Yleinen

Kuukkeli: MIRJAM KÄLKÄJÄ viimeistelee UUTTU-KALLESTA kirjaa

by Arto.

Kalervo Uuttu Velhon roolissa

Torniolaiskirjailija Mirjam Kälkäjä kirjoittaa kulttuurineuvos Kalervo Uutun elämästä kirjaa, joka julkaistaan syyskuun ensimmäisellä viikolla Äkäslompolossa. Mieshän tunnetaan parhaiten Velho-oopperoistaan, Pieni Kansani Laulu-näytelmätrilogiasta  ja Lapin kasteistaan.

Kuukkeli-lehti kertoo, että kirjassa käsitellään sekä Kallen mittavaa uraa kulttuurin saralla että hänen yksityiselämäänsä.

-Se lähtee ihan siitä, mistä Kalle on kotoisin ja mitä kaikkea tapahtui ennen Velho-oopperoita. Kirja keskittyy Kalleen ja hänen läheisiinsä, pääpaino ei ole esityksissä. Yhteiskunnallinen puoli tulee taas matkailun kehittämisestä, kertoo teatterimies Martti Kadenius, joka on toiminut  Kälkäjän oikeana  kätenä eli tehnyt haastatteluja kirjaa varten.  Martti on myös ohjannut molempien tekstejä teatterinäyttämöille  ja idea kirjastakin syntyi hänen päässään.

-Minä kerään, Mikki kirjoittaa ja Matti repii, hän vitsailee ja viittaa viimemainitulla Matti  Ylipiessaan, jonka Atrain & Nord-kustantamo julkaisee kirjan.

VP-arkisto:

Pieni Kansani Laulu, kunnianosoitus pohjoiselle raivaajasukupolvelle  Ylläksen Kansani Laulut livenä ja levyllä  

Konserttiarvio: TREMAN, kultahippuja meän juurilta ja maailmalta

by Arto.

T R E M A N

TREMAN Ebeneser, Luulaja 7. 3. 2020

Kansanmusiikkia pohjoisesta ja ympäri maailman oli  Treman-yhtyeen tarjoama menu ja kuultiinkin monipuoliset kaksi settiä laatumusiikkia. Viihtyisä iltapäivä Norrbottenin pääkaupungissa. Luulajan kulttuurikeskus Ebeneserin lavalla oli kolme kokenutta, taitaavaa muusikkoa: Hasse Alatalo (laulu, kitara & haitari), Janne Olofsson (viulu) ja Johan Andren (basso).

” Nykyään ollaan vanhoja eläkeukkoja.  Soitetaan ajankuluksi ilman paineita ja tavotteita, kertoivat herrat väliajalla. Heistä Hasse ja Janne soittivat aikoinaan tunnetussa Norrlåtarissa ja he muistelivat vierailleensa Suomessa  Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla viisi-kuusi kertaa ja historia kertookin, että tekivät aikamoisen vaikutuksen nuoriin suomalaispelimanneihin. Basisti Johan on taas soittanut Black Island Stombersissä ja Luulajan sinfoniaorkesterissa.

Hasse Alatalo

Hyvä kun  mestarit soittavat, heitä tarvitaan, sillä Ebeneserissä oli hyvin kuulijoita. Paikka oli myös kuin tehty Tremanille, idyllinen vanha rakennus, jossa uusia muistoja syntyi vanhoja muistellessa. Yleisönä oli enimmäkseen meitä vanhoja, useimmat harmaapäisiä kuten soittajatkin, mutta joukossa myös pitkätukkaisia nuoria, jotka kuuntelivat erityisellä tarkkaavaisuudella. Perinne elää, toivotaan niin ja tulee uusia hasse alataloja, sillä hänen kaltaisia juurimusiikin lipunkantajia pohjoinen aina tarvitsee.

Luonnollisesti Hasse Alatalo oli keskeisessä roolissa. Hän lauloi ruotsin lisäksi myös meänkielellä tai puoleksi kirjailija Åsa Larssonin sanoittaman laulun Här tuggar korna,  jossa ”lehmätkin nauraa” mutta ehdottomasti parasta olivat hänen tulkitsemat Bob Dylan-kappaleet. Hassen laulu ja Jannen viulu loi koko iltaan taianomaisen Desire-fiiliksen, kun yhtye esitti alunperin tälle Dylanin klassikkoalbumille tarkoitetun Abandon loven.  Toisessa setissä ikivihreä Man Of Constant Sorrow  Hassen ruotsiksi laulamana, alleviivasi vielä Dylania, vaikka muitakin esittäjiä laululle löytyy satoja.

