Yleinen

KOLUMNI: Norrlåtar, omat juuret ja Tapio Rautavaara

by Arto.

Soli 1970-luvun loppua. Olin töissä Piteåssa. Siellä tuli kuunneltua Ruotsin radiosta Tonkraftia ja  tutustuin ensi kertaa yhtyeeseen Norrlåtar.

Ihastelin sen versioita Suomessa tutuista vanhoista kansanlauluista, joista oli tyystin poissa meikäläisen kansanmusiikin Konsta Jylhä-mäinen poljento. Myöhemmin muusikkohaastatteluja tehdessä, ilmeni myös, että  Kaustisella kuullessaan Kimmo Pohjonen ja Värttinän Sari Kaasinen, olivat myös saaneet kipinää Norrlåtarin kansanmusiikki-tatsista.

Ihastelin myös laulaja Hasse Alatalon hyvää suomen kieltä. Myöhemmin paljastuikin, että Hassen isä oli opiskellut Helsingissä ja hän piti huolen, että poikansa käytti varsinkin levyillä kirjakieltä.

Ruotsissa oli alettu etsimään musiikillisia juuria 1970-luvun alussa ja Hassekin ystävineen suunnisti laulunkeruumatkoille. Norrlåtar julkaisikin vuosina 1974-2004 kahdeksan albumia ja kuului koko ajan Ruotsin kansalliseen kärkeen.

Norrlåtarin kautta tutustuin muihinkin luulajalaisen Manifest-levy-yhtiön artisteihin. Tietenkin Piteåssa usein esiintyvä kukasjärveläisen Stefan Nilssonin progebändin Rekylin musiikki tuli tutuimmaksi, mutta myös toinen Norrlåtarin vanavedessä syntynyt  kansanmusiikkiyhtye J.P. Nyströms Jällivaarasta kiinnosti. Sen yhdestä levystä kirjoitin jopa arvion Lapin Kansaan ja myöhemmin useammankin jutun suomalaiseen kansanmusiikkilehteen.

Lyhyen Ruotsi-visiitin jälkeen palasin Suomeen ja tuli halu etsiä omia juuria, mutta samalla myös tutustua tarkemmin omaan kotiseutuun. Löysin äitini puolelta Antti Mikkelinpoika Keksin ja hänen tulvarunonsa ja yritin etsiä museoista jotain, mitä Kohkoisen Erkki eli Erik Wahlberg ei ollut löytänyt. Isäni puolelta taas törmäsin Inarissa hänen isänsä Juho Fritiofin kultakelloon, joka kuului eräälle saamelaissuvulle. Oma nimi löytyi myös Morottajan sukukirjasta, mutta muuten tutkimus jäi  hiukan kesken.

Saamelaismusiikkiin olin tutustunut jo  paljon aiemmin Nils-Aslak Valkeapään kautta, mutta kun world music-aalto iski ja muut lähtivät Afrikkaan, minä sukelsin syvemmälle saamelaismusiikkiin. Jossain vaiheessa suolsin tekstiä siinä määrin, että minua pyydettiin jopa esitelmöimään Rovaniemen kirjastoon.

1990-luvulla aloin kiinnostua enemmän ja enemmän musiikkielämästä Tornion Väylän molemmin puolin. Torniolaisena Haaparanta oli tietysti tuttu, mutta J.P.Nyströmsin keikka Kengiksessä, oli sytyttäjä. Yhtye oli levyttänyt pätkän Keksin tulvalaulua ruotsiksi ja oikeassa ympäristössä esitettynä se jäi ikuisesti mieleen.

Joiku on tärkeä osa saamelaisten identiteettiä. Torvald Pääjärven Ei se kannatte-laulu oli noussut ruotsintornionlaaksolaisten kansallislauluksi ja aloin miettiä, voisiko musiikki olla myös heille voima.

Torvaldista tuli  STR-T-yhdistyksen puheenjohtaja Kukkolaforssenilla 1997  ja kävin hänen innostamana kokouksessa. Siellä oli puheita ja paljon laulua: Laulu Torniolle, Taitaa tulla, Kaakkuri, Kulkurin valssi, Voi saateri senthään ja Kuppari.

