Haastattelussa flamencokitaristi JOONAS WIDENIUS
joonaswidenius

JOONAS WIDENIUS TRIO

Joonas Widenius on parhaillaan pohjoisessa Guitarra Utopia Musica– levynsä julkaisukiertueella. Hän esiintyy trionsa kanssa 25.4. klo 19.00 Rovaniemen Korundissa ja 26.4. klo 20.30 Iin Nätteporissa. Lauantaina Joonas piipahtaa myös synnyinkaupungissaan, Tornion kansalaisopiston 70-vuotisjuhlassa, klo 15 soittamassa muutaman kappaleen.

JoonaswkansiViime päivinä on tullut paljon pyöritettyä Joonaksen uutuutta ja loppupäätelmä on: Guitarra Utopia Musica on loistava levy. Jos kitaristi-säveltäjä Widenius  ei uskaltanut löysätä suitsia vielä esikoisalbumillaan El Cambio, hänen uudella flamencolevyllään  mennään jo täyttä laukkaa.

Flamenco on kaiken perusta, mutta Wideniuksen sävelkieli laajenee koko ajan. Nyt hän avaa ovia enemmän ja enemmän maailmaan ja siinä häntä avittavat taitavat kanssamuusikot, basisti Hannu Rantanen ja rumpali Karo Sampela.

Joonaksen soitto kuulostaa vaivattomalta, vapautuneelta ja nautittavalta. Hän luo omaa näkemystä flamencosta, sillä ikiaikainen perinne alkaa olla hallussa.

Jos suomalaisen musiikin melankolia keinuttaa kappaleita Vals Vallila ja Lilja`s lullaby, New Orleans-ja lattarivaikutteet  ryydittävät flamencoa menopaloissa Libre idiotism ja Cultural?. Jälkimmäisessä vierailijana on puhaltaja Perico Sambeat, joka luetaan Espanjan johtaviin jazzmuusikoihin.

Guitarra Utopia Musica-levyn ehdottomiin helmiin kuuluu myös hiipivätunnelmainen, elokuvamainen Modern time ghost, jossa trion yhteistyö on ihailtavan harmonista ja saumatonta.

 JoonaswiteJOONAS WIDENIUS, miten flamencosta tuli osa elämääsi?

– Flamenco tuli itseasiassa vanhemmilta saatuna kasettina, joka oli Paco de Lucian, Al DiMeolan ja John McLaughlinin Friday Night In San Francisco. Toinen tärkeä tekijä oli, että ensimmäinen opettajani oli Jouni Elgland, joka osasi soittaa flamencoa ja opetti onnekkaasti Tornion kansalaisopistossa.

Aloitit kitaransoiton alle kouluikäisenä. Olitko erilainen nuori, kun suuntauduit flamencoon, etkä esimerkiksi CMX-synkistelyyn? Eivätkö kaverit panneet sinua ruotuun?

– Päinvastoin. Treenasin flamencoa ja klassista itsekseni, mutta kavereiden kanssa soitin paljon heavyä ja rockia.

Joskus kun soittelin heille treenien tuloksia, he kuuntelivat innoissaan. Muistan hyvin eräänkin kerran kun soitin Aranjuez-konserton kolmatta osaa,  he utelivat monttu auki, et mitä tää on.

Mikä oli ensimmäinen live-kokemuksesi? Saitko kipinöitä siltä suunnalta ?

– Tätä en kyllä millään kykene muistamaan. Vanhempien kanssa kävin paljon erilaisissa konserteissa ja erityisen hyvin muistan Porin Jazzit, kun kuuntelin isän vieressä John Lee Hookeria.

 Vietit lapsuutesi Torniossa 1980-luvulla. Vieläkö sydän sykkii kaupungille?

– Pidän kaupungista, vaikka se onkin haastava paikka elää kulttuurintekijänä.

Tornio on erinomainen paikka viettää lapsuutta. Sopivan pieni, voi vapaasti liikkua  ilman suurempia pelkoja. Lisäksi Haaparanta tuo positiivisen kansainvälisyyden tunteen.Parasta on kuitenkin Tornionjoki, jonne aina palaan.

Nykyisin vaikutat Helsingissä, mutta Tornion jälkeen muutit Ouluun, jossa sinulla oli suosittu flamencobändi La Padilla, joka soitti paljon äskettäin edesmenneen mestarin Paco de Lucian (1947-2014) musiikkia. Tuliko Pacon poismeno sinulle yllätyksenä ja kuinka merkittävä esikuva hän sinulle oli?

