Yleinen

Levyarvio: Lapin blueskunkku SLIM BUTLER pärjää omillaan

by Arto.

Slim Butler alias Jarmo Puhakka (kuva: VeePee Salmi)

SLIM BUTLER:  Bone Deep (Slimcuts 1004)

Slim Butler alias Jarmo Puhakka naulaa uuden Bone Deep-levyn  tiukemmin nimiinsä kuin aiemmat albuminsa, Inner Blues (2012) , Bad Intention (2016) ja Big Freeze (2018).

Suurin ero Bone Deep-levyllä on se, että nyt Slim laulaa kaikki  kappaleet itse. Ei enää jenkkivahvistuksia, Andrew Blackiä, Sugar Ray Norciaa tai Tad Robinsonia, ja mihinkä hän heitä tarvitsisikaan, kun hän vakuuttaa ja klaaraa homman yksinkin. Kolmella ensimmäisellä  hänen ääntään kuultiin vain yhdessä Bad Intension-biisissä, vaikka keikoilla Slim kyllä laulaa.

Vuosikymmenessä Slim Butler on noussut Suomi-Bluesin eturiviin ja viimeisimmän  Big Freeze-pitkäsoiton  myötä  hän on saanut  laajenevassa määrin huomiota myös ulkomailla. Lisäksi  hän on päässyt  SlimCuts-bändeineen edustamaan Suomea niin Norjassa kuin USA:ssakin Blues Challenge-kisoissa, mikä on lisännyt median mielenkiintoa ja radiosoittoa maailmalla.

Bone Deep-albumilla Slim kunnioittaa perinteitä ja tarjoilee monipuolisen kattauksen itsetekemiä  lauluja, joissa soi musta rytmimusiikki; blues, soul ja funk, mutta sulavasti hänen musiikissaan yhdistyvät  myös rock ja country  americanaksi, sillä jenkkien singer-songwriter-traditiokin on Slimille tuttua ja rakasta.

Komeasti Bone Deep aloitetaan wauwau-meiningillä. Ain`t no excuse on  kumarrus sille suurimmalle, Jimi Hendrixille. Kitarat ilotulittavat revontulet tunturiin ja juhlat saadaan hienosti käyntiin. Kymmenen biisin joukossa ehdottomasti parasta antia on soulahtava  How deep is the water. Kertakaikkiaan hienoa laulua. Myöskään Slimin hidas bluesluenta Blues done left me ei jätä kylmäksi. Hän tarinoi uskottavasti. Varsinainen ylläri levyllä on kuitenkin  C`est la vie, jolla bandoneonia soittava Tatu Kantomaa vie ajatukset Argentiinan suuntaan, mutta tangosta ei ole kyse, vaan kevyesti keinahtelevasta lattarista, eikä silläkään Slim lyö kirvestä kiveen, vaan onnistuu.

Slim, Mikko & Harri

Bone Deepillä Slimin kädenpuristus on entistä lujempi. Albumi  on  parasta tähän asti, mitä mieheltä on kuultu. Lapin blueslähettiläs  on enemmän kuin valmis maailmalle ja mikä bändi hänellä onkaan SlimCutsissa! Hyvä boogie välittyy ja komppi kulkee levy levyltä, aina paremmin ja paremmin. Sen takaavat, yksi tamperelainen basisti Mikko Löytty, joka tunnetaan niin sooloartistina kuin muun muassa Q- Stonesta, Remu & Hurriganesista ja SF-Bluesista ja Slimin lisäksi kaksi entistä rovaniemeläistä; kitaristi Harri Raudaskoski, joka muistetaan muun muassa Jarkko Helin & Crawfish Kingsin, Veli-Matti Järvenpään Tex-Mex Bandin ja Raudaskoski Twinsin riveistä ja rumpali Jartsa Karvonen, jonka soittoa ovat kuulleet kaikki suomalaiset. Mies kun on noin 5000 äänilevyraidan konkari ja kokemusta löytyy rockista ja jazzista aina  kotimaisen populaarimusiikin suosituimpiin tähtiin.

Arto Junttila

 

Arto Tiesmaa sai Allan Lehto-stipendin säveltämästään KEKSIN LAULU-kansalliseepoksesta

by Arto.

