Archive for 2022

ANTTI HAASE ja JULIUS RANTALA saivat Tornion kulttuuripalkinnot

by Arto.

Tornion perinteiset kulttuuripalkinnot tänä vuonna menevät kahdelle merkittävälle torniolaiselle kulttuurintekijälle, dokumentaristi Antti Haaselle ja multi-instrumentalisti Julius Rantalalle.

Antti Haase on Torniossa asuva Australiassa elokuva-alaa opiskellut dokumenttielokuvien ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka on saanut useita kansainvälisiä palkintoja dokumenttielokuvistaan.

Lapin taidepalkinnon Antti sai vuonna 2020. Haase on elokuvillaan tuonut esiin useita pohjoisia tarinoita, ilmiöitä ja henkilöitä. Haase on ohjannut Lappiin sijoittuvia dokumenttielokuvia, kuten Porouni (2001), Isien merkit (2007), Monsterimies (2014), Valontuojat (2017) ja viimeisimpänä Lapin kullan tarinan kertova Panimomestari (2021).

Panimomestari kertoo lähemmin myös Leo Andelinista, joka vuonna 1963 kehitti Suomen kansainvälisesti tunnetuimman elintarvikkeen – Lapin kulta –oluen. Elokuvassa käydään läpi Lapin Kullan alasajo vuonna 2010 sekä torniolaisen oluttarinan ”jatko-osakin” Tornion panimon osalta. Panimomestari-elokuva sai varsinaisen Tornion ensi-iltansa Tornion 400-vuotisjuhlavuonna 2021 ja elokuvan pääsi näkemään noin 600 torniolaista. Haase on työllään tuonut Torniota ja sen oluenpanemisen historiaa esille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Elokuvaa on esitetty lukuisilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ympäri maailman.

Säveltäjä, muusikko Julius Rantala  on valmistunut Pop & Jazz Konservatorio Lappiasta. Torniolaisen Rantalan taidot ja erityisosaaminen hurmasivat tuomarit ja tv-katselijat vuoden 2021 Talent Suomi –kilpailussa, jossa Rantala sijoittui toiseksi.

Lahjakas multi-instrumentalisti hallitsee ja yhdistelee hämmästyttävällä tavalla monia soittimia, joista erikoisimpana mainittakoon australialainen perinnesoitin didgeridoo, käsipannu ”handpan” sekä persialainen, kannelta muistuttava soitin santoor.

Rakkaus soittamiseen, melodioihin ja harmonioihin näkyy hänen valoisasta ja valloittavasta esiintymisestään. Rantala on päässyt myös valtakunnallisen Konserttikeskus ry:n listoille. Konserttikeskus on Suomen merkittävin koulu- ja päiväkotikonserttien järjestäjä, jonka tarkoituksena on tuoda korkeatasoista elävää musiikkia lasten ja nuorten kuultavaksi.

Väylän Pyörre lämpimästi onnittelee molempia!

ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE tekee uniikin albumikeikan Aawastockissa  

by Arto.

Absoluuttinen Nollapiste Aavasaksalla (2003).

Päivälleen 20 vuotta sitten julkaistiin kuudes Absoluuttisen Nollapisteen pitkäsoitto Nimi muutettu. Yhtye nimesi levyn tyylilajin jo tekovaiheessa iskelmäprogeksi.

Jotain samantapaista, perinteistä ja jylhää, kuuli levyltä tuoreeltaan Tommi Lantto: aloitteleva – eli innokas – promoottori Ylitorniolta. Hän halusi yhtyeen ehdottomasti samana kesänä järjestettävään ensimmäiseen Aawastock-festivaaliin.

– Vain harvat levyt yltävät maagisuuteen. Ne ovat ajattomia albumeja, joihin ei soimaan laitettua kosketa, ei hypitä kappaleelta toiselle, vaan istutaan ja aistitaan teos alusta loppuun viimeistä pellin kihaisua myöten. Nimi muutettu on tällainen, Lantto herkistyy.

