Archive for 2021

Kemin SATAMA OPEN AIR vei KEKSI-musiikkipalkinnon

by Arto.

Markku Köngäs EventWorksin toimistossa Tornion Kromilaaksossa

Kemin kesätapahtumien lippulaiva Satama Open Air sai tämänvuotisen KEKSI-musiikkipalkinnon. Toiseksi tuli rovaniemeläinen laulaja Jarkko Honkanen ja kolmanneksi Kaamosjazz-festivaali Saariselältä.

Satama Open Air-festivaali järjestettiin elokuussa nyt kymmenettä kertaa ja  se oli kolmatta kertaa loppuunmyyty eli keräsi 12 000 kuulijaa.

Alussa Satama Open Airiä  ”isännöi” Sonata Arctica. Tänä päivänä lavalla nähdään vuosittain Suomen radioiden soitetuimmat tähdet ja tuoreimmat nimet Vain elämää-tv-ohjelmasta.

-Ensi vuoden ohjelmakin on jo valmis. Yli kahdestakymmenestä  buukatusta artistista vain yksi on sama kuin tänä vuonna. Kuitenkin ennen kuin tehdään lopullinen päätös ensi kesän festivaalista  katsotaan, miten tämä korona kehittyy,  sanoo järjestäjä  Markku Köngäs EventWorksistä, joka firmansa kautta on hyvällä näköalapaikalla koko Suomen musiikkitapahtumiin, joiden lipunmyynti hänen mukaansa tällä hetkellä on surkeaa.

-Toki valopilkkujakin löytyy. Yksi niistä on oululainen Euroviisu-menestyjämme Blind Channel, jonka loppuunmyytyjä konsertteja on ollut ilo olla järjestämässä, mies kehaisee.

Satama Open Air 2021 (Kuvat: Rami Ranta)

KEKSI-musiikkipalkinnon voittajasta Kemin Satama Open Airistä  EventWorks on kehittänyt turvallisen ja luotettavan tapahtuman. Se ei petä ja asiakas tietää, mitä rahallaan saa. Samaan Köngäs joukkoineen pyrkii Torniossa paluun tehneellä Twin City-festivaalilla, jonka ysärihenkinen formula kaipaa hänestä vielä hiomista. Yksi kuitenkin tapahtumaperheestä putoaa pois.

-Ensi kesänä luovutaan Ilo Irti-keikoista. Ne olivat lähinnä ensiapua ihmisille, sallituissa rajoissa, korona-ajan ahdistukseen, Köngäs kertoo.

KEKSI-musiikkipalkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Sen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja päättää eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu tuomaristo.

Keksi 2021 Top 5

Satama Open Air (Kemi)
Jarkko Honkanen (Rovaniemi)
Kaamosjazz (Saariselkä)
Rajahurrit (Haaparanta)
Teemu Ylinikka (Kemi)

Kaikki KEKSI-palkitut: http://www.vaylanpyorre.com/keksi-musiikkipalkinto/

Levyarvio: ORRE & KOSKENNIEMI-kaksikon elämänmakuisia lauluja Tornionlaaksosta

by Arto.

ORRE & KOSKENNIEMI: Aaronpäästä Amerikkaan – Jokivarren Tarinoita

 

Monista torniolaisbändeistä tutut soittajat Juha Orre ja Yrjö Koskenniemi yllättävät yhteisellä levyllä alaotsikon Jokivarren Tarinoita alla.

Juha on syntyisin Tornion Aaronpäästä ja Yrjö Kolarin Sieppijärveltä ja kun molemmat ovat luontoihmisiä ja suuria Mark Knopfler-faneja, nuotiolauluja syntyy helposti.

Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää rentoa ja humoristista menoa; countrya, rockia ja bluesia. Se on hieno päänavaus Väylän tällä rannalla, sillä  Ruotsin Tornionlaaksossa roots-levyjen julkaisu on paljon vilkkaampaa. Siellä puhutaan jopa omasta haaraumasta, nordicanasta.

Vaikka miehet tekevät biisejä paljon yhdessä, Yrjö on selvästi blues- ja rockmies, joka vetelee myös komeasti sähkökitarallaan. Tornionjoki saa oman komean rautalankainstrumentaalinsa ja Tornio City on keskiössä laulussa Niin se vain on, mutta aivan vallattomia, ovat murteella, ”Turtolan ranskaksi”, esitetyt Pelhoon mylhyyn ja Jokivarren blues, joista tulee kerralla hyvälle päälle.

