HAPPY NEW TWICE – luvassa kaksin verroin uutta vuotta!

Tornion ja Haaparannan kaupungit toivottavat kaikki tervetulleeksi uuden vuoden juhlintaan rajalle Victoriantorille. Tänä vuonna Happy New Twice -uudenvuodenjuhlaan liittyviä oheistapahtumia on tarjolla rajan molemmin puolin enemmän kuin aikaisemmin. Lapset on otettu tänä vuonna erityisesti huomioon. Esimerkiksi Haaparannan Folkets Husilla näytetään ilmaiseksi uusi Frozen II -elokuva ruotsiksi dubattuna.

– Ilmaislippuja voi lunastaa Haaparannan kirjastolta ja TornioHaparanda-matkailuinfosta. Se, milloin liput ovat noudettavissa ilmoitetaan myöhemmin. Nopeimmat syövät hitaat, sanoo tapahtumasta vastaava tapahtumatuottaja Antti Smeds Eventworksistä.

– Taikuri Elias Kvist puolestaan esiintyy Lapparilla alkuillasta ja Duudson Activity -puistoon pääsee erityishintaan. Aikuisille taas järjestetään ohjelmaa baareissa ja ravintoloissa Hallituskadun varrella ennen päätapahtumaa, Smeds jatkaa.

Tapahtuma huipentuu perinteiseen tapaan rajalla, Victoriantorilla järjestettävässä uuden vuoden juhlassa, jossa uutta vuotta juhlistetaan tuttuun tapaan kaksi kertaa. Show koostuu musiikista, esityksistä ja ilotulituksista.  

– Puoliltaöin juhlitaan Suomen uutta vuotta, ja tuntia myöhemmin on Ruotsin uuden vuoden vuoro. Voidaan sanoa, että meiltä löytyy uutena vuotena kaksin verroin enemmän tarjontaa muihin kuntiin verrattuna, Smeds kehaisee.

Uuden vuoden musiikkitarjonnasta ja yleisön juhlatunnelmasta vastaa legendaarinen eurodance-ryhmä Basic Element. Kansainvälisen tason tulishown puolestaan järjestää tuliryhmä Uniflow. Tapahtumaa ennen klo 20.30 – 21.30 Park Hotellissa soittaa Freezer ja tapahtuman jälkeen jatkoille voi lähteä joko Tornioon Umpitunneliin (Radio Luxemburg) tai Haaparannan kaupunginhotelliin.

– Olemme rakentaneet ohjelman, joka sopii niin vanhemmille kuin nuoremmille ja uskon, että olemme onnistuneet tavoitteessamme. Odotamme paikalle vähintään saman verran kävijöitä kuin edellisenäkin vuonna, Smeds kertoo.

Ohjelma Victoriantorilla alkaa klo 23.30 Suomen aikaa. Koko ohjelma on nähtävissä osoitteessa www.happynewtwice.com.

 The Ratz´n Roll: Hells Bells…Needles And Wine

”Black man rhythm with a white boy beat…”, laulaa haaparantalaistorniolaisen The Ratz´n Rollin vokalisti Harri Väänänen yhtyeen Hells Bells…Needles And Wine-levynsä ainoassa lainabiisissä Dr Feelgoodin Milk and alcoholissa.

Näinhän se on. Ensinnä Missisipin ja sitten vasta Tornionjoen suistosta löytyy Ratz`n Rollinkin juureva perusta, jolta ponnistetaan.

Takana yhtyeellä on paljon soittovuosia ja kyllähän sen kuulee. Hyväolo-hitistäkin on värkätty hyvin kulkeva, jymäkämpi ränttätänttä. Muuten mennään omilla biiseillä. Nautitaan ja rokataan, ei kuin raivo härkä, vaan perinteitä kunnioittaen, äijämeiningillä.

Ratz`n Rollin   kivijalka muurattiin 2006 Haaparannalla, kun  yhtyeen  ainoa alkuperäisjäsen Harri Väänänen (Gamblers, XL,  Zystem Bag, Smith & Jones) päätyi jammailemaan Pertti Siivolan, Tapio Alajärven ja Kaj Strangin kanssa. Alkuun yhtye soitti Piratesta ja muita rhythm`n blues- klassikoita, kunnes alkoi syntyä omia biisejä.  