Aavasaksan vaara tunnetaan Suomen eteläisimpänä pisteenä, jossa voidaan juhannuksena nähdä keskiyön aurinko.

– Aavasaksan laella soitettu keikka toteutti tietysti osaltaan sitä syksyn 1999 Olostunturin keikkareissulla keksittyä elokuvaideaa: soitamme tunturin päällä progea. Aavasaksalta puuttuivat tuulimyllyt, mutta vastapainoksi oli Annikki Kariniemen patsas, Apojen laulaja Liimatta muistelee.

 Koska sekä Aawastock että Nimi muutettu täyttävät 20 vuotta, yhtye on päättänyt esittää levyn kokonaisuudessaan lauantaina 9. heinäkuuta Aawastock 2022 -festivaalilla. Yhtyeen edellisestä esiintymisestä on tuolloin kulunut 5 vuotta ja 291 päivää.

– Emmie muuten ois lähteny tähän, mutta ko Lantto pyysi, Krutsin tiivistää tunnelmansa ja kiirehtii jatkamaan: – Onhan se kyllä pirun kova levy. Ja festarilla komiat puitteet.

– Nollapisteen albumikeikka on ainutlaatuista herkkua kaikille festivaalivieraille, mutta myös oiva tapa juhlia pyöreitä, ohjelmavastaava Lantto toteaa tyytyväisenä.

Aawastockissa esiintyvät Absoluuttisen Nollapisteen lisäksi muun muassa Litku Klemetti, Sepikka, Arppa, Joose Keskitalo & Mystic Revelation of Teppo Repo ja Stepa & Heimo ilman menneisyyttä.

Kaksipäiväisen festivaalin lopullinen ohjelma julkaistaan lähiaikoina. Aawastockia juhlitaan luonnonsuojelualueen keskellä Aavasaksan Kruununpuistossa.

Absoluuttinen Nollapiste:  Tommi Liimatta-laulu ja kitara, Tomi Krutsin- rummut, lyömäsoittimet ja taustalaulu, Aki Lääkkölä-kitara, kosketinsoittimet ja taustalaulu & Aake Otsala- basso ja laulu

www.aawastock.fi

TWINKKARIT tanssivat tähtien kanssa

by Arto.

Twin City Festival tulee taas ja  Tornio tanssii ja iskelmä, pop- & discomusa soi  22.-23. heinäkuuta  Aineen taidemuseon puistossa.Luvassa on mojova kattaus aurinkoista musaa Pandorasta Portion Boyseihin, Samuel Edelmannista Jukka Poikaan ja Souvareista Kake Randeliiniin.

Markku Könkään Eventmedia tarjoilee länsirajan parhaat bileet ja tulossa on huoleton ja hengästyttävä kesäviikonloppu, jossa viihteestä vastaavat kansan suosikit ja nousevat nimet.

Kaikkiaan Twin City-lavalle nousee 15 artistinimeä, joista perjantaina 22.7. esiintyvät Jukka Poika, Abreu, Jenni & Juho, Olli Halonen, Irina, Portion Boys, Pasi ja Anssi ja Basic Element (SWE) ja lauantaina 23.7.  Oku Luukkainen, Pandora (SWE), Movetron, Samuli Edelmann, Souvarit, Neon2, Viivi ja Kake Randelin.

twincityfestival.fi
facebook.com/twincityfestival
instagram.com/twincityfestival

KALOTTJAZZ & BLUESIIN tulossa mm. Club For Five, Linda Lampenius ja Erja Lyytinen

by Arto.

Club For Five

1.-2. heinäkuuta  TornioHaaparannassa pyritään järjestämään  taas korona-tauon jälkeen täysimittainen Kalottjazz & Blues-festivaali, yhteensä 18 konserttia molemmin puolin rajaa.

