Battaglia Nobility 1971: Reijo Heikkala (vas.), Esa Joensuu, Jake Voutilainen, Hannu Turunen & Raimo Ahokas
Tornion kaupunki on myöntänyt Tornion kulttuuripalkinnon Battaglia Nobilityn soittajille: Jake Voutilainen, Raimo Ahokas, Esa Joensuu, Hannu Turunen ja Reijo Heikkala.
Nuorten miesten yhtye oli se peruskivi, jolle rakentui 1970-luvulla Battaglia-yhtyeen pitkä historia, jonka aikana siinä riitti soittajia Haaparannan ja Kemin lisäksi aina Oulua, Kalixia ja Aavasaksaa myöten.
Kunnia heille joille se kuuluu! Kun Battaglia Nobility voitti Popyhtyeiden SM-kisat 13. 12. 1971, se oli lappilaisen nuorisomusiikin virstanpylväs. Sitä ennenkin 400-vuotiaassa Torniossa oli osoitettu raivaajahenkeä ja tehty ”tunturintakaisia” urotekoja. Tonics oli päässyt levyttämään 1968 Hei Herra Hetkinen-singlen ja Falcons esiintyi 1965 television Me Nuoret-ohjelmassa. Siihen maailman aikaan nuo tapahtumat eivät olleet mitään arkipäivää.
Helsingin Kulttuuritalon finaalissa Battaglia Nobility esitti omat kappaleensa Fireghost, Down the road ja Thank the Lord. Toiseksi kisassa tuli Riki Sorsan Zoo-yhtye ja kolmanneksi myöhemmin Topi Sorsakoskena tunnetun Kalle Kiwes Blues Band. ja torniolaisten esityksestä yksi tuomareista, musiikkitoimittaja Tommi Liuhala kirjoitti Ilta-Sanomissa: ”Battaglia Nobility tenhosi nopeasti erinomaisen melodisilla sävellyksillään ja kilpailun ylivoimaisesti parhaalla laulupanoksellaan. Äänten kuljetuksissa yhtyeen kolme laulajaa olivat suorastaan pieniä virtuooseja.”
SM-keikalla rummuissa oli, jo edesmennyt Olli Tikkala, mutta pisimpään BN-pallilla istui Reijo Heikkala. Voiton jälkeen paria vuotta myöhemmin Battaglia Nobility kasvoi 7-miehiseksi ja nimi lyheni Battagliaksi, kun mukaan otettiin kemiläinen Pekka Saari ja haaparantalaiset Roland Berg ja Sture Holmberg .
Helmikuussa 1974 Helsingin Finnvoxin studiolla äänitettiin Battaglian ensimmäinen single Kuminen nainen/Itikoita pakoon ja juhannuksen jälkeen taltioitiin myös Lapin ensimmäinen popalbumi Rokkisavotta (RCA), jonka ilmestymistä juhlittiin syksyllä loppuunmyydyllä yhteiskiertueella Hullujussin ja Expressin kanssa.
Vuoden 1974 kuluessa yhtye laskettiin jo, etelän musiikkilehtiä lainaten, kuuluvaksi sen hetken pintabändeihin. Suosiosta kertonee jotain, että yleisön äänestämissä Suosikin Tanssipaikkojen Top Tenissä yhtye oli elokuussa sijalla 8 ja Intro-lehden Pörssissä syyskuussa sijalla 10.
1975 Battaglia alkoi rakoilla ja torniolaiset Jake, Raimo ja Reijo lähtivät yhtyeestä. Vain Hannu sinnitteli mukana vielä vuoden verran.
Kolmikko perusti aluksi yhtyeen Hi-Lights, jonka nimen alla esiintyivät vain hetken, kunnes syntyi Alfa, joka pääsi levyttämään myöhemmin sen hetken kuumimmalle levymerkille Poko Recordsille, jonka ykkösnimiä olivat Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers.