Legendaarisen rumpalin  Siivolan (1959-2016)  kanssa, joka  ehti soittaa myös muun muassa Jake Voutilaisen Alfassa ja Päne Pänttäjän Greedy Pigissä,   yhteisiä vuosia kertyi kymmenkunta.  Kuitenkin miesvaihdoksissa Ratz`n Rollilla on ollut onnea. Basisti  Kaj Strangin tilalle löytyi basistijärkäle Pekka Kumpulainen ja Hurriganesta fanittavan kitaristi Tapani Alajärven erottua vuonna 2012 paikkaajaksi saatiin nopeasti toinen Albert Järvinen-diggari Yrjö Koskenniemi. Lisäksi rumpuihin tuli, Siivolan taivaalliseen orkesteriin siirtymisen jälkeen, basistin veli Vesa Kumpulainen, joten rytmiryhmä löysi yhteisen sävelen helposti.

Yhtyeen CD-julkaisuista Rat trap ilmestyi 2011 ja Time machine 2015, mutta tuorein seitsemän biisin Hells Bells…Needles And Wine on ehdottomasti paras.

Vaikka Harri ja Yrjö tekevät yhtyeen biisit, ne sovitetaan yhdessä ja koko nelikko pääsee väläyttämään osaamistaan.

Nimensä mukaisesti, uutuus helistelee myös AC/DC:tä, mutta Harrin kiekaisut ovat kohdillaan ja täytyy sanoa, että hänen laulunsa toimii. Heavyä korkealta Deep Purple-hengessä ja kitaroita, jotka soivat kuin Thin Lizzyllä, Status Quolla tai Hurriganesilla! Roll the dice, Rosie ja Stupid ovat levyn helmiä.

Ei muuta kuin lisää hanaa, Ratz`n Roll, sillä vanhetessa se viinikin paranee!

Arto Junttila

Värttinästä lähteneelle naisyhtyebuumille ei näy uudessa kansanmusiikissa loppua ja hyvä niin. Yksi tämän hetken kovimmista nimistä on vahvasta lavasäteilystä  ja positiivisestä energiasta kiitetty Juurakko.

Uuden Yhdeksäs talvi-levynsä myötä yhtye kiertää nyt Suomea esiintyen Lapissakin: 15.12. Auttin kylätalolla  Rovaniemen maalaiskunnassa, 16.12. Public House Selvä Pyyssä Äkäslompolossa, 17.12. Kino Ylärissä Kittilässä ja 18.12. Kulttuuritalo Wiljamissa Rovaniemellä.

Yhdeksäs talvi -levyllä Juurakko ottaa ilon irti erityisestä soittimistostaan improvisoiden ja leikitellen. Kanteleilla on tilaa irrotella, käyttöesineet soivat omintakeisina lyömäsoittimina jouhikon, harmoonin ja kitaroiden rinnalla, eikä lauluvoimasta tingitä. Levyllä kuuluu tanssirytmejä hambosta sottiisiin ja sävyjä bluesista laulelmaan. Juurakon sävellykset ovat tuokiokuvia kaamosaikaan sijoittuvista hetkistä: synkästä ja ikävästä marraskuusta, valon odotuksesta.

Levy on teemallinen kokonaisuus talvesta ja kaamoksesta, eikä jouluakaan ole unohdettu. Yhtye tarjoilee täsmälääkettä harmauteen ja pimeään vuodenaikaan. Levy tempaa kuulijan mukaan talven juhliin, joissa syödään, juodaan, soitetaan ja lauletaan.

– Talveen tuntuu sisältyvän paljon mystiikkaa, tarinoita, juhlia ja uskomuksia. Olemme vaikuttuneet kaamosajan kertomuksista, ihastuneet lunta ja jäätä kuvaaviin lukemattomiin sanoihin. – Talvi on myös täynnä ristiriitoja. Kaikki eivät kestä kaamoksen pimeyttä, toiset taas rakastavat rauhaa ja hämärää, jotka talvi tuo tullessaan. Rivien välissä pohdimme myös, ovatko talven tarinat katoavaa perinnettä, jos kylmän aikaa ei enää tulevaisuudessa ole, miettivät Juurakon muusikot Kaisa Saarikorpi ja Minsku Tammela, joiden lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Laura Kaartinen, Eija Kankaanranta  ja Anna Wiksten.

