Markukselle kuumeisesti sopivia levytyskappaleita, ensimmäistä omaa singleä varten. Edellisenä vuonna hän oli levyttänyt sinkkupuolikkaan Viimeinen kevät pärjättyään kansallisessa Tähtijahti-kisassa. Vaikka laulusta onkin tullut vuosikymmenten kuluessa ikivihreä,  listamenestystä sille ei tullut.

Suosikki

Kun Paul Simon  oli kuullut Pariisissa perulaisen Los  Inkasin esittävän kansanlaulua El Condor Pasa 1800-luvulta, hän kiirehti heti kirjoittamaan  siihen englanninkieliset sanat ja siitähän tuli Simon & Garfunkel-duolle maailmanmenestys. Suomalaisen tekstin lauluun teki Tuula Valkama ja  Vain kotka lentää aurinkoon-laulun levytti ensimmäisenä Markus. Toiselle puolen tuli perinteinen  Toivo Kärki-iskelmä Jos vielä oot vapaa, johon sanat kirjoitti Juha Vainio. Sen Markus nappasi laulettavakseen, kun se ei Joukolle ja Kostille kelvannut. Single äänitettiin huhtikuussa ja elokuussa alkoi oikeasti tapahtua.

Markus oli muuttanut jo  koti-Kaulirannalta etelämmäksi ja hänen keikkojaan möi oululainen Polarviihde ja hän oli saanut säestäjäkseen Esko Ruonalan yhtyeen.

– Oltiin  viikonloppukeikoilla Sodankylän Veikkolassa  ja syömässä ja radiosta tuli Ylen Lista-ohjelma. Ei siinä mitään, että  Markus oli kolmosena kappaleella Jos vielä oot vapaa, mutta sitten räjähti pankki. Markus oli myös ykkösenä Vain kotka lentää aurinkoon-laululla, jonka jälkeen meidän pöydässä  alkoi hirveä huuto ja mekastus ja porukat katso ihmeissään, muistaa Markuksen taustayhtyeen basisti Toivo Hauru.

-Lista-ykkönen oli silloin kova sana, mutta kyllä oli Veikkolakin illalla tupaten täysi. Tytöt tuppautui aivan lavan reunalle ja mikäs sen mukavempaa.

KANTEEN SUOSIKIN

Singlen molemmat puolet menestyivät myös myyntilistoilla, mikä siihen maailman aikaan oli harvinaista. Jos vielä oot vapaa oli parhaimmillaan sijalla 5, kun taas Vain kotka lentää aurinkoon oli ykkösenä elokuusta joulukuuhun, jolloin sen suisti kärjestä Syksyn Sävel-voittaja Irwin Goodmanin St. Pauli ja Reeperbahn. Sinkku oli vuoden 1970 kuudenneksi myydyin, mutta kultalevyyn asti se ei riittänyt.

Markuksen managerin Texi Hannulan puhelin alkoi soida tauotta ja etelästä sateli haastattelupyyntöjä. Osa hoidettiin Oulusta käsin, mutta osa päätettiin hoitaa matkaamalla Helsinkiin.

Intro-lehti kirjoitti:” Pojat viettivät kaksi päivää Helsingin hulinoissa, kävelivät päin punaisia valoja, eksyivät kaupungille, ajelivat väärillä busseilla ja ratikoilla ja yrittivät parhaansa mukaan ehtiä kaikkialle, mihin heitä kutsuttiin.

Helsingin pop-piirit kohahtivat, kun Markus tuli käymään. Ohjelmatoimistot olivat heti valmiita tarjoamaan työtä, levytyksistä puhuttiin ja toimittajat ravasivat Markuksen ja manageri Texin perässä. Iso-D Dannykin, joka haistaa terävästi kehityskelpoiset laulajan plantut, pyysi kahville. Danny sai juoda kahvinsa itse, sillä pohjan pojilla oli muuta kiirettä ja tohinaa Helsingissä.”

Erityisesti Suosikin juttu piti tehdä kunnolla, sillä lehdistä se oli nuorelle laulajalle tärkein.  Aikoinaan Jussi Raittinen lauloi: ”Enää toivon mä yhtä vaan, että pääsis`kanteen Suosikin…”  Lieneekö Markus ainut lappilainen artisi, joka on Suosikin kanteen kelvannut?

