Antti Haase Austinissa Teksasissa yhteiskuvassa tunnetun elokuvanäyttelijän Chris Cooperin kanssa, joka myös palkittiin filmifestivaaleilla
Viime yönä rovaniemeläislähtöinen, nykyään Torniossa asuva Antti Haase pokkasi Austin filmifestivaalien pitkien dokumenttielokuvien kilpasarjan pääpalkinnon Monsterimies-elokuvallaan. Arvostettu tapahtuma tunnetaan ”käsikirjoittajien festivaalina”, joka valitsee esitettäväksi vuoden parhaita vahvaan tarinankerrontaan pohjautuvia elokuvia.
Monsterimies sai maailman ensi-iltansa Rovaniemellä vuosi sitten. Lapista käynnistyi elokuvan maailmanvalloitus, joka on kuluneen vuoden aikana yltänyt Amerikkaan saakka.
Elokuva oli kotimaisessa teatterilevityksessä syksyllä 2014 ja se on esitetty DocPoint, Rokumentti sekä Rakkautta ja Anarkiaa –festivaalien ohjelmistossa.
Kevään ja kesän aikana elokuva on kiertänyt elokuvafestivaaleilla muun muassa Norjassa, Virossa, Latviassa, Kolumbiassa, Etelä-Afrikassa, Kreikassa ja Tanskassa sekä esitetty TV-kanavilla Ruotsissa ja Puolassa.
Monsterimies-dokumenttielokuva on kertomus pojasta, joka halusi olla hirviö. Se on tarina Lordista ja bändin maailman luoneesta Tomi Putaansuusta. On kulunut viisi vuotta Suomen ensimmäisestä Euroviisuvoitosta, bändillä on satojen tuhansien eurojen velat, eikä keikkamyynti enää vedä. Monsterimies kertoo dramaattisin kääntein etenevän, koskettavan tosi tarinan uskosta unelmiin.
VÄYLÄN PYÖRRE onnittelee lämpimästi Antti Haasea menestyksestä!
PS. Monsterimies-dokkarista kirjoitin 2.10. 2014 Väylän Pyörteessä muun muassa: ” Istun Kemin Kinopirtissä. Odottelen Antti Haasen Monsterimiehen alkua. Olen elokuvan ainoa katselija.
Monsterimies-elokuva esittelee oivallisesti yhden puolen Mr Lordista. Perinteiset musiikkidokkarit ovat asia erikseen.
Mr Lordi alias Tomi Putaansuu on sympaattinen mies ja se välittyy hienosta elokuvasta. Vapaalla Mr Lordi on lupsakka piippua poltteleva ja Reinoissa tallusteleva lappilainen, mutta lavalla hän muuttuu aivan muuksi.
Kun Mr Lordi sadattelee ja kopisuttelee alas kapeita kierreportaita täysi varustus niskassaan ja repii maskia parrastaan, että kipeää tekee, miettii miksi suomalaiset ovat Lordinsa hylänneet.
Hän tekee hommaansa kuitenkin täydellä sydämellä. Mr Lordi maalaa tyylillään kuten Reidar Särestöniemi, mutta ehkä Lordi on liian epäsuomalainen.”