Yleinen

KOTKA RANKKI OHUTTA YLÄPILVEÄ-yhtyeen Pearl Harbourista jo 40 vuotta

by Arto.

Kulttiyhtye  Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä  on jakanut meritietoja jo 40 vuotta. Kaikkihan lähti siitä kun vuonna 1980 yhtye osallistui Soundi-lehden sävellyskilpailuun ja voitti  kisan kappaleella Pearl Harbour . Palkinnoksi he saivat tehdä sinkun Finnlevyn KRÄK!-merkille. Juho Juntunen piirsi levyn kannet ja kappaleesta tuli  pieni hitti. Se oli raikas tuulahdus punktuiverruksen keskelle ja laulu puri myös suositun Levyraadin tuomareihin ja yhtyeen esitys sijoittui toiseksi. Juontaja Jukka Virtasta laulu erityisesti ihastutti, sillä se päättyy sanoihin” …kohta Virtanen hajoaa.”

Nyt 40-vuotisjuhlan kunniaksi yhtye julkaisee videon laulusta Karhupuisto, joka on syntynyt myös vuonna 1980, mutta päätyi yhtyeen albumille Nahkiaisen Tiedot Puuttuvat  vasta vuonna 2014 sen uuden tulemisen myötä.  Vierailijana levyllä on legendaarinen Piirpauke-puhaltaja  Sakari Kukko.

Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä-yhtyeen perustivat vuonna 1979 Vallilan osuuskunnan talossa Helsinkiin opiskelemaan tulleet kajaanilainen Markku Lonkila, kannuslainen Kyösti Kattilankoski ja torniolainen Pentti Laitinen. He esiintyivät lähinnä opiskelijabileissä ja aluksi he kutsuivat porukkaansa itseironisesti nimellä Suolapatsaat.

Pentti Laitinen muistetaan myös bändeistä Action, Lapa ja luut, Sieto & Kyky, Kopteri ja Tapaus Suomi

Esikoissinkun menestyksen myötä KROY pääsi tekemään myös albumia tuottaja Upi Sorvalin johdolla ja mikäpä muukaan sille nimeksi kuin Alavilla Mailla Hallan Vaaraa. Äänittäjänä levyllä toimi Wigwamista tuttu Måns Groundstroem.

Kantaaottavia, folkmaisia lauluja esittävä kolmikko sai pian ympärilleen muitakin musisoivia opiskelijoita ja parhaimmillaan yhtyeeseen kuului seitsemän jäsentä, edellämainittujen lisäksi muun muassa Irja Wilska, Lauri Astala, Jouko Kovanen ja Veli-Matti Pietikäinen.

Albumille tekivät lauluja lähinnä alkuperäinen kolmikko Lonkila-Kattilankoski-Laitinen. Parhaiten levyn kappaleista muistetaan Eagles-tyylinen Rippikoulu, armeija ja avioliitto ja ennenmuuta Konttorikantri, josta ikivihreän on tehnyt Jussi Raittinen nimellä Samassa veneessä.

Torniolainen Pentti Laitinen, joka albumilla vastaa sähkökitarasta ja huuliharpusta, laulaa levyllä kappaleet Pallo uhkaa pamahtaa, Lumiseppele ja Tornionjoki. Viimeksimainitun päämessage on: Sitä ei saa,saa,saa/ Sitä ei koskaan saa, valjastaa! 

Opiskeluaikojen jälkeen jokainen lähti taholleen, kunnes yli 30 vuoden tauon jälkeen, yhtye herätettiin henkiin  Pentti Laitisen luona Tornion Vojakkalassa  vuonna 2013 ja alkuperäisistä jäsenistä paikalla olivat Lauri Astala, Kyösti Kattilakoski ja Markku Lonkila  ja nyt saldona on jo kolme mainiota pitkäsoittoa: Nahkiaisen Tiedot Puuttuvat, Yöllä Tuuli Yltyy ja Merisavua Valassaarilla, joita voi myös kuunnella yhtyeen tänään avatulla YouTube-sivustolla.