Norrlåtar-pohjalta kuultiin muun muassa katrillia, polskaa ja Konsta Jylhän parempi valssi, kaiken huippuna yhtyeen hitti Ko över Sarek, vanha venäläinen Katinka, jonka polveileva teksti vei aivan eri sfääreihin kuin alkuperäinen.

Kaikkinensa viihdyttävä, mutta syvämietteinenkin ilta. Välipuheiden annettiin velloa laulujen välillä ja yhtyeen ja yleisön vuorovaikutuksesta syntyi maaginen tunnelma. Naurettiin yhdessä, kuunneltiin filosofisia pohdintoja, avattiin kielellisiä umpisolmuja  ja sivuttiin taivaallisia asioitakin.

Arto Junttila

 

Kommentti: Tornionlaakson museon rocknurkka on pyhitetty TK:lle!

by Arto.

Tornionlaakson museon johtaja Minna Heljala: ”Rocknurkan tarkoitus ei ole luoda kokonaiskuvaa torniolaisesta musiikista, vaan nostaa esille eräs erikoinen ilmiö Terveet Kädet, jolla on kansainvälistä tunnettavuutta.”

Aika ajoin minuun on otettu yhteyttä tai vedetty hihasta ja kysytty, miksei se ja se artisti tai bändi ole mukana Tornionlaakson museon Terveet Kädet-loosissa. Olen kertonut, että sen kokoamisessa minulla ei ole ollut osaa, ei arpaa.

Kun lahjoitin puolisen vuotta sitten nurkkaukseen Tonics-taulun, muistutukseksi, mistä kaikki alkoi, vinkkasin, että olen valmis tekemään yhteistyötä, jos museon osaa aletaan päivittämään enemmänkin historiankirjoitusta vastaavaksi, tietysti TK edelleen keskiössä.

Nyt kun Tornion 400-vuotisjuhla lähenee, ajattelin kysyä Minna Heljalalta, mikä on tilanne tänään ja  esittää  ideani eli  miten homman voisi toteuttaa, koska kuva-ja haastattelumateriaalia Tornio-rockin tiimoilta on kertynyt ison mustan säkillisen verran ja kokonaiskuva musiikkivirtauksista rajan yli on selkeytynyt.

Heljalan vastaus oli edelleen sama mikä yllä. Helpotus allekirjoittaneelle, sillä  nyt voi keskittää ajatukset muihin Tornionlaakso-proggiksiin ja niitähän riittää. Ehkäpä joskus myöhemmin on aika, koostaa Tornio-rockin historia totta, ei tarua-pohjalta.

Lappiin palannutta hanuristi HARRI KUUSIJÄRVEÄ inspiroi lumi

by Arto.

-Lumi on yhtäältä jäähyväislaulu Helsingille ja toisaalta ylistyslaulu yhdelle merkittävimmistä Rovaniemelle muuttoon johtaneista syistä, lumelle, kertoo Lappiin paluumuuttanut ja Pellon Lankojärvellä kasvanut Harri Kuusijärvi  luotsaamansa Koutus-yhtyeen kolmannen albumin ensimmäisestä maistiaisesta.

Harri Kuusijärvi

-Vaikka osasin odottaa Lapin lumisia talvia, siirtymä pohjoiseen sattui silti lumen kannalta erikoiseen saumaan. Kuluvana talvena kontrastit ovat olleet huikeat: pohjoisessa hukutaan lumeen samaan aikaan, kun etelässä luetaan siitepölyvaroituksia, mies päivittelee arkipäiväksi muodostuneita ilmastomuutoksia.

Lumi-kappaleen ympärille  on kasattu myös road movie -henkinen videopäiväkirja matkasta pohjoiseen. Materiaalia on kuvattu vuoden 2019 aikana niin levynteon yhteydessä Mankku-studioilla Porvoossa kuin tien päällä ja keikoilla Lappeenrannasta Saariselälle. Videon on tehnyt Juho Aittokallio.

Kolmannen Koutus-albumin julkaisee kesällä tamperelainen Eclipse Music –levymerkki. Harri kertoo, että sen kappaleet olivat osa muuttoprosessia.