Olin kirjoittanut heän Met-Aviisi-lehteen laajan jutun Keksin tulvalaulusta ja nyt aloin kirjoittaa siihen musiikista enemmänkin, kun kukaan heikäläinen sitä ei tehnyt.

Kävin myös Ruotsin puolen konserteissa ja ihastelin aina, paitsi että melskattiin duurissa, kerrottiin välissä hauskoja juttuja. Kun Mikael Niemen Vittula-kirja sitten ilmestyi, sanainen arkku avautui vielä enemmän.

Muistan kerran Pajalasta kotiin ajaessa, kun olin kuullut useampaakin yhtyettä, oli tunne, että olisin ollut 60-luvulla jossain Tapio Rautavaaran vetämissä  iltamissa; tuttuja kansan lauluja, mutta tarinat olivat vain paljon parempia. Tosin tänä päivänä esimerkiksi Jordin ja Raj-Raj Bandin ohjelmistossa omat kappaleet ovat jo enemmistössä.

Sittemmin Ruotsin puolelta olen kerännyt  lauluja Väylän Pyörteen kokoelmalevyille  ja nämä Musiikkiuutisetkin saivat alkunsa Pajalan radiossa, kun kaivattiin musiikkitiedotusta molemmin puolin Väylää.

Live: RAJ-RAJ BAND…feels good!

by Arto.

Raj-Raj Band: Hasse Notsten (vas.), Ulf Nygård, Fredrik Hangasjärvi, Simon Wilhelmsson, Rolf Digervall ja Thore Wilhelmsson

RAJ-RAJ BAND 30.3. Haparanda Folkets Hus Ruotsi

Tornionlaaksolaisen menestystarinan Raj-Raj Bandin 20-vuotiskonsertti oli täysihoitoa päästä varpaisiin. Täydet penkit ja tuolit  hytkyit hyvääoloa ja kolotukset jäit kaikila kotia.

Muutama vuosi paussia, kun olen heitä viimeksi nähnyt ja kuullut ja äijät tulevat entistä kovemmalla draivilla! Uskomatonta!

Huumori on maailman kaunein kukka! Sitähän se on. Rolf Digervallin vallattomat henkilöhahmot ja Hasse Notstenin pohjaton vitsireppu ja hyvin komppaava muu bändi, josta välittyy, että heillä on oikeasti hauskaa lavalla ja sehän tarttuu myös yleisöön. Kaikkia nauratti ja hymyilytti.

Paitsi viihdyttävällä ja uudistuneella showllaan, Raj-Raj Band yllätti myös musiikillisesti. Välillä musiikki siveli somasti sölkää ja välillä löi tuoreella saunavastalla ja sai veren kiertämään. Poimintana vain yksi suosikkibiiseistäni Jirga. Livenä instrumentaali oli kasvanut, saanut lihaa luitten ympärille ja  lanteet liukkaiksi ja jos bändi olisi antanut mennä, pakko olisi ollut lähteä joramaan, sen verran vahva tanssiinkutsu siinä oli.

Ehdottomasti kannatti piipahtaa Haaparannalla. Tunnen taas kuuluvani maailman onnellisimpaan kansaan ja nyt jaksaa taas odottaa aurinkoista kesää.

Arto Junttila

Median kommentteja MUSA-LAPPI-kirjasta

by Arto.

Olen nöyrän kiitollinen ja yllättynyt, kuinka paljon Musa-Lappi-kirjani on herättänyt kiinnostusta pohjoisessa ja  kuinka moni on sen jo hankkinut itselleen.

Kiitettävästi apunani ovat olleet lappilaismediat. Eteläänkään en ehtinyt edes puffata kirjaa. Sen tekivät monet musiikkialan ihmiset, josta heille suuri kiitos.

Palaute on ollut kannustavan positiivista ja kritiikki rakentavaa. Vinkit myös huomioidaan, jos jatko-osa Musa-Lappi-Extra joskus ilmestyy.

Ehkä oli onni, ettei kirja ehtinyt joulumyyntiin, olisi ehkä hukkunut massaan. Nyt ensimmäisestä painoksesta on jäljellä enää muutama kymmmenen kappaletta.