Yksi kesän  jazzien pääesiintyjistä on  a cappella-lauluyhtye Club For Five. jonka suurimmat lavabravuurit ovat Stingin Fragile ja Dire Straitsin Brothers In Arms. Lauluista yhtye tekee omansa. Ne ovat  todella vaikuttavia ja menevät tunteisiin, mutta mitä kuullaan heinäkuussa Tornion Jazz At Art Park-konsertissa, on vielä  salaisuus, sillä yhtye on kotonaan  maailmanhittien lisäksi myös niin jazzin, rockin kuin kansan ja klassisen musiikinkin parissa.

Klassisen musiikin huippunimet Laura Mikkola, Linda Lampenius  ja Jaani Helander konsertoivat Alatornion kirkossa. Trion tunnetuin jäsen on tietenkin viulisti Linda, jonka suuri julkisuus alkoi vuonna 1996 Jussi-gaalassa, jossa hän toimi John Storgårdsin johtaman Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konserttimestarina. Hän oli kiertänyt soittamassa ympäri maailman jo lapsena, mutta nyt media bongasi hänet ja maailma imaisi hänet täysin pyörteisiinä. Hänestä onkin tullut yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia maailmalla ja hänen vuonna 1999 Linda Brava-nimellä julkaistu soololevy on edelleen eniten myyty suomalaisen tekemä klassisen musiikin levy. Lisäksi viihteen puolella, Linda on tehnyt yhteistyötä ja näyttävää jälkeä monien kansainvälisten musiikkinimien kanssa esimerkkeinä vain  Ofra Haza ja  Sir Andrew Lloyd Webber. Värikäs on myös useiden merkittävien kilpailujen voittajan ja Eino Juhani Rautavaaran luottopianistin Laura Mikkolan historia samoin kuin Jaani Helanderin, joka soittaa selloa Helsingin kaupunginorkesterissa ja opettaa sen soittoa Sibelius-Akatemiassa, mutta mielellään vapaalla revittelee Cellomaniansa kanssa mm. heavyä ja  peli- ja elokuvamusiikkia.

Blues Nightin tähti on ilman muuta, hyvän tuulen tuoja, aina Tornioon tervetullut kitaristi-laulaja Erja Lyytinen. Maailmalla laajalti suosiota saavuttanut  Erja on rankattu korkealle useissa äänestyksissä. Lahjakkuus on huomattu ja muun muassa yksi alan arvostetuimpia kitaralehtiä Guitar Player  nosti hänet isosti esiin tulevaisuuden bluesnimenä  kesäkuun 2021 julkaisussa. Tornioon Erja saapuu täydellä bändillä; Miika Aukio,koskettimet, Tatu Back, basso & Iiro Laitinen,  rummut ja saadaan kuulla laaja kattaus vuosien varrelta sekä maistiaisia kesällä  ilmestyvältä rock- ja blues-painotteiselta albumilta.  

Toinen miellyttävä uutinen on, että vuosikymmenen tauon jälkeen 79-vuotias ruotsalainen blueslegenda Bill Öhrström palaa länsirajalle. Tällä kertaa pääosassa ovat hänen  Ogift-albuminsa laulut.  Bill ei ole vain bluesia ja aina hänen tarinointiaan on hauska kuunnella. On mistä ammentaa, sillä hän on näytellyt muun muassa  Hairissä yhdessä Donna Summerin kanssa, tuottanut artisteja Lollipopsista Lisa Ekdahliin ja pyörittänyt Tukholman  ykkösklubia, jossa oppi tuntemaan niin Frank Zappan  kuin Jimi Hendrixinkin. Jukka Tolosen bändissä hän soitti yhdeksän vuotta.

Muita  Kalottjazz & Bluesin  nimiä tuttujen paikallisten lisäksi ovat myös  Kasmir, italialainen kontrabasisti Ilaria Capalbo, aiemminkin vieraillut bluesyhtye Virginia & Skybenders, bepoppaava Case Kämäräinen, multi-instrumentalisti Julius Rantala ja lastenorkesteri Hulabaloo.