Arto Tiesmaalle stipendin ojentaa Ove Pekkari

Teollisuusneuvos Allan Lehto (82) palkitsi säätiönsä kautta taas tornionlaaksolaisia. Pajalan Café Valvetissa järjestetyssä pienimuotoisessa tilaisuudessa lauantaina muistettiin stipendillä 12 henkilöä tai yhdistystä.

Musiikin puolelta palkittiin Arto Tiesmaa 20 000:lla kruunulla suururakastaan Antti Keksin vuoden 1677 Tornionväylän tulvarunon säveltämisestä ja sen levyttämisestä tornionlaaksolaisjuuristen muusikoiden kanssa. ”Dikten är en viktig del av den tornedalska kulturen och Tiesmaa uppmärksammas för sin  kulturgärning”, perusteluissa myös sanotaan.

Tilaisuudessa kuultiin Tiesmaan Keksin Laulu-levyltä, osat 8 ja 9, joissa häntä avusti Raj-Raj Bandistä tuttu hanuristi-saksofonisti Hans Notsten.

Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Allan Lehdon erikoistoiveena, Eldankajärven jää, Arto Tiesmaan isä-Erkin sanoittama ikivihreä. Siihen lauluvoimaa toi Harry Ylisaukko-oja, joka on viime aikoina keskittynyt Oiva Arvolan saagojen esittämiseen. Tukea Lehdon säätiöltä hän sai Pörrö-laulutapahtuman järjestämiseen. Eldankajärven jää-laulussa hanurissa kuultiin Tuomo Ylitaloa.

Allan Lehto on jakanut stipendejä hallitustensa kautta 32:n vuoden ajan. Tänä vuonna rahallista tukea jaettiin 190 000 kruunun edestä.

Tuen tarve on ollut tänä vuonna erityisen suurta johtuen pandemiasta, mutta aina hyviä ideoita Tornionlaaksossa on riittänyt. Stipendeillä  haluan edistää ja elvyttää kulttuuri- ja elinkeinoelämää ja toivon, että tukien saajat saavat siitä lisäpotkua ideoidensa kehittämiseen, sanoo Allan Lehto.

 Stipendeistä päättivät tänä  vuonna Allan Lehto, Sebastian Nyaiesh, Tommy Innala, Eivor Olofsson, Karl-Gösta Aasa, Evgeny Krakov ja Marita Mattsson Barsk.

ARTO TIESMAA tuo Tornionlaakson kansalliseepoksen, KEKSIN LAULUN, tähän päivään

by Arto.

Keksin Laulu on ensi kertaa kokonaan sävelletty, laulettu, soitettu ja levytetty!

KUUNTELE maistiainen: Keksin Laulu (Keksi`s song), part II: Hasse Alatalo 

Kun Euroopan pisin vapaana virtaava Tornionjoki purkaa jääpeitteensä, se on aina uutinen. Vuonna 1677 Väylä rymisteli kunnolla ja siitä oli syytä tiedottaa isommalla äänellä.

ARTO TIESMAA

Maailmanmuusikko Ale Möller Arton kanssa Mataringissä syyskuussa 2021

Silloin  asiasta ensimmäisenä uutisoi Antti Mikkelinpoika Keksi (1622-1705), joka  arvioi vahinkoja ja keräsi tietoa Väylän varresta,  jonka jälkeen hän kiersi talosta taloon laulamassa tuhoista ihmisille Kalevala-poljentoa käyttäen. Terävänä sanankäyttäjänä hän lisäsi sekaan myös hyppysellisen huumoria ja pistävää ironiaa.

Keksin Laulu viihtyi ihmisten huulilla vuosisatoja. Viimeiset merkit ovat 1970-luvulta. Keksin Laulu on aina kiehtonut myös taiteilijoita ja sitä on esitetty herkästi kanteleella tai akustisella kitaralla helistäen ja siitä ovat pätkiä laulaneet myös kuorot ja kansanmusiikkiyhtyeet, mutta pikkuhiljaa se on menettänyt alkuvoimansa. Aina se on ollut silti ihmisten mielissä, tunnetumpi kuin mikään Kalkkipapin runo.

Nyt ARTO TIESMAA (s. 1962) tuo Keksin Laulun  tähän päivään yhdessä parhaitten juuriltaan tornionlaaksolaisten laulajien ja soittajien kanssa.

Kaikki lähtee yhä Keksin runosta. Perintöä kunnioitetaan, mutta Tiesmaan musiikissa soi nykypäivä, niin rock, proge, heavy kuin folkkikin.