Single Hey, hey, hey/ Beautiful Delilah vuonna 1978 oli juurevaa perusrokkausta parhaimmillaan, ja albumiakin suunniteltiin, mutta yhtyeen johtohahmo Jake Voutilainen löi pillit pussiin. Hän möi sähkökitaransa, muutti Amerikkaan ja omistautui klassiselle musiikille. Yksi lopetuksen syy oli punkmusiikin nousu, joka hänestä suosi liikaa energiaa soittotaidon kustannuksella.
Jaken yksi viimeisistä keikoista oli 1979 Tornion kevyen musiikin katselmuksessa, jonka Alfa odotetuksi voitti ja viimeiseksi kisassa jäi, eka kertaa päätään nostanut Terveet Kädet.
Kun Jake Voutilainen sitten palasi rapakon takaa, vanha rakkaus roots-musiikkiin roihahti jälleen ja hän julkaisi bluesalbumin Determination, opetti Pop Jazz Konservatorio Lappiassa ja palasi Battagliankin nokkamieheksi vielä 2000-luvun alussa, tehden albumin ja kaksi singleä.
Muusikon ammattia Voutilaisen ohella pisimpään BN-miehistöstä on harjoittanut rumpali Reijo Heikkala, joka soitti myös Tonicsissa, kun muut ovat musisoineet lähinnä muun työn ohessa.
Muut vuoden 2021 Tornion kultturipalkinnon saaneet ovat elokuvakäsikirjoittaja Karolina Lindgren ja Antti ja Tuija Kohosen Galleria Tila.
Väylän Pyörre Musiikkiuutiset lämpimästi onnittelee Battaglia Nobilityn soittajia ja monen muun lailla jää innolla odottamaan yhtyeen ”kotiinpaluuta” ja Tornionjoen rantalavakeikkaa 13. elokuuta!
Positiivisen mielen suurlähettiläät Virpi ja Katja Kätkä ovat eläneet myös koronan varjossa, mutta he päättivät laulaa hankaluudet suohon. Hengissä – kappale tulee kuin mittatilauksesta siirtämään Suomen koronan jälkeiseen aikaan.
-Sodastakin selvittiin!, täräyttää Poptori-levy-yhtiön pomo Erkki Puumalainen ja ja jatkaa: -Hengissä- julkaisu ajoitetaan koronaexitin ja viisujen alle muistutukseksi siitä, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ne kasvattavat parempia ihmisiä kuin myötämäet.
Erkki Puumalaisen ajatukset palaavat tasan 27 vuoden taakse, yhteiseen Euroviisu-reissuun tornionlaaksolaisten Kätkän sisarusten kanssa.
-Mieleen tulee paluulento Dublinista Helsinkiin. Koneessa oli enemmistö euroviisudelegaatiosta sydän täynnä pettymistä Bye Bye Babyn sijoittumiseen. Tytöt antoivat silti hymyssä suin haastatteluja ja pitivät lystiä yllä. Reitti oli selvä, nyt opiskellaan enemmän ja lauletaan vähemmän. Molemmista tuli kympin tyttöjä siinäkin, laulu-uran jäämättä silti varjoon.
Hengissä on Tauskin CatCatille mittatilauksena tekemä voimaannuttamislaulu, jonka tarkoitus on välittää voittajafiilis kaikelle kansalle.
-Tulevaisuus voidaan kohdata sillä tietoisuudella, että kaikki, jotka tätäkin lukevat ovat HENGISSÄ!, Puumalainen tiivistää.
Tornio tanssii ja soi kesällä, mutta se vaatii meiltä kaikilta ryhdistäytymistä. Kuuden hengen yleisörajoitukset jatkuvat 23. toukokuuta asti, mutta sen jälkeen Torniossa ja muuallakin lähialueilla koronan on oltava hallinnassa.
Promoottori Markku Köngäs katsoo tulevaan kesään luottavaisin mielin ja uskoo vakaasti, että 5. kesäkuuta hän tiimeineen avaa Tornion Ilo Irti-kesäterassin.