Laulajakomeetta joutui suoraapäätä Monsieur Mossen käsittelyyn eli  papiljotit päähän  ja pensselillä kultaväriä kasvoihin ja valokuvattavaksi.

”Sama Lapin pojan yksityinen show jatkui Mossen salongissa kuin joka paikassa, minne Markus on päänsä pistänyt. Arvokas ilmapiiri ei hämmennä Markusta, mutta hänen luonnonlapsimaisuus sen sijaan hämmentää niitä, joille asiallisuus on elämänohje”, kirjoitti Suosikin toimittaja ja kyseli tytöistä ja myös kaulirantalaisista, joiden suhtautumisesta hänen menestykseensä Markus sanoo olevan iloinen. Epäluuloisten kyräilyjen sijasta on tullut pelkkiä onnitteluja, sähkeitä ja kukkia.

-On se sellainen Peyton Place, naurahtaa Markus toimittajalle pikkuisen kaipaavasti.

Stump-lehti:

”Ohjelmatoimiston edustaja esitteli hänet Villiksi Pohjolan pojaksi. Katsoin edessäni istuvaa nuorukaista, minusta hän vaikutti päinvastoin epävarmalta ja ujolta koulupojalta, joka oli joutunut rehtorin puhutteluun. Mutta ei se ohjelmatoimiston edustajakaan sentään ihan pehmoisia puhellut. Kun tähän nuoreen mieheen paremmin tutustuu, ei voi muuta kuin todeta, että ensivaikutelma on pettävä.”

Antti Einiö, YV:

”Markuksesta on tullut kiistatta vuoden 1970 suurin yllättäjä levymarkkinoillamme. Hän vaikutti virkistävästi erilaiselta ja ennenkaikkea luonnollisen välittömältä persoonalta ja täytyy vain toivoa, että pysyisi tällaisena. Etteivät vain ”imagen” tekijät pääse mitenkään sotkemaan hänen ympyröitään.”

 FINNLEVYLTÄ MATIN & TEPON TALLIIN

Markukselle  vuosi  1970 ei ollut vain mediapyöritystä, vaan singlen menestys toi työtä niin paljon kuin jaksoi tehdä, välillä useammankin keikan päivässä. Alkuvuodesta hän keikkaili  pohjoisessa  vielä Intron ja sitten Esko Ruonalan yhtyeen kanssa kuten Aavasaksan Juhannuksessa, jossa viimemainittu säesti Markuksen lisäksi Anette Tuomista. Loppuvuodesta edessä oli muutto etelään, kun kysyntää alkoi olla ympäri Suomen  ja oli myös kannattavampaa kierrellä ilman vakituista bändiä.

Markus ja Toivo Kärki 1970

Helsingissä  Markus kulutti aikaa usein Finnlevyllä ja yhtiön kuopukselle tutuksi kävi johtaja Toivo Kärki. Omalta kohdalta hän sanoo, että Kärki kohteli häntä hyvin, vaikka myöntääkin, että Topi oli tiukka pomottaja.

-Levytykseenkin mentiin hänen konttorin kautta. Jos ääni ei ollut vireessä, ei ollut asiaa studioon.

Iskelmätehtaassa Markus tutustui myös Junnu Vainioon ja Tuula Valkamaan.

–  Piti huolehtia, että Junnun alalaatikossa Kossupullo ei ollut koskaan tyhjä. Sen voimalla tekstiä tuli joutuisammin. Kun se väsy, se huusi, että tän Helsingin mä jätän ja häipy Lappiin selvittään päätä. Valkama taas ei tullut ollenkaan toimeen Kärjen kanssa ollenkaan  ja veti jatkuvasti rauhoittavia. Aikamoista härdelliä se oli, jatkuvaa kiirettä. Outoa maalaispojalle, Markus myöntää.

Hittilevynsä jälkeen Markus teki vielä viisi singleä Finnlevylle, mutta toista jättipottia ei tullut. 1970-luvun puolessavälissä hän siirtyi Ruohosen veljesten Matin ja Tepon talliin.

