Yleinen

Kino Ylläs 2020: VIIMEISET-elokuvan ensi-ilta ja useampi ennakkonäytös

by Arto.

Viimeiset-leffan päärooleissa nähdään Tommi Korpela ja Laura Birn


Perinteikäs Kino Ylläs-Elokuvia taivasalla tulee taas. Tapahtuma täyttää 15 vuotta ja tänä vuonna elokuvia nähdään 3. -13.  syyskuuta sekä iltaisin ulkoilmateatteri Ihmisen Ringissä että päivisin sisällä Kellokkaassa.

Ylläksellä saa Suomen ensi-iltansa  elokuva Viimeiset (Last Ones), jota on kuvattu Tunturi-Lapissa; Ko­la­ris­sa, Muo­ni­os­sa ja Enon­te­ki­öl­lä. Sen on ohjannut  Viron nykyelokuvan huippuihin kuuluva Veiko Õunpuu  ja  sen pääosia esittävät Tommi Korpela ja Laura Birn ja suosittu virolaisnäyttelijä Pääru Oja. Lisäksi sivurooleissa nähdään muun muassa Sulevi Peltola ja Samuli Edelmann.

Sulevi Peltola

Samuli Edelmann

Viimeiset on moderni western, jonka tapahtumat sijoittuvat Lapin kesyttömille tunturialueille. Nuori kaivosmies Rupi aikoo tuntureita louhimalla kaapia kasaan tarpeeksi rahaa karistaakseen kaivoskylän tukahduttavat tomut ikuisiksi ajoiksi jaloistaan. Työt kaivoksessa kuitenkin seisovat, koska Rupin isä, vanha poromies, kieltäytyy myymästä maitaan. Elämä kaivoskylässä on vaarallista, eikä rakkauskaan ole mutkatonta ja tapahtumat vievät hetki hetkeltä kohti lopullista sortumista. Rupin on tehtävä valinta: minne hän kuuluu, isiensä maille, alkukotiin tuntureille, vai itsekkäiden pyrkimysten kylmään maailmaan.

Viimeiset – elokuva nähdään kahtena iltana 11. ja 12. syyskuuta kello 21 Ihmisen Ringissä. Molempina iltoina  paikalle on tulossa myös elokuvan tekijöitä kertomaan elokuvasta.

Viimeiset-leffan ensi-illan lisäksi Kino Ylläksessä on mukana ennakkonäytöksiä eli elokuvat nähdään vasta myöhemmin muilla Suomen valkokankailla.  Tällaisia ovat  Ville Jankerin ohjaama Metsäjätti, jonka pääosassa nähdään Jussi Vatanen ja 11 päivän esitykset päättävä Tove, joka kertoo Tove Janssonin elämästä, joka muistetaan  etenkin  Muumi-hahmojen luojana.

Lapsille on luvassa  ennakkoon  vielä Risto Räppääjä ja väärä Vincent, joka esitetään sekä päivänäytöksenä   Kellokkaassa että iltanäytöksenä Ihmisen Ringissä.

Muusta Kino Ylläs-Elokuvia Taivasalla-ohjelmasta  löytyy tarkemmat tiedot alta.

Ohjelmisto 2020

Tornion Suurta Olutjuhlaa tähdittävältä STEVE `n` SEAGULLSILTA uusi sinkku!

by Arto.

Steve ‘n’ Seagulls, kaikkea maan ja taivaan väliltä; bluegrassia, kansanmusiikkia, metallia ja rockia!

Lappilainen menestystarina Tornion Panimo juhlii nelivuotispäiviään komeasti 19. syyskuuta Club Teatrialla. Tornion Suuresta Olutjuhlasta on tarkoitus tehdä perinne, jossa kaupunkilaiset pääsevät vuosittain nauttimaan, paitsi  pienpanimon oluista ja hyvästä ruuasta, myös tasokkaasta viihteestä, jota ensimmäisessä tapahtumassa tarjoilee  kansainvälistä mainetta niittänyt  Steve ‘n’ Seagulls. 

Yhtye julkaisee tänään oman versionsa Kansas-yhtyeen klassikosta  Carry on wayward son. Se on ensimmäinen maistiainen bändin myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta neljänneltä albumilta.