ANTTI MIKKELINPOIKA KEKSIN syntymästä 400 vuotta

by Arto.

Tornionjoen jäittenlähdön aikaan keväisin aika monen mieleen nousee Keksin laulu. Sehän kuvaa Väylän tuhoisan tulvan kulkua vuonna 1677.

Jo nyt Herra kesää tekee/ Luoja suuri suweapi/  Maria maata paljastaapi/ Tulwan tuopi tunturista/  Weden waaroista walottaapi/  Tornion jokeen johdattaapi.

Keksin laulun kirjoittaja oli Antti Mikkelinpoika Keksi (1622-1705), ensimmäinen nimeltä tunnettu suomenkielinen kansanrunoilija, jonka teksteistä on säilynyt jälkipolville myös herjaruno, joka kertoo vuosina 1636-1676 eläneestä Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Ulopolitaniuksesta.

 Aina ajankohtainen

 Vielä tänäänkin Keksin laulu inspiroi taiteilijoita.  Viimeksi sitä ovat esittäneet  Wimme Saari ja Hasse Alatalo. Viimemainittu kansanmuusikko on verrannut runon tekstiä nykyajan räppiin. Alatalo on kirjoittanut myös kirjan Nurmen Lintu- Ängens Fågel, johon keräsi 1970-luvulla lauluja Ruotsin Tornionlaaksosta. Hän muun muassa törmäsi aareavaaralaiseen Ellen Siikavaaraan, joka osasi  tulvalaulun ulkoa.

Hasse: ” Siikavaarat pitivät kestikievaria Aareavaarassa. Ellen ei ollut oppinut sitä koulussa tai lukenut kirjasta, vaan kuullut. Ehkä hänen äidiltään Ollan Mantalta tai joltain kulkumieheltä. Eli laulu oli kulkenut suusta suuhun.”

Pohjoisruotsalainen kansanmusiikkiyhtye J. P. Nyströms levytti osan Keksin laulua ruotsiksi  vuonna 1987 Vårvinter-levylleen. Viimeksi sen innoittamana on syntynyt  Mikael Niemen romaani Veden Viemäää (Fallvatten). Pajalalaiskirjailija  kutsuu Keksin runoa Tornionlaakson kansalliseepokseksi. Myös Niemen menestyskirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä löytyy huikea Keksin inspiroima kuvaus jäistä vapautuvasta joesta, joka soi kuin rock`n`roll.

Mikael: ” Kun kirjoitin kohtausta, tein sen ainakin sata kertaa ennen kuin hyväksyin. Tornionjokilaaksolaisen kirjailijan näytönpaikka on kirjoittaa jäittenlähdöstä.”

 Juuret molemmin puolin Väylää

 Syntyjään Antti Keksi on nykyiseltä Ylitornion Kaulinrannalta. Hänen isänsä oli Heikin Mikko. Avioiduttuaan 21-vuotiaana hän muutti ensin isännäksi Marjosaareen Keksin tilalle ja myöhemmin Tornionjoen toiselle puolen Torakankorvaan. Antti oli maanviljelijä ja sotilas, mutta eniten häntä kiehtoi runonlaulu. Hänellä oli kulkijan mieli ja sanomisen pakko. Hän kiersi talosta taloon laulujaan esittämässä ja hän oli suosittu kansan parissa.

Antin elämää paljon tutkineen professori Erik Wahlbergin mukaan Keksi oli myös  neljännesmies.

– Ylitornio oli aika iso pitäjä siihen aikaan ja se jaettiin neljään osaan ja jokaisella lohkolla oli oma neljännesmies ja Antti oli yksi heistä.