Alla muutamia Lapin sanomalehdistä poimittuja ja etelän musiikkitoimittajien lähettämiä kommentteja:

”Ohittamaton tietoteos kaikille lappilaisesta kevyestä musiikista kiinnostuneille.” (Jukka Rajala, Kuukkeli)

” Musa-Lappi on virkistävä muistutus menneiden vuosikymmenien eloisuudesta- ja pitkästä vaikutuksesta nykypäivään. Viihdyttävintä antia edustaa Motörhead-yhtyeen legendaarisen Lemmyn ottamukset Lapissa.” (Petri Laukka, Kaleva)

”Musa-Lappi on täynnä mainioita, hauskoja ja traagisiakin tarinoita. Mukana myös Lemmy, Chuck Berry, Hanne ja Slim Butler. Myös kuvaosasto on jymyisää ajankuvaa. Suosittelen.” (Teppo Nättilä, Ylen Kantritohtori)

”Arto Junttila kaivaa monen-aikanaan jopa ”skandaalinkäryisenä” levinneen-pop-huhun alta faktat esiin ja oikoo myyttejä tässä mielenkiintoisessa lukupaketissa.” (Jari Pulsa, Uusi Rovaniemi)

”Aiheesta tiedetään vähän, joten kirja on tullut tarpeeseen.” (Juhani Similä, musiikkitoimittajalegenda)

” Fokus on ollut erityisesti Haaparannassa; Junttilan mukaan nimenomaan Haaparannalla on ollut suuri merkitys kevyen musiikin leviämisessä rajan yli muualle Lappiin.” (Marko Niemelä, Lapin Kansa)

”Mainio opus!” (Jukka Junttila, tietokirjailija ja levy-yhtiö Hiljaisten Levyjen perustaja)

Roxette-kitaristin eka bändi MARATHON tekee paluun Kalixissa

by Arto.

MARATHON

Haaparannan Seittenkaaresta lähtöisin olevan arvostetun ruotsalaiskitaristin Jonas Isacssonin (x-Roxette) soittoa on  harvoin kuultu hänen kotiseudullaan. Neljä vuotta sitten hän piipahti brittilegenda Steve Gibbonsin kanssa  Haaparannan Pondessa, mutta nyt tulee jymyuutinen. Sommarfesten i Kalix-tapahtumassa 18. heinäkuuta lavalle nousee  hänen ensimmäinen bändinsä Marathon (1973-1975), jonka rytmiryhmän, basisti Anders Sandstenin ja rumpali Janne Lundbergin kanssa, Jonas aloitti muusikon uransa. Uutena miehenä koskettimissa kuullaan Hawkan Manderstedt.

Vaikka Jonas Isacsson syntyi 10. kesäkuuta 1959 Uumajassa, juuret  ovat Ruotsin Tornionjokilaaksossa. Perhe asui jonkin aikaa Västerbottenissa ja Taalainmaalla, mutta  palasi takaisin Seittenkaareen vuonna 1971. Silloin Jonas oli jo päättänyt, että hänestä tulee kitaristi. Vaikutuksen  häneen oli tehnyt albumi Bluesbreakers with Eric Clapton, mutta miten syntyi Marathon, annetaan Jonaksen kertoa:

– Seittenkaareen muuton jälkeen vanhempani ostivat mulle kelamankan, jossa oli sound on sound – mahdollisuudet. Opettelin tekniikan ja äänitin  massoittain musiikkia. Tein trikkiäänityksiä, coverversioita, mutta enimmäkseen omia kappaleita. Siihen aikaan oli radiossa ohjelma Bandet går, johon ihmiset saivat lähettää musiikkiaan. Minulla oli onnea ja sain  kaksi kertaa nimeni ja tekeleeni kuuluviin.

– Nikkalassa rumpali Janne Lundbergilla, kitaristi Mikael Dysholmilla ja basisti Anders Sandstenilla oli yhtye ja he olivat kuulleet musiikkiani radiosta ja tulivat Seittenkaareen tsekkaamaan kuka olin. Tavattiin Sven Nilssons Kafessa ja pyysivät koesoittoon Nikkalaan ja ei mennyt kuin viikko niin meillä oli bändi Marathon kasassa.

Yhtye otti vaikutteita muun muassa Frank Zappalta, Allman Brothers Bandiltä, Focukselta ja Pink Floydilta.