– Hänen kuolema oli totaalinen shokki. Heti herätessäni, kun kuulin viestin, päivä meni uutista pureskellessa. Paco oli minulle yksi tärkeimmistä esikuvista. Hänen keikkansa Oslossa on edelleen näkemieni keikkojen TOP 3:ssa.

Moni asia hänessä vetosi. Paco oli monipuolinen ja värikäs muusikkona. Hänellä oli virtuoosimainen soittimen ja dynamiikan hallinta ja lisäksi hänellä oli ihan omanlainen kyky säveltää kitaramusiikkia ja uudistaa kitaraa.

Muuten tulevassa Elojazzissa soitan paljon Pacon kappaleita Oulu All Star Big Bandin kanssa.

Flamencohan on sen syntysijoilla Espanjassa (+Ranskassa) hyvin perhesidonnaista mustalaismusiikkia. Miten 0letko päässyt ”valkolaisena”  soittamaan flamencon tekijämiesten kanssa.

– Niin Espanjassa kuin Suomessakin olen jammaillut monien kanssa. Nyt en ole päässyt pitkään aikaan käymään Espanjassa, vaikka halu olisikin kova.

Suomessa on tällä hetkellä niin paljon tekemistä, mutta olen päättänyt että korjaan tilanteen keväällä 2015 viimeistään, kun selviän tästä levynjulkaisuvuodesta.

Mistä päin Espanjaa löytää  parhaiten aitoa flamencoa?

– Pohjoisessa Madrid on flamencon mekka. Siellä esiintyvät kaikki alan huiput jatkuvasti. Jos Andalusiaan matkustaa helpoiten löytää tyylin taitajia Málagasta, Granadasta, Sevillasta, Jerezistä ja Cadizista.

GipsiViime vuosikymmenten suosituin flamencobändi on ollut Gipsy Kings. Vuoden alussa he voittivat Grammyn Savor Flamenco-levyllään world music-kategoriassa. He kuuluvat kaikille ja jokainen muistaa laulun BamboleonJotkut katsovat kuitenkin flamencon kuuluvan samaan kastiin klassisen musiikin kanssa. Mitä mieltä, onko flamenco sinusta ns. korkeakulttuuria?

– Inhoan sanoja korkeakulttuuri ja taidemusiikki. Ymmärrän toki mitä niillä tarkoitetaan, mutta näen taiteen jokaisen oikeutena. Treenausta tämä laji vaatii ja paljon, mutta silti se on jokaisen taidetta. Leipä on tiukassa, mutta niinhän muusikoilla enimmäkseen on tyylilajista riippumatta. Eihän tätä tekisi ilman palavaa tahtoa. Tämä on elämäntapa.

Joonas Widenius Trion ja Gipsy Kingsien suurin ero on siinä, että teiltä puuttuu laulaja. Onko käynyt koskaan mielessä?

– Olen tehnyt vuosia laulajien kanssa yhteistyötä ja tulen tekemään jatkossakin, mutta tällä hetkellä se ei mahdu kalenteriin. Nyt keskityn  instrumentaalimusiikkiin ja trio-kokoonpanoon. Se on myös kansainvälistä, koska ei ole lausunnallisia ja kielellisiä ongelmia.

Soittokumppaneistasi Hannu Rantanen muistetaan parhaiten Värttinästä ja Karo Sampela Suomen merkittävimmästä Balkan-bändistä Slobo Horo, mutta mikä on heidän suhteensa flamencoon?

– Karosta voisi sanoa, et hänellä on kaikista läheisin suhde flamencon originaaliin maailmaan. Hän asuu Madridissa ja keikkailee maailman flamencohuippujen kanssa. Hannu taas on soittanut flamencoprojekteissa vuosia, joten hänelläkin tietotaito on kohdallaan. Tosin hän soittaa paljon muutakin.

Minä taas olen keskittynyt myös flamencoon, mutta teen muutakin musaa aina tilattaessa. Soundini on tosin aina flamenco enkä yritä soittaa esimerkiksi jazzia tai klassista autenttisella soundilla vaan flamenco-tatsilla. Se on se minun juttuni.

Entäpäs levyn erikoisvieras puhaltaja Perico Sambeat, miten tutustuitte?

– Olimme molemmat solisteina UMO:n flamencokonsertissa vuosi sitten ja siinä yhteydessä tutustuttiin. Vuoden 2015 festarikauteen olisi tarkoitus järjestää yhteiskeikkoja. Katsotaan miten onnistuu. Olisi tosi nastaa vetää neljästään.