212-säkeinen Keksin Laulu Jäänlähdöstä Tornionväylässä Vuonna 1677 on nyt ensi kertaa kokonaan sävelletty, laulettu ja levytetty! Väylän veteen liukenemassa ollut eepos on saanut Arton ansiosta uuden elämän.

Suururakan tehnyt Tiesmaa on Antti Keksin tavoin elänyt elämänsä Tornionjoen molemmilla rannoilla, kasvanut Suomen Pellossa ja asustaa nykyään perheineen Övertorneålla. Omia lauluja hän on tehnyt aina ja useimmiten inspiraatio on tullut Väylältä. Häneltä on ilmestynyt puolenkymmentä  soolojulkaisua ja Vaeltajan voitto-levytys, johon hän kokosi pellolaiset muusikot levyttämään isänsä Erkin koko tuotannon, josta parhaiten tunnetaan laulut Eldankajärven jää ja Röhön ranta.

Keksin Laulun säveltämistä ja levyttämistä Arto Tiesmaalle ehdotti ensi kerran 2000-luvun alussa musiikkitoimittaja Arto Junttila. Silloin Tornionlaaksossa tapahtui. Meänkieli sai Ruotsissa vähemmistökielen aseman, mutta bensaa liekkeihin heitti Mikael Niemi, joka kirjoitti seudun maailmankartalle bestsellerillään  Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Junttila vaikuttui erityisesti Niemen jäänlähtökuvauksesta ja hänen mieleen nousi Keksin Laulu, josta hän oli tehnyt juttuja. Lamppu syttyi ja hän havahtui. Eihän iso jäänlähtö voi kuulostaa muulta kuin  juurevalta rock`n`rollilta, ei miltään kanteleen helistelyltä tai vienolta kuorolaululta. Kun Junttila pääsi vielä haastattelemaan kirjailijaa, Niemi paljasti yrittäneensä haastaa tekstillään Keksin. Kun toimittaja kuuli hänen kutsuvan vielä Keksin Laulua ensi kertaa Tornionlaakson kansalliseepokseksi, innostus kasvoi ja alkoi säveltäjän metsästys.

Tiesmaa oli heti ykkösvaihtoehto, mutta hän ei urakkaan suostunut, joten Junttila kyseli muitakin. Meni toistakymmentä vuotta, kunnes Arto oli valmis ja hän alkoi hyvässä tahdissa säveltää Keksin Laulua.

Tiesmaa kokosi ympärilleen luottomuusikkonsa ja Junttila poimi ehdolle tornionlaaksolaisia  tunnettuja artisteja ja muusikoita, joihin hän oli tutustunut lehtijuttuja tehdessä. Hänen kauaskantoinen haave oli myös, että Keksin Laulun jälkeenkin musiikillinen rajakäynti jatkuu muusikoiden kesken. Se jää nähtäväksi.

Kun sopivat äänet Keksin Lauluun löytyivät, äänitykset voitiin aloittaa. Vanhan Lapin kielen taitaja  Uuttu-Kalle saa kunnian Keksin Laulu-levyllä lausua  runon alku- ja loppusanat. Lauluosuuksiin  on saatu mukaan näyttävä katras artisteja, jotka muuntautuvat runonlaulajiksi. Suomen puolelta Tornionjokea levyllä laulavat Balkan-rytmeillään ja vanhalla iskelmällä Suomen hurmannut Jaakko Laitinen, tangokuningatar Mira Sunnari ja rokkibändi Zacharius Carls Groupin solisti Ossian Marttala. Ruotsin puolelta Arto Tiesmaan lisäksi hänen tyttärensä Wilma ja serkkunsa länsinaapurin kirkkaimpiin popartisteihin kuuluva Markus Krunegård  ja  Tornionlaakson kaikkien aikojen merkittävin kansanmuusikko, Norrlåtar-legenda Hasse Alatalo.

Uuden ajan runonlaulajat

”Poikkilauletulle” levylle on saatu  ikä- ja genrerajat ylittävä huippukaarti, jota täydentävät vielä vierailevat muusikot yhtyeistä Raj-Raj Band (Hans Notsten), Free Ride (Tapani Ollonen) ja Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä (Pentti Laitinen).