Koutus

– Sävellykseni syntyvät usein hiljalleen siten, että annan biisien elää ja muuntua mukana arjessani pitkään ennen lopullisen muodon hahmottamista. Tulevan Koutus-albumin kohdalla tämä sävellysten hauduttelu ja levyn tekeminen sattuivat ajanjaksolle, jolloin mielessä pyöri viime talvena hetken mielijohteesta tehty päätös muuttaa takaisin Lappiin. Näin sävellykset alkoivat hiljalleen hahmottua ääniraitana henkiselle ja fyysiselle siirtymälle etelästä pohjoiseen, kertoo Harri, josta on kasvanut lyhyessä ajassa yksi uuden harmonikkamusiikin omaleimaisimmista tekijöistä.

Hän on kantaesittänyt lukuisia harmonikalle sävellettyjä nykymusiikkiteoksia, esiintynyt populaarimusiikin saralla lukemattomien artistien kanssa ja kerännyt ylistäviä arvioita niin rock-, jazz- kuin maailmanmusiikin kriitikoilta. Hän on myös yksi vuoden 2020 Teosto-palkintoehdokakkaista sävellyksillään Lehtojärven Hirvenpää –albumille yhdessä laulaja Jaakko Laitisen kanssa.

Tulevalla Koutus-albumilla soittavat Harrin (Lehtojärven Hirvenpää, Sole Azul) lisäksi Veikki Virkajärvi (Njet Njet 9), kosketinsoittaja Mikael Myrskog (Saimaa, Teemu Viinikainen III, Kaisa’s Machine, Max Zenger Globus) ja Jesse Ojajärvi (Selma Juudit Alessandra, Laura Annika Quartet, Hyväluoma Group).

FAUNA, nykysirkuksen huiput Haaparannalle

by Arto.

Kansainvälisesti palkittu Fauna on nykysirkusta parhaimmillaan. Se on vauhdikasta ja viihdyttävää. Se on täynnä taitoa ja tunnetta. Se elää ja hengittää joka solullaan.

FAUNA

Nykysirkus Faunan perustivat vuonna 2016 maailman johtavassa sirkuskoulussa, Dans och Cirkushögskolanissa, Tukholmassa opiskelleet viisi akrobaattia; Arthur Parsons, Matthew Pasquet, Imogen Huzel, Rhiannon Cave-Walker & Enni-Maria Lymi  ja Berliinissä asuva australialainen muusikko Geordie Little.

Nämä kuusi maailmanluokan taiteilijaa saapuvat Haaparannalle lauantaina 7. maaliskuuta esiintyen kansantalolla klo 16.00 – 17.00 Suomen aikaa.

Fauna johdattaa katsojan kiehtovalle tutkimusmatkalle ympäröivään maailmaan, johon on helppo päästä. Koko ajan ryhmä etsii uusia kertomistapoja, luo omaa runollista kieltään, mutta ensi lauantaina Fauna vie syviiin vesiin, kiehtovaan peliin ja rituaaliin, jossa agressio, kilpailu, machiavelliläinen viekkaus, huumori ja leikki vievät tarinaa eteenpäin.

Huipputason sirkusartistit tarjoilevat yhdessä ja samassa paketissa rautaisannoksen teatteria, tanssia ja  akrobatiaa  ja kaikelle raamit luo kitaristi Geordie Little, jonka soittotyyli on koukuttavaa. Hän luo Faunalle elokuvallisen äänimaiseman, josta ei voi olla lumoutumatta. Omaperäisessä soittotyylissään hän yhdistää  fingerstyle-näppäilyyn, sormilla rummutusta ja läpytyksiä, jotka tukevat ja syventävät Faunan esitystä.

Fauna on nyt laajalla Ruotsin kiertueella, jonka on järjestänyt Riksteatern. Aiemmin poppoo on esiintynyt Brasiliassa, Ranskassa, Englannissa, Hollannissa, Saksassa, Puolassa,  Belgiassa, Tsekissä, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Rajalle ryhmän tuo  Haparanda Teaterförening.

LIPUT: Normaali 250 kr, eläkeläinen 200 kr,  opiskelija 50 kr (Eurotkin käyvät!)

ANTTI HAASE tekee dokumentin Panimomestarista

by Arto.