–  Lyhin kappale mitä  meillä oli 10 minuuttia ja ensimmäinen keikka oli tansseissa Seittenkaaren kansantalolla. Tilaisuutta varten olimme harjoitelleet kaksi vanhaintanssia, Säkkijärven polkan ja Viggenin, jotka luonnollisesti soitettiin hardrockversioina. Ne olivatkin ainoat kappaleet, jotka saimme soittaa illan aikana, sillä eiväthän raittiusseuralaiset osanneet tanssia meidän kappaleita kuten Billy the Kid, mikä oli seitsentahtinen.

Suomessa Marathon ei koskaan keikkaillut, vaikka yhtyeen suosikkeihin kuuluivat  Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Hyvin tuttu Jonakselle on vuosien takaa myös Tonics.

– Rajalla oli myös yhtye, jonka nimi oli Länsirajan Sissit. Siinä oli jäseniä sekä Haaparannalta että Torniosta. Heidän laulajansa Arppa Kanerva kävi koelaulamassa Marathonissa, mutta hän tykkäsi, ettei se  toiminut.

Marathon soitti ympäri Ruotsin Tornionjokilaaksoa, mutta enimmäkseen musiikkijuhlilla Kalixissa, Råneåssa ja Haaparannalla.

– Heinäkuussa 1975 meillä oli viimeinen esiintyminen Sandgrynanissa, Kalixissa. Kavereilta sain kuulla, että siellä oli väkeä Manifest- levy-yhtiöstä (Ruotsin Love records) ja he olivat pitäneet meistä. Muutin Tukholmaan, mutta Janne Lundberg jatkoi Marathonia uudella kokoonpanolla, josta tuli sittemmin Grace ja sehän teki levyn. Ei tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Marathon olisi tehnyt levyn. Sitä emme saa koskaan tietää, mutta hyvä bändi se oli.

Suosio odotti Jonasta kuitenkin oven takana, sillä  pian hänen sinfoonista jazzrockia soittava Horizont- yhtyeensä teki  levytyssopimuksen CBS:n kanssa. Maailmanmaineensa Jonas loi Roxette-yhtyeessä ja parhaiten hänet muistetaan läpimurtohitin The Lookin riffistä, joka siivitti kappaleen listaykköseksi 21:ssä maassa.

– Minä ja Tommy Nilsson aloitimme Horizontin 1976. Eva Dahlgrenin kanssa aloin soittaa 1979 ja paljon ennen kuin heistä tuli suuria nimiä., kertoo Isacsson, joka nykyään studiomuusikkona saa soittaa koko ajan tunnettujen artistien kanssa.

(Lainaukset kirjasta: Poppia Väylän pyörtheistä I)

,,,Tältä kuulostaa Marathonista syntynyt Grace,,,

 

Arkistojen aarteita: EERO JA JUSSI & THE BOYS numero 1 bonusraitoineen

by Arto.

Svart Records julkaisee huippuharvinaisen Eero ja Jussi & The Boysin esikoisalbumin laajennettuna vinyylipainoksena

Numero 1 on edustava kokoelma suomalaista rautalankaa sellaisena kuin sen toteuttavat Eero, Jussi ja The Boys -yhtye!

– On paljon ihmisiä, joiden mielestä rautalankamusiikki on a i n a huonoa! Mutta tämän levyn jälkeen tällaisia ihmisiä on paljon vähemmän, totesi alkuperäisen albumin saatesanat kirjoittanut Markku Veijalainen.

Vuonna 1965 julkaistu Numero 1 oli maamme ensimmäisiä pitkäsoittoja. Se äänitettiin aikaan, jolloin single oli vielä populaarimusiikin hallitseva formaatti. Varhaisesta julkaisuajankohdastaan ja pienestä painoksestaan johtuen albumista on tullut yksi vaikeimmin löydettäviä suomalaisen popmusiikin keräilykohteita.

Svart Records julkaisee Numero 1 -albumin uusintapainoksena yhteistyössä Eeron ja Jussin kanssa. Alkuperäisen albumin bonuksena julkaistaan bonuslevy Eero ja Jussi & The Boys Singlet 1964–1965, jolle on koostettu tuotteliaan kokoonpanon singletuotanto vuosilta 1964 ja 1965, yhteensä 15 kappaletta, joissa osassa yhtye esiintyy mm. Jim Pembroken ja Carolan säestäjänä.

