BRUNO LAAKKO lauloi levylle tasan 80 vuotta sitten

BRUNO LAAKKO

Tammikuussa 1939 amerikansuomalainen muusikko Bruno Laakko  sai kiinnityksen Helsingin Kaisaniemenkadulla sijaitsevaan Lepakko-ravintolaan, jonne hän kokosi orkesterin Dallapen miehistä. Hän oli hypännyt yhtyeen bussiin puolta vuotta aiemmin lyhyen koesoiton jälkeen Kemissä ja nyt hän sai neuvoteltua ravintolaan 11-miehisen yhtyeen, ensimmäisen omansa, joka sai nimekseen Lepakot.

31. heinäkuuta Bruno yhtyeineen aloitti levytykset Käpylän työväentalolla. Ensimmäisen päivän aikana Columbia-merkille äänitettiin Laakon laulamat Aleksanderin Jazzyhtye ja Kissa vieköön ja Olavi Virran laulamat Teetä kahdelle ja Ruusuhuone. Suomalainen levytystuotannon pioneeri, turkulainen Niilo Saarikko, oli tyytyväinen upeaan jälkeen. Varsinkin Virran laulamissa swingevergreeneissä Laakon kansainvälinen kädenjälki, puhaltajan virtuositeetti, soi vahvana.

Yhtyeen säestämänä lauloi myös Kauko Käyhkö. Levytykset tapahtuivat yhdellä otolla ja yhteen mikrofoniin. Virta purkitti sessioissa kaikkiaan 36 laulua ja vastasi useiden laulujen alkukuulutuksesta. Parhaana päivänä purkitettiin jopa 18 kappaletta. Urakan jälkeen Bruno kirjoittikin allakkaansa.

 – Olen väsynyt, mutta onnellinen. Saarikko maksaa 4700mk  suoraan, 600mk  kahdesta laulusta ja 4700mk arreista. (3.8.1939)

Bruno ja hänen yhtyeensä soittivat ravintola Lepakossa aina talvisotaan asti, jonka jälkeen hän siirtyi Kemiin. Sodan sytyttyä hän oli Ruutinrannalla korttelivahtina. Sotatalven jälkeen hän opiskeli vielä Sibelius-Akatemiassa,  mutta jatkosodan alettua Amerikka kutsui kaikki kansalaisensa kotiin. Kuitenkin jo viittä kuukautta aiemmin Bruno oli kirjoittanut.

– Ravintola Funkissa Torniossa teen lupauksen palata kotiin.-  Ja tahdon sitä, enkä välitä mitä muut ajattelevat. (4.3.1940)

Paria päivää ennen lähtöään kohti synnyinmaataan, Laakko halusi nähdä vielä Meri-Lapin kauniit kasvot ja teki laivamatkan s/s Saaristolla Torniosta Kemiin.  9. elokuuta 1940  Bruno lähti  viimeisellä laivalla, American Legionilla, Petsamon Liinahamarista.

Vaikka Brunon ensivierailu vanhempiensa kotimaassa kesti vain pari vuotta, hän teki professori Peter von Baghin mukaan työn, joka sijoittuu isojen rinnalle, sinne missä on Malmstenien, Harmony Sistersien ja Matti Jurvan elämäntyö.

Brunon isä oli Kaakamosta lähtöisin, joten Meri- Lapissa oli paljon sukua. Bruno  vierailikin  Suomessa vielä puolisen tusinaa kertaa. Etelässä hän kävi tapaamassa myös muusikkoystäviään. Viimeiset elinvuotensa hän eli  siskonsa Lula Lawrencen huomassa ja kuoli 21. päivä joulukuuta vuonna 1989.

(Bruno Laakosta löytyy enemmän kirjoista Poppia Väylän pyörtheistä I & II)