Yleinen

ROKU ROUSU, lauluja omiin nimiin, hyvien kavereiden kanssa

by Arto.

PITKÄN URAN musiikin kentällä tehnyt Riku ”Roku” Rousu julkaisee 6. toukokuuta ensimmäisen sooloalbuminsa The Imaginary One-Night Stands, jonka musiikki, mestaria itseä lainaten, kumartaa 1960-luvulle, syöksähtelee powerpopista psykedelian syvyyksiin ja sinkoilee hallitun hallitsemattomasti friikkirockista folk-balladeihin.

Levyltä on julkaistu ennakkoon kaksi videosinkkua; unenomainen rakkauslaulu My Dreams ’95, ryyditettynä  hyppysellisellä Barry White-tyylistä makukamarisoulia ja isoa iskelmää ja tänään ilmestyi kipinöivä rock`n`roll Video Games & Heroin, jonka videon on ohjannut A.E. Jänkälä, torniolaislähtöinen, kuten Rokukin,  joka avaa hiukan lauluaan:

-Biisi flirttailee old school-videopelimaailman kanssa. Se kertoo sopivasti kieli poskessa eräänlaisen kasvutarinan opetuksineen: Kaikkea saa ja pitääkin kokeilla, mutta joidenkin asioiden kokeilu kannattaa jättää suosiolla vanhoille päiville.

JO VUOSIA SITTEN Soundi-lehden arvostettu toimittaja Asko Alanen julisti: ” Roku Rousu on valmis maapalloa kiertävälle radalle. Tsekatkaa rock`n`roll-vauhtiveikon nykykiekaisut, niin ette tipu kyydistä!”

Mie kuitenkin tipahin. Roku Rousun nimi oli vilahtanut lukuisissa oululaisbändeissä ja useilla niiden levyillä, mutta kaipasin tienviittaa, sillä tahtoi tai ei, laulaja-lauluntekijä ja  liiderihän hän on ja Roku Rousu- nimi on toivottavasti parrasvaloissa jatkossa muissakin kuin tässä The I.O.N.S. -proggiksessa.

KUN ROKU ROUSU LÄHTI alkuvuodesta 2020 työstämään debyyttialbumiaan, hänen oli tarkoitus soittaa levylle kaikki soittimet itse, mutta joutui turvautumaan kaveriapuun. Pitkäsoiton odotusarvoa lisääkin se,  että pitkästä aikaa vanhat Moses Hazyn soittajat, Joonas Karjalainen ja Mikko Siven, ovat vauhdittamassa Rokun menoa, puhumattakaan kosketinsoittaja Sussu ”Markun tyttö” Ketolasta, joka on ehtinyt paiskia muusikon töitä rakkaan Suomen Tulli-yhtyeen lisäksi muun muassa Noora Louhimon,  Samae Koskisen ja Jean S-yhtyeen kanssa.

Kaikki ovat Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiasta ponnistaneita  musiikin ammattilaisia. Rajakaupungissahan  legendaarinen Moses Hazykin sai alkunsa. Yhtye toimi aktiivisesti vuodet 2004-2011, julkaisi kolme kehuttua pitkäsoittoa, valittiin vuoden livebändiksi rocklehti Rumbassa ja keikkaili ahkerasti muun muassa Venäjällä, Pohjois-Amerikassa, Baltiassa ja Kiinassa, jossa yhtye kiersi kaksi kertaa ja faneja siellä heillä on enemmän kuin 🙂Dannyllä. Suuren yleisön yhtye saavutti myös television välityksellä, kun heidän musaansa soitettiin MTV:n Dirty Sanchez -sarjassa, joka näkyi 230 miljoonassa kotitaloudessa.

Tätä päivää on kuitenkin Roku Rousu & The I.O.N.S. ja albumi The Imaginary One-Night Stands, jonka julkkareita juhlitaan  aluksi etelässä,  6.5. Helsingin Loosessa ja 7.5. Tampereen Telakalla.

Nuorta pohjoista naisenergiaa: SAAGA, PUHELINSEKSI ja SAA KILJUA

by Arto.