Yhdeksäs talvi -albumin ensimmäinen singlejulkaisu oli Räntää, hyhmää, joka voitti Yle Radio Suomen Levylautakunnan pari kuukautta sitten. Paraikaa Juurakko on Vuoden Etnoartisti -ehdokkaana ja neljä vuotta sitten yhtyeen ensimmäinen albumi Lauluja kuistilta kisasi Etno-Emmasta.

Raj-Raj Band Pajalasta on saanut Keksi-musiikkipalkinnon 2019 monella tavalla rajoja rikkovalla, kansaan menevällä tornionlaaksolaisella etnofolkpunkilla, joksi he itse musiikkiaan kutsuvat.

Keksi-musiikkipalkinnosta päättävän ympäri Lappia ja Tornionlaaksoa kootun 8-jäsenisen raadin nuorempi polvi yllätti ja äänesti Raj-Raj Bandin voittoon. Toiseksi tuli kautta koko Suomen suurta suosiota nauttiva rovaniemeläinen laulaja Jaakko Laitinen ja kolmanneksi iskelmälegenda Tarja Ylitalo, jonka ensilevytyksestä tuli kuluneeksi 50 vuotta.

Raj-Raj Band operoi tyylillä ja taidolla, monipuolisella musiikilla, soiton riemulla ja railakkailla esiintymisillään; tarinoilla ja sketseillä, joissa paino on itseironiassa.

Yhtye syntyi sopivasti samoihin aikoihin meänkielen vähemmistökieleksi tunnustamisen kanssa, jota yhtye onkin omalta osaltaan pitänyt hengissä. Yhtyeen alullepaneva voima  ja esikuva oli  kuitenkin kaksikko Kaggen & Bengt-Ola, joka sitoi laulut yhteen juurevilla tarinoilla.

Yhtye on ollut pinnalla nyt kaksikymmentä vuotta ja pyöreitä  on juhlittu konsertoimalla muun muassa Haaparannalla, josta Väylän Pyörre Musiikkiuutiset kirjoitti: ” Tornionlaaksolaisen menestystarinan Raj-Raj Bandin 20-vuotiskonsertti oli täysihoitoa päästä varpaisiin. Täydet penkit ja tuolit  hytkyit hyvääoloa ja kolotukset jäit kaikila kotia. Rolf Digervallin vallattomat henkilöhahmot ja Hasse Notstenin pohjaton vitsireppu ja hyvin komppaava muu bändi, josta välittyy, että heillä on oikeasti hauskaa lavalla ja sehän tarttuu myös yleisöön. Välillä musiikki siveli somasti sölkää ja välillä löi tuoreella saunavastalla ja sai veren kiertämään…”

Vuodesta toiseen hyvän kiirin tuojat Pajalasta myyvät konserttinsa loppuun, muun muassa Luulajan kulttuuritalon jo kymmenen kertaa, mutta yhtye on ylittänyt myös onnistuneesti valtakunnan rajan ja lyönyt läpi pikkuhiljaa Suomen puolellakin. Suurempaankin suosioon heillä olisi ollut varmasti mahdollisuus, mutta kaikki kuusi jäsentä haluavat pitää päivätyönsä ja 60%:sta keikoista täytyy kieltäytyä.

Kuudennen Keksi-musiikkipalkinnon vastaanotti yhtyeen puolesta Haaparannan taksissa työskentelevä rumpali Simon Wilhelmsson. Parhaillaan Raj-Raj Band viimeistelee Luulajassa viidettä pitkäsoittoaan, joka ilmestyy ensi vuoden keväällä.

KEKSI- ehdokkaat vuonna 2019: Ahti Kortelainen (Kemi), Tuomo Salmi (Keminmaa), Saverio Maccne (Tornio), Tarja Ylitalo (Pello), Jaakko Laitinen (Rovaniemi), Raj-Raj Band (Pajala), Sami Keskitalo (Enontekiö), Club Teatria Tornio ja Perävaaran Huvikeskus (Kemijärvi)

Ruotsin radion Pajalan toimituksessa tapasin Hans Ojan. Vuosi oli 2008. Olin kokoamassa kappaleita Väylän Pyörre Recordsin ensimmäiselle Music From Torne Valley-kokoelmalle ja hän esitteli minulle heidän arkistojaan. Hansilla oli laaja tietämys Tornionlaakson musiikista ja hänen kanssaan puhuttavaa riitti.