– Kappale on osalle meistä hyvin tuttu jo nuoruudesta ja on uskomattomalla tavalla kestänyt aikaa jo lähes viisikymmentä vuotta. Sen riffien monipuolisuus ja hienot harmoniat kiehtoivat meitä jo edellisen levyn esituotantovaiheessa. Mutta aika ei silloin ollut vielä kypsä.  Carry on wayward son on tavallaan musiikillinen muotokuva 70-luvun musiikin kokeilullisuudesta ja suureellisuudesta. Työstimme versiota tuottaja Timo Kämäräsen kanssa ja halusimme säilyttää kappaleen tunnistettavat osiot, mutta myös antaa sille oman leimamme. Halusimme kunnioittaa alkuperäisen bändin ja kappaleen luonnetta myös monipuolisella soitinnuksella. Carry on wayward son on yksi uuden levymme järkälemäisistä kulmakivistä, yhtye kommentoi.

Steve ‘n’ Seagulls  sai alkunsa vuonna 2010, esittämällä ladon seinästä revittyjä versioita metalli- ja rockbiiseistä. Soitinarsenaali on alusta asti ollut vähintään riittävän laaja; banjo, mandoliini, rummut, kontrabasso, haitari, kitara, huilu ja muuta mukavaa.  Alussa yhtyettä pidettiin heinähattujen ja rattorimiesten ohimenevänä kertakäyttövitsinä, mutta tänään se on riehakas ja hikinen keikkakone, timantinkova kokonaisuus, joka kiertää ympäri maailmaa tuomassa yleisölle musiikin ilosanomaa suoraan kylmästä Pohjolasta.

Kesällä 2014 yhtye kuvasi muutamia videoita ja latasi ne YouTubeen. Näistä videoista kolmas, banjovetoinen versio AC/DC:n Thunderstruck -biisistä sai aikaan maailmanlaajuista ihmetystä ja on tähän päivään mennessä saavuttanut yli 105 miljoonaa katsontakertaa YouTubessa. Videot alkoivat raivata tietään musiikkijulkaisuihin, kuten Guitar World, Revolver, Loudwire, Blabbermouth, Metal injection ja Metal Sucks. Tästä tie vei bändin keikkailemaan yli 30 maahan, neljälle mantereelle ja myös levytysstudioon.

Steve’n’Seagulls on julkaissut kolme kokopitkää levyä. Ensimmäinen levy Farm Machine (2015) ja sitä seurannut Brothers in Farms (2016) kiihdyttivät menoa entisestään. Yhtye keikkaili yli 140 keikan vuositahtia, myös festivaaleilla ympäri Euroopan. Molemmat levyt löysivät tiensä fanien ulottuville ja nousivat albumilistalle Suomessa ja myös Billboardin Bluegrass -listalle.  Toinen levy nousi ensimmäisenä suomalaisena levynä Billboardin Bluegrass -listan sijalle yksi. Kolmas levy Grainsville (2018) sisälsi jo hieman enemmän bändin omaa tuotantoa ja nousi myös edeltäjiensä tapaan albumilistalle suomessa ja Billboardin Bluegrass -listalle. Kolmannen levyn julkaisun jälkeen yhtye soitti lähes 200 esiintymistä käsittäneen kiertueen, joka loppui Suomeen joulukuussa 2019. Kiertue sisälsi kattavasti keikkoja Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Tornion Suuressa Olutjuhlassa esiintyvät Steve’n’Seagullsin lisäksi myös yhtyeet The Meänland ja 2-7 Miehen Trio?.

Tornion Panimon ja Club Teatrian yhteistyössä järjestämästä tapahtumasta löytyy lisätietoja TÄÄLTÄ.

Julkaissut Club Teatria Tornio Keskiviikkona 17. kesäkuuta 2020

 

Raattamassa kuvattu MESTARI CHENG-elokuva katsotuin Saksassa

by Arto.

Mestari Chengin seurassa vanhat kylänmiehet, joita näyttelevät Vesa-Matti Loiri ja Kari Väänänen

Viime viikonlopun katsotuin elokuvauutuus Saksassa oli Mika Kaurismäen ohjaama elokuva Mestari Cheng. Kaikista elokuvateattereissa pyörivistä leffoista se oli neljännellä sijalla.

– Onhan tämä hienoa ja ainutlaatuista. Tietysti tässä myös haikailee sitä, mitä luvut olisivat voineet olla normaalioloissa, sillä nythän myös Saksan teattereissa vallitsevat koronapandemian aiheuttamat poikkeusrajoitukset – siellä teattereihin lasketaan vain 20% normaalikapasiteetista, Mika Kaurismäki kertoo  tiedotteessa.