Juha on  countrymies, jo ääneltään. Hän kertoo kasvutarinoita, pojasta mieheksi. Hän pohdiskelee, valaa uskoa, kehoittaa uskomaan haaveisiin, mitä teet tai minne meet. Äijän laulu ja Kylä teräksen tekevät myös käyntiä rajan yli.

Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää paljon nähtyä ja koettua Orre & Koskenniemi-kaksikon omasta elämästä. Vaikkakin tarinoita, ne on helppo ottaa tosissaan ja ankkuroida Tornionlaaksoon.

Kun  Kummisedän mandoliinikin alkaa kuulostaa yhtä hyvältä kuin Huomenta Suomi, kaikki on kohillaan. Ei seisova vesi Väylässä pysy, sanoo tuttu sananlasku (hiukan mukailtuna) eli monipuolistumista täkäläinenkin musiikki kaipaa ja nämä herrat tuovat mukanaan omat mausteensa, särkevät sopivasti kaavaa.

Orre & Koskenniemi pähkinänkuoressa:

Juha ja Yrjö tapasivat  arkityön merkeissä vuonna 1995 ja tätä nykyä he toimivat samassa paikassa Lapin ammattikorkeakoulussa IT-opettajina.

– Yhdessä soittaminen taas alkoi 2004, kun rautalankabändi KGB tarvi tuuraajaa. Pyydettiin Juhaa basistiksi ja hän jäi pysyvästi. Pian  huomattiin sitten, että musiikillisesti pidettiin samoista asioista ja  alettiin pitää enemmän yhteyttä, Yrjö muistelee.

KGB on edellenkin toiminnassa ja ainoa bändi, jossa he molemmat soittavat. Harvakseltaan Juha keikkailee myös yhtyeissä Reilut Reiskat ja Blueshuffle ja Yrjö Ratz’n Rollin kanssa.

Yksi KGB-yhtyeen huippuhetkistä on ollut esiintyminen Nelonen-tv:n Neljät häät-ohjelmassa, mutta yhteistä Aaronpäästä Amerikkaan-levyä molemmat pitävät huippuhetkenä ja suuressa arvossa.

– Seuraava haave meillä on päästä Amerikkaan… Ehkä joskus, kuka tietää, käydä Memphisissä ja vierailla Sun-studiolla, Yrjö visioi.

Molempien soittohommat alkoivat 1970-luvun jälkipuoliskolla. Juhan ensimmäinen yhtye oli Vanhat Tennarit, sitten tuli Dust, joka pääsi kokoelma-LP:lle Lappi rock I (1986). Tanssimusiikin puolelta hän keikkaili yhtyeissä Humu-Pekka & Tahtiset, Alaska, Siesta, Yövieras ja Danakil.

Yrjön ensimmäinen bändiviritelmä Sieppijärvellä oli Sacrifice, jota ”manageroi” Johannalle levyttänyt Jaakko Kangosjärvi. Hän yritti saada yhtyeelle  levytyssopimusta. Uuden aallon Tabu oli Yrjön seuraava yhtye, jonka jälkeen maailma kutsui  ja bändit tulivat kuvioihin taas 2000-luvun alun Torniossa.

Facebook: https://www.facebook.com/AaronpaastaAmerikkaan

Vuoden 2021 KEKSI-ehdokkaina muun muassa Jarkko Honkanen, Satama Open Air, Tapani Ollonen, Kaamosjazz ja Revontulet-kuoro…

by Arto.

K E K S I- musiikkipalkinto jaetaan   jo kahdeksannen kerran ja voittaja julkistetaan tämän vuoden loppuun mennessä! Tänä vuonna ehdokkaita on kaikkiaan 12 ja musiikkikirjo  laaja.

Rovaniemeltä ehdolla on laulaja Jarkko Honkanen, joka tuoreella Sydän-albumillaan on kääntänyt uuden lehden urallaan ja sanoittanut kaikki laulunsa itse ja aisaparikseen säveltäjäksi hän on saanut  Esa Elorannan ja taustalle muitakin nimimiehiä. Heidän yhteistyön hedelmänä on julkaistu myös mainio lappilaistarina  Balladi kadonneelle, jonka lauloivat Pate Mustajärvi ja Nina Tapio. Toinen Lapin pääkaupungin Keksi-ehdokas on The Bilebändi, taitava coveryhtye ja väsymätön lappilainen viihdyttäjä,  yksityisjuhlista ravintoloihin ja erilaisiin tapahtumiin.

