ARCHIE: Lumilinna ja Apocalyptica 1999

Lumilinna avataan tänään 18. kertaa. Viime vuosinahan sen ohjelma on suunnattu lähinnä lapsille ja lapsiperheille, mutta aikojen alussa satsattiin myös musiikkiin ja siellä järjestettiin hienoja konsertteja.

Yksi monella tapaa, ikimuistoinen oli Apocalyptican konsertti helmikuussa 1999.Tuolloin Lumilinnan konsertit kiinnostivat myös etelän medioita. Eksotiikka puri ja näin pääsin kirjoittamaan useammankin jutun Iltalehteen.

Apocalyptican konsertti ja Eicca Toppisen haastattelu oli yksi niistä. Kun se pääsi alkuunsa juttua piisasi, sillä Eicca osottautui todelliseksi Lapin ystäväksi, ja tein haastiksesta pitemmän jutun myös Lapin Kansaan.

Mutta jo pelkästään kuulla eka kertaa Apocalyptican musiikkia livenä,  raskasmetallia neljälle sellolle sovitettuna, oli elämys. Kipakka pakkanen ja miljöö toivat esitykseen lisädraamaa. Lämpöpuhaltimista ja pilkkihansikkaista huolimatta Perämeren puhuri kangisti soittajien sormia, pitkät ilmassa viuhuvat letit jäätyivät iholle, sellojen vire ei tahtonut pysyä ja yhdestä sellosta kielikin katkesi.

Kaikesta huolimatta Apocalyptica paahtoi täysillä ja yleisö oli tyytyväistä. Soittajien raskas hengitys punoi paksuna höyrynä ilmaan ja keikan jälkeen he olivat kuin onnistuneen kilpahiihtosuorituksen jälkeen.

 Helmikuun alussa olin ollut jutun teossa Saariselän Tunturibluesissa ja tein pitkän haastattelun Eero Raittisesta. -30-asteen pakkasessa  haastattelumankka oli kärsinyt kylmästä, ja kasetilla oli tallentunut pelkkää epämääräistä vonkunaa.

Sama meinasi toistua paria viikkoa myöhemmin Toppisen haastattelua tehdessä, mutta Eicca tekniikan miehenä sai mankan toimimaan.

Hän oli äärimmäisen innostunut Lumilinnan once in a lifetime-keikasta ja kertoi, että kun heitä pyydettiin, he olivat heti valmiita. Kesällähän he esiintyivät sitten ensi kertaa toisessa eksoottisessa paikassa Pyhätunturin Aittakurussa.

Sympaattinen Toppinen kertoi paljon viuluviikarivuosistaan, jolloin oli mukana Kittilän Särestöniemen kamarimusiikkikuvioissa. Reidaria hän ei ehtinyt tavata, mutta tutustui hänen veljeensä tuhannen tarinan mieheen Anttuun, jonka tykönä hän kävi aina saunomassa, kun oli pohjoisessa. Anttu kävi myös Eican tykönä Helsingissä.

Paljon Toppinen puhui myös kevään 1998 Suomen kiertueesta, joka oli kärsinyt yleisökadosta.Yhtye tajusi tuolloin, että heidän leipä on maailmalla ja niinhän se on tänäkin päivänä.  

Kemi kuitenkin palkitsi helmikuussa 1999 Apocalyptican ja Lumilinnassa  oli paikalla lähes tuhat kuulijaa.