Lopullisen ääniasunsa  40-minuuttinen musiikkieepos sai tukholmalaisessa Studio Dubiousissa ja saatesanat levyn bookletille kirjoitti kirjailija Mikael Niemi, eikä häntä tarvinnut kahdesti pyytää. Kun hän sai kuulla ääninäytteen, häneltä tuli pikaisesti kommentti: ”Vilken fantastisk musik, hård och tung, den fastnar i huvudet.”

Bonuksena levyllä on vielä katkelma Ruotsin radiosta, Ragnar Lassinantin suomenkielisestä ohjelmasta vuodelta 1960, jossa tutkija Erik Wahlberg kertoo Antti Keksistä ja taustoittaa hänen lauluaan.

Levyn julkaisee torniolainen Väylän Pyörre Records, joka tunnetaan pohjoisessa myös jokavuotisesta KEKSI-musiikkipalkinnosta.

CD-levyä voi ostaa kätevimmin suoraan Artoilta 15€/150kr:n hintaan.

arto.junttila@pp.inet.fi/ 040 8394552 & arto.tiesmaa@gmail.com/ 040 552 4832

Myynnissä myös: Tornion Musiikki, Haparanda stadsbibliotek & HM Hermansons Handelshus (HAPARANDA), Ravintola Väylä & Meän Tornionlaakso-toimisto (YLITORNIO), K. Nybergs Radio TV (ÖVERTORNEÅ), Joppari (PELLO) &  Rovaniemen Musiikkikirjasto (ROVANIEMI)

MEDIA

YLE KEMI: Risto Koskinen: Vuoden 1677 Tornionjoen suurtulvan runosta syntyi Keksin Laulu-levy: https://areena.yle.fi/audio/1-50901143?fbclid=IwAR2urwMu0MLHgDebmr0m8OfazupAQU24nl_ryn2gnoJyzeRpzzlviwz7Fio

SR: MEÄNRAATIO:Lotta Teräs: https://sverigesradio.se/artikel/vanha-runo-heratetthaan-uuesthaan-henkhiin?fbclid=IwAR2WG0V032ZLURnRLo7jqnHmXkhKlxAsFXUTAtquO0TWoUiPgnW5ku7QdGo

HAPARANDABLADET: Lasse Stenman: Recension: ” Älven sjunger och människorna lyssnar.”

LAPIN KANSA/ KALEVA: LUPPO: Risto Pyykkö: Musiikkia Mämmilästä

MEÄN TORNIONLAAKSO: Kari Kaulanen: Keksin laulu-levy on kahden Arton kulttuuriteko

NORRBOTTENS KURIREN: Ulrika Vallgårda: Keksis kväde har nu blivit ett rockalbum

LAPIN KANSA: Marko Niemelä: Arvostelu: Tiesmaa päivitti Tornionlaakson kansalliseepoksen

SVERIGES RADIO FINSKA: Erik Regnström: Keksin laulu-runo jäänlähdöstä Tornionväylässä tuli rockalbumiksi – mukana myös Krunegård: https://sverigesradio.se/artikel/keksin-laulu-runo-jaanlahdosta-tornionvaylassa-tuli-rockalbum

LIRA: Maria-Kaisa Jurva: Tornedalens nationalepos i albumform: https://www.lira.se/skivrecension/keksin-laulu/

LINKKEJÄ

Arto Tiesmaa-podcast (PopuLappi)

Keksin Laulu Jäänlähdöstä Tornionväylässä Vuonna 1677

Antti  Keksi  Wikipediassa

BATTAGLIA NOBILITY-yhtyeelle Tornion kulttuuripalkinto

by Arto.

Battaglia Nobility 1971: Reijo Heikkala (vas.), Esa Joensuu, Jake Voutilainen, Hannu Turunen & Raimo Ahokas

Tornion kaupunki on myöntänyt Tornion kulttuuripalkinnon  Battaglia Nobilityn  soittajille: Jake Voutilainen, Raimo Ahokas, Esa Joensuu, Hannu Turunen ja Reijo Heikkala.

Nuorten miesten yhtye oli se peruskivi, jolle rakentui 1970-luvulla Battaglia-yhtyeen pitkä historia, jonka aikana siinä riitti soittajia  Haaparannan ja Kemin lisäksi  aina Oulua, Kalixia ja Aavasaksaa myöten.

