John Lennonin kuolema joulukuussa 1980 tuntui myös Torniossa. Ainakin Kivirannalla, jossa asetuin oranssin kirjoituskoneen äärelle pakkasen paukkuessa kirjoittaakseni Beatles-legendan viimeiseksi jääneestä levystä ”Double Fantasy”. Olin 16-vuotias ja saanut alkukesästä oman palstan paikallisesta lehdestä.
John Lennonin kuolema oli jotain käsittämätöntä. Miten tällaista tapahtui miehelle, joka oli saanut takaisin musiikillisen elinvoimansa, ja sitten yhtäkkiä kaikki katkeaa mahdollisimman dramaattisella tavalla.
16-vuotiaan nuoren miehen palavalla halulla aloin naputtaa John Lennonin murhan jälkeisissä tunnelmissa tekstiä. Tuntui, että jokainen kappale levyltä oli analysoitava erikseen, biiseissä oli syviä merkityksiä, jotka minun oli kerrottava lukijoille. Kuuntelin levyn uudestaan ja uudestaan, minkä jälkeen juttuun tuli tietysti rivejä lisää ja lisää.
Tunteet olivat kuin aallokkoa, joka löi Tornionjoen rantakiviin voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Otin uuden aanelosen, johon kirjaimet syöpyivät kuin jotain ikuista olisi tapahtunut.
Millaisen kuvan laittaisin juttuun? Ei hätää, idea tuli nopeasti. ”Double Fantasy”-levyn kannen, siinä Lennon suutelee Onoa, asettelin pöydälleni, levyn sivuille kaksi valkoista kynttilää, kynttilöihin tuli. Valot pois huoneesta, sitten kameran pitkällä valotusajalla otos, joka symbolisoisi legendaarisen Beatles-miehen taivalta.
Jutulla oli pituutta kolme-neljä sivua. Hyvän, merkittävän taiteilijan tunnistaa juuri siitä, että hän innostaa myös muita. John Lennon oli juuri tällainen. Huomaan sen laittaessani jälleen John Lennonin ”Double Fantasyn” soimaan. Tai ”Imaginen”. Ne herättävät heti halun kirjoittaa, eikä kirjoittaminen tunnu millään tavoin vaikealta. Voisin kirjoittaa yhtä monta sivua kuin silloin joulukuussa 1980.
Vein tuolloin joulukuussa 1980 juttuni tunteiden vallassa toimitukseen. Filmirullan jätin kehitettäväksi.
Juttua ei koskaan julkaistu. Oli ilmeisesti tehty ratkaisu, että John Lennonin kuolema ei ole ehkä torniolaisen paikallislehden ykkösuutinen, vaikka nuori rokkitoimittaja olisikin tätä mieltä. Juttujani julkaistiin paljon, mutta tämä jäi julkaisematta.
Näin jälkikäteen, 35 vuotta myöhemmin, ymmärrän ratkaisun, mutta toisaalta harmittaa. Haluaisin lukea, minkälaisia tunteita John Lennonin kuolema herätti Torniossa joulukuussa 1980.
Harmikseni en säilyttänyt käsikirjoituksesta kopiota enkä valokuvaa, jossa John Lennon ja Yoko Ono suutelivat kynttilänvalossa Torniossa.
Heikki Kemppainen©
Kirjoittaja on Lapin ensimmäinen oikea rocktoimittaja, joka Tornion 1980-luvun alkuvuosien jälkeen siirtyi valtakunnan ykkösmedioihin muun muassa Rumbaan ja Rockradioon.