Olin juuri muuttamassa Oulusta kotiseudulleni Tornioon ja jossain kohtaa, Hans otti esiin, kuinka vähän me oikeastaan tiedetään, mitä naapurissa tapahtuu. Aiemmin, kun olin haastatellut Torniolainen-lehteen haaparantalaista, Suomessa syntynyttä Pia Suonviertä, hän oli suoraan tunnustanut, ettei kerkiä seuraamaan molempien maiden musiikkielämää.

Kun lehtikirjoittaminen sitten väheni, Väylän Pyörre Musiikkiuutiset syntyi kuin itsestään. Haaparannanlehti ja Pohjolan Sanomat raapaisivat vain pintaa, joten kirjoitettavaa riitti. Tornionlaakson lisäksi otin levikkialueeksi koko Lapin ja halusin kirjoittaa ikäisilleni 50+.

Marginaalissa liikuttiin siis monessa suhteessa, joten mitään suuria ei tavoiteltu. Alussa ajattelin ruotsintavani kaiken, mutta pian se tuntui liian työläältä. Ensimmäiset uutiset käsittelivät Jari Sillanpään hirvikolaria Seittenkaaren tiellä, Tornedalsfestiä Luulajassa ja Arto Jurvelinin alias King Lapplandin suunnittelemaa tukikonserttia Lapin Kullan pelastamiseksi.

Kun kirjoittamisen rytmi ja sujuvuus löytyi, hommasta alkoi nauttia ja lukijoiden palaute kannusti eteenpäin. Ilokseni huomasin, että silloinen alueen päälehti Pohjolan Sanomatkin alkoi panostaa enemmän musiikin nettiuutisointiin, joten esimerkilläni oli merkitystä siinäkin mielessä.

Jossain vaiheessa, kun vaihdeltiin logoja Blues Newsin ja Jazzrytmien nettisivujen kanssa, joku vinkkasi, että sinunhan kannattaisi alkaa myydä sivustolle mainoksia. Se jos mikä tuntui minulle täysin vieraalta, mutta päätin kuitenkin kokeilla.

Reijo Angerian Umpitunneli ja Haparanda Teaterförening tulivat heti innolla mukaan ja he ovat tukeneet Väylän Pyörre Musiikkiuutisten toimintaa koko sen aktiivisimman ajan. Siitä suuri kiitos ja kumarrus heille!

Tapahtumajärjestäjätkin mainostivat, mutta myyntityö vei aikaa ja päätin keskittyä kirjoittamiseen. – Tai jos rehellisiä ollaan, koskaan en ole pystynyt keskittymään siihen oleelliseen, vaan on tullut sählättyä siinä ohessa kaikkea muutakin. On tullut sumplittua muille haastatteluja, konsertteja ja kustantajia. Osa on kiittänyt, osa on taas tykännyt, että nyt menit liian pitkälle, mutta kaikki säätäminenkin on rikastuttanut elämääni, on tuhat ja kaksi tarinaa kerrottavaksi.

Vaikka liikuttiinkin marginaalissa, vähän niinkuin Terveet Kädet, muutkin kuin täkäläiset löysivät Väylän Pyörre Musiikkiuutiset. Pohjoisesta poismuuttaneet ihmiset janosivat uutisia ja myös etelän mediat poimivat uutisen silloin tällöin ja toivat lukijoitaan mukanaan. Minulla on ollut myös onni saada mukaan hyviä vierailevia kirjoittajia, muun muassa Lapin ensimmäisen ja pohjoisimman rocktoimittajan, Heikki Kemppaisen ja Jukka Rajalan.