Kunnia heille joille se kuuluu! Kun Battaglia Nobility voitti Popyhtyeiden SM-kisat 13. 12. 1971, se oli lappilaisen nuorisomusiikin virstanpylväs. Sitä ennenkin  400-vuotiaassa Torniossa oli osoitettu raivaajahenkeä ja tehty  ”tunturintakaisia” urotekoja. Tonics oli päässyt levyttämään 1968 Hei Herra Hetkinen-singlen ja Falcons esiintyi 1965 television Me Nuoret-ohjelmassa. Siihen maailman aikaan nuo tapahtumat eivät olleet mitään arkipäivää.

Helsingin Kulttuuritalon finaalissa Battaglia Nobility esitti  omat kappaleensa Fireghost, Down the road ja Thank the Lord. Toiseksi kisassa tuli Riki Sorsan Zoo-yhtye ja kolmanneksi myöhemmin Topi Sorsakoskena tunnetun Kalle Kiwes Blues Band.  ja torniolaisten esityksestä yksi tuomareista, musiikkitoimittaja Tommi Liuhala kirjoitti Ilta-Sanomissa: ”Battaglia Nobility tenhosi nopeasti erinomaisen melodisilla sävellyksillään ja kilpailun ylivoimaisesti parhaalla laulupanoksellaan. Äänten kuljetuksissa yhtyeen kolme laulajaa olivat suorastaan pieniä virtuooseja.”

SM-keikalla rummuissa oli, jo edesmennyt  Olli Tikkala, mutta pisimpään BN-pallilla istui Reijo Heikkala. Voiton jälkeen paria vuotta myöhemmin Battaglia Nobility  kasvoi 7-miehiseksi ja nimi lyheni Battagliaksi, kun mukaan otettiin kemiläinen Pekka Saari ja haaparantalaiset Roland Berg ja Sture Holmberg .

Helmikuussa 1974 Helsingin Finnvoxin studiolla äänitettiin Battaglian ensimmäinen single Kuminen nainen/Itikoita pakoon ja juhannuksen jälkeen taltioitiin myös Lapin ensimmäinen popalbumi Rokkisavotta (RCA), jonka ilmestymistä juhlittiin syksyllä loppuunmyydyllä yhteiskiertueella Hullujussin ja Expressin kanssa.

Vuoden 1974 kuluessa yhtye laskettiin jo, etelän musiikkilehtiä lainaten, kuuluvaksi sen hetken pintabändeihin. Suosiosta kertonee jotain, että yleisön äänestämissä Suosikin Tanssipaikkojen Top Tenissä yhtye oli elokuussa sijalla 8 ja Intro-lehden Pörssissä syyskuussa sijalla 10.

1975 Battaglia alkoi rakoilla ja torniolaiset Jake, Raimo ja Reijo lähtivät yhtyeestä. Vain Hannu sinnitteli mukana vielä vuoden verran.

Kolmikko perusti aluksi yhtyeen Hi-Lights, jonka nimen alla esiintyivät vain hetken, kunnes syntyi Alfa, joka pääsi levyttämään myöhemmin sen hetken kuumimmalle levymerkille Poko Recordsille, jonka ykkösnimiä olivat Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers.

Single Hey, hey, hey/ Beautiful Delilah vuonna 1978 oli juurevaa perusrokkausta parhaimmillaan, ja albumiakin suunniteltiin, mutta yhtyeen johtohahmo Jake Voutilainen löi pillit pussiin. Hän möi sähkökitaransa, muutti Amerikkaan ja omistautui klassiselle musiikille. Yksi lopetuksen syy oli punkmusiikin nousu, joka hänestä suosi liikaa energiaa soittotaidon kustannuksella.

Jaken  yksi viimeisistä keikoista oli 1979 Tornion kevyen musiikin katselmuksessa, jonka Alfa odotetuksi voitti ja viimeiseksi kisassa jäi, eka kertaa päätään nostanut Terveet Kädet.

Kun Jake Voutilainen sitten palasi rapakon takaa, vanha rakkaus roots-musiikkiin roihahti jälleen ja  hän julkaisi bluesalbumin Determination, opetti Pop Jazz Konservatorio Lappiassa ja palasi Battagliankin nokkamieheksi vielä 2000-luvun alussa, tehden albumin ja kaksi singleä.

Muusikon ammattia Voutilaisen ohella pisimpään BN-miehistöstä on harjoittanut rumpali Reijo Heikkala, joka soitti myös Tonicsissa, kun muut ovat musisoineet lähinnä muun työn ohessa.