– Töitä on tehty helmikuun alusta alkaen, jolloin henkilökunta palasi takaisin valmistelemaan tapahtumakesää.
Tässä tilanteessa turvallinen tapahtumajärjestäminen on tietenkin kaikista tärkeintä, mutta koko meidän tuotantoporukka on hakenut oppia ja vinkkejä turvallisuuden parantamiseen myös muualta Suomesta, joten ajan hermolla ollaan, vakuuttaa Markku ja sanoo tyytyväisenä, ettei viime vuoden kesäterassiin yhdistetty yhtään tartunta- tai altistumistapausta. Aineen puiston keikat Torniossa tavoittivat tuolloin reilussa kuukaudessa 8 000 kävijää ja formaatti otetaan ensi kesänä käyttöön myös Kemissä.
Tornio400v-juhlia & Kalottjazzia
Tornion 400-vuotisjuhlien viettoa korona on varjostanut koko alkuvuoden, mutta siitä huolimatta tapahtumakordinaattori Merja Stenberg joukkoineen on pystynyt järjestämään kaupunkilaisille ohjelmaa kiitettävästi. On eletty aina tautitilanteen mukaan ja on ollut useampi varasuunnitelma.
Perinteisesti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna on vietetty Kalottjazz & Bluesia. Miten käy tänä vuonna, Merja?
-Normaaleja jazzeja ei ole tulossa, mutta suunnitelmissa on sellainen light-versio, jos vain päästään toteuttamaan. Toivossa eletään ja seuraillaan vielä toukokuun puoliväliin, että alkaako tauti taittua.
Festivaaleihin suurin luotto
Enempi loppukesään sijoittuvat Eventworksin järjestämät Tornion Twin City Festival (23.-24.7) ja Kemin Satama Open Air (6.-7.8) ovat jo varmemmalla pohjalla.
Tornion perinteinen Twin City Festival tekee paluun uudessa luotsauksessa. Markku Könkään mukaan Twinkkareille haetaan Satama Open Airistakin tuttua koko kansan festivaalitunnelmaa näyttävällä aluevalaisulla ja erilaisella artistikattauksella.
-Ohjelma on kaikkea sitä, mitä muun muassa Satama Open Airiin paljon toivotaan. Kemissä ohjelmiston kasvun rajat ovat tulleet vastaan, ja siitä syntyi idea Twinkkareiden tekemiselle.
Luotto kesän onnistumiseen turvallisesti on kova niin tekijöillä, kuin asiakkaillakin.
-Esimerkiksi Satama Open Airin ensi kesän lipuista on myyty jo 80%. Luottamusta osoittaa myös viime vuoden lippujen pieni palautusprosentti, mediamanageri Rami Ranta summaa.
Ensisoittonsa Mira SunnarinSade sai hiukan yli kuukausi sitten Suomen toiseksi suosituimmassa musiikkiohjelmassa Yle Radio Suomen Tarja Närhin Iskelmäradiossa.
Uskomaton kunnia, mutta se todisti myös, että levytys oli musiikillisesti onnistunut. Tähän mennessä radioiden ja netin kautta Sade-laulun on kuullut jo yli 150 000 ihmistä ja toivon mukaan vuosikymmenten myötä siitä tulee ikivihreä.
Aloin kirjoittaa 1970-luvun lopulla levyarvioita Lapin Kansaan, kun Blues Newsin ja Soundin suuresti ihailemani toimittaja Waldemar Wallenius totesi jossain haastiksessa, ettei hän osaa mitään soittaa, hän vain fiilistelee.
Nyt olen ”fiilistellyt” musiikkia julkisesti yli 50 vuotta ja hyvin pystyin ilmaisemaan Greatsounds-studion kultasormelle Kime Klemettiselle, millaisen version Bill Withersin Ain`t no sunshine-laulusta halusin. Sainpa levylle mukaan joitain pikkumausteitakin muun muassa Tanita Tikaram-puhallusta ja Sade Adu-rummutusta.