70-vuotiaalle JUICELLE, kiitokset lauluista!

by Arto.

JUICE LESKINEN (1950-2006)

Varsinaisesti tein suuresti ihailemastani Juice Leskisestä vain yhden kunnon haastattelun. Hän esiintyi pääsiäisenä 2002 maailman pienimmässä jazztapahtumassa Saijazzissa Sallassa. Olin hyvissä ajoin sopinut juttuhetkestä. Päätin menomatkalla yöpyä mökillämme Perä-Posiolla. Kun olin saanut kaminan lämpiämään, päätin ottaa tarkistussoiton Juicelle. Siihen aikaan kännykkäkentät eivät olleet parhaat ja niinpä täytyi nousta isoimmalle kivelle, että yhteys toimi.

Tämän kiven päällä haastattelin Juicea keväällä 2002

Juice valitti, että huominen päivä oli kiireinen eli voitaisko haastattelu tehdä nyt. Juoksin nopeasti hakemaan kysymykset ja kun oli  jo pimeää piti olla taskulamppu ja tietysti lehtiö ja kynä, jolla kirjoittaa. Kun nousin kivelle aina putosi jotakin ja kun pääsin vauhtiin, kuivamustekynä jäätyi. Kun haastattelu oli tehty, juoksin mökkiin ja kirjoitin ylös, mitä Juicen kommenteista muistin.

Seuraavana päivänä kävin Juicea tervehtimässä Saijan seurantalon vintillä. Hän istui isossa nojatuolissa savuverhon takana ja muistelen, että huoneessa oli myös iso kuva Leninistä.

Vein Juicelle kiitokseksi haastattelusta Mikael Niemen Vittula-kirjan meänkielellä. Hän kertoi kirjan lukeneensa, mutta meänkielen halusi lisätä kielikokoelmaansa.

Aiemmin olin ollut yhteydessä Juiceen vain kirjeitse. Hän oli tunnetusti herkkähipiäinen kritiikin suhteen ja luki kaikki häntä koskevat arviot. Minua hän käsitteli Lapin Kansan kriitikkona silkkihansikkain, Iltasanomien kolumnissakin näin: ”North European Tourimme yhteyteen kaavailimme uuden LP:n julkistamistilaisuutta. Ajattelimme järjestää sen Ivaloon, koska satuimme olemaan siellä niihin aikoihin. Levy-yhtiö kyseli lehdistöltä – jota tällaiset ilmaiset päihteenjakelutilaisuudet yleensä kiinnostavat kovin – mikä tilaisuuteen osallistumisen halukkuus. Ja kuinkas kävi! Yksikään lehti ei osoittanut kiinnostusta. Jopa Lapin Kansan mielestä Ivalo on liian kaukana” (IS: Oon kotona taas täällä villissä maas´ 14.5.1982)

Eihän asia tietenkään noin ollut. Vuorotyöni vuoksi vaan en päässyt paikalle ja kun kerroin asian oikean laidan, hän pyysi anteeksi. (Lainaus kirjasta Poppia Väylän Pyörtheistä II)

PS. Lahjoittamani Poppimysiikkiä Vittulasta-kirja, jonka käänsi meänkielelle Paul Muotka, löytyy nykyään Juicen Kirjastosta Tampereelta. Alla Ruotsin poppikunkku Markus Krunegård laulaa tribuutin Juicelle!

 

 

 

Kolumni: RAJANSA KAIKELLA vai biletetäänkö yhdessä?

by Arto.

Kun Venäjän keisari Aleksanteri I vuonna 1809 veti rajan kulkemaan Tornionjokeen, on jouduttu kulkemaan sananmukaisesti tullin kautta. Väylä on kuitenkin aina yhdistänyt enempi kuin erottanut, mutta raja ei ole vain veteen piirretty viiva. Se on olemassa.