Paljon riittäisi muisteltavaa, mutta hauskin tapahtuma oli varmaan haaparantalaisten Kreivin veljesten The Hardships-bändin Good wood-versio Vesa-Matti Loirin hittibiisistä Hyvää puuta, joka levisi yhden viikonlopun aikana kulovalkean tavoin etelän medioihin muun muassa Rumbaan, Iltalehteen ja Radio Novaan. Yllätys oli myös pohjoiseen tulossa olleen, äskettäin edesmenneen Suomeen muuttaneen rumpali Condrad Isidoren tapaus. Aloin kaivella ja YouTubesta löytyi vaikka mitä, sessioita Jimi Hendrixistä lähtien ja heti kärppänä sovin haastattelun herran kanssa ja lukijoita oli heti tuhansia.

Muistosanojen kirjoittaminen on aina vaikeaa ja hienovaraista puuhaa. Olin haastatellut torniolaista grillinpitäjää Meeri Ponkalaa ja usein törmättiin Leinikinkadulla, kun hän oli töihin menossa. Hänen kuolemasta en aikonut kirjoittaa, mutta muistan, että Marjo Muhosen kannustamana uskaltauduin ja juttu on edelleen sivuston luetuin. Torniolais-haaparantalaisen Tonicsin laulaja Jukka Voutilaisen poismenosta kertova uutinen keräsi myös paljon lukijoita etelän medioissa Iltasanomista lähtien, mutta Kemin Ylelle, jonne uutisen ja levytoiveen ensimmäisenä lähetin, se ei kelvannut. Myös Paavo Kuljun in memoriam-teksistä tuli hyvää palautetta. Se luettiin muun muassa hänen muistotilaisuudessa.

https://www.youtube.com/watch?v=hw5pnCILCyk

Paljon olisi tarinoitavaa, mutta katse on eteenpäin ja toiselle kymmenelle vuodelle Väylän Pyörre Musiikkiuutiset lähtee toiveikkaana. Vaikka muutama viime vuosi on hurahtanut himmaillen, kun pääpaino on ollut kirjojen ja levyjen tuottamisessa, uskon paluuseen. Nostalgia ja kivien kääntely on edelleen poikaa, mutta pelkästään vanhoja hittejä en suostu veivaamaan, sillä ihmisille täytyy olla jotain uuttakin tarjottavaa.

Kiitos kaikille lukijoille menneistä vuosista, sillä ilman Teitä ei syntyisi Väylän Pyörteitä!

Arto Junttila

Tarja Ylitalon ja Lapin ensimmäinen timantti-LP  vuodelta 1981

Vuoden 2019 Keksi-musiikkipalkinnon saaja valitaan nyt  kuudennen kerran. Kuka saa huomionosoituksen Talonpoika Lallin, Willy Clay Bandin, Ulla Pirttijärven, Arja Havakan ja The Meänlandin jälkeen, sen ratkaisee eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu 8-jäseninen raati.

On ollut ilo ja kunnia käydä luovuttamassa Keksi-palkinto värikkäälle ja lahjakkaalle joukolle pohjoisen artisteja.  Tuomariston valintaa odottaa nytkin jännityksellä, sillä mukana on loistava joukko, yhdeksän erilaista ehdokasta: Pitkän elämäntyön tehneet Tarja Ylitalo ja Tuomo Salmi, Lapin musiikkielämään väriä ja eloa tuoneet paluumuuttaja laulaja Jaakko Laitinen ja rakkaudentuoma bluesmuusikko Saverio Maccne, hyvin Seinäjoen tangomarkkinoilla pärjännyt Sami Keskitalo, pitkään legendaarista Tico Tico-studiota Kemissä pyörittänyt Ahti Kortelainen, koko Tornionlaakson suosikkiyhtye Raj-Raj Band ja menestyksekkäät konsertti- ja tanssipaikat Club Teatria Tornio ja Perävaaran huvikeskus Kemijärveltä.

Jo perinteeksi muodostuneella Keksi-palkinnolla halutaan huomioida pohjoisen musiikki-ihmisiä, jotka  osaltaan huolehtivat mielenvireydestämme ja auttavat tai ovat auttaneet löytämään toinen toisemme. Musiikki yhdistää monessa muussakin asiassa.