Vuosi sitten torniolaislähtöisen Saagan singlet Mun sydän ei osaa puhua ja Tokio  soivat Ylen aalloilla muun muassa Levylautakunnassa ja YleX:n Nosteessa-ohjelmassa.

Nyt musiikin ja tanssin ammattilainen Saaga Suonvieri asuu pääkaupungissa ja on julkaissut EP-levyn Suensaari Express, joka nimeä myöten vie hänen ajatukset pohjoisen vuosiin.

Taustalla soi akustinen kitara  ja koskettimet kevyesti. Nuoren naisen pop on haurasta, mutta voima on sanoissa. Häntä  ei voi ohittaa, puhumalla pienkaupungin herkästä runotytöstä, sillä hän on sielu auki ja käsittelee tunteitaan rohkeasti. Hänestä on kasvanut urbaani maailmankansalainen.

Tarttuvia lauluja hän osaa tehdä. Alussa mainittujen lisäksi muun muassa uuden levyn  Se ei ole totta on sellainen. Suomessa tällaisia naispuolisia indieartisteja on kuitenkin paljon. Miten nousta massasta? Saagalta se voi onnistua. Pienestä voisi aina kasvaa myös suurta ja erilaista, mutta lahjakkuuden lisäksi se vaatisi tietysti onnea. Saaga siinä, missä Litku Klemettikin? Joka tapauksessa menestystä Saagalle ja hänen  valitsemalleen tielle, oli se sitten musiikkia tai kulttuuria monipuolisesti.

Kaihoisaa punkrockia soittava rovaniemeläinen Puhelinseksi julkaisee toisen täyspitkän albuminsa Vieraita Toisillemme  kesäkuussa Svart Recordsin kautta. 

 

Tässä pitkäsoiton nimikappale, joka tuo kyllä paikotellen mieleen Yö-yhtyeen, joten sitä on helppo kuunnella ikään katsomatta eli millään hardcorella ei pelotella.

 

Radiokanavilla voimallisesti soivien sanaloruttelujen vastapainoksi on mukava korvia kylvettää myös teksteillä, joissa on koskettavuutta ja asiaa.  

 

Lauluntekijä-laulaja-kitaristi Otto Mikkolan lahjakkuus on jo laajasti noteerattu. Kannattaa kuunnella myös hänen toista yhtyettä Autiomaata ja sen juurevia tarinoita.

 

Yleisesti tulevan albumin lauluista levy-yhtiön tiedote kertoo, että ne käsittelevät yksinäisyyttä, vieraantumista, mielenterveysongelmia sekä tietysti särkynyttä sydäntä.

Kolarilaislähtöinen Tiina Vaattovaara kävi opiskelemassa Torniossa biisintekoa ja hanat aukesivat.

Nyt Oulussa työskentelevän musiikinopettajan eri tyylin  tuotoksia voi bongata milloin  Radio Pookin listalta toisten laulamina tai  Spotifyn New Music Friday ja Suomirock tänään –soittolistoilta,  joilta löytyy  Tiinan Saa Kiljua-yhtyeen  Sunnuntaiaamu-kappale.

Reipas ja menevä punkhenkinen ralli  kesäisen leppoisine lyriikoineen.

– Kyseessä on tarina ihmisestä, joka herää rannalla sunnuntaiaamuna eikä ihan heti muista, mitä on tapahtunut. Elämä heittelee joskus, eikä auta kuin ottaa se mikä vastaan tulee ja kääntää kasvot aurinkoon, kertoo  Tiina.

Saa Kiljua on saanut nimensä Fingerporista ja se on kokeneiden muusikkokaverusten perustama musiikillinen puuhamaa, jossa punk ei kuole koskaan.
– Tulevan albumimme teemana on halu pomppia olkkarissa, huutaa äänet käheäksi ja unohtaa kaikki paska hetkeksi, laulaja paljastaa.