”Ihmiset ajattelevat mieluummin rajoja pitkin – eivät rajojen yli” sanoi tornionlaaksolainen suurmies Ragnar Lassinantti radiopakinassaan jo vuonna 1962 ja jatkoi: ”Rajakauppa on kaikkina aikoina ollut kansoja veljestyttävä tekijä. Kauppa tinkii, sovittelee ja välttää vastarintaa, kun taas kulttuuri on tinkimättömämpi, rajoillakin.”

Kaukaa viisas Ragnar on oikeassa. Musiikin puolelta hämmästyttää ja kummastuttaa esimerkiksi ilmiö, joka toistuu vuosikymmenestä toiseen, vaikka meillä on Tornionlaaksossa yhteinen kulttuuripohja, jolta ponnistetaan.

Suomen ja Ruotsin puoli ovat aina juhlineet isosti erikseen, ei yhdessä.

1960-luvulla suosiossa olivat Haaparannan lastenpäivät ja juhannuksenvietot Aavasaksalla, Luppiolla ja Mataringissä, muttei silloin menty rajan yli tuhatmäärin. Vaikka Ruotsin puolella esiintyivät maailman huippujen lisäksi kaikki kovimmat suomalaisartistit kuten Carola, Laila Kinnunen ja Tapio Rautavaara, mitään yleisöryntäystä Suomesta ei koettu.

Sama nykyään, 2000-luvulla. Kun Tornion Twin City-festivaali kokeili  kepillä jäätä eli kovilla ruotsalaisnimillä, parin kerran jälkeen Ruotsi-osastosta luovuttiin. Jos esimerkiksi matarinkiläinen Idols-voittaja Markus Fagervall olisi esiintynyt Haaparannan puistossa, se olisi ollut suurmenestys, nyt yleisöä Torniossa oli niukalti. Saman virheen teki myös Toranda, joka julisti joka vuosi tuovan huipputähden Hellälään sekä Ruotsista  että Suomesta, mutta ei vetänyt, eikä perinnettä syntynyt.

Suurin floppi kuitenkin oli 2007 Tornio Festival Pohjan Stadionilla. Etelän mediapersoona Vallu Valpio joukkoineen saapui rajalle henkselit paukkuen. Toki juhlapaikan valinta oli väärä, mutta pitivät myös itsestäänselvänä, kun palkkaat ruotsalaisen huippuartistin, tyyliin Weeping Willows ja Backyard Babies, rajan yli paahdetaan tukka putkella.

Joku vuosi sitten kun Haaparannan Pondessa vieraili maailmankuulu Uriah Heep-rumpali Lee Kerslake, en nähnyt paikalla kuin muutaman torniolaishevarin, vaikka olemme jytäkansa. Äskettäin kun taas Tornion Teatriassa esiintyi moninkertainen Euroviisu-menestyjä Johnny Logan yleisöä  oli parikymmentä, kun vieressä asuu maailman innokkain viisukansa Ruotsi.

Kaikesta huolimatta raja on ollut aina tärkeä torniolaisille, myös  musiikillisesti. Haaparannan kautta ovat tulleet kansainväliset musiikkivirtaukset ja kiitos naapurin, meidän musiikista on tullut omannäköistä, ei mitään mainstreamiä. Naapurista löytyi myös  jo 1950-luvulla lyömätön vinyyli-ja soitinkauppa, mihin musiikinnälkäiset rynnistivät.

Nyt Tornionlaakson keskus TornioHaaparanta on kasvamassa  yhteen, mutta miten saada ihmiset liikkumaan joukolla rajan yli musiikkitilaisuuksiin. Ainahan  onnekkaita poikkeamia vuosikymmeniin mahtuu, muttei niitä montaa ole, joten otettaisiinko tavaksi ja poistetaan yksi rajaeste. Ensilääkkeenä auttaisi varmasti tehokas mainonta.

Arto Junttila

 

Etsitään tarinoita ja valokuvia TAPIO RAUTAVAARASTA

by Arto.