Erilaisille kokoelmille Markus levytti vuosina 1976-1985 kolmisenkymmentä laulua ja pitkäsoitot Sydän Yhtyi Sydämeen( 1978) ja Sain Hyvän Tunteen (1985). Jälkimmäisestä musiikkitoimittaja Pentti Teräväinen kirjoitti Pohjolan Sanomissa: ” Matin ja Tepon tuottama levy on kiitettävän tyylikäs ja monipuolinen kokonaisuus, joka paranee kuuntelukertojen lisääntyessä. Sointi on sopivan moderni, nykyaikaisia soittimia on osattu käyttää niukasti ja maukkaasti. Vertailukohteena voi käyttää vaikkapa Juhamatin levyjä sillä erotuksella, että Markus ei laula yhtä mahtipontisesti kuin Suomen Julio. Kohderyhmä on molemmilla sama;romanttisen realismin kuluttajat ja tanssiparketin kiitäjät. Orastavaa ikivihreyttä veikataan valssille Vankina vapauden, jossa on tiettyä imua jo parilla kuuntelulla. ”

Viimeisimmän sooloalbuminsa jälkeen, pitkän tauon jälkeen,  levytysstudiossa hän on käynyt yhtyeiden Tulipunaruusut ja Sini-Rytmi kanssa, levyttänyt pari  valssia Tampereen lähellä sijaitseva Kuhmalahden kunnan tilauksesta ja vuosikymmen sitten näihin aikoihin hän levytti uudelleen Jos vielä oot vapaa-hittinsä.

MARKUKSEN YHTYEITÄ

1965 FINN POP FIVE: Markku Tranberg (vas.), Oula Calonius, Matti Fagerholm, Pekka Vierimaa ja Jukka Tissari

Ylitorniolaisten koulupoikien muodostama tanssimusiikkia soittava yhtye FINN POP FIVE ent. POP 64, kotipaikka Kauliranta, viettää kuluvan heinäkuun kiertueella Keski-Ruotsissa.                                                2. – 17.7. soittelevat pojat Östersundissa ja ympäristössä, taloilla ja huvipuistoissa. 18.7.on esiintyminen Lyckselessä ja kiertue päättyy 24.7. Malåträskissä, jonne saapuu Ruotsin TV:stä tunnettu Simon Brehm ohjelmanjohtajaksi ja kansanpuiston neljällä lavalla soittaa lisäksi seitsemän ruotsalaista orkesteria.                  Poikien kertoman mukaan vastaanotto on ollut kovasti mukava, ilmat tosin kylmät, mutta tunnelma sitä lämpimämpi. Ruotsalaisten orkestereiden taso on erittäin korkea ja maata kiertelevät kesäisin huippuyhtyeet kautta maailman. Ruotsissa kun tanssimusiikille annetaan aivan toinen arvo kuin Suomessa, ja ansiotasokin on aivan toista luokkaa.                                                   FINN POP FIVE, joka sai hyvän menestyksen juhannusaattona Aavasaksalla, soittaa seuraavassa kokoonpanossa: Matti Fagerholm, johtaja, sovittaja, joka soittaa lisäksi tenorisaksofonia ja klarinettiä, Jukka Tissari bassokitara ja trumpetti, Oula Calonius, piano, urut ja hanuri, Pekka Vierimaa soolokitara ja rummut ja ”hännänhuippuna” 15-vuotias laulajapoika Markku Tranberg, joka soittelee kitaraa ja bassoa tarvittaessa.                                Yhtyeen ohjelma käsittää paitsi ns. rautalankajuttuja, myös paljon hillitympää mm.joukon sovituksia suomalaisista kansanlauluista.        Poiken ikä on 15-20 vuoteen ja mottona: Nuorilta nuorille. (1965 Pohjolan Sanomat)

 

1969 INTRO Markus oli yhtyeen ensimmäinen solisti, mutta  pääsolistiksi nousi luonnollisesti piankin Tarja, johon Tuomo Ylitalo oli tutustunut ensi kerran Kemin Tähtijahti-karsinnassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1970 ESKO RUONALAN YHTYE: ER (vas.), Markus, Eero Repo, Texi Hannula (manageri), Toivo Hauru & Arto  Vuoti. Markuksen taustabändi  Polarviihteessä. Juuret olivat legendaarisessa popbändi Taugsissa, joten ulkomainen musakin oli hallussa.