Erik kertoo, että Keksin aikaan vuolaita koskia oli vähemmän ja hän kulki pitkin Väylää veneellä ”viran puolesta” arvioimassa vahinkoja, joten tulvalaulun kuvauksen hän arvelee olevan senkin puolesta niin tarkkaa.

Suurina katovuosina 1600-luvun lopussa Antti  hankki lisäksi leipää perheelleen kiertämällä Norjan rantoja.

 Keksin laulu ja Acerbi

 Italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi kuuli Keksin tulvarunon vuonna 1799. Hän oli matkalla Nordkappiin ja pysähtyi juhannuksen alla pariksi päiväksi nykyisen Övertorneån pappilaan. Kirjassaan Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape hän kuvaa pysähdystään kaikinpuolin peräpohjalaisen vieraanvaraiseksi. Viivähdyksen kohokohta oli kiipeäminen Aavasaksan vuorelle, jonne Acerbi nousi maapallontutkija Maupertuisin jalanjälkiä. Keksin lauluun hänen huomionsa kiinnitti rovasti Svanberg ja näin runo kirjoitettiin ylös ensimmäistä kertaa.

Kaikkiaan Keksin lauluun sisältyy 212 säettä. Runossa Keksin kieli on terävää, kantaaottavaa ja elävää, jonka takia teksti on säilynyt sukupolvesta toiseen myös muistiperintönä. Antti myös moralisoi, viljelee huumoria ja käyttää pistävää ironiaa ylempiään kohtaan. Hän ei tunne alemmuutta, vaan pientä vahingoniloa rikkaita kohtaan, joita tulvan hävitys kohtasi.

Myös Acerbi oli ylpeä löydöstään.”Tämä runo on nyt ensimmäisen kerran kirjoitettu muistiin ja jollei sattuma olisi kuljettanut muuatta italialaista napapiirin taakse, olisivat runo ja runoilija aikaa myöten hautautuneet unohduksiin. Täten lappalainen runoilija saa kiittää maineestaan italialaista matkailijaa, mikä ei ehkä ole oudompaa kun jos joku italialainen runoilija joutuisi kuuluisuudestaan kiitollisuudenvelkaan lappalaiselle matkamiehelle.”

Tutkimusmatkansa jälkeen hän pyysi turkulaista Henrik Gabriel Porthania kääntämään Keksin tulvarunon latinan- ja ranskankielille. Hän kuitenkin kieltäytyi. Syyksi on arveltu Acerbin matkakirjan aiheuttaman sensaatiota Tukholmassa. Italialainen nimittäin julkisti kaikki lasin ääressä kuullut jutut. Uskaliaimmat niistä käsittelivät kuningashuonetta ja ruotsalaisten tapojen omituisuuksia.

Kalevalamitassa

1880-luvun alussa Keksin laulusta oli puolisen tusinaa kirjoitettua versiota. Vanhinta niistä säilytetään Acerbin arkistossa Mantovan Biblioteca Communalessa, Italiassa. Painetun asunsa se sai vuonna 1829, kun Oulun kirjapainon perustaja C.E.Barck painatti sen arkkiveisuksi. Arkkiveisut olivat aikansa sanomalehtiä. Niiden levikki oli suuri ja niitä myytiin siellä missä väki liikkui: Markkinoilla, kirkonmäillä, häissä, kinkereillä ja käräjillä.

Keksin laulua esitettiin Kalevalamitassa. Niinkuin muutkin runolaulut, se syntyi esitystilanteessa. Elävästä tilanteesta kertoo Acerbi: ”Kuulijain muodostaman piirin keskellä seisovat improvisaattori ja hänen kertaileva avustajansa. Jokaisen säkeen, jonka sepittäjä laulaa tai esittää, avustaja toistaa samalla nuotilla. Hän tarttuu säkeen viimeiseen tai viimeistä edelliseen sanaan. Lopettaa säkeen yhdessä sepittäjän kanssa ja toistaa sen sitten yksin.Näin sepittäjälle jää aikaa miettiä seuraavaa säettä. Taukojen aikana he virkistävät itseään oluella ja jaloviinalla ja jatkavat tätä tilapäisrunoiluaan useasti yöhön myöhään.”

