https://www.youtube.com/watch?v=Gy6dus6OmFo
– Silloin oli tärkeää päästä levyttämään. Saatuani sopimuksen, sain Toivo Kärjen toimistosta mukaani tangot Rakkaani korvaamaton ja Yön hiljaisuudessa. Onneksi minulla oli kritiikkiä jo silloin, ja kun tapasin Monosen Rovaniemellä, sanoin hänelle, etten tykkää tuosta Rakkaani korvaamaton-kappaleesta, enkä halua levyttää mitään rupulaulua. Pyysin Untoa tekemään minulle ihan oman tangon, ja hänhän suostui, jolloin syntyi Syvä kuin meri.
Laulua nikkaroitiin huolella, ja B-puolelle tuli laulu Yön hiljaisuudessa, joka muistetaan parhaiten Rauli Badding Somerjoen tulkintana. Alkuperäisen A-puolen Rakkaani korvaamaton levytti sittemmin Henry Theel, ja se jäikin tuntemattomaksi.
– Tavallaan Syvä kuin meri oli harjoitustyön tulos. Sitä hiottiin keskeneräisenäkin ja tehtiin Unton kanssa yhdessä.
Esko Rahkonen 1965
Levy purkitettiin 5. päivä maaliskuuta 1965. Sen ajan studiohuipuista levyllä soittivat Matti Viljanen, Heikki Laurila, Aaro Kurkela, Raimo Roiha ja Erkki Seppä. Levy-yhtiön puolesta äänitystä valvoivat muusikot Nacke Johansson ja Ossi Runne, joka muistelee Eskon ensimmäistä studiokäyntiä näin:
”Syvä kuin meri levytettiin Helsingin kulttuuritalolla ja hän oli hyvin innostunut. Studioon rupesi valumaan levytyksessä käytettäviä soittajia. Heille levytykset olivat arkirutiinia, mutta uutta ja epätavallista oli, että laulaja oli heitä vastassa ja tervehti jokaista hyvin kohteliaasti. Ele hämmästytti, mutta kellään ei ollut siitä mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin.
Kun oltiin studiossa, Rahkonen oli hyvin nöyrä ja kuuliainen. Hän otti huomioon kaikki huomautukset ja teki parhaansa. Hänellä ei ollut levytyskokemusta ja laulajaksi hän tuli aika tavalla pystymetsästä, mutta lopputulokseen saa olla tyytyväinen. Syvä kuin meri -tangosta tuli laadukas levy. Siitä pidettiin kovasti ja sehän oli aika mukavasti myyntitilastoissa.”
Levytystä edeltävänä yönä Esko oli nukkunut pari tuntia, ja hänen omasta mielestään äänikään ei ollut parhaassa kunnossa. Runteen saattaessa Eskoa Rovaniemen koneelle levyn valmistuttua, Esko epäröi levytyksen onnistumista. Itse hän ei ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen.
Yhtyeelleen Esko ei ollut puhunut reissusta mitään ja riemu olikin rajaton, kun porukka istuessaan korttia pelaamassa kuuli radiosta Rahkosen tutun äänen.
Syvä kuin meri ilmestyi maaliskuun 10.päivä, mutta meni puoli vuotta ennen kuin se nousi kärkikymmenikköön. Se pysyikin sitten listoilla toista vuotta ja oli parhaimmillaan viidentenä.
Syvä kuin meri teki Rahkosesta kerralla tähden. ”Tuntuu ihmeelliseltä päästä pinnalle näin vanhana”, totesi tuolloin jo 29-vuotias laulajalöytö Iskelmä-lehdessä.
1960-luvun alussa muutettuaan Alatorniolta Rovaniemelle, hän sai itsevarmuutta osallistumalla laulukilpailuihin. Yhden järjesti Veikko Ahvenainen ja voiton hän hävisi vain pisteellä.
– Veikko ja Eki Liikanen äänestivät minua, mutta kolme muuta tuomaria Taipaleen Ollia, joka oli voidellut heitä viinaryypyillä. Voittajasta en sen jälkeen ole kuullut mitään, en edes nimeä.
Onnenpotku Rahkoselle oli kuitenkin suuren tangosäveltäjä Unto Monosen tapaaminen öisellä nakkikioskilla. Se johti ystävyyteen ja hän hioi Eskosta tangolaulajan.
– Viisi vuotta meillä oli yhteistä aikaa. Rovaniemellä pidettiin yhteyttä ihan päivittäin. Kun lähdin Rovaniemeltä, harvemmin. Viimeksi tapasin hänet toukokuun lopussa 1968, kuukautta ennen hänen kuolemaansa, Esko muistelee.
Tangosäveltäjä Unto Monoselle Syvä kuin meri oli hänen viimeinen suurmenestyksensä elinaikanaan ja Esko Rahkoselle se oli alku hienolle laulajan uralle.
(Katkelma ensimmäisestä Poppia Väylän pyörtheistä-kirjastani)
https://www.youtube.com/watch?v=ZBeRc0OIa3Q