 

1989 TULIPUNARUUSUT  Vuonna 1972 perustettu tanssiorkesteri, jonka suurin hitti on  Karjalan Marjaana, yksi  Toivo Kärjen viimeisistä suurmenestyksistä. Yhtyeessä on mukana enää yksi alkuperäisjäsen Kari Teräväinen. Markus lauloi Tulipunaruusuissa pari vuotta ja albumilla Kadotettu Nuoruus. Mukana olivat myös Martti Metsäketo, Jarmo Tinkala ja Juha Nyqvist

2007 SINI-RYTMI   Suurimman osan elämästään Markus on viettänyt Tampereella ja Pispalan Sällin johtaman Sini-Rytmin kanssa hän on tehnyt viimeiset keikkansa. Trio oli kasassa yli vuosikymmenen ja parhaat palat laulettiin tupla-ceedeelle.

  HUHTIKUU   2020      1. Markus: Vain kotka lentää aurinkoon (33%) 2. The Meänland: Katoavaista (31%) 3. Ramina:Siivet elämään (24%) 4. De Soto feat. Tepa Lukkarinen: Rocky road (8%) 5. Sofia Jannok feat. Eva Brun: 8 (cirkel) (4%)

Markuksen discografia (Veikko Tiitto): http://www.veikkotiitto.fi/markus.htm

Markus 60 vuotta (2010): http://vaylanpyorre.blogspot.com/2010/05/markus-60-vuotta-vaikka-markus-ei.html

Suosikkihittien tekijä Markus: Ryyppääminen kaduttaa (2014): https://www.iltalehti.fi/popstars/a/2014032418144414

Kommentti: Kun MIKAEL NIEMI soitti Nazarethin kanssa Pajalassa 1984

by Arto.

Kun Rosa Liksom kertoo Reitarista, melkein uskoo, että hän olisi tuntenut taidemaalarin tai kun Bengt Pohjanen kirjoittaa Faravidin kuninkaasta, melkein uskoo, että hänen juuret ovat Kassan kylässä, mistä kirjailijakin on kotoisin.

Tornionlaakso on täynnä hyviä tarinoita ja tarinankertojia, mutta paras on Mikael Niemi.  Muistan, kun  luin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjasta maagisiin mittoihin kasvavasta, melkein sormettomasta  kitaristi Gregeristä, ja uskoin, että hän on todellinen. Myöhemmin Niemen 50-vuotispäivillä kättelin sitten Bengt Granbergiä, joka oli hahmon malli ja petyin, sillä kaikki sormet olivat tallella.

Siitä on nyt 20 vuotta kun Mikael  Niemen maailmanmenestys  ilmestyi. Kun hän  pyöritti tuoretta teostaan  hyppysissään  ensi kertaa kotonaan Pajalassa, hän sadatteli sen rumia kansia. Hän ei uskonut, että sitä kukaan ostaa, mutta toisin kävi.

Nuoren miehen mieli oli tehnyt pitkään huipulle, mutta siihen asti hän oli ollut pelkkä runopoika, joka kulki kylän raittia tyhjä ryksäkki sölässä.

Musiikki oli Mikaelille toinen väylä, jota hän oli kokeillut, mutta kun hän näki Hurriganesin livenä Luulajassa 1970-luvulla, usko omiin bändivirityksiin koki kolauksen. Itsetuntoa nakersivat myös yleisön joukosta kuullut viritä kitara-huudot.

Musiikillisen täyttymyksen hän koki kuitenkin  vuonna 1984. Se oli Niemen kertoman mukaan suurinta, mitä hänelle tapahtui ennen Vittula-kirjan menestystä.

Eräänä päivänä Mikael saa kuulla, että maailman hardrockeliittiin kuuluva yhtye Nazareth on tulossa Pajalan markkinoille. Käsittämätöntä! Bändi jonka levyt hän on soittanut puhki ja jonka kitarariffit, bassokiemurat ja rummunlyönnit hän osaa ulkoa mennentullen. Kun kylässä ei ollut Limousinea, Mikael keksii pyytää isältään lainaksi uutta Mersua, jolla hän pääseekin kuskaamaan bändiä lentokentältä. Itse asiassa sitäkään ei ole, vaan soratie, jolle pienkone laskeutuu.  Matkalla soittajat kyselevät, löytyykö Pajalasta ravintolaa, jossa pitää hauskaa. Kun sellaistakaan ei löydy, Mikael päättää viedä yhtyeen saunomaan Tornionjoen rannalle. Kaikki menee hyvin kunnes paikalle eksyy paikallinen pontikankeittäjä ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Seuraavana päivänä, kun on konsertin aika, soittajilla on niin paha kankkunen, että järjestäjä Beng-Ola Kaupin johdolla järjestetään hätäkokous ja päätetään hoitaa miehet kuntoon vahvalla kahvilla ja suomalaisella piimällä. Nazarethin basistia ei kuitenkaan saada  soittokuntoon. Konsertin ajan hän seisoo kyllä lavalla, mutta esiripun takana soittaa Mikael Niemi, jonka basso on kytketty vahvistimeen.