Muut  vuoden 2021 Tornion kultturipalkinnon saaneet ovat elokuvakäsikirjoittaja Karolina Lindgren ja Antti ja Tuija Kohosen Galleria Tila. 

Väylän Pyörre Musiikkiuutiset lämpimästi onnittelee Battaglia Nobilityn soittajia  ja monen muun  lailla jää innolla odottamaan yhtyeen ”kotiinpaluuta” ja Tornionjoen rantalavakeikkaa 13. elokuuta!

CatCat tsemppaa Hengissä-sinkullaan valoa kohti

by Arto.

Positiivisen mielen suurlähettiläät Virpi ja Katja Kätkä ovat eläneet myös koronan varjossa, mutta he päättivät laulaa hankaluudet suohon.  Hengissä – kappale tulee kuin mittatilauksesta siirtämään Suomen koronan jälkeiseen aikaan.

-Sodastakin selvittiin!, täräyttää Poptori-levy-yhtiön pomo Erkki Puumalainen ja ja jatkaa: -Hengissä- julkaisu ajoitetaan koronaexitin ja viisujen alle muistutukseksi siitä, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ne kasvattavat parempia ihmisiä kuin myötämäet.

Erkki Puumalaisen ajatukset palaavat tasan 27 vuoden taakse, yhteiseen Euroviisu-reissuun tornionlaaksolaisten Kätkän sisarusten kanssa.

-Mieleen tulee paluulento Dublinista Helsinkiin. Koneessa oli enemmistö euroviisudelegaatiosta sydän täynnä pettymistä Bye Bye Babyn sijoittumiseen. Tytöt antoivat silti hymyssä suin haastatteluja ja pitivät lystiä yllä. Reitti oli selvä, nyt opiskellaan enemmän ja lauletaan vähemmän. Molemmista tuli kympin tyttöjä siinäkin, laulu-uran jäämättä silti varjoon.

Hengissä on Tauskin CatCatille mittatilauksena tekemä voimaannuttamislaulu, jonka tarkoitus on välittää voittajafiilis kaikelle kansalle.

-Tulevaisuus voidaan kohdata sillä tietoisuudella, että kaikki, jotka tätäkin lukevat ovat HENGISSÄ!, Puumalainen tiivistää.

EI RYSSITÄ! Torniossa tarjolla kesällä korkeatasoista live-musiikkia laidasta laitaan!

by Arto.

Tornio tanssii ja soi kesällä, mutta se vaatii meiltä kaikilta ryhdistäytymistä. Kuuden hengen yleisörajoitukset jatkuvat 23. toukokuuta  asti, mutta sen jälkeen  Torniossa ja muuallakin lähialueilla  koronan on oltava hallinnassa.

Promoottori Markku Köngäs katsoo tulevaan kesään luottavaisin mielin ja uskoo vakaasti, että 5. kesäkuuta hän tiimeineen avaa Tornion Ilo Irti-kesäterassin.

– Töitä on tehty helmikuun alusta alkaen, jolloin henkilökunta palasi takaisin valmistelemaan tapahtumakesää.

Tässä tilanteessa turvallinen tapahtumajärjestäminen on tietenkin kaikista tärkeintä, mutta koko meidän tuotantoporukka on hakenut oppia ja vinkkejä  turvallisuuden parantamiseen myös muualta Suomesta, joten ajan hermolla ollaan, vakuuttaa  Markku  ja sanoo tyytyväisenä, ettei viime vuoden kesäterassiin yhdistetty yhtään tartunta- tai altistumistapausta. Aineen puiston keikat Torniossa tavoittivat tuolloin reilussa kuukaudessa 8 000 kävijää ja formaatti otetaan ensi kesänä käyttöön myös Kemissä.

Tornio400v-juhlia & Kalottjazzia

Tornion 400-vuotisjuhlien viettoa  korona on varjostanut koko alkuvuoden, mutta siitä huolimatta tapahtumakordinaattori Merja Stenberg joukkoineen  on pystynyt järjestämään kaupunkilaisille ohjelmaa kiitettävästi. On eletty aina tautitilanteen mukaan ja on ollut useampi varasuunnitelma.

Perinteisesti juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna on vietetty Kalottjazz & Bluesia. Miten käy tänä vuonna, Merja?

-Normaaleja jazzeja ei  ole tulossa, mutta suunnitelmissa on sellainen light-versio, jos vain päästään toteuttamaan. Toivossa eletään ja seuraillaan vielä toukokuun puoliväliin, että alkaako tauti taittua.