Levystä julkaistaan 500 kappaleen painos, josta 150 kpl erä valkoisella vinyylillä, joka myydään helsinkiläisen Rolling Recordsin kautta.

Eero ja Jussi & The Boys Numero 1

Sivu A
Tahdon saaren
Poison Ivy
Sen vuoksi (I Love You Because)
Hello Josephine
Salaisuuteni (Do You Want to Know a Secret)
That Lucky Old Sun
Mosse (Cadillac)
Route 66

Sivu B
Liisan koira (Walking the Dog)
I Got a Woman
Kaikki rakkauteni (All My Loving)
Stormy Monday Blues
Kaunis nainen (Oh, Pretty Woman)
So Glad You’re Mine
The Enchanted Sea
Pipeline

Eero ja Jussi & The Boys Singlet 1964–1965

Sivu C
Kaikki rakkauteni (All My Loving) – FAS 910
Salaisuuteni (Do You Want to Know a Secret) – FAS 910
Route 66 – FAS 921
Juna on mennyt – FAS 930
Liisan koira (Walking the Dog) – FAS 933
Let’s Go – FAS 933
Carola & The Boys: Jo riittää (The Last Time) – FAS 938
Carola & The Boys: Hunajainen (A Taste of Honey) – FAS 938

Sivu D
Tuuli kuiskaa vain (Catch the Wind) – FAS 941
Tyytymätön (Satisfaction) – FAS 941
Carola & The Boys: Maailmain (The End of the World) – FAS 944
Jukka Kuoppamäki & The Boys: Eikan pumppu – FAS 945
Jukka Kuoppamäki & The Boys: Hiilenlappaajan laulu – FAS 945
Jim Pembroke & The Boys: If You Need Me – FAS 947
Jim Pembroke & The Boys: Say Yeah – FAS 947

SATAMA OPEN AIRIN juhlakattaus valmistuu: Apulanta, Amorphis, Kolmas Nainen, Popeda, Pyhimys, Vesala…

by Arto.

150 vuotta täyttävä Kemi ja sen suurin kesätapahtuma Satama Open Air juhlivat pyöreitä yhdessä. Festivaali  täyttää 10 vuotta ja se järjestetään 2.-3. elokuuta Ruutinrannan puistoalueella. Viime vuonna  festivaali  keräsi ennätysyleisön eli 11 000 hyvän musiikin ystävää ja lauantai oli loppuunmyyty.  Vähintään samanlaista menestystä festivaalin kippari Markku Köngäs odottaa tällekin vuodelle.

-Ennakkolipunmyynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Yli 2000 on jo varmistanut tulonsa ja ostanut liput. Tälle vuodelle saatiin lauantaille alkuyöhön mielenkiintoinen kombo raskasta musiikkia. Yleisön paljon toivomaa  kotimaista rockia Apulannalta, sekä ulkomaillakin todella suurta suosiota kerännyt metalliyhtye Amorphis, Köngäs iloitsee.

Lauantaille tulonsa ovat vahvistaneet myös, karismaattisista laulajistaan tunnetut vanhat hittikoneet Kolmas Nainen ja Neljä Ruusua. Lisäksi  lavalla nähdään suuret suosikit Vesterinen yhtyeineen ja Vesala.

Perjantaina juhlakansaa villitsevät pitkänlinjan Popeda ja J. Karjalainen ja uutta ja tuoretta musiikkia tarjoilee muun muassa parhaillaan tauolla olevan Haloo Helsinki! yhtyeen solistin Elli Haloon sooloprojekti Ellips. Samana iltana lavalle nousevat räp-kentältä tutut Gasellit, sekä tämän vuoden Emma-rohmu Pyhimys, joka tuo Kemiin ennennäkemättömän Neljä vuodenaikaa: Kesä -konsertin, joka jatkaa viime vuonna alkanutta konserttisarjaa.

Markku Könkään mukaan ensi elokuun Satama Open Airissä kuullaan ennätysmäärä, sekä uusia että vanhoja, festivaalilla ensimmäistä kertaa lavalle nousevia esiintyjiä.