Pajalan konsertti on suurmenestys ja yli 4000-päinen  markkinakansa on haltioissaan. Skottibändin isoin hitti  Love hurts saa edelleen suurimmat aploodit ja voittorahoilla Pajalan lentopallojoukkue saa talven vieraspelimatkat kustannettua. Kun Mikaelin soitto Nazarethin basistina paljastuu hän alkaa saada kyselyitä eri puolilta. Hän saa kuulla: ”Sinusta puhutaan hyvää Englannissa”, mutta pian hänen tähtihetki unohtuu. Seuraavana kesänä Tornionjoen toisella puolen, Finnkampen-henki on kuitenkin herätetty  ja Pelloon päätetään hommata vielä isompi mättöporukka Motörhead, mutta se onkin taas aivan toinen juttu.

Nazarethin visiitistä Pajalaan 6. heinäkuuta 1984 bestsellerkirjailija Niemi kertoo edelleen yleisötilaisuuksissaan. Hauska ja mukaansatempaava tarina, joka vie mukanaan.

Arto Junttila

Rovaniemeläisen JADEN uudelle sinkulle inspiraation antoi Intia

by Arto.

JADE

Rovaniemeläinen Jade julkaisi tänään uuden singlen Maailmanloppu. Se jatkaa sitä monikulttuurista matkaa, jonka Jaden debyyttisingle Piirrä kartta minuun aloitti. Ensisinglessä olivat läsnä Jaden juuret, Lapin mystiikkaa ja pohjoisten maisemien inspiroimia soundielementtejä. Maailmanloppu on puolestaan tarttuva ja moderni pop-kappale itämaisilla vaikutteilla maustettuna.

Paljon maailmaa kolunneella Jadella on löytöretkeilijän sielu ja hän ammentaa matkoistaan biiseihinsä.

– Tämän toisen singlen kanssa lähdetään Aasian suuntaan, ja tarkemmin sanottuna Intiaan, joka on mulle valtavan tärkeä maa. Halusin ehdottomasti ottaa joitain itämaisia soundielementtejä mun ekojen biisien joukkoon, Jade kertoo.

Maailmanloppu on tarina ihmisestä, joka on yksin raskaiden tunteidensa kanssa ja tuntee olevansa umpikujassa. Jade haluaa muistuttaa, että sieltä umpikujastakin on aina kuitenkin tie ulos.

-Tällä biisillä haluan sanoa sille, joka on just nyt maailmanloppunsa keskellä, että hän pääsee sieltä pois. Pitää vaan odottaa vähän, että sumu hälvenee.

Jade-taiteilijanimen takana on useille artisteille biisejä kirjoittanut Annika Tello. Hän säveltää ja sanoittaa yleensä itse Jaden kappaleet, mutta Maailmanloppu syntyi yhteistyössä Antti Kleemolan ja Sami Anttilan kanssa. Sävellys on lähtöisin Antin ja Samin kynästä ja teksti Annikan.

Syvien rivien suosikki EERO AVEN on poissa

by Arto.

Eero Aven R.I.P.

”Suru-uutinen!  -Elämäntoveri- taiteilija Eero Aven on lähtenyt viimeiselle keikalleen tänään aurinkoisena aamuna 7.4.2020. Paljon on kilometrejä takana ja isoin keikka tuli nyt. Laulut on laulettu maan päällä.

Viihdetaiteilija on lähtenyt taivaskanavalle jatkamaan laulun taikaa. Kaipaamaan jäivät todella rakastettua ihmistä omaiset. Toiveemme on, että annatte meidän surun ryynit ja murheen kyyneleet itkeä rauhassa ja jokainen teistä voi muistella häntä omalla tyylillään.”

Tämä Eero Avenin lähiomaisten viesti tavoitti meidät puoliltapäivin. Hän oli kuollessaan  78-vuotias.