Meri-Lapin ykkösfestivaali Satama Open Air Kemistä on vakiinnuttanut asemansa. Se on Markku Köngäksen Eventworksin kruununjalokivi, jonka menestys on synnyttänyt ympärilleen tapahtumaperheen, viimeisimpänä torniolaisen Twin City-festivaalin paluun.

Meri-Lapista löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta. Paljon aikaansaava on pitkään jo omaa musiikkia tehnyt persoonallinen laulaja-lauluntekijä Teemu Ylinikka, joka muistetaan myös muun muassa rokkibändeistä Slap Betty! ja Roisto. Pitkä soittotaival on myös takana torniolaisella Tapani Ollosella. Yli kaksikymmentä vuotta hän on  kulkenut roots-musiikin kivikkoista tietä ja pyörittänyt omaa Free Ride-bändiään  ja sille biisejä tehnyt. Viimeisin tymäkkä rocksinkku on nimeltään Damage done. Keikoilla häntä on kuultu myös Duo Medicine Menin kanssa ja kitaristina useammallakin torniolaisella levyjulkaisulla.

Tänä vuonna Väylän Pyörre onnistelee ja muistaa myös nimeämisellä pyöreitä vuosia juhlineita. Muoniossa 70-vuotta täytti taidemaalari Veli Koljonen, josta olisi voinut tulla myös menestyvä muusikko, mutta tunnetaan pohjoisessa parhaiten isänsä Villen  laulujen esittäjänä. Maailman pimeimmällä festivaalilla Saariselän Kaamosjazzilla on tullut 40 vuotta täyteen ja 60-vuotias Jukka Tarkiainen järjesti omat Jukka-festit Sodankylään. Oli taidetta, elokuvia,videoita…ja tietysti musiikkia, sillä mieshän on tunnettu ympäri Eurooppaa kiertäneistä yhtyeistä Jalla Jalla ja Desert Planet.

https://www.kaleva.fi/videot/veli-koljonen-soittaa-lapin-luonnosta/2511846

Nuorta nousevaa polvea  edustavat Keksi-ehdokkaissa Tina alias Tiina Nyyssönen Kemijärveltä, joka pääsi Voice of Finlandin finaaliin vuonna 2017, opiskelee musiikinopettajaksi  ja eka sinkku Pisarat on nyt ulkona. Linnuntiet (ft. Carita) taas on ruotsinsuomalaista iskelmäräppiä.  Sen esittäjä Rajahurrit tulee Haaparannalta.

Tällä kertaa ehdolla on kaksikin kuoroa,   Tarja Vanhalan johtama Melodonnat Torniosta ja Noemi Lehikoisen johtama  Naiskuoro Revontulet Pellosta.

Keksi-tunnustusen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja se  annetaan vuosittain pohjoisessa kevyen musiikin saralla ansioituneelle henkilölle, yhtyeelle  tai yhteisölle. Nimensä huomionosoitus on saanut runoseppä Antti Keksin mukaan, jonka syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 400 vuotta. Äskettäin hänen kunniakseen julkaistiin albumi Keksin Laulu.

Voittajan valinnan tekee eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu asiantuntijaraati:  Yrjö Koskenniemi  Torniosta, Irene Määttä  Pellosta, Hannele Kenttä Haaparannalta, Jukka Rajala Muoniosta, Risto Koskinen Kemistä, Sami Karvonen Ylitorniolta, VeePee Salmi Rovaniemeltä ja Sami Mikko Juhani Aikioniemi Kemijärveltä.

Tänä vuonna raatilaiset ovat saaneet ehdottaa äänestykseen myös kotikunnastaan 1-2 ehdokasta, joita eivät tietenkään itse saa äänestää.

KEKSI-MUSIIKKIPALKINTO-ehdokkaat vuodelle 2021:

Jarkko Honkanen (Rovaniemi)

The Bilebändi (Rovaniemi)

Teemu Ylinikka (Kemi)

Satama Open Air (Kemi)

Tapani Ollonen (Tornio)

Melodonnat (Tornio)

Tina (Kemijärvi)

Veli Koljonen (Muonio)

Jukka Tarkiainen (Sodankylä)

Kaamosjazz (Ivalo)

Naiskuoro Revontulet (Pello)

Rajahurrit (Haaparanta)

Levyarvio: Lapin blueskunkku SLIM BUTLER pärjää omillaan

by Arto.