-Kunhan kevät etenee, löytyy lisää artisteja julkaistavaksi. Jo maaliskuun lopulla saatamme päästä paljastamaan koko kattauksen. Onhan sieltä tulossa muun muassa eräs bilebändi, raskasta iskelmää, sekä eräs tauolta palaava laulajatar,  hän vinkkaa tyytyväisenä.

Tässä tähän mennessä julkaistujen nimet:

Perjantai

Popeda

Ellips

Pyhimys

Teflon Brothers

J.Karjalainen

Ellinoora

Gasellit

Hovimuusikko Ilkka

Lauantai

Kolmas Nainen

Neljä Ruusua

Vesala

Vesterinen Yhtyeineen

Amorphis

Apulanta

Hovimuusikko Ilkka

Liput saatavilla edullisemmin heinäkuun alkuun saakka! Ticketmasterin verkkokauppa palvelee  ticketmaster.fi/satamaopenair -osoitteessa.  Myynti myös Meri-Lapin Prismoissa Ticketmasterin myyntipisteissä.

RISTO KOSKINEN: Kemin sarjakuvanäyttely muuttaa ja uudistuu

by Arto.

Kemin sarjakuvakeskuksen puheenjohtaja Risto Koskinen

Yli 30 vuotta toiminut Kemin sarjakuvakeskus rakentaa uudistetun ja ainutlaatuisen sarjakuvanäyttelyn Perämeren rannalla sijaitsevaan Jalokivigallerian rakennukseen. Uusi näyttely keskittyy etenkin suomalaiseen sarjakuvaan. Näyttely esittelee yli 30 sarjakuvataiteilijan kädentöitä muun muassa originaalien, figuurien ja videoiden muodossa. Mukana on muun muassa Pertti Jarlan, Milla Paloniemen, Ville Rannan, Jope Pitkäsen, Anni Nykäsen ja Tarmo Koiviston originaalipiirroksia.

– Tuomme yleisön nähtäville ja luettavaksi myös harvinaisen, tuhansia albumeja sisältävän sarjakuvakokoelmamme. Tähän asti kokoelma on ollut vain tutkijoiden käytössä, mutta nyt kaikki halukkaat pääsevät tutustumaan teoksiin, kertoo Kemin sarjakuvakeskuksen puheenjohtaja Risto Koskinen.

– Lisäksi haluamme innostaa ihmisiä opettelemaan sarjakuvan piirtämistä. Osa näyttelystä pohjautuukin sarjakuvaneuvos Ilpo Koskelan suosittuun sarjakuvan oppikirjaan ja näyttelyvieraat pääsevät kokeilemaan kirjan oppeja itse piirtäen, Koskinen lisää.

Noin kolme vuotta Kemin keskustassa Sauvo-talossa toiminut sarjakuvanäyttely suljettiin syksyllä sarjakuvakeskuksen heikon taloudellisen tilanteen takia. Nyt talousvaikeudet on kuitenkin selätetty ja on aika katsoa tulevaisuuteen.

– On hienoa päästä rakentamaan uusi näyttely yli 100 vuotta vanhaan Jalokivigallerian rakennukseen. Jatkossa samassa talossa toimii kaksi hyvin erilaista, mutta toisiaan tukevaa näyttelyä, sanoo Koskinen.

Myös tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan viettävän Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen on tyytyväinen tilanteeseen.

–  Kemillä on pitkät sarjakuvaperinteet ja on upea juttu, että saamme kaupungin 150 -juhlavuoden kunniaksi uuden hienon alun Kemin sarjakuvakeskukselle. Tämä tukee hyvin myös tavoitteitamme ympärivuotisen matkailun kehittämisestä merellisessä miljöössä, sanoo Nissinen.

Kemin kaupungin ja Kemin Matkailun lisäksi näyttelyn rakentamista on tukemassa merkittävästi myös Suomen Kulttuurirahasto, joka on myöntänyt näyttelyn toteuttamiseen 10 000 euron tuen.

Uusi sarjakuvanäyttely avataan tulevan kesän aikana. Aikataulu tarkentuu kevään aikana joten siitä tiedotetaan lisää myöhemmin.