Aikamoinen matka tuli tehtyä ja oli ilo tehdä se tosiammattilaisten kanssa. Sade-laulussa kaikki meni nappiin ja Mira Sunnari oli täydellinen sen laulajaksi. Hän pani tunteet peliin ja teki Aki Sirkesalon less is more-tekstistä kokonaisen.
Kaikki alkoi hiukan yli vuosi sitten, jolloin tuli kuunneltua lähes kaikki versiot, mitä netistä Ain`t no sunshine-laulusta löysin. Tutkimusmatkani lauluun lähti aivan loistavasta, sielukkaasta Buddy Guyn ja Tracy Chapmanin duetosta, eikähän sen voittanutta löytynyt. Lähimmäksi pääsi Joe Cocker ehkä siksi, että minusta laulu vaatii myös naisäänen läsnäoloa.
Laulu soi jatkuvasti päässäni ja eräällä lenkillä lauluun alkoi tulla itsestään suomenkielisiä sanoja. Kotiin päästyäni etsin suomenkielistä versiota ja löytyihän semmoinenkin. Sami Saari esitti sen videopätkässä ja kertoi spiikissä, että Sade-laulun on sanoittanut Thaimaan tsunamissa edesmennyt Aki Sirkesalo, mutta koskaan sitä ei ole levytetty!!!
Lamppu syttyi! Tästä kaikki lähti! Tulta päin! Väylän Pyörre Recordsko Sade-tekstin levyttäisi ensimmäisenä? OTIN YHTEYTTÄ HETI SAMI SAAREEN! OLENKO MYÖHÄSSÄ? ONKO BIISI JO LEVYTETTY? ONKO SINULLA KOKO TEKSTI?
Sami oli heti hengessä mukana ja sanoi, että jos saat tekstille julkaisuluvan, erilaisia versioita varmaan tulee lisääkin ja oikeassa oli, sillä kyselyjä on tullut, miten lupa-asiat etenee. Samaan syssyyn kysyin, vielä Akin veljeltä luvan ja kannustusta sieltäkin, mutta kuka laulajaksi?
Minusta Sade sopi paremmin naisen tulkittavaksi. Täynnä sielua ja sinistä, lähempänä Bill Withersin alkuperäistä iltanuotiolaulua kuin Sami Saaren bluesrockia.
Sattuma puuttui peliin. Korona pani artistit miettimään kaikenlaisia uusia keinoja palvella kuulijoita. Mira Sunnari lupasi Facebookissa, laulaa videotervehdyksiä ja otin yhteyttä ja lähetin hänelle suomenkielisen sanoituksen. Homma ei kuitenkaan toteutunut ja meni muutama kuukausi ja kerroin, että teksti on Aki Sirkesalon ja kysyin suoraan, kiinnostaisiko levyttää kappale.
Hän innostui. Kun suostumus oli saatu Miralta, pyörät lähtivät pyörimään vauhdilla. Aki Sirkesalon perikunnan lisäksi levytysaikeelle antoi siunauksensa myös laulun tekijän Bill Withersin (1938-2020) leski Marcia, joka kehoitti jättämään anomuksen käännöstekstille.
Parin kuukauden päästä tuli Aki Sirkesalon tekstille levytyslupa. Kemiläisten studioässien lisäksi levylle halusin jonkun vierailijan. Silloin muistin Seittenkaaren kitarakunkun Jonas Isacssonin Evergreen-albumin. Vaikka hänet tunnetaan Roxetten riffikunkkuna, hänen soololevynsä musa on pehmeää progea, jossa on folk-sävyjä. Semmosta halusin ja sain. Olin häntä monesti jututtanut muun muassa ekaan Poppi-kirjaani ja yhtä hänen keikkaakin olin sumplimassa Haaparannan Pondeen. En kuitenkaan uskonut, että suostuu, mutta tuli heti innolla mukaan levylle.