Eero Kittilän markkinatansseissa 2006

”Eero oli vanhan liiton miehiä ja tinkimätön yleisönsä palvelija. Hän kärsi suunnattomasti tästä nykypäivän meiningistä, ja hän toi sen myös julki aina kun yhteyksiä pidettiin.” muistelee levy-yhtiö Poptorin Erkki Puumalainen fb-sivullaan.

Eero Avenia kutsuttiin Takametsien Elvikseksi, sillä hän esiintyi missä kansa liikkui. Lapissakin hän kolusi joka kylän kuppilat, päässään Raattaman kyläkauppiaan  Juho Auton 1980-luvun alussa lahjoittama lätsä.  Aikoinaan M. A. Numminen sanoi, että Tornionlaaksoon hänet tutustutti Paavo Kulju, mutta muuhun Lappiin Eero Aven.

Numminen myös buukkasi vuonna 1967 keikkailunsa aloittaneen Avenin  Love recordsille, jossa yritettiin vängällä vääntää hänestä rokki-idolia. Hän levytti Elvistä, Gary Glitteriä ja Alvin Stardustia, mutta perinteinen tanssi-ja iskelmämusiikki oli hänen juttunsa ja valssista Sirpaleet tuli Lovella hänen suurin menestyksensä.

Pikkukuppiloiden ja -tanssipaikkojen kiertäjän  Avenin  tuotanto on runsas, mutta epätasainen. Vaikkei hän olekaan hittilistoilla juhlinut, monet hänen lauluistaan ovat jääneet elämään. Lapistakin hän on tehnyt tunnetuksi muun muassa kittiläläisviulistin Leo Siirtolan Kylmän kukkia-kappaleen, Lauri Vitikan säveltämän Elämäntoverin, Naltioon-humpan  ja Topi Keräsen Kukka-Maarian.

Uutta musiikkia julkaiseva HENRIK NIVA juontaa Ruotsin TV:n ensimmäistä meänkielistä talkshowta

by Arto.

HENRIK NIVA

Henrik Niva on toimittaja Ruotsin radion Meänraatiosta, mutta myös koulutettu muusikko, joka opiskeli Australiassa viisitoista vuotta sitten itselleen Bachelor of Popular Music-arvon.

Hän  on kasvanut Jänkisjärven kylässä lähellä Övertorneåta. Rytiniemi on hänen alkuperäinen sukunimensä, mutta nykyään hän käyttää Niva-nimeä, joka on hänen Suomen puolelta Kaulirannalta lähtöisin olevan äidin tyttönimi.

Pajalan Meänraatiossa Henrik vetää viikottaista Gränslös-ohjelmaa ja toimii yleistoimittajana, mutta nyt hän on tehnyt uuden aluevaltauksen. Hän juontaa historian ensimmäistä meänkielistä Sveriges TV:n keskusteluohjelmaa Min röst: Minun ääni aiheina muun muassa ruutuaika, ilmastonmuutos, ystävyys ja pride Tornionlaaksossa.

-Tämä praatiohjelma tullee näkyhmään joka tiistai, 11 kertaa kesäkuuhun saakka. Oon tulossa vähän mysikkiä kans. Magnettes tullee ensi kerralla viehraaksi ja sitten myöhemmin The Meänland, Henrik paljastaa. (Ohjelma on nähtävissä myös netissä.)

Sinkut ja Lompolo Classic

Henrik sukkuloi meänkielen lisäksi englanniksi ja ruotsiksi. Jos töitä toimittajana riittää, oman musiikin puolellakin  tapahtuu koko ajan. Lauantaina ilmestyi hänen uusin singlensä Point of no return  ja kuukausi sitten tuli meänkielinen Tule sisään lämphöön, jotka ovat molemmat ennakkomaistiaisia hänen tulevalta pitkäsoitolta Lombolo Classic.

– Nämät kappalheet oon nauhotettu viime vuona Kierunassa Heart of Sound- styytiossa. Minun plaani oon nyt julkassa vielä kaksi sinkkua tämän jälkheen ennen itte albumia.