Millainen on oma ikimuistoisin tarinasi Tapio Rautavaaran kohtaamisesta? Missä kohtaisitte, mitä Tapsa lauloi ja rupatteli? Oliko ilmassa iloa vai haikeutta, naurua vai nostalgiaa? Pääsitkö yhteiskuvaan vai saitko nimikirjoituksen?

Reissumies Tapsa

Jaa oma tai lähisukulaisesi tarina omin sanoin kerrottuna. Muistoja sekä valokuvia kotialbumeista syksyllä ilmestyvään kirjaan ovat etsimässä tekijät Tomi Lindblom ja Hannu Ignatius. Runsaasti muistoja ja kuvia kotiarkistoista kootaan tähän konseptiltaan erilaiseen tietokirjaan, jossa pääosassa ovat koko kansan Tapsa ja tavalliset suomalaiset.

8. päivä  maaliskuuta  tulee kuluneeksi 105 vuotta sinivalkoisen äänen Tapio Rautavaaran syntymästä. Kaikkien hyvin tuntema Tapsa on yhä tänään rakastettu laulaja, vaikka toki hän oli elämänsä aikana paljon muutakin.

Mutta lauluistaan ja tarinoistaan Tapsa parhaiten muistetaan. Kiersihän reissumies sodan jälkeisinä vuosina elämänsä loppuun asti ahkerasti Suomea ristiin rastiin. Iltamat, tanssilavat, harjannostajaiset, tavaratalokeikat ja konsertit, kaikki olivat Tapsalle tuttuja. Kuten hän itse on todennut: ”Joka pitäjässä on käyty”.

Lapissa Tapsa viihtyi ja täällä hän kiersi usein, myös Ruotsin Tornionlaaksossa hän esiintyi. Vähintään joka toisella on jotain kerrottavaa Tapsasta, joko oma tai perintönä saatu muisto.

Siispä olitpa keski-ikäinen tai varttuneempi, lähetä tarinasi sekä valokuvia sähköpostilla: rautavaarakirja@gmail.com että Hannu ja Tomi saavat aikaiseksi Suomen kansan näköisen muistelokirjan, jossa on mukana myös Lappi, josta hän lämmöllä lauloi.

Kirjan kokoajat ovat pitkänlinjan viihdetoimijoita. Tomi Lindblom on kirjoittanut kirjat muun muassa Antti Einiöstä, Joel Hallikaisesta ja Eki-sedästä ja Hannu Ignatius veti 30 vuotta Suomen Elvis-fan clubia  ja julkaisi hienon kuvakirjan Rockin kuninkaasta.

 

KAI-JORMA, Lappi-lofia Tapojärveltä

by Arto.

Kai-Jorma ja Remus

Kai-Jorma (Lompolojärvi) on muoniolainen muusikko ja kuvataiteilija. Hänen uusi Remus Animatronik -levy julkaistaan ystävänpäivänä ja julkkarijuhlia vietetään Konfuusio-festivaaleilla Konepajasalissa Helsingissä 15. helmikuuta.

Lappi-lofia ja mosaiikkimusiikkia sisältävän Remus Animatronik -albumin Kai-Jorma teki yhteistyössä koiransa Remuksen kanssa. Ihminen ja koira lyövät kättä ja tassua yhteen konemusiikin ja akustisten instrumenttien kanssa ja kertovat tarinan koiran elämästä pienessä Tapojärven kylässä tarunhohtoisessa Luoteis-Lapissa.

Ihmisen yhteenkuulumisen tarpeesta on kirjoitettu ja sanottu paljon, mutta koskaan ennen siitä ei ole laulettu niin kuin Kai-Jorman uudella levyllä. Remus Animatronik on nimittäin ihmisen ja koiran yhteiseloon koiran näkökulman tuova duo-levy. Kauneimmillaan nämä äänet yhdistyvät upeiden sovitusten päälle kertomaan tarinaa kahden laumaeläimen liitosta.