Keksi-musiikkipalkinnon saaja selviää viimeistään marraskuussa, mutta voittaja saa tietää asiasta ensimmäisenä, joten julkistus saattaa mennä joulukuun puolelle. Valinnan tekevät Risto Koskinen Kemistä, Sami Karvonen Keminmaasta, Irene Määttä  Pellosta, Hannele Kenttä Haaparannalta, Tauno Vähäjärvi Torniosta, VeePee Salmi Rovaniemeltä, Jukka Rajala Muoniosta ja uutena jäsenenä, paljon keikkoja valokuvaava Sami Mikko Juhani Aikioniemi Kemijärveltä.

Tässä Keksi-ehdokkaista vielä lyhyesti:

TARJA YLITALO (Pello)…50 vuotta sitten levytti ensi kerran Tähtijahti-kokoelmalle Tarja-Marja Suhonen-nimellä, kymmentä vuotta myöhemmin läpimurto Kerrasta-poikki-kappaleella. Samannimisestä albumista hän sai Lapin ensimmäisen timanttilevyn, jonka jälkeen vielä kaksi timanttilevyä lisää ja kultalevyn. 1980-luvun kiihkeiden vuosien ja sairastelujen jälkeen hän on edelleen mukana.  Alusta asti hän on kuulunut kesäisen  Tornionlaakson Musiikkiklubin Sääskisafari-tanssilavakiertueen kantaviin voimiin ja uusi Kallein hippu-singlekin on levytetty.

TUOMO SALMI (Keminmaa)…Kemin laulava portsari, joka levyttänyt useamman laulun 150-vuotiaalle synnyinkaupungilleen. Vuonna 1965 tultuaan toiseksi Iskelmälaulun SM-kisassa levytyssopimus Pohjoismaiden Sähkön kanssa, jonka jälkeen yli 30 levytystä. Juha Vainio, tärkeä tukija ja ystävä. Edelleen esiintyy silloin tällöin. On myös tuttu näky konserteissa, kannustamassa nuorempia.

AHTI KORTELAINEN (Kemi)… Legendaarista rokkistudioa  Tico Tico pyörittänyt vuodesta 1987. Kaksikymmentä vuotta sitten, lähetti kemiläisen Tricky Meansin demon Spinefarm recordsille, syntyi levytysdiili ja nimi vaihtui Sonata Arcticaksi ja loppu on menestystarina.  Sentencedin, Impaled Nazarenen ja CMX:n ensialbumit purkitettiin myös studiossa, samoin suuri osa Santa Lucia-tuotannosta, jota Svart recordsin uusintajulkaisun myötä suitsutetaan nyt musiikkimaailman laatulehdissä Rolling Stone ja Record Collector.

JAAKKO LAITINEN (Rovaniemi)…Väärä Raha-yhtyeensä kanssa lyönyt läpi Balkan-musiikillaan meillä ja muualla. Rovaniemen Musiikkikirjaston väliaikaisena veturina, pannut tuulemaan. Aikoo opettaa taas ihmiset käymään musiikkirjastossa hankkimalla tiloihin tunnettuja suomalaisartisteja esiintymään ja luennoimaan. Hänen aktiivisuus on jo heijastunut muuallekin Lappiin, paitsi yhteistyötä tehdään kirjastojen kanssa, keikkoja ja nyt levynkin esim. pellolaislähtöisen hanuristi Harri Kuusijärven kanssa.

SAMI KESKITALO (Enontekiö)…Mies ja ääni, jolle elämä on muutakin kuin laulamista. Hyvin menestynyt Seinäjoen tangokuningas-kisassa, mutta leipä lähtee Lapin luonnosta.

SAVERIO MACCNE (Tornio)…Argentiinalaisen energisen blueskitaristin toi Kourilehdon kylälle, rakkaus Tornion entisen puutarhurin tyttäreen. Täällä kesät viihtyvä Saverio on tehnyt teatterimusiikkia, esiintynyt festivaaleilla ja täältä käsin kiertänyt myös muualla Euroopassa.

RAJ-RAJ BAND (Pajala)…Yhtye, joka parhaiten on pystynyt häivyttämään rajan, murtamaan jään, Suomen ja Ruotsin väliltä.

CLUB TEATRIA TORNIO.…Monipuolista musiikkia ja tapahtumia jo vuodesta 2017 lähtien. Rohkeaa yrittäjyyttä Lapparissa!