Sade oli avaus Mira Sunnarin 20-vuotisjuhlavuoteen. Pohjoisessahan hänet tunnetaan, mutta etelän herättelyyn tarvitaan vielä vähän aikaa. Toivottavasti korona hellittää ja x-tangokuningattaren hyvä flow jatkuu. Uusien levytysten ja konserttien lisäksi normaaliaikaa odottaa myös hänen toinen näytelmä. Debyytin käsikirjoittajana hän teki vuonna 2015 musiikkinäytelmällä Kylmän Jäljet. Samana vuonna hän julkaisi myös omia lauluja sisältävän esikoisalbuminsa Lumo. Lämmin suositus, jos on jäänyt kuulematta!
Tornion kaupunki järjesti yhdessä Pop & Jazz Konservatorio Lappian kanssa sävellys- ja sanoituskilpailun, johon lähetettiin kaikkiaan 32 laulua, joista kuuntelija- ja amattilaisraati on valinnut nyt kolme mielestään parasta. Kappaleet ovat nimeltään Kaduilla Tornion, Kotikaupunkini ja Tornion tahto, joista yleisö voi äänestää Torniolle 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi oman laulun.
Äänestysaikaa on 2. toukokuuta asti ja äänestää voit TÄÄLLÄ !
Voittajakappale ja sen tekijä tullaan julkistamaan ja palkitsemaan 800€:lla Tornio-päivien digitaalisessa juhlalähetyksessä 12.5.
Kolme finaalilaulua allaolevilla videoilla esittää Elina Haapaniemi ja häntä säestää Tuomas Lampelan johtama Lappia-orkesteri.
Torniosta maailmalle lehahtanut viisikko Moses Hazy (2004-2011) , kerran rokkiläpyskä Rumban toimesta, Suomen parhaaksi livebändiksiksikin valittu, ympäri maailmaa Kiinat ja Kanadat kiertänyt menokone tekee paluun nyt trio-muodossa nimellä Roku Rousu & The I.O.N.S.
– Vanhat ystävykset, mutta uudet kujeet. Palattiin yhteen puolivahingossa. Musa alkoi tapahtua kuin itsestään, sinkoilla friikkirokkailusta folk-balladeihin ja power poppailusta psykedelian syvyyksiin, kuvaa yhtyeen syntyä laulava kitaristi Roku, jonka lisäksi mukana ovat basisti Mikko Siven ja rumpali & kosketinsoittaja Joo Karjalainen.
Kaikki sai alkunsa alkuvuodesta 2020, kun kymmenien bändien marinoima Roku vihdoin alkoi työstää soololevyään, mielikuvitusbändi mielessään. Pikkuhiljaa yksin yhdessä yrittämisen ja kompuroinnin jälkeen Rokulle homma realisoitui ja tarvittiin little help from my friends.
-Keitos muhi koronavuoden ja alkoi kiehua yli reunojen ja ensimmäiseksi näytteeksi valikoitui countryrock City Jesus. Se on pala meidän yhteistä menneisyyttä, joka yhtäaikaa sekä kumartaa, että pyllistää meidän tapaamis- ja minun synnyinkaupungin, tänä vuonna 400 vuotta täyttävän Tornion suuntaan, Roku Rousu paljastaa.
Ylivoimaisesti menestynein torniolaisbändi kautta aikain eli CMX otti omansa ja voitti Neljän Vuosisadan Torniolainen Musiikkiviihdyttäjä-äänestyksen.
Väylän Pyörre Musiikkiuutisten ja Tornion kaupungin masinoimassa kisassa kuuden viikon aikana annettiin yli tuhat ääntä ja CMX:n laariin niistä satoi tasaiseen tahtiin 144.
Vuonna 1985 rajakaupungissa perustettu yhtye on kasvanut yhdeksi Suomirockin suurista ja kolmekymmentä vuotta sen ytimen on muodostanut torniolaislähtöinen kolmikkoA. W. Yrjänä, Janne Halmkrona, ja Timo Rasio.