Panimomestari Leo Andelin

Maailmalla palkittu dokumenttiohjaaja  Antti  Haase on tallentanut ansiokkaasti lappilaista elämää ja historiaa, sen näkijöitä ja tekijöitä. Puolituntinen Panimomestari (The Master Brewer) kertoo yli 80-vuotiaasta  torniolaisesta  Leo Andelinista,  joka on kahdesti voittanut tavoitellun kansainvälisen  ”oluen panemisen Michelin-tähden” eli  Monde Selection-kilpailun vuosina 1964 ja 2018.

Elokuva saa lopullisen muotonsa tulevan kesän lopulla, jolloin tiedotetaan myös ensimmäisistä näytöksistä.

Ohjaaja Antti Haase

Panimomestari-elokuva on tarina siitä, miten syrjäisen Tornion työläisperheen Leo-pojasta kasvaa oluen herrasmies, joka intohimoisesti varjelee pohjoisen maaperästä syntynyttä ”olutkukkaa”.

– Kun kuulin ensimmäisen kerran kotikaupungissani asuvan Leo Andelinin tarinan, hämmästyin, ettei siitä ole kerrottu missään laajemmin. Hän on jo sen verran iäkäs herrasmies, että hänen tarina oli pakko saada talteen. Paljon hyvää juttua tallentui ääninauhalle, sillä elokuvaa varten jututin häntä yli neljä tuntia. Suurin osa ei tietenkään päätynyt itse elokuvaan,  mutta nyt se on  tallessa jälkipolville, kaikille oluen historiasta kiinnostuneille ja muillekkin, iloitsee ohjaaja Haase.

Leo ja panimotyöntekijä Elisa neuvonpidossa

Panimomestari Leo Andelin on tärkeä osa lappilaisen oluen historiaa. Hän aloitti panimoalan opiskelut vuonna 1957 Saksassa ja työt  panimomestarina  vuonna 1962 Tornion Olut Oy:ssä, jolloin voittoreseptiä käytettiin ensimmäisen kerran. Silloin sai alkunsa Suomen kansainvälisesti tunnetuin elintarvike – Lapin Kulta-olut. Toisen kerran  pienellä päivityksellä oluelle  tuli tunnustus neljä vuotta sitten perustetun pienpanimon Tornion Panimo Oy:n mentorina. Siinä välissä hän ehti toimia myös Lapin Kullan tehtaanjohtajana.

-Leon vuosikymmenien elämäntyö tuhoutui vuonna 2010, kun olutjätti Heineken lakkautti Lapin Kullan perinteikkään panimon. Apuun riensi nuori torniolainen paluumuuttaja Kaj Kostiander, jolle vanha olutvelho siirsi ammattisalaisuutensa. Seurasi ennätyksiä rikkova joukkorahoituskampanja ja alkuperäisen oluthiivan metsästys. Ja kuten oikeassa sadussa, lopussa seisoo kultainen kiitos, tarinoi Haase, joka haluaa näyttää  Panimomestari-elokuvallaan myös, kuinka pienet ihmiset kaukana valtakeskuksista voivat pärjätä globaalien markkinavoimien myllerryksessä kekseliäisyydellä, sinnikkyydellä ja aitoudella.

Ohjaaja ja nykyisen Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander

-Elokuva-aiheen ”oluthaasteen” vuoksi en voinut hakea elokuvalle perinteistä elokuva-alan rahoitusta. Olen hyvin kiitollinen lukuisille tukisäätiöille, Tornion kaupungille ja torniolaisille yrittäjille, jotka ovat mahdollistaneet elokuvan tekemisen kengännauhabudjetilla.

Minulla on ollut täysin vapaat kädet tehdä juuri sellainen itsenäinen elokuvateos Leon elämäntarinasta kuin haluan. Elokuvan työryhmä koostuu lappilaisista elokuva-alan ammattilaisista, jotka lähtivät aivan erityisellä palolla mukaan elokuvatyöhön,  tyytyväinen dokumentaristi kiittelee.

Panimomestari-dokumenttia ennen ohjaaja Antti Haase  muistetaan viime vuosilta elokuvista Valontuojat, joka kertoo Lapin sähköistämisestä  ja Monsterimies, joka on tarina Euroviisuvoittaja Lordista ja sen luojasta Tomi Putaansuusta.