Festivaaleihin suurin luotto

Enempi loppukesään sijoittuvat Eventworksin järjestämät Tornion Twin City Festival (23.-24.7) ja Kemin Satama Open Air (6.-7.8) ovat jo varmemmalla pohjalla.

Tornion perinteinen Twin City Festival tekee paluun uudessa luotsauksessa. Markku Könkään mukaan Twinkkareille haetaan Satama Open Airistakin tuttua koko kansan festivaalitunnelmaa näyttävällä aluevalaisulla ja erilaisella artistikattauksella.

-Ohjelma on kaikkea sitä, mitä muun muassa Satama Open Airiin paljon toivotaan. Kemissä ohjelmiston kasvun rajat ovat tulleet vastaan, ja siitä syntyi idea Twinkkareiden tekemiselle.

Luotto kesän onnistumiseen turvallisesti on kova niin tekijöillä, kuin asiakkaillakin.

-Esimerkiksi Satama Open Airin ensi kesän lipuista on myyty jo 80%. Luottamusta osoittaa myös viime vuoden lippujen pieni palautusprosentti, mediamanageri Rami Ranta summaa.

Kolumni: MIRA SUNNARI tavoittanut jo yli 150 000 kuulijaa Sade-laulullaan!

by Arto.

Mira Sunnari

Ensisoittonsa  Mira Sunnarin Sade sai hiukan yli kuukausi sitten  Suomen toiseksi suosituimmassa musiikkiohjelmassa Yle Radio Suomen Tarja Närhin Iskelmäradiossa.

Uskomaton kunnia, mutta se todisti myös, että levytys oli  musiikillisesti onnistunut. Tähän mennessä radioiden ja netin kautta Sade-laulun on kuullut jo yli 150 000 ihmistä ja toivon mukaan vuosikymmenten myötä siitä tulee ikivihreä.

Aloin kirjoittaa 1970-luvun lopulla levyarvioita Lapin Kansaan, kun Blues Newsin ja Soundin suuresti ihailemani toimittaja Waldemar Wallenius totesi jossain haastiksessa, ettei hän osaa  mitään soittaa, hän vain fiilistelee.

Nyt olen ”fiilistellyt” musiikkia julkisesti yli 50 vuotta ja hyvin pystyin ilmaisemaan Greatsounds-studion kultasormelle Kime Klemettiselle, millaisen version Bill Withersin Ain`t no sunshine-laulusta halusin. Sainpa levylle mukaan joitain pikkumausteitakin muun muassa Tanita Tikaram-puhallusta ja Sade Adu-rummutusta.

Aikamoinen matka tuli tehtyä ja oli ilo tehdä se tosiammattilaisten kanssa.  Sade-laulussa kaikki meni nappiin ja Mira Sunnari oli täydellinen  sen laulajaksi. Hän pani tunteet peliin ja teki  Aki Sirkesalon less is more-tekstistä kokonaisen.

    Kaikki alkoi hiukan yli vuosi sitten, jolloin tuli kuunneltua lähes kaikki versiot, mitä netistä Ain`t no sunshine-laulusta löysin. Tutkimusmatkani lauluun lähti aivan loistavasta, sielukkaasta Buddy Guyn ja Tracy Chapmanin duetosta, eikähän sen voittanutta löytynyt. Lähimmäksi pääsi Joe Cocker ehkä siksi, että minusta laulu vaatii myös naisäänen läsnäoloa.

    Laulu soi jatkuvasti päässäni ja eräällä lenkillä lauluun alkoi tulla itsestään suomenkielisiä sanoja. Kotiin päästyäni etsin suomenkielistä versiota ja löytyihän semmoinenkin. Sami Saari  esitti sen videopätkässä ja kertoi spiikissä, että Sade-laulun on sanoittanut Thaimaan tsunamissa edesmennyt Aki Sirkesalo, mutta koskaan sitä ei ole levytetty!!!

    Lamppu syttyi! Tästä kaikki lähti! Tulta päin! Väylän Pyörre Recordsko Sade-tekstin levyttäisi ensimmäisenä? OTIN YHTEYTTÄ HETI SAMI SAAREEN! OLENKO MYÖHÄSSÄ? ONKO BIISI JO LEVYTETTY? ONKO SINULLA KOKO TEKSTI?