Kai-Jorman musiikin keskiössä ovat oivaltavat tekstit ja sovitukset, jotka yhdistyvät oudonkauniisiin melodioihin, mutta juuri kun kuulija tuudittautuu niihin, musiikki yllättää ja vaihtaa suuntaa.

Näistä elementeistä koostuva musiikki haastaa kuulijan havainnoimaan ja tulkitsemaan, kuuntelemaan. Kai-Jorman kuuntelu ei kuitenkaan ole itsekoottavien huonekalujen kasaamista. Se on Gaudin arkkitehtuuria. On palkitsevaa vaellella ja pohtia kokonaisuutta. Toisaalta voi vain istua alas ja nauttia kauniista yksityiskohdista.

Valitse siis oma tapasi ja selvitä kuka on Remus Animatronik: ”Rinnallain mekaaninen, mutta silti muisto vain, halaan ja päästän irti. Voiman saat, heräät henkiin ja nouset uudestaan. Mekaaninen, mutta silti yhtä rakas kuin aina ennenkin.”

Helsingin levyjulkkareiden jatkeeksi Kai-Jorma järjestää taidenäyttelyn Tampereen Romu & Randomiin, jossa esillä 24.2.-8.3 muun muassa hänen printtejä ja tussitöitä.

 

Raskas rock kerää parhaiten Facebook-faneja pohjoisessa

by Arto.

Pär Hulkoff on pohjoisen FB-kuningas

Väylän Pyörre Musiikkiuutiset listasi levikkialueellaan majaa pitävien musiikkityöläisten Facebookkien kaverimäärät ja selkeästi kärkeä yhtyeistä pitävät maailmaa kiertävät Sonata Arctica ja Lordi.

Bändien vetäjissä yllätysvoiton vie kuitenkin Ruotsin Torniolaaksossa vaikuttava Pär Hulkoff, jolla on 13 352 henkilökohtaista kannattajaa, kun taas Toni Kakolla 11 995 ja Mr Lordilla vähän yli tuhat, tosin hänen FB on yksityinen. Hulkoffin pääbändit ovat Raubtier ja Bourbon Boys, jotka eivät ole esiintynyt paljon Ruotsin ulkopuolella, joten suhteellisesti ottaen Kurt Pär Einar Hulkoff Hedenäsetistä on pohjoisen FB-kuningas.

Lapin ulkopuolella asuvista musiikkilähettiläistämme kymmenen sakkiin olisivat mahtuneet  Suomen puolelta Suvi Teräsniska, Antti Tuisku, Jope Ruonansuu, Eini, CMX, Terveet Kädet ja CatCat, mutta kukaan ei olisi pudottanut kahta ensimmäistä.

Facebook-TOP10  

  1. SONATA ARCTICA…1 115 653 (Keminmaa)

      2. LORDI…426 977 (Rovaniemi)

 

  3. RAUBTIER…38 877 (Hedenäset)

4. Pär Hulkoff…13 352 (Hedenäset)

5. Toni Kakko…11 995 (Keminmaa)

6 .Souvarit…9 223 (Rovaniemi)

7. The Magnettes…8 789 (Pajala)

8. Bourbon Boys…8 136 (Hedenäset)

9. The Meänland…5 349 (Haaparanta)

10. Jukka Lampela…4 954 (Rovaniemi)

Bubbling under: Willy Clay Band, Jarkko Honkanen, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Solju, Talonpoika Lalli, Raj-Raj Band, Mika Jefremoff, Jord, Autiomaa, Free Ride, WAO…

Kartoitus on tehty nopeasti ja kaikkien kaverimäärät eivät ole netissä näkyvillä eli jos joku puuttuu Top 10-listasta ilmoittakaa!

Huippu-uutinen: TWIN CITY FESTIVALS tekee paluun!

by Arto.