Pitkäsoitto ilmestyy syksyllä ja sen äänittämisestä ja miksaamisesta vastaa Janne Huotari, joka on tehnyt töitä muun muassa Aknestikin ja Terveitten Käsien kanssa.

Saa Kiljua: Tiina Vaattovaara (laulu), Ilkka Immonen (basso, taustalaulu), Jyrki Niemelä (kitara) & Matias Haapaniemi (rummut)

Kemin SATAMA OPEN AIR vei KEKSI-musiikkipalkinnon

by Arto.

Markku Köngäs EventWorksin toimistossa Tornion Kromilaaksossa

Kemin kesätapahtumien lippulaiva Satama Open Air sai tämänvuotisen KEKSI-musiikkipalkinnon. Toiseksi tuli rovaniemeläinen laulaja Jarkko Honkanen ja kolmanneksi Kaamosjazz-festivaali Saariselältä.

Satama Open Air-festivaali järjestettiin elokuussa nyt kymmenettä kertaa ja  se oli kolmatta kertaa loppuunmyyty eli keräsi 12 000 kuulijaa.

Alussa Satama Open Airiä  ”isännöi” Sonata Arctica. Tänä päivänä lavalla nähdään vuosittain Suomen radioiden soitetuimmat tähdet ja tuoreimmat nimet Vain elämää-tv-ohjelmasta.

-Ensi vuoden ohjelmakin on jo valmis. Yli kahdestakymmenestä  buukatusta artistista vain yksi on sama kuin tänä vuonna. Kuitenkin ennen kuin tehdään lopullinen päätös ensi kesän festivaalista  katsotaan, miten tämä korona kehittyy,  sanoo järjestäjä  Markku Köngäs EventWorksistä, joka firmansa kautta on hyvällä näköalapaikalla koko Suomen musiikkitapahtumiin, joiden lipunmyynti hänen mukaansa tällä hetkellä on surkeaa.

-Toki valopilkkujakin löytyy. Yksi niistä on oululainen Euroviisu-menestyjämme Blind Channel, jonka loppuunmyytyjä konsertteja on ollut ilo olla järjestämässä, mies kehaisee.

Satama Open Air 2021 (Kuvat: Rami Ranta)

KEKSI-musiikkipalkinnon voittajasta Kemin Satama Open Airistä  EventWorks on kehittänyt turvallisen ja luotettavan tapahtuman. Se ei petä ja asiakas tietää, mitä rahallaan saa. Samaan Köngäs joukkoineen pyrkii Torniossa paluun tehneellä Twin City-festivaalilla, jonka ysärihenkinen formula kaipaa hänestä vielä hiomista. Yksi kuitenkin tapahtumaperheestä putoaa pois.

-Ensi kesänä luovutaan Ilo Irti-keikoista. Ne olivat lähinnä ensiapua ihmisille, sallituissa rajoissa, korona-ajan ahdistukseen, Köngäs kertoo.

KEKSI-musiikkipalkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Sen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja päättää eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu tuomaristo.

Keksi 2021 Top 5

Satama Open Air (Kemi)
Jarkko Honkanen (Rovaniemi)
Kaamosjazz (Saariselkä)
Rajahurrit (Haaparanta)
Teemu Ylinikka (Kemi)

Kaikki KEKSI-palkitut: http://www.vaylanpyorre.com/keksi-musiikkipalkinto/

Levyarvio: ORRE & KOSKENNIEMI-kaksikon elämänmakuisia lauluja Tornionlaaksosta

by Arto.

ORRE & KOSKENNIEMI: Aaronpäästä Amerikkaan – Jokivarren Tarinoita

 

Monista torniolaisbändeistä tutut soittajat Juha Orre ja Yrjö Koskenniemi yllättävät yhteisellä levyllä alaotsikon Jokivarren Tarinoita alla.

Juha on syntyisin Tornion Aaronpäästä ja Yrjö Kolarin Sieppijärveltä ja kun molemmat ovat luontoihmisiä ja suuria Mark Knopfler-faneja, nuotiolauluja syntyy helposti.

Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää rentoa ja humoristista menoa; countrya, rockia ja bluesia. Se on hieno päänavaus Väylän tällä rannalla, sillä  Ruotsin Tornionlaaksossa roots-levyjen julkaisu on paljon vilkkaampaa. Siellä puhutaan jopa omasta haaraumasta, nordicanasta.

Vaikka miehet tekevät biisejä paljon yhdessä, Yrjö on selvästi blues- ja rockmies, joka vetelee myös komeasti sähkökitarallaan. Tornionjoki saa oman komean rautalankainstrumentaalinsa ja Tornio City on keskiössä laulussa Niin se vain on, mutta aivan vallattomia, ovat murteella, ”Turtolan ranskaksi”, esitetyt Pelhoon mylhyyn ja Jokivarren blues, joista tulee kerralla hyvälle päälle.

Juha on  countrymies, jo ääneltään. Hän kertoo kasvutarinoita, pojasta mieheksi. Hän pohdiskelee, valaa uskoa, kehoittaa uskomaan haaveisiin, mitä teet tai minne meet. Äijän laulu ja Kylä teräksen tekevät myös käyntiä rajan yli.

Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää paljon nähtyä ja koettua Orre & Koskenniemi-kaksikon omasta elämästä. Vaikkakin tarinoita, ne on helppo ottaa tosissaan ja ankkuroida Tornionlaaksoon.

Kun  Kummisedän mandoliinikin alkaa kuulostaa yhtä hyvältä kuin Huomenta Suomi, kaikki on kohillaan. Ei seisova vesi Väylässä pysy, sanoo tuttu sananlasku (hiukan mukailtuna) eli monipuolistumista täkäläinenkin musiikki kaipaa ja nämä herrat tuovat mukanaan omat mausteensa, särkevät sopivasti kaavaa.

Orre & Koskenniemi pähkinänkuoressa:

Juha ja Yrjö tapasivat  arkityön merkeissä vuonna 1995 ja tätä nykyä he toimivat samassa paikassa Lapin ammattikorkeakoulussa IT-opettajina.

– Yhdessä soittaminen taas alkoi 2004, kun rautalankabändi KGB tarvi tuuraajaa. Pyydettiin Juhaa basistiksi ja hän jäi pysyvästi. Pian  huomattiin sitten, että musiikillisesti pidettiin samoista asioista ja  alettiin pitää enemmän yhteyttä, Yrjö muistelee.

KGB on edellenkin toiminnassa ja ainoa bändi, jossa he molemmat soittavat. Harvakseltaan Juha keikkailee myös yhtyeissä Reilut Reiskat ja Blueshuffle ja Yrjö Ratz’n Rollin kanssa.

Yksi KGB-yhtyeen huippuhetkistä on ollut esiintyminen Nelonen-tv:n Neljät häät-ohjelmassa, mutta yhteistä Aaronpäästä Amerikkaan-levyä molemmat pitävät huippuhetkenä ja suuressa arvossa.

– Seuraava haave meillä on päästä Amerikkaan… Ehkä joskus, kuka tietää, käydä Memphisissä ja vierailla Sun-studiolla, Yrjö visioi.

Molempien soittohommat alkoivat 1970-luvun jälkipuoliskolla. Juhan ensimmäinen yhtye oli Vanhat Tennarit, sitten tuli Dust, joka pääsi kokoelma-LP:lle Lappi rock I (1986). Tanssimusiikin puolelta hän keikkaili yhtyeissä Humu-Pekka & Tahtiset, Alaska, Siesta, Yövieras ja Danakil.

Yrjön ensimmäinen bändiviritelmä Sieppijärvellä oli Sacrifice, jota ”manageroi” Johannalle levyttänyt Jaakko Kangosjärvi. Hän yritti saada yhtyeelle  levytyssopimusta. Uuden aallon Tabu oli Yrjön seuraava yhtye, jonka jälkeen maailma kutsui  ja bändit tulivat kuvioihin taas 2000-luvun alun Torniossa.