Mestari Chengiä on sanottu hyvänmielen elokuvaksi Lapista ja erilaisten tapojen kohtaamisesta. Itse ohjaaja  on puhunut positiivisestä globalismista. Se kuvattiin kaksi vuotta sitten pääosin Kittilän Raattamassa. Kylässä elokuvattiin yli kuukausi ja keskuspaikkana Auttin kauppa, jonka miljööstä myös edesmennyt elokuvantekijä Pertti Pasanen löysi paljon ideoita sketseihinsä ja elokuviinsa. Lisäksi  Mestari Chengin kohtauksia tallennettiin Ylläksellä, Levillä, Pallasjärvellä ja Sodankylän Porttikoskella.

Mika Kaurismäki tunnetaan Lapin ystävänä, sillä hän on yksi Sodankylän elokuvajuhlien perustajia. Valkokankaallakin se on näkynyt ennen Mestari Chengiä, päällimmäisenä nousevat mieleen Vesa-Matti Loirin ja Samuli Edelmannin tähdittämä road movie Tie Pohjoiseen ja hieno dokumentti Vesku.

Vesa-Matti Loirista onkin tullut viime vuosikymmeninä Kaurismäen luottonäyttelijä ja hänet nähdään myös Mestari Chengissä, Kari Väänäsen kanssa, tärkeässä sivuroolissa, kun pääosaa esittää Chu Pak Hong, joka muodostaa elokuvan pääparin yhdessä Anna-Maija Tuokon kanssa.

Saksan lisäksi Mestari Cheng on myyty Sveitsiin, Iso-Britanniaan ja Japaniin, joissa se tulee elokuvateattereihin lähiviikkoina, mikäli koronaepidemian tilanne ei muuta suunnitelmia.

 Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 27. 9. 2019.

Elokuun LAPIN LISTA TOP 5! Kuuntele ja äänestä suosikkiasi!

by Arto.

Elokuun Lapin Lista-ehdokkaat: Harri Kuusijärvi (ylhäällä vas.), CatCat, Jonatan Lahti, Tarja Ylitalo ja Wristshakers

Lapin Lista Top 5ehdokkaat  elokuulle on valittu. Videoita on julkaistu nyt vähemmän. Ihmiset pitävät kesälomaa,  mutta edelleenkin tarjolla on laadukas ja vaihteleva kattaus ympäri pohjoista periferiaa, Lapista ja Tornion Väylän molemmilta rannoilta eli ei mitään rajaa-hengessä; tuoreita levyjulkaisuja,  livepoimintoja ja joukossa silloin tällöin joku ikivihreäkin.

Kätkän sisarukset Virpi ja Katja Ylitorniolta ovat päivittäneet ensimmäisen levytyskappaleensa Chicabum 1990-luvun alusta. CatCatin video on kuvattu kesäisissä maisemissa Naantalissa.

Tornionjoen toiselta puolen Övertorneålta tulee uusi nouseva tähti, muutaman sinkun julkaissut, Jonatan Lahti, jonka isä oli aikoinaan sparraamassa Mataringin edellistä nuorisosuosikkia Markus Fagervallia, hänen alkutaipaleellaan.

Lahdet kuuluvat samaan sukuun Pellon Ylitalojen kanssa ja  Lapin Listan  klassikkopominta on tällä kertaa Matin ja Tepon kirjoittama Muistojen humppa, joka löytyy  Tarja Ylitalon esikoisalbumilta Kerrasta Poikki, joka  julkaistiin 40 vuotta sitten. Levy oli Lapin ensimmäinen kulta-ja platinalevy.

Yhtyeistä, ”haitarin Pekka Pohjolan” Harri Kuusijärven  Koutus tarjoilee Live In Helsinki-levyltään tunnelmapalan Shelter ja pitkän linjan rytmibluespoppoo Wristshakers, Roista niinkuin Harrikin, näyttää miten hienosti boogie Hipshake  kulki viime kesänä  Korpirockissa Oulussa.

Äänestysaikaa 17. elokuuta asti ja voittaja pääsee kisaamaan loppuvuodesta perinteisestä Keksi-musiikkipalkinnosta, joka on Lapin ainoa kevyelle musiikille omistettu huomionosoitus.

KLIKKAA KUVAA, KUUNTELE JA ÄÄNESTÄ  PAINAMALLA NIMIPALKKIA! KIITOS!