Slim Butler alias Jarmo Puhakka (kuva: VeePee Salmi)

SLIM BUTLER:  Bone Deep (Slimcuts 1004)

Slim Butler alias Jarmo Puhakka naulaa uuden Bone Deep-levyn  tiukemmin nimiinsä kuin aiemmat albuminsa, Inner Blues (2012) , Bad Intention (2016) ja Big Freeze (2018).

Suurin ero Bone Deep-levyllä on se, että nyt Slim laulaa kaikki  kappaleet itse. Ei enää jenkkivahvistuksia, Andrew Blackiä, Sugar Ray Norciaa tai Tad Robinsonia, ja mihinkä hän heitä tarvitsisikaan, kun hän vakuuttaa ja klaaraa homman yksinkin. Kolmella ensimmäisellä  hänen ääntään kuultiin vain yhdessä Bad Intension-biisissä, vaikka keikoilla Slim kyllä laulaa.

Vuosikymmenessä Slim Butler on noussut Suomi-Bluesin eturiviin ja viimeisimmän  Big Freeze-pitkäsoiton  myötä  hän on saanut  laajenevassa määrin huomiota myös ulkomailla. Lisäksi  hän on päässyt  SlimCuts-bändeineen edustamaan Suomea niin Norjassa kuin USA:ssakin Blues Challenge-kisoissa, mikä on lisännyt median mielenkiintoa ja radiosoittoa maailmalla.

Bone Deep-albumilla Slim kunnioittaa perinteitä ja tarjoilee monipuolisen kattauksen itsetekemiä  lauluja, joissa soi musta rytmimusiikki; blues, soul ja funk, mutta sulavasti hänen musiikissaan yhdistyvät  myös rock ja country  americanaksi, sillä jenkkien singer-songwriter-traditiokin on Slimille tuttua ja rakasta.

Komeasti Bone Deep aloitetaan wauwau-meiningillä. Ain`t no excuse on  kumarrus sille suurimmalle, Jimi Hendrixille. Kitarat ilotulittavat revontulet tunturiin ja juhlat saadaan hienosti käyntiin. Kymmenen biisin joukossa ehdottomasti parasta antia on soulahtava  How deep is the water. Kertakaikkiaan hienoa laulua. Myöskään Slimin hidas bluesluenta Blues done left me ei jätä kylmäksi. Hän tarinoi uskottavasti. Varsinainen ylläri levyllä on kuitenkin  C`est la vie, jolla bandoneonia soittava Tatu Kantomaa vie ajatukset Argentiinan suuntaan, mutta tangosta ei ole kyse, vaan kevyesti keinahtelevasta lattarista, eikä silläkään Slim lyö kirvestä kiveen, vaan onnistuu.

Slim, Mikko & Harri

Bone Deepillä Slimin kädenpuristus on entistä lujempi. Albumi  on  parasta tähän asti, mitä mieheltä on kuultu. Lapin blueslähettiläs  on enemmän kuin valmis maailmalle ja mikä bändi hänellä onkaan SlimCutsissa! Hyvä boogie välittyy ja komppi kulkee levy levyltä, aina paremmin ja paremmin. Sen takaavat, yksi tamperelainen basisti Mikko Löytty, joka tunnetaan niin sooloartistina kuin muun muassa Q- Stonesta, Remu & Hurriganesista ja SF-Bluesista ja Slimin lisäksi kaksi entistä rovaniemeläistä; kitaristi Harri Raudaskoski, joka muistetaan muun muassa Jarkko Helin & Crawfish Kingsin, Veli-Matti Järvenpään Tex-Mex Bandin ja Raudaskoski Twinsin riveistä ja rumpali Jartsa Karvonen, jonka soittoa ovat kuulleet kaikki suomalaiset. Mies kun on noin 5000 äänilevyraidan konkari ja kokemusta löytyy rockista ja jazzista aina  kotimaisen populaarimusiikin suosituimpiin tähtiin.

Arto Junttila

 

Arto Tiesmaa sai Allan Lehto-stipendin säveltämästään KEKSIN LAULU-kansalliseepoksesta

by Arto.

Arto Tiesmaalle stipendin ojentaa Ove Pekkari

Teollisuusneuvos Allan Lehto (82) palkitsi säätiönsä kautta taas tornionlaaksolaisia. Pajalan Café Valvetissa järjestetyssä pienimuotoisessa tilaisuudessa lauantaina muistettiin stipendillä 12 henkilöä tai yhdistystä.