PERÄVAARAN HUVIKESKUS (Kemijärvi)…Lapin paras tanssilattia, asioista tietävät kertovat. Huvikeskus rakennettiin 50 vuotta sitten ja sen yleisöennätys oli 1970-luvulla Danny Show ja 3000 myytyä lippua. Välillä on ollut taukoa, mutta talkoilla kesälava on potkaistu taas käyntiin ja laatunimiä on vieraillut Matista & Teposta lähtien. Lapin rakennusperinneyhdistys on palkinnut  tanssipaikan Hurrikas-palkinnolla.

Kauhu valtaa Iin työväentalon marraskuun ensimmäisenä lauantaina

18-vuotta täyttävän Iin IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin  kohokohta on 2. marraskuuta saksalaisen mykkäelokuvaklassikon, Golem: miten hän tuli maailmaan (1920) esitys. Pitkään hukassa olleet Paul Wegenerin ja Carl Boesen ohjaaman elokuvan negatiivit löytyivät kuin ihmeen kautta ja nyt IIK!!-festivaalin järjestäjät ovat innoissaan saadessaan  esittää viime vuonna valmistunut tuore restaurointi elokuvasta.

MR COUGH

Mykkäelokuvaesitystä säestää keminmaalaislähtöinen multi-instrumentalisti, tuottaja-DJ ja animaattori Mr Cough eli Antti Ylijääskö. Hän on soittanut sooloprojektinsa Mr Coughin lisäksi viime aikoina muun muassa kokoonpanoissa Deep Space Destructors, Lauri Sukanen & Human Gun Store ja Puutarhan pojat.  Väylän Pyörre esitteli miehen neljä kuukautta sitten jutussa: MR COUGH, outo lintu Keminmaasta .

Der Golem, wie er in die Welt kam-mykkäelokuvaa pidetään saksalaisen ekspressionismin merkkiteoksena. Se kertoo keskiaikaisesta rabista, joka herättää savesta rakentamansa jättiläisen mustan magian keinoin henkiin puolustakseen kansaansa. Elokuva perustuu samaan juutalaiseen kansantaruun, josta Mary Shelley sai sata vuotta aiemmin innoitusta Frankenstein-romaaniinsa.

Toinen tämänvuotisen IIK!!-festivaalin klassikko on Neuvostoliiton ensimmäinen kauhuelokuva, Aleksandr Ptuškon vuonna 1968 ohjaama Vij (Velho). Uutuusosastolta nähdään kaksi englanninkielistä elokuvaa, joissa on molemmissa merkittävä Suomi-yhteys. Amerikansuomalaisen Emma Tammen ohjaama omaperäinen feministinen kauhuwestern The Wind (USA 2018) ja tunnelmallinen korpikauhuelokuva The Hole in the Ground (ohj. Lee Cronin, 2019), jossa Kati Outinen tekee uransa ensimmäisen kauhuroolin.

Kauhufestivaalin päätteeksi nähdään Romano Scavolinin viiltävä kasaripläjäys Nightmare (Nightmares in a Damaged Brain / Painajainen, USA 1981). Leffa keräsi aikoinaan kulttimainetta päädyttyään välittömästi Iso-Britannian pahamaineiselle video nasty -listalle, ja se kiellettiin luonnollisesti kokonaan myös Suomessa.

Iin kauhufilmijuhlille voi virittäytyä jo edellisenä iltana 1.11 IIK!!-ennakkoklubilla Oulun Snooker Time -ravintolassa, jossa  kuullaan musiikkia Oulun Ylioppilasteatterin zombiemusikaalista, visaillaan kauhuelokuva-aiheilla ja palkitaan illan paras naamiaisasu. Ennakkoklubilaisille erikoistarjouksia festivaaleille.

IIK!-esitykset Iin Yöväentalolla 2.11.

14:30 Lyhytelokuvakilpailu (K18, 54´)

15:45 The Hole in the Ground (Irlanti/Suomi 2019, K16, 86´)

17:45 Der Golem, wie er in die Welt kam (Saksa 1920, K7, 75´)

19:30 The Wind (USA 2018, K16, 90´)

21:30 Vij (Velho, NL 1967, K16, 77´)

23:30 Nightmare (USA 1981, K18, 97´)

1:15 festaribussi Ouluun