This poll has ended (since 1 month).
WRISTSHAKERS: Hipshake (Korpirock 2019, Oulu)
41.25%
HARRI KUUSIJÄRVI KOUTUS: Shelter
20.63%
JONATAN LAHTI: Up to you (BD pop sessions)
16.88%
TARJA YLITALO: Muistojen humppa
12.50%
CATCAT: Chicabum
8.75%

 

Levyarvio: JARRING tuo hyvää tuulta ja herättelee ajatuksia

by Arto.

JARI PULSA

JARRING : Monumental Row (Jarru 005)

Rovaniemeläisen Jarringin instrumentaalimusiikki saa viihtymään ja kuuntelemaan.

Renessanssimies  Jari Pulsan tenorisaksofoni  puhuu ihmisten kielellä, mutta mistään easy-listening- tai hissi-musiikista Monumental Row-levyssä ei ole kyse.

Soitto  ammentaa vaikutteita 1950-1960-luvuilta, jolloin instrumentin jazztaitajat olivat parhaimmillaan. Silloin oli erityylisiä tarinaniskijöitä John Coltranesta ja Sonny Rollinsista  Stan Getziin.

Eikä muhkeasti soiva foni vie ajatuksia vain jazziin, vaan kepeästi  silmien eteen lehahtaa myös Vespa-parvi ja svengaava Lontoo eli aika ennen bluesboomia, Graham Bondin ja Aleksis Kornerin rytmimusiikki.

Jarringin pääosan esittäjät  Monumental Row-levyllä ovat punksukupolven kasvatit Jari, joka muistetaan yhtyeistä Lapin Kullat, Karu Selli, The Vävyt ja Avanto ja kosketisoittaja Marko Kantola, joka soitti Nightingalesissä, joka levytti Hiljaiset Levyt-yhtiölle. Rytmiryhmän muodostavat rumpali Olli Koskela ja basisti Matti Väätäjä.

Monumental row ja levyn päättävä Polaroid springboard ovat Jarringin levyn rytmisesti rikkaimmat. Niissä Jarin foni ja Markon koskettimien  leikki synnyttävät monenlaisia elokuvallisia Lappi-kuvia kuten vaikka Leijat Rovaniemen yllä ja Ihania naisia Ounaskosken uimarannalla…Kapybara on mainio lattaribiisi, mutta parasta Ilkamat-meininkiä on kuitenkin alastomimmassa Korundi Cafe Bluesissa. Siinä on sitä  Lontoota, pörinää, kolinaa ja maailmanpyörää.

Levy äänitettiin kolmessa sessiossa Rovaniemen Musiikkikirjastossa. Tuottajana ja äänittäjänä hääri Ivalon Phil Spector Timo Rehtonen.

PETER GREEN on kuollut!

by Arto.

 

PETER GREEN ( 1946- 2020)

Peter Green, sukupolvensa merkittävin brittiläinen blueskitaristi on poissa. Hän oli kuollessaan  73-vuotias.  Tiedote kertoo: ”It is with great sadness that the family of Peter Green announce his death this weekend, peacefully in his sleep.”

Hän nousi pinnalle aikana, jolloin kaikki parhaat kitaristit tunnisti heidän persoonallisesta soitostaan, päinvastoin kuin tänä päivänä. Sitä kuvastaa hyvin arvostetun  musiikkilehti MOJOn vuoden 1996-listaus  Kaikkien Aikojen Parhaista Kitaristeista: 1. Jimi Hendrix 2. Steve Cropper 3. Peter Green 4. Keith Richards 5. Chuck Berry 6.Eric Clapton 7. Jimmy Page 8. T-Bone Walker 9.Neil Young 10. Richard Thompson. 

”1966 Peter Green kävi koesoitossa Peter B’s Loonersiin, bändiin, jossa olin mukana Peter Bardensin ja Dave Ambrosen kanssa. Hän asteli sisään tuuheissa pulisongeissaan ja kytki Les Paulinsa vahvistimeen ja alkoi soittaa. Kun hän oli poistunut, sanoin kuin idiootti. ”Hän ei soita kovin paljon.” Onneksi minun mielipiteeni ei paljon painanut.

Peter Bardens sanoi: ” Mick, olet väärässä. Hän tulee olemaan yksi suurimmista kitaristeistamme.” Ajan myötä tajusin, että en ollut ymmärtänyt olennaista. Se oli hänen soundinsa. En ollut koskaan kuullut sellaista. Hän oli ” the master of less-is-more.