 Antti Mikkelinpoika Keksi kuoli 83 vuoden iässä rutiköyhänä. Perintöä hän jätti 15 äyriä. Hänelle on pystytetty Övertorneån Korvan kylään muistokivi.

Lainaus Arto Junttilan kirjasta: Poppia Väylän pyörtheistä II (Väyläkirjat 2014)

Ps. Vuoden 2021 juhannuksena julkaistiin Keksin Laulu kokonaisuudessaan levyllä. Arto Tiesmaa teki sävellystyön ja tulvaruno sai uuden elämän. CD on kunnianosoitus paitsi Keksille, myös vapaana virtaavalle Tornionjoelle. Tämän päivän runonlaulajien lisäksi levyn viimeisellä raidalla ääneen pääsee myös Ragnar Lassinantin ohjelmassa tutkija Erik Wahlberg, joka kertoo tarkemmin Antista ja tulvarunosta!

 

Kirja-arvio: PENTTI TERÄVÄINEN, työtä Suomi-viihteen hyväksi

by Arto.

Pentti Teräväinen: AINA VIIHTEEN PUOLELLA – Musiikkihistoriaa viihteen ja musiikin ongelma- ja viihdekäyttäjille (Discopress)

Pena

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikko Alatalo sanoo Aina Viihteen Puolella-kirjassa ystävästään  median  monitoimimiehestä Pentti Teräväisestä: ” Pena on samanlainen elohopeakenkä kuin meikäläinen. Virtaa riittää- ja ideoita. Me varmaan kuolisimme ikävään Penan kanssa, jos meillä ei olisi koko ajan joku rauta tulessa. Me olemme hengenheimolaisia monella tavalla. Me tulimme pohjoisesta ja panimme tuulemaan omilla saroillamme Tampereella. Koko ajan meitä on puskenut työn eetos. Me olemme pohjoisen miehiä jatkuvalla savotalla. ”

Pena tuli Rovaniemeltä ja Mikko Kiimingistä ja ensi kertaa he tapasivat keväällä 1978 Tampereella  ja edelleen he tekevät yhteistyötä. Moni muistaa heidät muun muassa teeveen Hittimittarista, radion mainiosta musiikkisarjasta Audiomatka Amerikkaan ja viimeisimpänä heitä on kuultu yhdessä useassa kaupallisessa radiossa,  moniosaisessa Mikko 70v-ohjelmassa.

Ennen muuttoa Tampereelle opiskelemaan, Pena harjoitteli toimittajan työtä Lapin Kansassa. Musiikista hän kirjoitti pohjoisessa muun mussa Rockman-nimen alla ja myöhemmin Pohjolan Sanomiin Ramohvooniin. Armeijassa Sodankylässä  jääkäri Teräväinen pyöritti kasarmiradiota ja tuntumaa hän sai myös Lapin radiossa.

Itse tapasin Penan ensi kerran Rovaniemen ravintola Haarikassa, jossa hän toimi  dj:nä. Hän soitti parhaat menomusiikit ja vuonna 1977 Help-lehti rankkasi Penan Lapin ja Oulun läänin parhaaksi tiskijukaksi. Samaiseen lehteen ja taisi olla vielä samana vuonna tehtiin myös yhdessä Kuusrockista juttu.

Aina Viihteen Puolella-kirjassa Pena käy tarkoin läpi Discopress-yhtiön historiaa, jonka hän käynnisti vaimonsa Aijan kanssa Tampereella syksyllä 1980. Päivätyössä  Pena kävi mainostoimistossa, mutta siinä sivussa  teki myös DJ-keikkoja,  lehtijuttuja ja toimitti Diskosusi-lehteään ja pikkuhiljaa alkoi toteuttaa omaa unelmaansa.