Twin City Festivals 2008-2014

Kuuden vuoden tauon jälkeen Twin City Festivals palaa Tornionjoen rannalle 21.-22. elokuuta, kun  tapahtumanjärjestäjä Eventworks Markku Köngäksen johdolla tuo Greenlinen rantaan  Suomen ykkösartistit. Toistaiseksi esiintyjistä on julkistettu kansansuosikit Katri-Helena ja Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani.
   Ympäri Suomea operoiva torniolainen Eventworks järjesti loppukesästä Torandan Venetsialaisiin Lauri Tähkän ja  Eppu Normaalin ja onnistunut tapahtuma  yleisömäärän suhteen valoi uskoa Twinkkareiden paluulle.
   Hotelli- ja ravintolayrittäjä Reijo Angeria järjesti Twin City Festivalsin  Umpitunnelin rantaan seitsemän kertaa vuosina 2008-2014. Hän on mielihyvin testamentannut festivaalin nimen Eventworksille, mutta  miten kaikki alkoi ja mikä on festivaalin alkuhistoria,  sen hän kertoo kirjassaan 20 Vuotta Umpitunnelissa.
   ” Lordin ohella kesän 2006 toinen kohokohta oli Juice Leskinen, jonka Tornion keikka oli yksi hänen viimeisimmistä. Juicea oli aina hauska kuunnella, sen juttuja ja lauluja. Torniossa se lauleli välillä Tummat silmät ja ruskeaa tukkaa ja Aikuista naista ja kuulutti, että kadun toisella puolella laulaa Paula Koivuniemi. Silloinhan Tango & Humppa järjestethiin ensimmäistä kertaa Ainopuistossa. Juicen keikan jälkheen aloin aattelheen kuitenkin, onko tässä mithään järkeä. Jokhainen nyhrää nurkassa omaa tapahtumaansa ja laadin ehotuksen yhteisistä Perämeripäivistä, jonka lähetin eri toimijoille. Pääideana oli järjestää samalla festarialuheella ja samoilla rakennelmilla jazzit, humpat, rajasoitot ja muut maholliset konsertit, jolloin kustannussäästö olisi merkittävä, kymmeniätuhansia euroja. Ehotin myös tiettyjen kesätapahtumien yhistämistä, jolloin olis` saatu isompia tapahtumia, pienemmin kuluin.”
   Reijon ehdotus ei saanut tulta. Kuitenkin hänen aktiivisuus johti siihen, että hänelle tarjottiin kaupunginhotellia ja hän otti vetovastuun elokuussa 2007, ja seuraavana vuonna Angeria polkaisi Twin City-festivaalin käyntiin.
   ” Nimen mukasesti alussa satsathiin artisteihin molemmin puolin rajjaa. Vuen 2008 päävieras oli Bonnie Tyler, joka on ollut toistaiseksi Twinkkareiden suurin yleisömangneetti. Se veti Tornionjoen ranthaan 6000 katsojaa. Seuraavana vuonna panostethiin nuorhiin. Meillä oli 10 keikkaa alle 18-vuotiaille ja pääesiintyjänä Rasmus, mutta kokeilu ei ollut onnistunut. Kahen kerran jälkheen panin pakan uusiksi. Tiivistin viikon festivaalin pitkhään viikonlophuun ja tiputin limukonsertit ja ruottalaiset pois.”
   Pian Twin City-festivaali  nousi yleisömäärältään Lapin kolmen suurimman musiikkitapahtuman joukkoon. Paras vuosi oli 2011, jolloin oli hieno sää ja Jenni Vartiainen, Kaija Koo ja Popeda etunenässä vetivät festivaaleille 11-12 000 juhlijaa. Seuraavana vuonna juhlia tähdittivät Slade ja Michael Monroe, jolloin taas oli kehno sää. Vuonna 2014 Reijo  siirsi vetovastuun  Twinkkareiden ohjelmasta tapahtumatoimisto Magnum Live Oy:lle, mutta se jäi yhteen kertaan ja kaupunkifestivaali jäi tauolle.