https://www.youtube.com/watch?v=wC9hVNDwRLI
Kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta 2007 laulaja Esko Rahkonen lauloi viimeisen kerran. Hän esitti Veteraanivalssin Lahden hautausmaalla.
Rahkonen laski kukat sankarihaudoille ja esityksen jälkeen hän valitteli pahaa oloa ja kyseli ystävältään sydäninfarktin oireita ja hakeutui lääkäriin. Viikkoa myöhemmin hän menehtyi.
Esko Rahkosen lauluesitys löytyy DVD:ltä Isänmaa- Suomalaisen sisun sankaritarinoita (Poptori), jolla lausuja Esko Mäkelä lausuu muun muassa Veikko Huovisen, Erno Paasilinnan ja Yrjö Jylhän tekstejä.
Rahkonen arvosti itsenäisyyden puolesta taistelleita ja hän muisti heitä lauluillaan loppuun asti. Sota tuli hänelle tutuksi jo hänen lapsuudessaan. Se tuli kotinurkille Tornion Laivajärveen asti. Pienen pojan mieleen tapahtumat syöpyivät pikkutarkasti. Esko kertookin elämänkertakirjassaan Laulajan tie elävästi ajoista, jolloin ensin asuttiin yhdessä saksalaisten kanssa ja sitten Lapin sodassa otettiin verisesti yhteen.
https://www.youtube.com/watch?v=Gy6dus6OmFo
Esko Rahkonen syntyi perheeseen, jossa raskas ruumiillinen työ tuli tutuksi jo varhain. Pientila ei elättänyt kaikkia seitsemää lasta ja leipää Eskon oli hankittava muun muassa metsätöissä, uitossa ja teiden teossa. Eskon isä viljeli maata, mutta teki myös puusepän töitä. Käsistään pystyvä Eskokin suunnitteli itselleen vastaavaa ammattia.
Rahkonen piti musiikista ja jo 13-vuotiaana hän kävi ensi kertaa tansseissa. Laulajasuosikkinsa Veikko Tuomen hän oli nähnyt tankkaamassa Haaparannalla ja monesti hän oli ihastellut tansseissa paikallisen Rytmipoikien hienoa soittoa.
Lähinnä muusikon työ herätti hänessä kuitenkin vain uteliaisuutta, mutta omana ammattina hän ei sitä osannut kuvitella. Vasta armeijassa, kun tupakaverit kehaisivat hänen ääntään, hän alkoi miettiä vakavasti laulamista. Kotiuduttuaan hän saikin tilaisuuden, kun hänen serkkunsa Tauno Partanen pyysi mukaan näytelmäkiertueelle. Esko vastasi pääasiassa esityksen jälkeisistä tansseista hanuristin kanssa ja sai näin esiintymiskokemusta.
Toden teolla Eskon laulajan ura alkoi kun hän muutti 1960-luvun alussa Rovaniemelle ja pääsi Ilmari Alakunnaksen yhtyeen solistiksi. Itsevarmuutta hän sai osallistumalla laulukilpailuihin. Yhden järjesti Veikko Ahvenainen ja voiton hän hävisi vain pisteellä.
– Veikko ja Eki Liikanen äänestivät minua, mutta kolme muuta tuomaria Taipaleen Ollia, joka oli voidellut heitä viinaryypyillä. Voittajasta en sen jälkeen ole kuullut mitään, en edes nimeä, Rahkonen muisteli viimeisessä haastattelussani, jonka hänestä tein.
Eskon ensimmäinen oma yhtye oli Domino (PS 1965)
Onnenpotku Rahkoselle oli kuitenkin suuren tangosäveltäjä Unto Monosen tapaaminen öisellä nakkikioskilla. Se johti ystävyyteen ja hän hioi Eskosta tangolaulajan.
– Viisi vuotta meillä oli yhteistä aikaa. Rovaniemellä pidettiin yhteyttä ihan päivittäin. Kun lähdin Rovaniemeltä, harvemmin. Viimeksi tapasin hänet toukokuun lopussa 1968, kuukautta ennen hänen kuolemaansa.
Ensilevytys Syvä kuin meri tapahtui Helsingin rautatieaseman lähellä sijainneessa ns. Akun studiossa ja parhaimmillaan se oli single-listan viides.
– Ossi Runne haki minut aamulla lentokentältä ja Nacke Johanssonin kanssa hän valvoi levytystä. Illalla kun Ossi vei minut Rovaniemen koneelle tuumasin hänelle; ”Tulikohan tästä mitään. Minä vähän epäilen.” Ossi siihen: ”Kyllä siitä hyvä tuli, että perästä kuuluu.” …Ja niin on kuulunutkin.
Kun Syvä kuin meri ilmestyi Rahkonen oli 29-vuotias ja yhteistyö Unto Monosen kanssa jatkui lauluilla Erottamattomat ja Yön hiljaisuudessa.
Rahkosen levytetyistä lauluista ikivihreiksi ovat muodostuneet myös Hiljainen kylätie, Rakasta, kärsi ja unhoita ja Odotin pitkän illan. Ne ovat kuuluneet jo Metro-tyttöjen ohjelmistoon, mutta Rahkosen laulamina ne saivat kansan hyväksymät tulkinnat. Suuriin keikkasuosikkeihin kuului myös Kylmää sotaa ja rakkautta.
Aluksi Esko levytti Fazerille, mutta suurimman hittinsä Kotiseutu Pohjolassa hän teki Jukka Kuoppamäen Satsanga-yhtiölle. Kappale löytyy myös albumilta Kaukainen Kotiseutuni, joka jäi Rahkosen ainoaksi kultalevyksi.
Toivo Kärjen alaisuudessa vietetyn vuosikymmenen jälkeen Esko kirjoitti ensimmäisen Satsanga-albuminsa takakannessa: ” Erikoisen iloinen olen siitä, että nyt ensi kertaa pitkän laulu-urani aikana olen saanut itse olla mukana ideoimassa levyäni, osallistua laulujen valintaan, keskustella sovituksista ja toteuttaa omia musiikillisia toiveitani. Siitä lämmin kiitos Satsangalle.”
Satsanga-kausi oli Rahkosen kaupallisesti parhainta aikaa. Albumeista toinen, joka sai kansan sankoin joukoin liikkeelle oli Laaksojen Laulu. Se myi enemmän kuin Kaukainen Kotiseutuni, mutta kultalevy jäi saamatta, koska Satsanga ehti tehdä konkurssin.
Esko levytti Satsanga-vuosina 1974-1978 albumit Kaukainen Kotiseutuni, Tangokavaljeeri, Laaksojen Laulu, Paljon Sanomatta Jää ja Askel Sydämeen plus lukuisan joukon kokoelmalevytyksiä.
Viime perjantaina tamperelainen Rocket records teki kulttuuriteon. Se toi kauppoihin Rahkosen koko Satsanga-tuotannon, lähes 90 laulua, kahdella tuplakokoelmalla: Kotiseutu Pohjolassa ja Askel Sydämeen.
Kaikkiaanhan Esko ehti levyttää kolmisenkymmentä albumia ja yli kolmesataa laulua. Satsangan jälkeen hän levytti myös CBS:lle, Warnerille ja Tatsialle, mutta laulajana Rahkosella jäi myös haaveita.
– Haluaisin tehdä kreikkalaistyylisen levyn, missä olisi vain kielisoittimia: kitaroita, mandoliineja ja buzukeja. Vähän samalla tyylillä kun levytin laulun Minne kuljet merimies.