Musiikin puolelta palkittiin Arto Tiesmaa 20 000:lla kruunulla suururakastaan Antti Keksin vuoden 1677 Tornionväylän tulvarunon säveltämisestä ja sen levyttämisestä tornionlaaksolaisjuuristen muusikoiden kanssa. ”Dikten är en viktig del av den tornedalska kulturen och Tiesmaa uppmärksammas för sin  kulturgärning”, perusteluissa myös sanotaan.

Tilaisuudessa kuultiin Tiesmaan Keksin Laulu-levyltä, osat 8 ja 9, joissa häntä avusti Raj-Raj Bandistä tuttu hanuristi-saksofonisti Hans Notsten.

Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Allan Lehdon erikoistoiveena, Eldankajärven jää, Arto Tiesmaan isä-Erkin sanoittama ikivihreä. Siihen lauluvoimaa toi Harry Ylisaukko-oja, joka on viime aikoina keskittynyt Oiva Arvolan saagojen esittämiseen. Tukea Lehdon säätiöltä hän sai Pörrö-laulutapahtuman järjestämiseen. Eldankajärven jää-laulussa hanurissa kuultiin Tuomo Ylitaloa.

Allan Lehto on jakanut stipendejä hallitustensa kautta 32:n vuoden ajan. Tänä vuonna rahallista tukea jaettiin 190 000 kruunun edestä.

Tuen tarve on ollut tänä vuonna erityisen suurta johtuen pandemiasta, mutta aina hyviä ideoita Tornionlaaksossa on riittänyt. Stipendeillä  haluan edistää ja elvyttää kulttuuri- ja elinkeinoelämää ja toivon, että tukien saajat saavat siitä lisäpotkua ideoidensa kehittämiseen, sanoo Allan Lehto.

 Stipendeistä päättivät tänä  vuonna Allan Lehto, Sebastian Nyaiesh, Tommy Innala, Eivor Olofsson, Karl-Gösta Aasa, Evgeny Krakov ja Marita Mattsson Barsk.

ARTO TIESMAA tuo Tornionlaakson kansalliseepoksen, KEKSIN LAULUN, tähän päivään

by Arto.

Keksin Laulu on ensi kertaa kokonaan sävelletty, laulettu, soitettu ja levytetty!

KUUNTELE maistiainen: Keksin Laulu (Keksi`s song), part II: Hasse Alatalo 

Kun Euroopan pisin vapaana virtaava Tornionjoki purkaa jääpeitteensä, se on aina uutinen. Vuonna 1677 Väylä rymisteli kunnolla ja siitä oli syytä tiedottaa isommalla äänellä.

ARTO TIESMAA

Maailmanmuusikko Ale Möller Arton kanssa Mataringissä syyskuussa 2021

Silloin  asiasta ensimmäisenä uutisoi Antti Mikkelinpoika Keksi (1622-1705), joka  arvioi vahinkoja ja keräsi tietoa Väylän varresta,  jonka jälkeen hän kiersi talosta taloon laulamassa tuhoista ihmisille Kalevala-poljentoa käyttäen. Terävänä sanankäyttäjänä hän lisäsi sekaan myös hyppysellisen huumoria ja pistävää ironiaa.

Keksin Laulu viihtyi ihmisten huulilla vuosisatoja. Viimeiset merkit ovat 1970-luvulta. Keksin Laulu on aina kiehtonut myös taiteilijoita ja sitä on esitetty herkästi kanteleella tai akustisella kitaralla helistäen ja siitä ovat pätkiä laulaneet myös kuorot ja kansanmusiikkiyhtyeet, mutta pikkuhiljaa se on menettänyt alkuvoimansa. Aina se on ollut silti ihmisten mielissä, tunnetumpi kuin mikään Kalkkipapin runo.

Nyt ARTO TIESMAA (s. 1962) tuo Keksin Laulun  tähän päivään yhdessä parhaitten juuriltaan tornionlaaksolaisten laulajien ja soittajien kanssa.

Kaikki lähtee yhä Keksin runosta. Perintöä kunnioitetaan, mutta Tiesmaan musiikissa soi nykypäivä, niin rock, proge, heavy kuin folkkikin.

212-säkeinen Keksin Laulu Jäänlähdöstä Tornionväylässä Vuonna 1677 on nyt ensi kertaa kokonaan sävelletty, laulettu ja levytetty! Väylän veteen liukenemassa ollut eepos on saanut Arton ansiosta uuden elämän.