Henrik uskoo, että Point of no Return uppoaa hyvin tähän korona-aikaan. Hän kuvaa sitä jonkinlaiseksi paineidenpäästelylauluksi tyyliin ”nu lämnar vi den här skiten bakom oss”. Sen hän teki yhdessä multi-instrumentalisti Johan Drouggen (entinen Lundström)kanssa, kun taas Tule sisään lämphöön-kappaleessa kimppakaverina oli karesuvantolalaislähtöinen Willy Clay Bandin kitaristi Reine Tuoremaa.

– Keskustelu piethiin ruottinkielelä, mutta Reineltä mie sain  monia hauskoja lausheita meänkielelä, jokka passasi hyvin biisiin. Hän ossaa enemmän meänkieltä, ko itte uskoo, Niva tunnustaa.

Sofia ja Bon Iver

Henrik tekee koko ajan paljon yhteistyötä erilaisen muusikoiden kanssa. Päällimmäisenä tulee mieleen jazzyhtye Saajon kanssa levytetty Köyhä, jota hän pääsi revittelemään livenä jopa Norrbotten Big Bandin kanssa ja nyt re:Konstruktion-duetto Ruotsin tunnetuimman saamelaisartistin Sofia Jannokin uutuusalbumilla  Vacker dálvi.

– Sofian kanssa tavathiin kaks` vuotta sitten. Hän oli tekemässä levyä ja sen produsentti Björn Pettersson Thuuri pyysi stytioon. Biisiä tehessä jossain välissä kysyin Sofialta, onko hän kuullut amerikkalaisbändistä Bon Iver. Paljastui, että  hän kanssa oli tykästyny yhtyeen mysiikhiin. Mie olin just tehny käännöksen heän kappalheesta re:Stacks ja kun lauloin sen Sofialle, hän  ihastu ja sitten se pelathiin sisäle nimellä re:Konstruktion.

Rohki hauskaa oli myös, että tuo oli aikoihnaan ensimmäinen Bon Iver-biisi, jonka kuulin. Vanha bandikaverini Australiasta Ian Peres (x-Wolfmother) esitteli laulun mulle 10 vuotta sitten, kun vieraili Ruottissa ja Mataringissä, Henrik kertoo ja heittää vielä lopuksi:

-Tiesitkö muuten, että Bon Iver on suomeksi Kaunis Talvi ja sehän on myös Sofian albumin nimi, Vacker dálvi.

Huhtikuun LAPIN LISTA TOP 5! Kuuntele ja äänestä suosikkiasi!

by Arto.

LAPIN LISTA TOP 5  ja uudet ehdokkaat  huhtikuulle on valittu, joten käykääpä kuuntelemassa ja katselemassa videot. Tässä viisikosta lyhyesti.

The Meänland

Suosikkibändi The Meänland on  yhdistänyt voimansa Tornion ja Haaparannan kulttuuritoimistojen kanssa ja vie videoillaan meidät musiikilliselle sightseeingmatkalle rajakaupunkien muistomerkeille.  Poiminta Lapin Lista-äänestykseen  on kappale Katoavaista. 

Markus

Kuka muistaa vielä Markuksen Ylitornion Kaulinpäästä? Kiirastorstaina 9.4.  tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta, kun hän asteli studioon ja levytti Simon & Garfunkel-duon tunnetuksi tekemän El Condor Pasan suomeksi ja neljä kuukautta myöhemmin Vain kotka lentää aurinkoon oli Suomen listaykkönen. Se oli nykyään Tampereella asuvan, piakkoin 70 vuotta täyttävän Markuksen läpimurto ja suurin hitti.

Tepa Lukkarinen

Tepa Lukkarinen on kemiläiskalixlainen juurimusiikin, rockin ja bluesin veteraaneja, mutta Rocky Road-albumillaan hän laajentaa musiikillista kuvaansa, nimilaulua myöten.

Ramina

Lahjakas ja upeaääninen  Ramina (Vaara) on  yksi niistä ”rajan toisella puolen arkityössäkäyvistä”. Hän on kokeillut laulajana jäätä erityylisillä sinkuilla. Olisko nyt hänen aikansa? Uuden laulun Siivet elämään säveltäjä on Suora Lähetys-yhtyeestä tuttu Mertsi Lindgren ja gipsy-henkinen meininki tuntuu toimivan  laulajattarella paremmin kuin mikään muu.

Sofia Jannok

Jällivaarasta kotoisin oleva saamelaislaulaja Sofia Jannok on sanoittanut ruotsiksi Bon Iverin laulun 8 (cirkel). Saameakin on mukana. Laulu löytyy hänen uudelta levyltään  Vacker dálvi, jonka on tuottanut Björn Pettersson Thuuri, tuttu Willy Clay Bandista.