Rovaniemen  Syväsenvaarassa varttunut, nykyisin Tornion Vojakkalassa asuva Haase on asettanut tavoitteekseen elokuvissaan ”kartoittaa kanssaihmisten tarinoita, ihmisen mittakaavassa 1:1.” Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Australian Film TV & Radio Schoolista. Hänen dokumenttielokuviaan ovat myös  Porouni, Isien merkit ja Jos mulla ois valta. 

Panimomestarin Facebook-sivu: www.facebook.com/PanimomestariTheMasterBrewer

KOTKA RANKKI OHUTTA YLÄPILVEÄ-yhtyeen Pearl Harbourista jo 40 vuotta

by Arto.

Kulttiyhtye  Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä  on jakanut meritietoja jo 40 vuotta. Kaikkihan lähti siitä kun vuonna 1980 yhtye osallistui Soundi-lehden sävellyskilpailuun ja voitti  kisan kappaleella Pearl Harbour . Palkinnoksi he saivat tehdä sinkun Finnlevyn KRÄK!-merkille. Juho Juntunen piirsi levyn kannet ja kappaleesta tuli  pieni hitti. Se oli raikas tuulahdus punktuiverruksen keskelle ja laulu puri myös suositun Levyraadin tuomareihin ja yhtyeen esitys sijoittui toiseksi. Juontaja Jukka Virtasta laulu erityisesti ihastutti, sillä se päättyy sanoihin” …kohta Virtanen hajoaa.”

Nyt 40-vuotisjuhlan kunniaksi yhtye julkaisee videon laulusta Karhupuisto, joka on syntynyt myös vuonna 1980, mutta päätyi yhtyeen albumille Nahkiaisen Tiedot Puuttuvat  vasta vuonna 2014 sen uuden tulemisen myötä.  Vierailijana levyllä on legendaarinen Piirpauke-puhaltaja  Sakari Kukko.

Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä-yhtyeen perustivat vuonna 1979 Vallilan osuuskunnan talossa Helsinkiin opiskelemaan tulleet kajaanilainen Markku Lonkila, kannuslainen Kyösti Kattilankoski ja torniolainen Pentti Laitinen. He esiintyivät lähinnä opiskelijabileissä ja aluksi he kutsuivat porukkaansa itseironisesti nimellä Suolapatsaat.

Pentti Laitinen muistetaan myös bändeistä Action, Lapa ja luut, Sieto & Kyky, Kopteri ja Tapaus Suomi

Esikoissinkun menestyksen myötä KROY pääsi tekemään myös albumia tuottaja Upi Sorvalin johdolla ja mikäpä muukaan sille nimeksi kuin Alavilla Mailla Hallan Vaaraa. Äänittäjänä levyllä toimi Wigwamista tuttu Måns Groundstroem.

Kantaaottavia, folkmaisia lauluja esittävä kolmikko sai pian ympärilleen muitakin musisoivia opiskelijoita ja parhaimmillaan yhtyeeseen kuului seitsemän jäsentä, edellämainittujen lisäksi muun muassa Irja Wilska, Lauri Astala, Jouko Kovanen ja Veli-Matti Pietikäinen.

Albumille tekivät lauluja lähinnä alkuperäinen kolmikko Lonkila-Kattilankoski-Laitinen. Parhaiten levyn kappaleista muistetaan Eagles-tyylinen Rippikoulu, armeija ja avioliitto ja ennenmuuta Konttorikantri, josta ikivihreän on tehnyt Jussi Raittinen nimellä Samassa veneessä.

Torniolainen Pentti Laitinen, joka albumilla vastaa sähkökitarasta ja huuliharpusta, laulaa levyllä kappaleet Pallo uhkaa pamahtaa, Lumiseppele ja Tornionjoki. Viimeksimainitun päämessage on: Sitä ei saa,saa,saa/ Sitä ei koskaan saa, valjastaa! 

Opiskeluaikojen jälkeen jokainen lähti taholleen, kunnes yli 30 vuoden tauon jälkeen, yhtye herätettiin henkiin  Pentti Laitisen luona Tornion Vojakkalassa  vuonna 2013 ja alkuperäisistä jäsenistä paikalla olivat Lauri Astala, Kyösti Kattilakoski ja Markku Lonkila  ja nyt saldona on jo kolme mainiota pitkäsoittoa: Nahkiaisen Tiedot Puuttuvat, Yöllä Tuuli Yltyy ja Merisavua Valassaarilla, joita voi myös kuunnella yhtyeen tänään avatulla YouTube-sivustolla.