Suururakan tehnyt Tiesmaa on Antti Keksin tavoin elänyt elämänsä Tornionjoen molemmilla rannoilla, kasvanut Suomen Pellossa ja asustaa nykyään perheineen Övertorneålla. Omia lauluja hän on tehnyt aina ja useimmiten inspiraatio on tullut Väylältä. Häneltä on ilmestynyt puolenkymmentä  soolojulkaisua ja Vaeltajan voitto-levytys, johon hän kokosi pellolaiset muusikot levyttämään isänsä Erkin koko tuotannon, josta parhaiten tunnetaan laulut Eldankajärven jää ja Röhön ranta.

Keksin Laulun säveltämistä ja levyttämistä Arto Tiesmaalle ehdotti ensi kerran 2000-luvun alussa musiikkitoimittaja Arto Junttila. Silloin Tornionlaaksossa tapahtui. Meänkieli sai Ruotsissa vähemmistökielen aseman, mutta bensaa liekkeihin heitti Mikael Niemi, joka kirjoitti seudun maailmankartalle bestsellerillään  Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Junttila vaikuttui erityisesti Niemen jäänlähtökuvauksesta ja hänen mieleen nousi Keksin Laulu, josta hän oli tehnyt juttuja. Lamppu syttyi ja hän havahtui. Eihän iso jäänlähtö voi kuulostaa muulta kuin  juurevalta rock`n`rollilta, ei miltään kanteleen helistelyltä tai vienolta kuorolaululta. Kun Junttila pääsi vielä haastattelemaan kirjailijaa, Niemi paljasti yrittäneensä haastaa tekstillään Keksin. Kun toimittaja kuuli hänen kutsuvan vielä Keksin Laulua ensi kertaa Tornionlaakson kansalliseepokseksi, innostus kasvoi ja alkoi säveltäjän metsästys.

Tiesmaa oli heti ykkösvaihtoehto, mutta hän ei urakkaan suostunut, joten Junttila kyseli muitakin. Meni toistakymmentä vuotta, kunnes Arto oli valmis ja hän alkoi hyvässä tahdissa säveltää Keksin Laulua.

Tiesmaa kokosi ympärilleen luottomuusikkonsa ja Junttila poimi ehdolle tornionlaaksolaisia  tunnettuja artisteja ja muusikoita, joihin hän oli tutustunut lehtijuttuja tehdessä. Hänen kauaskantoinen haave oli myös, että Keksin Laulun jälkeenkin musiikillinen rajakäynti jatkuu muusikoiden kesken. Se jää nähtäväksi.

Kun sopivat äänet Keksin Lauluun löytyivät, äänitykset voitiin aloittaa. Vanhan Lapin kielen taitaja  Uuttu-Kalle saa kunnian Keksin Laulu-levyllä lausua  runon alku- ja loppusanat. Lauluosuuksiin  on saatu mukaan näyttävä katras artisteja, jotka muuntautuvat runonlaulajiksi. Suomen puolelta Tornionjokea levyllä laulavat Balkan-rytmeillään ja vanhalla iskelmällä Suomen hurmannut Jaakko Laitinen, tangokuningatar Mira Sunnari ja rokkibändi Zacharius Carls Groupin solisti Ossian Marttala. Ruotsin puolelta Arto Tiesmaan lisäksi hänen tyttärensä Wilma ja serkkunsa länsinaapurin kirkkaimpiin popartisteihin kuuluva Markus Krunegård  ja  Tornionlaakson kaikkien aikojen merkittävin kansanmuusikko, Norrlåtar-legenda Hasse Alatalo.

Uuden ajan runonlaulajat

”Poikkilauletulle” levylle on saatu  ikä- ja genrerajat ylittävä huippukaarti, jota täydentävät vielä vierailevat muusikot yhtyeistä Raj-Raj Band (Hans Notsten), Free Ride (Tapani Ollonen) ja Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä (Pentti Laitinen).

Lopullisen ääniasunsa  40-minuuttinen musiikkieepos sai tukholmalaisessa Studio Dubiousissa ja saatesanat levyn bookletille kirjoitti kirjailija Mikael Niemi, eikä häntä tarvinnut kahdesti pyytää. Kun hän sai kuulla ääninäytteen, häneltä tuli pikaisesti kommentti: ”Vilken fantastisk musik, hård och tung, den fastnar i huvudet.”

Bonuksena levyllä on vielä katkelma Ruotsin radiosta, Ragnar Lassinantin suomenkielisestä ohjelmasta vuodelta 1960, jossa tutkija Erik Wahlberg kertoo Antti Keksistä ja taustoittaa hänen lauluaan.

Levyn julkaisee torniolainen Väylän Pyörre Records, joka tunnetaan pohjoisessa myös jokavuotisesta KEKSI-musiikkipalkinnosta.