Facebook: https://www.facebook.com/AaronpaastaAmerikkaan

Vuoden 2021 KEKSI-ehdokkaina muun muassa Jarkko Honkanen, Satama Open Air, Tapani Ollonen, Kaamosjazz ja Revontulet-kuoro…

by Arto.

K E K S I- musiikkipalkinto jaetaan   jo kahdeksannen kerran ja voittaja julkistetaan tämän vuoden loppuun mennessä! Tänä vuonna ehdokkaita on kaikkiaan 12 ja musiikkikirjo  laaja.

Rovaniemeltä ehdolla on laulaja Jarkko Honkanen, joka tuoreella Sydän-albumillaan on kääntänyt uuden lehden urallaan ja sanoittanut kaikki laulunsa itse ja aisaparikseen säveltäjäksi hän on saanut  Esa Elorannan ja taustalle muitakin nimimiehiä. Heidän yhteistyön hedelmänä on julkaistu myös mainio lappilaistarina  Balladi kadonneelle, jonka lauloivat Pate Mustajärvi ja Nina Tapio. Toinen Lapin pääkaupungin Keksi-ehdokas on The Bilebändi, taitava coveryhtye ja väsymätön lappilainen viihdyttäjä,  yksityisjuhlista ravintoloihin ja erilaisiin tapahtumiin.

Meri-Lapin ykkösfestivaali Satama Open Air Kemistä on vakiinnuttanut asemansa. Se on Markku Köngäksen Eventworksin kruununjalokivi, jonka menestys on synnyttänyt ympärilleen tapahtumaperheen, viimeisimpänä torniolaisen Twin City-festivaalin paluun.

Meri-Lapista löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta. Paljon aikaansaava on pitkään jo omaa musiikkia tehnyt persoonallinen laulaja-lauluntekijä Teemu Ylinikka, joka muistetaan myös muun muassa rokkibändeistä Slap Betty! ja Roisto. Pitkä soittotaival on myös takana torniolaisella Tapani Ollosella. Yli kaksikymmentä vuotta hän on  kulkenut roots-musiikin kivikkoista tietä ja pyörittänyt omaa Free Ride-bändiään  ja sille biisejä tehnyt. Viimeisin tymäkkä rocksinkku on nimeltään Damage done. Keikoilla häntä on kuultu myös Duo Medicine Menin kanssa ja kitaristina useammallakin torniolaisella levyjulkaisulla.

Tänä vuonna Väylän Pyörre onnistelee ja muistaa myös nimeämisellä pyöreitä vuosia juhlineita. Muoniossa 70-vuotta täytti taidemaalari Veli Koljonen, josta olisi voinut tulla myös menestyvä muusikko, mutta tunnetaan pohjoisessa parhaiten isänsä Villen  laulujen esittäjänä. Maailman pimeimmällä festivaalilla Saariselän Kaamosjazzilla on tullut 40 vuotta täyteen ja 60-vuotias Jukka Tarkiainen järjesti omat Jukka-festit Sodankylään. Oli taidetta, elokuvia,videoita…ja tietysti musiikkia, sillä mieshän on tunnettu ympäri Eurooppaa kiertäneistä yhtyeistä Jalla Jalla ja Desert Planet.

https://www.kaleva.fi/videot/veli-koljonen-soittaa-lapin-luonnosta/2511846

Nuorta nousevaa polvea  edustavat Keksi-ehdokkaissa Tina alias Tiina Nyyssönen Kemijärveltä, joka pääsi Voice of Finlandin finaaliin vuonna 2017, opiskelee musiikinopettajaksi  ja eka sinkku Pisarat on nyt ulkona. Linnuntiet (ft. Carita) taas on ruotsinsuomalaista iskelmäräppiä.  Sen esittäjä Rajahurrit tulee Haaparannalta.

Tällä kertaa ehdolla on kaksikin kuoroa,   Tarja Vanhalan johtama Melodonnat Torniosta ja Noemi Lehikoisen johtama  Naiskuoro Revontulet Pellosta.