Vuosikymmenten mittaan hän on  tuottanut tuhansia lehti- ja radiojuttuja sekä hittilistoja musiikin eri osa-alueilta, kaiken kruununa nykyään  monipuolista musiikkia soittava Radio Musa.

Pena tiivistää kirjassaan: ”Olemme aikuisten musiikkiradio, jolle musiikki on tärkeintä ja joka erottuu muista musiikillaan, ei juontajilla!”

Kuukauden Levy! Tätä Suomi Tanssii! Lavakauden Päättäjäiset! Yli miljoonan levyn jakelua ravintoloihin ja medioille! Musiikkia & Media-tapahtuman isä! Irwin-museon puuhamies! Tuossa on vain pien osa, joista idearikas Pena muistetaan.

Esko Rahkonen oli ensimmäinen iskelmäartisti, johon Pena tutustui -6-vuotiaana. Eskon siskon perhe asui samassa talossa Rovaniemellä kuin Teräväiset.  Sen jälkeen hän on haastatellut kaikki suomalaiset iskelmätähdet, monet useampaan kertaan.  Yli 300-sivuista kirjaa värittävätkin pienet muistot kohtaamisista heidän kanssaan. Iloiset ja surullisetkin. Erityisesti jää mieleen Rauli ”Badding” Somerjoen haastattelu Helsingin Kalliossa, jonka Pena teki postiluukun kautta. Krapulasta kärsinyt laulaja ei päästänyt toimittajaa sisään, mutta suostui tulemaan suostuttelujen jälkeen ulos valokuvaan, joka kertoo kaiken hänen olotilastaan.

Kaikkinensa Pena tarjoaa kirjassaan mielenkiintoisen syväsukelluksen suomalaisen populaarimusiikin historiaan. Hän vie kulissien taakse, raottaa usein raadollistakin musiikkibisnestä, muttei mässäile. Lainaukset Penan kantaaottavista kolumneista ovat myös arvokasta ajankuvaa.

Mikko Alatalon lisäksi myös Lasse Norres, Erkki Puumalainen, Markku Urhonen, Seppo Tammilehto ja Kari Helopaltio valottavat oivallisesti Discopressin yli neljä vuosikymmentä kestänyttä taivalta.

Aina Viihteen Puolella-kirjaa voi tilata osoitteesta:http://www.hitit.fi/index.php/tilaa-aina-viihteen-puolella-kirja/

TORNIO-päivillä jaetaan lauluja lahjaksi!

by Arto.

Toukokuussa  juhlittavien  Tornio-päivien kunniaksi kaupunki  ilahduttaa asukkaitaan musiikkilahjoilla!

Teeveen suosittu SuomiLove-ohjelma on inspiroinut   kulttuuritoimiston väkeä ja he ovat  tehneet konseptista oman versionsa.

Lauluesitys tuodaan suoraan henkilön tai yhteisön luokse ja musiikkiyllätyksistä vastaavat Julia & Jukka Lamminen, Jon Sebastian ja Saana Ylitepsa & Eemi Vanhala-duo.

Artistit tulevat esittämään lahjan saajalle yhden kappaleen sovittuun aikaan ja paikkaan Tornio-päivien aikana 7. – 15.5.

Musiikkilahjat annetaan hyvin perusteltuihin kohteisiin, henkilöille tai yhteisöille. Laulun saaja voi olla esimerkiksi yksinäinen vanhus, 50-vuotishääpäiväpari tai tärkeää työtä tekevä poppoo.

Tornion kaupungin laulutervehdyksiä on luonnollisesti rajallinen määrä ja lopullisen valinnan tekee Tornion kulttuuritoimi.

Lahjan ehdottajan musiikki tullaan toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan ja  toiveita  vastaanotetaan  23.3.-11.4. osoitteessa www.tornio.fi/kulttuurilahja