Näin rumpali Mick Fleetwood MOJO-lehdessä ensikohtaamisestaan Peter Greenin kanssa, jonka kanssa hän oli  vuotta myöhemmin perustamassa Fleetwood Maciä, mutta sitä ennen  Peter ehti ansaita kannuksensa  John Mayallin Bluesbreakersissä, ottamalla Eric Claptonin paikan ja soittamalla kaikkien sydämeen Hard Road-albumilla.

Peter Green`s Fleetwood Macin kaksi ensimmäistä albumia oli ehtaa bluesia ja kakkoskitaristi Jeremy Spencerin Elmore James-jäljitelmää, kunnes Greenin kynästä alkoi suoltua modernimpaakin materiaalia. Albatross, Man of the world, Oh well, Green Manalishi olivat singlehittejä, jotka takasivat, että vuonna 1969 Fleetwood Mac oli suositumpi kuin itse Beatles.

Peter Green veti Fleetwood Maciä vuodet 1967-1970, jonka jälkeen jätti yhtyeen. Nopea suosio oli ajanut hänet kriisiin. Hän oli rikas mies ja Bangladeshissä ihmiset näkivät nälkää. Mieli järkkyi ja huumeiden käyttö laukaisi skitsofrenian ja hän ehti tehdä vain yhden albumin End Of The Game.

”Peterin kanssa  hengailu oli äärimmäisen hauskaa, mutta sairaudesta johtuen näemme hänet traagisena persoonana.   Hän oli kuitenkin herkempi kuin osasimme kuvitella. Luulen, että Peterin menneisyydessä oli asioita piilossa, joiden  painoa hän ei jaksanut enää kantaa, Mick Fleetwood arvelee.

Peter Green kuitenkin toipui ja ensimmäinen comeback tapahtui vuonna 1979. Hän ei ollut soittanut viiteen vuoteen, kunnes tarttui studiossa ensin bassoon ja sitten kitaraan ja kuin lonkalta syntyi kappale Proud Pinto.

Mick Fleetwood yritti saada Peterin levyjätti Warnerin leipiin ja neuvotteli miljoonan dollarin diilin, mutta Peter meni pienelle PVK-merkille, jonka mainosmiehenä toimi hänen veljensä Mike.

Ilmestyi In The Skies-albumi, jonka kaikki biisit olivat Peterin kynästä. Nimiraidalla soolon soitti ”paras Green-jäljittelijä” Snowy White, mutta kautta levyn Green oli voimissaan, parhaassa iskussa muhevan melankolista laulua ja pehmeän aistikasta kitarointia sisältävässä  A Fool Now More-hiturissa ja Albatrossin pikkuveljessä Apostle.

Peterin hyvät ja huonot päivät vaihtelivat. Seuraavalle albumille syntyi vain nimilaulu Little Dreamer ja loput teki veli Mike, mutta Green klaarasi hyvin laulun ja soiton, oivana esimerkkinä siitä soulblues Loser two times. PVK-kauden kolmannen albumin kohokohta oli Last Train to San Antone, 18-minuuttinen luenta, joka tavoitteli Van Morrison- ja B.B.King-biisien henkisyyttä.

PVK-kauden levyissä oli paljon hyvää. Peter viihtyi parrasvaloissa viitisen vuotta kunnes palasi taas takaisin fantasian ja toden maailmaan. Ennen häipymistään, jamaikalaismuusikko Jeff Whittaker otti Greenin suojelukseensa. White Sky-albumilla hän vielä kuului, mutta Kolors- ja Legend-levyt olivat lähinnä Peter Greenin nimellä rahastamista.

Peter Greenin toinen tuleminen käynnistyi vuonna 1995 Gary Mooren tribuutilla Blues For Greeny. Peter oli myynyt  puoli-ilmaiseksi klassikkokitaransa 1959 Gibson Les Paul Standardin Moorelle, jolle hän aikanaan hankki ensimmäisen levytysdiilin ja Gary kiitti lahjoittamalla levystä saamansa rojaltit mestarille, joka näin pystyi maksamaan kasaantuneita sairaalalaskujaan.

Seuraavana vuonna Peter Green oli jo tien päällä pitkäaikaisen ystävänsä, kitaristi Nigel Watsonin vetämän Splinter Groupin kanssa. Vuosina 1997–2003 tehtailtiin kymmenkunta levyä, joista mieleenjäävimmät olivat The Robert Johnson Songbook ja Hot Foot Powder, hienoine vieraineen: Hubert Sumlin, Buddy Guy, Honeyboy Edwards ja Otis Rush.