    Sami oli heti hengessä mukana ja sanoi, että jos saat tekstille julkaisuluvan, erilaisia versioita varmaan tulee lisääkin ja oikeassa oli, sillä kyselyjä on tullut, miten lupa-asiat etenee. Samaan syssyyn kysyin, vielä Akin veljeltä luvan ja kannustusta sieltäkin, mutta kuka laulajaksi?

    Minusta Sade sopi paremmin  naisen tulkittavaksi. Täynnä sielua ja sinistä, lähempänä Bill Withersin alkuperäistä iltanuotiolaulua kuin Sami Saaren bluesrockia.

     Sattuma puuttui peliin. Korona pani artistit miettimään kaikenlaisia uusia keinoja palvella kuulijoita. Mira Sunnari  lupasi Facebookissa,  laulaa videotervehdyksiä  ja  otin  yhteyttä ja lähetin hänelle suomenkielisen sanoituksen. Homma ei kuitenkaan toteutunut  ja meni muutama kuukausi ja kerroin, että teksti on Aki Sirkesalon ja kysyin suoraan,  kiinnostaisiko levyttää kappale.

    Hän innostui.  Kun suostumus oli saatu Miralta, pyörät lähtivät pyörimään vauhdilla. Aki Sirkesalon perikunnan lisäksi levytysaikeelle antoi siunauksensa myös laulun tekijän Bill Withersin (1938-2020) leski Marcia, joka kehoitti jättämään anomuksen käännöstekstille.

    Parin kuukauden päästä tuli Aki Sirkesalon tekstille levytyslupa. Kemiläisten studioässien lisäksi  levylle halusin jonkun vierailijan. Silloin muistin Seittenkaaren kitarakunkun Jonas Isacssonin Evergreen-albumin. Vaikka hänet tunnetaan Roxetten riffikunkkuna, hänen soololevynsä  musa on pehmeää progea, jossa on folk-sävyjä. Semmosta halusin ja sain. Olin häntä monesti jututtanut muun muassa ekaan Poppi-kirjaani ja yhtä hänen keikkaakin olin sumplimassa Haaparannan Pondeen. En kuitenkaan uskonut, että suostuu, mutta tuli heti innolla mukaan levylle.

    Sade oli avaus Mira Sunnarin 20-vuotisjuhlavuoteen. Pohjoisessahan hänet tunnetaan, mutta etelän herättelyyn tarvitaan vielä vähän aikaa. Toivottavasti korona hellittää ja x-tangokuningattaren  hyvä flow jatkuu. Uusien levytysten ja konserttien lisäksi normaaliaikaa odottaa myös hänen toinen näytelmä. Debyytin käsikirjoittajana hän teki vuonna 2015 musiikkinäytelmällä Kylmän Jäljet. Samana vuonna hän julkaisi myös omia lauluja sisältävän esikoisalbuminsa Lumo. Lämmin suositus, jos on jäänyt kuulematta!

    Miran Sade-sinkun  maailman ensiesitys 21.3 ohjelmassa  Tarja Närhin Iskelmäradio

    Päivitys 20.6. 2021

    Arto Junttila

     

     

     

    Haastattelut

    Iltalehti: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1b4a506d-e831-43c5-b62b-815ae446a511

    Lapin Kansa: https://www.lapinkansa.fi/palo-musiikkiin-on-vahva-tangokuningatar-mira-sunn/3483570

    Radio Pooki: https://www.radiopooki.fi/ohjelmat/marjan-kanssa-kahavilla/a-204165 (Miran kontaktien kautta)

    Yle Kemi: Risto Koskinen:haastattelu

    Radiosuomi.se/Radio Södertälje: https://radiosuomi.se/Haastattelut2020/mirasunnari.mp3

    Yle Radio Suomi-soitot; 

    Tarja Närhin Iskelmäradio: https://areena.yle.fi/audio/1-50764923 & 12.9.

    Kalevi Pollarin Jokaniemen Sävelradio: https://areena.yle.fi/audio/1-50770325

    Tiskijorma-Jorma Hietamäki: https://areena.yle.fi/audio/1-50775366

    Maija Salmisen Paikka Auringossa: https://areena.yle.fi/audio/1-50795732 & 26.8.

    Löytöjä: YouTubessa 10 000 rikki 20.6., Radio Soi-kanavalla kahta vaille 1oo rikki 1-2 kertaa päivässä.,,,