Gene Taylor
- KEMI GOES NEW ORLEANS, kun ensimmäistä kertaa pohjoiseen saapuvat pianistilegendat Gene Taylor ja Diz Watson. Tukena herroilla on suomalaisen bluesin ykköskaarti, etunenässä Jo`Buddy, Tyko Haapala ja Tommi Laine.
Kesä tulee talven keskelle, kun Missisippijoen suistokaupungin keinuva ja hypnoottinen musiikki valtaa Pakkasukko Blues & Jazzin perjantaina 1.päivä helmikuuta 2013. Luvassa on neworleansilaista karnevaalimeininkiä ja rytmin ilotulitusta , joten tanssiinkutsu on vastustamaton.
Boogiewoogie-mestareiden lämppärinä toimii tamperelaistunut jenkki Wiley Cousins, jonka menneisyyteen kuuluvat muun muassa soitot Stevie Ray Vaughanin Double Trouble – ja Texas Tornadoes-bändeistä tuttujen muusikoiden kanssa.
Varsinaista kansainvälistä blueseliittiä edustavat kuitenkin Gene Taylor Los Angelesista ja Diz Watson Lontoosta. Molemmat ammentavat samasta leilistä, mutta heidän historiansa on täysin erilainen.
Amerikkalainen Taylor sai kipinän boogie woogien ja bluesin soittoon 8-vuotiaana naapuriin muuttaneiden muusikoiden ansiosta ja ammattimuusikon ura hän aloitti 16-vuotiaana soittamalla Los Angelesin blueskuuluisuuksien Big Joe Turnerin, T-Bone Walkerin, Lowell Fulsonin ja Pee-Wee Craytonin kanssa.
– Kun olin nuori, minut sai halvalla. Olin kuitenkin nopea oppimaan ja minulla oli auto, jolla kuskata vanhoja bluesäijiä ympäriinsä, Taylor on muistellut.
Alkuaikojen keikoilta alkoi myös hänen ikuinen ystävyys blueslaulaja ja -harpisti James Harmanin kanssa, jonka kanssa Gene on tehnyt yhteistyötä koko uransa ajan. Harman on ollut Genelle myös aikamoinen työnvälitystoimisto. Vuonna 1974 Harmanin yhtyeestä hänet bongattiin pariksi vuodeksi Canned Heatiin ja vuonna 1981 neljäksi vuodeksi the Blastersiin, jonka jäsenenä Taylor sai kokea yhtyeen loiston päivät. Neljä kehuttua pitkäsoittoa ja yhtye nähtiin jopa Walter Hillin leffassa Streets of Fire esittämässä biisi One bad stud.
Vuosien varrella Gene on soittanut varsin eri tyylisten muusikoiden kanssa muun muassa Amos Garrettin, Doug Shamin, Ronnie Hawkinsin (The Bandin perustaja), Ricky Nelsonin ja Ken Whitleyn kanssa, mutta parhaiten hänet muistetaan Fabulous Thunderbirsistä, jonka riveissä hän viihtyi 14 vuotta (1993-2006). Useiden levytysten ja maailmankiertueiden lisäksi Genen soittoa kuullaan myös yhtyeen liiderin Kim Wilsonin soololevyillä.
Pianisti Diz Watson ja lyömasoittaja Tony Uter ovat kysyttyjä viihdyttäjiä. He ovat soittaneet jopa Mick Jaggerin tyttären häissä.
Vanha merikarhu, nykyinen pianisti-laulaja Diz ” Honey Bear” Watson saapuu Kemiin yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa,yli 80-vuotiaan lyömäsoittaja Tony ”Groco” Uterin kanssa.
Watsonia pidetään yleisesti koko Euroopan alueen merkittävimpänä New Orleans-musiikin taitajana. Hän on toiminut tiennäyttäjänä muun muassa sellaisille brittiläisille pianistisuuruuksille kuin Jools Holland ja Ben Waters.Hänen kanssa yhteisoitosta intoili aikanaan Champion Jack Dupree ja Fats Dominon ja Professor Longhairin kanssa soittanut puhaltaja Lee Allen on sanonut hänestä: ” Diz on yksi rokkaavimmista pianisteista maailmasssa!”
Watson on julkaissut puolisen tusinaa albumia, joista parhaat ACE recordsille. Varsinainen klassikko on vuonna 1982 julkaistu Diz & the Doormenin Bluecoat Man, jota bluespiireissä pidetään yhä Euroopassa lyömättömänä NO-levynä. Ilmestyessään Bluecoat Man lisäsi Watsoninin kulttimainetta ja hän pääsi yhtyeineen säestämään muun muassa esikuvaansa Dr Johnia hänen Nighttripper-kiertueelle.
On sanottu, että Watson tavoitti Bluecoat Manillä Crescent Cityn hengen, vaikuttuneena Huey ”Piano” Smithin, Amos Milburnen ja James Bookerin soitosta. Myöhemmin ilmestyneistä ACE records-julkaisuista kannattaa mainita myös Rumbalero ja Tonky Honk, joista jälkimmäisellä vierailee fonisti Big Jay McNeely.
Dizin kanssa pitkään maailmaa on kiertänyt lyömäsoittaja Tony Uter. Jamaikan Kingstonissa syntynyt Tony soitti 1950-luvulla risteilyaluksilla jazzia ja latinalaisia rytmejä, mutta muutettuaan vuonna 1961 Lontooseen oli yksi reggaen tienraivaajista ja tunnettiin lempinimellä Groco.
Hän on soittanut muun muassa Bob Marleyn kanssa Exodus-kaudella, Linton Kwesi Johnsonin ja Dennis Bovellin kanssa ja nykyään hän rummuttaa, jos ei ole Watsonin kanssa kiertueella, Jazz Jamaica Allstarsissa ja Asward-laulaja Biggan Skatroniks Jamaicassa.
Kannattaa Uterin uralta mainita myös legendaarinen Edmundo Rossin iso orkesteri, jossa Tony on ollut myös mukana. Yhtyeen rumbat ja salsat ovat varmasti tuttuja kaikille varsinkin teeveen alkuhämärässä kasvaneille.