CMX on kulkenut pitkän matkan puolentoista minuutin punkralleista progehenkisiin teema-albumeihin. Omalla persoonallisella tavallaan, ketään kosiskelematta, se on saavuttanut vankan aseman sekä kriitikoiden että suuren yleisön keskuudessa. Kuusitoista kulta-ja kaksi platinalevyä eli kaikkiaan 400 000 myytyä albumia puhuvat puolestaan. CMX on valittu 13 kertaa Suomen suosituimmaksi bändiksi ja kerran rocklehti Rumban bändiäänestyksessä CMX selätti jopa Beatlesin ja Led Zeppelinin.
Toiseksi äänestyksessä tuli monipuolinen kulttuuri- ja mediapersoonaJari Vesa, jonka äkillinen poismeno viime marraskuussa järkytti kaikkia merilappilaisia. Sympaattinen kaakamolainen jätti suuren aukon Tornion arkeen ja juhlaan ja hän sai 95 ääntä.
Jari oli yksi niistä, jonka kotiseuturakkaus piti juurillaan, vaikka lahjoja olisi ollut laajempaankin suosioon. Toki osansa hänestä sai eteläkin, suosittujen radio-ohjelmien, Anonyymien kotikiusattujen ja Entisten nuorten sävellahjan juontojen kautta. Monessa hän oli mukana muun muassa Freezerissä hän soitti rokkia 40 vuotta, Idealsiteessä riehui reportteri Kärkkärinä, Elvis-osastossa Oula Mälkättäjänä ja paljossa muussa.
Kolmas oli 81:llä äänellä Tornion viimeisin listabändi Zacharius Carls Group. Yhtyeen ensimmäinen keikka oli 1996 legendaarisessa Kevarissa (Tornion Kevyen Musiikin Katselmus). Se voitti kisan, mutta rockväen tietoisuuteen yhtye, Ossian Marttala, Jussi Sivonen, Jaakko Niska ja Thomas Libanon, nousi vasta 2000-luvun puolella muutettuaan etelään ja tehtyään levytyssopimuksen Levy-yhtiön kanssa, johon kuuluivat myös Apulanta ja Tehosekoittimet.
Nimensä bändi nappasi tarinan mukaan saarnamies Zacharius Carlilta, joka koki kovan kohtalon ja päätyi lopulta Matkakoskeen liehiteltyään maajussien morsiamia. Kaikkiaan poppoolta on ilmestynyt kolme EP-levyä ja viisi hienoa albumia ja se on ehtinyt vierailla urallaan useampaankin otteeseen Suomen virallisella sinkku-, että albumilistalla, viimeksi marraskuussa 2009 laulullaan Aeroplane Blues, joka nousi parhaimmillaan sijalle 4. Yhtye on levyttänyt useita Tornioon liittyviä lauluja kuten muun muassa Big River, Little Berlin, Winter Freeze ja Guesthouse of the Dead.
Kaiken kaikkiaan Neljän Vuosisadan Torniolainen Musiikkiviihdyttäjä-äänestyksessä oli mukana yhtyeitä, soittajia, laulajia, kuoroja ja erilaisia musiikki-ihmisiä nelisenkymmentä. Apuna listaa kootessa käytettiin useampaakin Tornion musiikin tuntevaa ja äänestys tapahtui One Person/One Vote -periaatteella eli ylimääräiset äänet poistettiin. Alussa ihmisillä oli myös mahdollisuus viikon ajan ehdottaa listalta puuttuvia musiikki-ihmisiä ja ehdotuksia tulikin puolenkymmentä.
Äänestyksen voittajaa CMX-yhtyettä tullaan muistamaan jossain Tornio400-juhlavuoden tilaisuudessa palkinnolla, jossa näkyy vahvana kuvataiteilija Alapartasenkädenjälki, kova musiikkimies hänkin.
Arto Junttila
Ylivoimaisesti menestynein torniolaisbändi kautta aikain eli CMX otti omansa ja voitti Neljän Vuosisadan Torniolainen Musiikkiviihdyttäjä-äänestyksen.