CD-levyä voi ostaa kätevimmin suoraan Artoilta 15€/150kr:n hintaan.

arto.junttila@pp.inet.fi/ 040 8394552 & arto.tiesmaa@gmail.com/ 040 552 4832

Myynnissä myös: Tornion Musiikki, Haparanda stadsbibliotek & HM Hermansons Handelshus (HAPARANDA), Ravintola Väylä & Meän Tornionlaakso-toimisto (YLITORNIO), K. Nybergs Radio TV (ÖVERTORNEÅ), Joppari (PELLO) &  Rovaniemen Musiikkikirjasto (ROVANIEMI)

MEDIATÄRPIT

Radiot

YLE KEMI: Risto Koskinen: Vuoden 1677 Tornionjoen suurtulvan runosta syntyi Keksin Laulu-levy: https://areena.yle.fi/audio/1-50901143?fbclid=IwAR2urwMu0MLHgDebmr0m8OfazupAQU24nl_ryn2gnoJyzeRpzzlviwz7Fio

YLE 1: SYDÄNJUURILLA: Amanda Kauranne: https://areena.yle.fi/audio/1-50873652

SR: MEÄNRAATIO:Lotta Teräs: https://sverigesradio.se/artikel/vanha-runo-heratetthaan-uuesthaan-henkhiin?fbclid=IwAR2WG0V032ZLURnRLo7jqnHmXkhKlxAsFXUTAtquO0TWoUiPgnW5ku7QdGo

SVERIGES RADIO FINSKA: Erik Regnström: Keksin laulu-runo jäänlähdöstä Tornionväylässä tuli rockalbumiksi – mukana myös Krunegård: https://sverigesradio.se/artikel/keksin-laulu-runo-jaanlahdosta-tornionvaylassa-tuli-rockalbum+ soinut kanavalla muuallakin silloin tällöin.

Sanomalehdet

LAPIN KANSA/ KALEVA: LUPPO: Risto Pyykkö: Musiikkia Mämmilästä

LAPIN KANSA: Marko Niemelä: Arvostelu: Tiesmaa päivitti Tornionlaakson kansalliseepoksen

MEÄN TORNIONLAAKSO: Kari Kaulanen: Keksin laulu-levy on kahden Arton kulttuuriteko

NORRBOTTENS KURIREN: Ulrika Vallgårda: Keksis kväde har nu blivit ett rockalbum

HAPARANDABLADET: Lasse Stenman: Recension: ” Älven sjunger och människorna lyssnar.”

Musiikkilehdet

LIRA: Maria-Kaisa Jurva: Tornedalens nationalepos i albumform: https://www.lira.se/skivrecension/keksin-laulu/

HIFI & MUSIK: Bengt Eriksson: Erikssons CD-växlare-med mest svenskt och folkmusikaliskt ( mm. perustamassa Schlager-lehteä)

KANSANMUSIIKKI: Senni Heiskanen: Arvostelu:  (3/2021)

LINKKEJÄ

Arto Tiesmaa-podcast (PopuLappi)

Keksin Laulu Jäänlähdöstä Tornionväylässä Vuonna 1677

Antti  Keksi  Wikipediassa

BATTAGLIA NOBILITY-yhtyeelle Tornion kulttuuripalkinto

by Arto.

Battaglia Nobility 1971: Reijo Heikkala (vas.), Esa Joensuu, Jake Voutilainen, Hannu Turunen & Raimo Ahokas

Tornion kaupunki on myöntänyt Tornion kulttuuripalkinnon  Battaglia Nobilityn  soittajille: Jake Voutilainen, Raimo Ahokas, Esa Joensuu, Hannu Turunen ja Reijo Heikkala.

Nuorten miesten yhtye oli se peruskivi, jolle rakentui 1970-luvulla Battaglia-yhtyeen pitkä historia, jonka aikana siinä riitti soittajia  Haaparannan ja Kemin lisäksi  aina Oulua, Kalixia ja Aavasaksaa myöten.

Kunnia heille joille se kuuluu! Kun Battaglia Nobility voitti Popyhtyeiden SM-kisat 13. 12. 1971, se oli lappilaisen nuorisomusiikin virstanpylväs. Sitä ennenkin  400-vuotiaassa Torniossa oli osoitettu raivaajahenkeä ja tehty  ”tunturintakaisia” urotekoja. Tonics oli päässyt levyttämään 1968 Hei Herra Hetkinen-singlen ja Falcons esiintyi 1965 television Me Nuoret-ohjelmassa. Siihen maailman aikaan nuo tapahtumat eivät olleet mitään arkipäivää.