Keksi-tunnustusen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja se  annetaan vuosittain pohjoisessa kevyen musiikin saralla ansioituneelle henkilölle, yhtyeelle  tai yhteisölle. Nimensä huomionosoitus on saanut runoseppä Antti Keksin mukaan, jonka syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 400 vuotta. Äskettäin hänen kunniakseen julkaistiin albumi Keksin Laulu.

Voittajan valinnan tekee eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu asiantuntijaraati:  Yrjö Koskenniemi  Torniosta, Irene Määttä  Pellosta, Hannele Kenttä Haaparannalta, Jukka Rajala Muoniosta, Risto Koskinen Kemistä, Sami Karvonen Ylitorniolta, VeePee Salmi Rovaniemeltä ja Sami Mikko Juhani Aikioniemi Kemijärveltä.

Tänä vuonna raatilaiset ovat saaneet ehdottaa äänestykseen myös kotikunnastaan 1-2 ehdokasta, joita eivät tietenkään itse saa äänestää.

KEKSI-MUSIIKKIPALKINTO-ehdokkaat vuodelle 2021:

Jarkko Honkanen (Rovaniemi)

The Bilebändi (Rovaniemi)

Teemu Ylinikka (Kemi)

Satama Open Air (Kemi)

Tapani Ollonen (Tornio)

Melodonnat (Tornio)

Tina (Kemijärvi)

Veli Koljonen (Muonio)

Jukka Tarkiainen (Sodankylä)

Kaamosjazz (Ivalo)

Naiskuoro Revontulet (Pello)

Rajahurrit (Haaparanta)

Levyarvio: Lapin blueskunkku SLIM BUTLER pärjää omillaan

by Arto.

Slim Butler alias Jarmo Puhakka (kuva: VeePee Salmi)

SLIM BUTLER:  Bone Deep (Slimcuts 1004)

Slim Butler alias Jarmo Puhakka naulaa uuden Bone Deep-levyn  tiukemmin nimiinsä kuin aiemmat albuminsa, Inner Blues (2012) , Bad Intention (2016) ja Big Freeze (2018).

Suurin ero Bone Deep-levyllä on se, että nyt Slim laulaa kaikki  kappaleet itse. Ei enää jenkkivahvistuksia, Andrew Blackiä, Sugar Ray Norciaa tai Tad Robinsonia, ja mihinkä hän heitä tarvitsisikaan, kun hän vakuuttaa ja klaaraa homman yksinkin. Kolmella ensimmäisellä  hänen ääntään kuultiin vain yhdessä Bad Intension-biisissä, vaikka keikoilla Slim kyllä laulaa.

Vuosikymmenessä Slim Butler on noussut Suomi-Bluesin eturiviin ja viimeisimmän  Big Freeze-pitkäsoiton  myötä  hän on saanut  laajenevassa määrin huomiota myös ulkomailla. Lisäksi  hän on päässyt  SlimCuts-bändeineen edustamaan Suomea niin Norjassa kuin USA:ssakin Blues Challenge-kisoissa, mikä on lisännyt median mielenkiintoa ja radiosoittoa maailmalla.

Bone Deep-albumilla Slim kunnioittaa perinteitä ja tarjoilee monipuolisen kattauksen itsetekemiä  lauluja, joissa soi musta rytmimusiikki; blues, soul ja funk, mutta sulavasti hänen musiikissaan yhdistyvät  myös rock ja country  americanaksi, sillä jenkkien singer-songwriter-traditiokin on Slimille tuttua ja rakasta.

Komeasti Bone Deep aloitetaan wauwau-meiningillä. Ain`t no excuse on  kumarrus sille suurimmalle, Jimi Hendrixille. Kitarat ilotulittavat revontulet tunturiin ja juhlat saadaan hienosti käyntiin. Kymmenen biisin joukossa ehdottomasti parasta antia on soulahtava  How deep is the water. Kertakaikkiaan hienoa laulua. Myöskään Slimin hidas bluesluenta Blues done left me ei jätä kylmäksi. Hän tarinoi uskottavasti. Varsinainen ylläri levyllä on kuitenkin  C`est la vie, jolla bandoneonia soittava Tatu Kantomaa vie ajatukset Argentiinan suuntaan, mutta tangosta ei ole kyse, vaan kevyesti keinahtelevasta lattarista, eikä silläkään Slim lyö kirvestä kiveen, vaan onnistuu.