Hyviä ehdokkaita olisi ollut paljon enemmänkin, mutta lisää sitten toukokuussa. Huhtikuun Lapin Listalla  äänestysaika päättyy 26.4.

PAINA KUVAA JA KUUNTELE JA ÄÄNESTÄ  PAINAMALLA NIMIPALKKIA! KIITOS!

This poll has ended (since 28 days).
THE MEÄNLAND: Katoavaista
29.86%
MARKUS: Vain kotka lentää aurinkoon
31.25%
DE SOTO feat. Tepa Lukkarinen: Rocky road
8.33%
RAMINA: Siivet elämään
26.39%
SOFIA JANNOK feat. Eva Brun: 8 (cirkel)
4.17%

Kommentti: BILL WITHERS, Ain`t no sunshine-duunari on poissa

by Arto.

Viikko pari sitten tuli kuunneltua kaikki versiot, mitä netistä Bill Withersin Ain`t no sunshine-laulusta löysin. Tänään laulaja-lauluntekijän perhe ilmoitti, että 81- vuotias Bill oli nukkunut pois  Los Angelesissa. Hän kärsi sydänongelmista.

Sattuma on kummallinen juttu. Jokatapauksessa tutkimusmatkani Ain`t no sunshine-lauluun lähti aivan loistavasta, sielukkaasta Buddy Guyn ja Tracy Chapmanin duetosta, eikähän sen voittanutta löytynyt. Michael Jacksonin, Lenny Kravitzin, Temptationsin, Rashaan Roland Kirkin instrumentaali tai mikään muukaan versio ei säväyttänyt. Lähimmäksi pääsi Joe Cocker ehkä siksi, että minusta laulu vaatii myös naisäänen läsnäoloa ja toisekseen alkuperäistekstissä 26 kertaa peräkkäin toistettu I know-sanapari oli passelisti taustalla.

Laulu soi jatkuvasti päässäni ja eräällä lenkillä lauluun alkoi tulla itsestään suomenkielisiä sanoja. Kotiin päästyäni etsin suomenkielistä versiota ja löytyihän semmoinenkin. Sami Saari sen esitti ja videolla hän kertoo, että Sade-laulun on sanoittanut Aki Sirkesalo, mutta koskaan sitä ei ole levytetty: ”Sade piiskaa ikkunaan, taivas itkee murheet maan. Sielu hiljaa valittaa, kaikki säteet auringon, mennessään hän vienyt on.”

Bill Withers oli duunari, josta tuli tähti 33-vuotiaana. Hänellä oli seitsemän Top 10-hittiä, suurin Lean on me, mutta ensimmäinen niistä oli vuonna 1971 Ain´t no sunshine. Hän asensi vielä wc-pönttöjä  Boeing-lentokoneisiin, kun tuon kappaleen levytti, samoin kuin koko debyyttialbuminsa Just As I Am. Levykansiinkin Bill kuvattiin arkisesti työkamppeissa eväslaukku kädessä. Sussex recordsilla hänen tuottajana toimi Booker T. Jones, joka toi mukanaan studioon MGs-rytmiparin Duck Dunn ja Al Jackson. Kitaraa Ain`t no sunshine-kappaleessa soitti Stephen Stills.

Rolling Stone-lehden rocktoimittajan Dave Marshin mukaan Bill teki parhaat albuminsa Sussex recordsille: Just As I Am, Still Bill ja Live At Carnegie Hall . Kun hän siirtyi Columbialle, hän ei viihtynyt ja jo 1980-luvulla hän siirtyi syrjemmälle musiikkibisneksestä: ” I was workin’ around real people, man. You look through the entertainment business and what you see is a plastic nursery full of dolls pretending to be human beings,” hän totesi New York Timesille.

Julkisuuteen Bill palasi  yleensä  enää vain pokkaamaan palkintoja ja hän saikin ansionsa mukaan, muun muassa kolme Grammy-pystiä ja hänet valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2015.

Tähän päiväänkin Billin laulut ovat tulleet jäädäkseen. Ne soivat lukuisissa leffoissa ja nykysukupolven musiikintekijöille ne ovat  suosittuja sämpläyksen kohteita.