Helsingin Kulttuuritalon finaalissa Battaglia Nobility esitti  omat kappaleensa Fireghost, Down the road ja Thank the Lord. Toiseksi kisassa tuli Riki Sorsan Zoo-yhtye ja kolmanneksi myöhemmin Topi Sorsakoskena tunnetun Kalle Kiwes Blues Band.  ja torniolaisten esityksestä yksi tuomareista, musiikkitoimittaja Tommi Liuhala kirjoitti Ilta-Sanomissa: ”Battaglia Nobility tenhosi nopeasti erinomaisen melodisilla sävellyksillään ja kilpailun ylivoimaisesti parhaalla laulupanoksellaan. Äänten kuljetuksissa yhtyeen kolme laulajaa olivat suorastaan pieniä virtuooseja.”

SM-keikalla rummuissa oli, jo edesmennyt  Olli Tikkala, mutta pisimpään BN-pallilla istui Reijo Heikkala. Voiton jälkeen paria vuotta myöhemmin Battaglia Nobility  kasvoi 7-miehiseksi ja nimi lyheni Battagliaksi, kun mukaan otettiin kemiläinen Pekka Saari ja haaparantalaiset Roland Berg ja Sture Holmberg .

Helmikuussa 1974 Helsingin Finnvoxin studiolla äänitettiin Battaglian ensimmäinen single Kuminen nainen/Itikoita pakoon ja juhannuksen jälkeen taltioitiin myös Lapin ensimmäinen popalbumi Rokkisavotta (RCA), jonka ilmestymistä juhlittiin syksyllä loppuunmyydyllä yhteiskiertueella Hullujussin ja Expressin kanssa.

Vuoden 1974 kuluessa yhtye laskettiin jo, etelän musiikkilehtiä lainaten, kuuluvaksi sen hetken pintabändeihin. Suosiosta kertonee jotain, että yleisön äänestämissä Suosikin Tanssipaikkojen Top Tenissä yhtye oli elokuussa sijalla 8 ja Intro-lehden Pörssissä syyskuussa sijalla 10.

1975 Battaglia alkoi rakoilla ja torniolaiset Jake, Raimo ja Reijo lähtivät yhtyeestä. Vain Hannu sinnitteli mukana vielä vuoden verran.

Kolmikko perusti aluksi yhtyeen Hi-Lights, jonka nimen alla esiintyivät vain hetken, kunnes syntyi Alfa, joka pääsi levyttämään myöhemmin sen hetken kuumimmalle levymerkille Poko Recordsille, jonka ykkösnimiä olivat Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers.

Single Hey, hey, hey/ Beautiful Delilah vuonna 1978 oli juurevaa perusrokkausta parhaimmillaan, ja albumiakin suunniteltiin, mutta yhtyeen johtohahmo Jake Voutilainen löi pillit pussiin. Hän möi sähkökitaransa, muutti Amerikkaan ja omistautui klassiselle musiikille. Yksi lopetuksen syy oli punkmusiikin nousu, joka hänestä suosi liikaa energiaa soittotaidon kustannuksella.

Jaken  yksi viimeisistä keikoista oli 1979 Tornion kevyen musiikin katselmuksessa, jonka Alfa odotetuksi voitti ja viimeiseksi kisassa jäi, eka kertaa päätään nostanut Terveet Kädet.

Kun Jake Voutilainen sitten palasi rapakon takaa, vanha rakkaus roots-musiikkiin roihahti jälleen ja  hän julkaisi bluesalbumin Determination, opetti Pop Jazz Konservatorio Lappiassa ja palasi Battagliankin nokkamieheksi vielä 2000-luvun alussa, tehden albumin ja kaksi singleä.

Muusikon ammattia Voutilaisen ohella pisimpään BN-miehistöstä on harjoittanut rumpali Reijo Heikkala, joka soitti myös Tonicsissa, kun muut ovat musisoineet lähinnä muun työn ohessa.

Muut  vuoden 2021 Tornion kultturipalkinnon saaneet ovat elokuvakäsikirjoittaja Karolina Lindgren ja Antti ja Tuija Kohosen Galleria Tila. 

Väylän Pyörre Musiikkiuutiset lämpimästi onnittelee Battaglia Nobilityn soittajia  ja monen muun  lailla jää innolla odottamaan yhtyeen ”kotiinpaluuta” ja Tornionjoen rantalavakeikkaa 13. elokuuta!