Slim, Mikko & Harri

Bone Deepillä Slimin kädenpuristus on entistä lujempi. Albumi  on  parasta tähän asti, mitä mieheltä on kuultu. Lapin blueslähettiläs  on enemmän kuin valmis maailmalle ja mikä bändi hänellä onkaan SlimCutsissa! Hyvä boogie välittyy ja komppi kulkee levy levyltä, aina paremmin ja paremmin. Sen takaavat, yksi tamperelainen basisti Mikko Löytty, joka tunnetaan niin sooloartistina kuin muun muassa Q- Stonesta, Remu & Hurriganesista ja SF-Bluesista ja Slimin lisäksi kaksi entistä rovaniemeläistä; kitaristi Harri Raudaskoski, joka muistetaan muun muassa Jarkko Helin & Crawfish Kingsin, Veli-Matti Järvenpään Tex-Mex Bandin ja Raudaskoski Twinsin riveistä ja rumpali Jartsa Karvonen, jonka soittoa ovat kuulleet kaikki suomalaiset. Mies kun on noin 5000 äänilevyraidan konkari ja kokemusta löytyy rockista ja jazzista aina  kotimaisen populaarimusiikin suosituimpiin tähtiin.

Arto Junttila

 

Arto Tiesmaa sai Allan Lehto-stipendin säveltämästään KEKSIN LAULU-kansalliseepoksesta

by Arto.

Arto Tiesmaalle stipendin ojentaa Ove Pekkari

Teollisuusneuvos Allan Lehto (82) palkitsi säätiönsä kautta taas tornionlaaksolaisia. Pajalan Café Valvetissa järjestetyssä pienimuotoisessa tilaisuudessa lauantaina muistettiin stipendillä 12 henkilöä tai yhdistystä.

Musiikin puolelta palkittiin Arto Tiesmaa 20 000:lla kruunulla suururakastaan Antti Keksin vuoden 1677 Tornionväylän tulvarunon säveltämisestä ja sen levyttämisestä tornionlaaksolaisjuuristen muusikoiden kanssa. ”Dikten är en viktig del av den tornedalska kulturen och Tiesmaa uppmärksammas för sin  kulturgärning”, perusteluissa myös sanotaan.

Tilaisuudessa kuultiin Tiesmaan Keksin Laulu-levyltä, osat 8 ja 9, joissa häntä avusti Raj-Raj Bandistä tuttu hanuristi-saksofonisti Hans Notsten.

Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Allan Lehdon erikoistoiveena, Eldankajärven jää, Arto Tiesmaan isä-Erkin sanoittama ikivihreä. Siihen lauluvoimaa toi Harry Ylisaukko-oja, joka on viime aikoina keskittynyt Oiva Arvolan saagojen esittämiseen. Tukea Lehdon säätiöltä hän sai Pörrö-laulutapahtuman järjestämiseen. Eldankajärven jää-laulussa hanurissa kuultiin Tuomo Ylitaloa.

Allan Lehto on jakanut stipendejä hallitustensa kautta 32:n vuoden ajan. Tänä vuonna rahallista tukea jaettiin 190 000 kruunun edestä.

Tuen tarve on ollut tänä vuonna erityisen suurta johtuen pandemiasta, mutta aina hyviä ideoita Tornionlaaksossa on riittänyt. Stipendeillä  haluan edistää ja elvyttää kulttuuri- ja elinkeinoelämää ja toivon, että tukien saajat saavat siitä lisäpotkua ideoidensa kehittämiseen, sanoo Allan Lehto.

 Stipendeistä päättivät tänä  vuonna Allan Lehto, Sebastian Nyaiesh, Tommy Innala, Eivor Olofsson, Karl-Gösta Aasa, Evgeny Krakov ja Marita Mattsson Barsk.