Vielä 2009-2010 Peter Green teki kiertueen Friends-kokoonpanon kanssa, jossa soitti muun muassa Geraint Watkins. Sen jälkeen hän on vetäytynyt viettämään eläkepäiviä, kalastelemaan ja soittelemaan vain läheistensä iloksi. 

Arto Junttila

 

TORNIO-sähkeitä: Kristian Smeds, Sara Sieppi ja Terveet Kädet

by Arto.

Kristian Smeds

Karpolla on asiaa – Tositarinoita havumetsien maasta-näytelmän ensi-ilta on vuoden lopussa Kotkan kaupunginteatterissa, mutta esitys vierailee myös pohjoisessa, nimittäin  Oulun Teatterissa 26.1.2021. (Liput tulevat myyntiin elokuussa)

Koko kansan tuntemasta, maan virallisesta omatunnonäänestä Hannu Karposta on näytelmän ohjannut lukuisin palkinnoin palkittu Torniossa syntynyt Kristian Smeds, joka toimii tällä hetkellä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professorina, viisivuotiskauden 2018–2023.

Karpolla on asiaa-esitys koostuu samannimisen tv-sarjan eri jaksoissa kerrotuista todellisista tarinoista. Karpon ohjelmissa pääosaan nousee yksityinen suomalainen ihminen, hänen tarinansa, hänen kokemuksensa ja kohtalonsa. Elämän eteen tuomia ristiriitoja ei pelätä tai väistetä, ne nostetaan käsittelyyn. Puhutaan asiaa – ja täydellä sydämellä. Yhteys joka Karpon ohjelmien kautta aukeaa suomalaisiin elämäntapoihin ja -tuntoihin on rehti, suora ja tunteikas.

Hannu Karpo  on suomalaisen tv-journalismin tunnetuimpia tekijöitä. Hän toimi tv-toimittajana yli 50 vuotta ja eläkkeelle jäädessään 2007 hän totesi olleensa alalla yhtä kauan kuin on ollut tv-lähetyksiäkin.

Kristian Smeds  on koko Euroopassa arvostettu teatteriohjaaja. Hän on kertonut, että lapsuudessa kulttuuria kotona oli tasan kaksi; Valitut Palat ja Finnhits-kasetit. Ainoa artisti, joka heillä vieraili oli Tea Ista. Hän tuli kolmelle pojalle tutuksi, kun kolmivuorotyötä sairaalassa painava yksihuoltajaäiti täytti, harvoina luppohetkinään, ristikoita Marlboro sauhuten liesituulettimen alla.

Sara Sieppi

Sara Sieppi on Suomen suosituin torniolainen!  Tubettaminen ja bloggaaminen ovat tätä päivää. Monet elättävät somettamalla itsensä ja perheensä, eikä siinä ole mitään pahaa.

Saralla on Instagramissa yli 185 000 seuraajaa. Menestys ei ole tullut yhdessä yössä, sillä vuoden 2011 Miss Suomi on kasvattanut fanikuntaansa määrätietoisesti ja yhteistyökumppaneita on tullut koko ajan lisää ja kymmenen kuukautta sitten hän perusti Semihima-yrityksen, jonka liikevaihto oli 215 000€ ja voitto 123 000€.

Mallin töiden, tv-esiintymisten, juontojen ja somesisällön tuottamisen lisäksi, nyt  hän on löytämässä sisustamisesta myös oman juttunsa, jolle hän on perustanut Semihima-tilin, jolla on jo yli 20 000 seuraajaa ja lisäksi hän on osakkaana sisustukseen keskittyvässä nettikaupassa. ( Kuuntele YLE Puheen haastattelu tästä )

Tornio täyttää kohta 400 vuotta ja pikkuhiljaa ohjelmastakin alkaa tihkua tietoa. Punksukupolvella on syytä riemuun, sillä vuoden 2021-kevääseen on ajoitettu  toimittaja Heikki Kemppaisen valokuvanäyttely Aineen taidemuseolle. Heikkihän teki juttuja ja kuvasi 1980-1985 Tornion musiikkielämää ja erityisesti Terveitä Käsiä. Luvassa on myös Läjä-dokumentin ensi-ilta, jonka ohjaa Janne Leimola ja kaiken ”museoinnin lisäksi”, TK on nähtävissä oikealla livekeikallakin.