Wigwam Revisited
Äänekoskella järjestettävällä perinteisellä Keitelejazzilla taitaa olla saman verran tekemistä jatsin kanssa kuin Pori Jazzilla. Tämän vuotinen festivaali oli liikenteessä proge-teemalla huomioiden mukavasti meidän varttuneempien musadiggareiden mieltymyksiä. Väkeä riitti mukavasti jokaiselle illalle helteen kruunatessa useamman paikalla olijan viimeisiä lomapäiviä.
800km autolla ajoa ja yli 30 asteen helle, siinäpä matkaeväitä loppuviikon rokkireissulta ja tämä vain yhden bändin takia, nimittäin Wigwam Revisited. Toki seuraavana päivänä sama nuotitus hollantilaisen Focuksen kanssa.
Allekirjoittaneen Wigu-keikkailu-ura lähti käyntiin Tervolan Pohjankaarelta vuonna 1977 alkuvuodesta, jolloin elettiin jo ”klassinen kokoonpanon” viimeisiä hetkiä. Punk ja uusi aalto painoivat päälle. Useita yhtyeen comeback- esiintymisiä on tullut nähtyä vuosien varrella ja kaikista niistä on jäänyt mieleen hyvin vahvat musiikilliset elämykset.
Revisited kokoonpano esitteli yleisölle bändissä mukana olleita jäseniä eri vuosikymmeniltä, osa heistä on jo poistunut keskuudestamme kuten Ronnie Österberg ja Pekka Pohjola ja laulaja ja keskeinen biisintekijä englantilaissyntyinen Jim Pembroke on asunut Usassa viimeiset 10 vuotta, eikä ollut käytettävissä tällä kertaa.
Jukka Gustavson
Mutta hienoja uutisia Jimin musasta pitäville. Pitkään työn alla ollut soololevy If The Rain Comes pitäisi ilmestyä elokuun alussa! Levyltä löytyy muun muassa viime kesänä kuolleen musiikkivaikuttajan Otto Donnerin viimeiset ”kädenjäljet”.
Onneksi Jimiä kuultiin keikalla monen biisin välityksellä. Niin moni klassinen Wigu-biisi on miehen kynästä lähtöisin.
Keikka lähti tapaillen käyntiin. Huomasi, että ennakkoharjoittelua ei liikaa ollut taustalla. Kuitenkin ammattimuusikot pistivät rivinsä nopeasti kasaan ja keikka päättyi tiukkaan yhteissoittoon. Rytmiryhmä, rumpali Jan Noponen ja basisti Måns Groundstroem, piti huolen kompista. Päälauluvastuun ja koskettimet Gutsin ohella hoiti Mikko Rintanen ja kitarassa oli Pekka Nylund. Eräs suosikkikitareistani Rekku Rechardt liittyi bändin soittoon Wigujen kansainvälistäkin menestystä saavuttaneen Nuclear Nightclubin aikaisten biisien aikana.
Keikan kohokohtina toimivat edellämainitun levyn biisit, joista esimerkiksi Freddie are you ready soitettiin yllättävänä lattarisovituksena. Myös Gustavsonin aikaiset biisit ”nousivat lentoon” hänen ansiosta. Herkkänä hetkenä koettiin Jimin kaunis Lost without trace.
Keikalla nähtiin myös sellainen harvinaisuus, että alkuvuosien bändin toisen liiderin Jukka Gustavsonin ollessa paikalla, mies todistetusti soitti myös myöhempien aikojen Wigu-materiaalia. Muutenkin Gutsi esiintyi vakuuttavassa keikkakunnossa, mies todella nauttii soittamisesta ja eläytiminen oli käsin kosketeltavaa. Itse näinkin miehen ensi kertaa livenä tositoimissa. Hieno kokemus!
Mainittakoon vielä, että illan ohjelmisto päättyi nykysuomiprogea edustaneen Von Hertzen Brothersin esiintymiseen. Bändi veti kesän ainoan festarivedon Ääneskoskella ja ainoa syy levytyskiireiltä palaamiseen oli kuulema ”mahdollisuus esiintyä legendojen kanssa”!
Focuksen Thijs van Leer
Seraavana iltana lauteille legendoista nousivat nottinghamilainen Ten Years After sekä hollantilainen Focus. Kummassakin bändissä oli alkuperäisjäsenistä puolet jäljellä ja nuoremmat soittajat ”paikkasivat” ammattitaitoisesti ja hyvällä tyylillä muun muassa viime vuonna edesmennyttä kitarvirtuoosi Alvin Leetä.
Erikseen täytyy mainita nykyisin Thijs van Leerin johtama Focus. Mies oli varsinanen showmies ja viihdyttäjä urkujensa takana pelleillessään. Kuitenkin huilun ja urkujen soitto sekä välillä omalla ”laulukielellään” laulamat kappaleet hoituivat ammattitaitoisesti. Kuitenkaan 1970-luvun alun Hocus pocus-tyyliseen jodlaukseen ei miehen ääni enää riittänyt. Vaikka van Leerin esiintymistä oli hieno seurata oli koskettavaa kuulla bändin omistavan keikan lentoturmassa kuolleille maanmiehilleen.
Focus oli pitkään aikaan parasta progea, mitä on tullut nähtyä ja kuultua livenä. Bändi kävi viimeksi suomessa Finlandiatalolla vuonna 1974 ja mitä lie van Leer tarkoittanut miehen päättäessä keikan sanoessaan ”see you soon”!
KUVA & TEKSTI: Esa Seppänen
Esan suositukset: Mikko Meriläisen Wigwam-kirja ja Focuksen Hamburger Concerto-CD