Högsommarfest: Kyllä maalla on mukavaa
KorpikRaj3

Rajaton riemu Raj-Raj Band vauhdissa

KorpikHarjugarden

Harjugården

LIVE Högsommarfest on tullut jäädäkseen. Ainakin tapahtuman puuhamies Sven Keskitalo oli yhtä hymyä ja toivotti  pääkonsertin päätteeksi useamman sadan yleisön tervetulleeksi myös ensi kesänä.

Ruotsin Korpikylä, keskellä idyllisintä tornionlaaksolaista maalaismaisemaa oli oiva paikka tapahtumalle. Kun kurkisti Harjugårdenin koivujen välistä, näki alas laaksoon ja Väylälle.

Heinät oli nostettu seipäille, joten tilaa löytyi parkkipaikoille ja Högsommarfestin sunnuntain huipennus oli järjestetty, niin kuin pitääkin, sopivasti ennen iltalypsyä.

KorpikJP2

J. P. Nyströms

Vaikka sadekuurot ajoittain kastelivat juhlakansaa, väki enempi lisääntyi kuin väheni. Sokerina pohjalla olivat yleisömangneetit,  J.P. Nyströms ja Raj-Raj Band. Molemmilla näytti olevan omat faninsa ja molemmissa oli mukavasti mukana tunnetusti suomalaistakin musiikkiperinnettä. Yhdistävänä tekijänä myös tarinankerronta ja huumori, joka JP:llä oli Svante Lindqvistin kontolla, kun se Raj-Rajssa sykkii ja kukkii koko bändissä.

Kappaleista jäivät erityisesti mieleen Svanten laulama  Min längtan hem är större än jag tror ja Raj-Raj Bandilta eka kertaa livenä kuulin Hasse Notstenin Amerikan reissun tuliaisen Sydämensä kamarin. Mukava oli kuulla myös Leipäjärvipolska, jolla hanuristi Fredrik Isaksson sai Riksspelman-raadin polvilleen.

KorpikTygny2

Marc de Tugny ja Aarre Hakomäki

Ennen Högsommarfestin konserttia, oli kurssitettu viikonloppu soittajia ja jammailtu illat. Lauantaina neljä Raj-Raj Bandin jäsenestä koostunut Heart Break Band vauhditti tansseja Hulkoffgårdenissa talon ”isännän” Perin ollessa keikalla Bourbon Boysinsa kanssa Mataringissä.

Sunnuntaina pääkonsertissa kuultiin aluksi kurssilaisten taidonnäytteitä. Mitä kerkesin kuulla, varsin pitkälleoppineita ja taidokkaita pelimanneja olivat ja bluegrassyhtyeestä tunnistin  jo puoliammattilaisiksi luettavat Mark de  Tugnyn ja  Aarre Hakomäen.

Kaustiselta tuleva Karuna oli illan ainoa suomalainen yhtye. Eittämättä yhtyeen keskiössä oli nyckelharpan eli avainviulun soittaja Esko Järvelä. Syystäkin Sven Keskitalo spiikissään hänet erikseen esitteli, mutta  paitsi että pelimanneja riittää hänen suvussaan useassa polvessa,  tämän nuorukaisen soiton virtuositeetti Korpikylässä osoitti, että hänestä varmasti kuullaan tulevaisuudessa.

KorpikKaruna3

Karuna

Nilla ja Nik Märak Saamenmaasta toivat mieleeni Ison Ailun sanat, ettei joikua saa museoida, vaan täytyy kokeilla, vaikka epäonnistuisi. He toteuttivat ajatusta, puhuivat  pienen alkuperäiskansan äänellä, asiaa ronskisti itseironialla höystäen ja joiku hengitti. Kuultiin myös tangoa ja naisia säestäneen hanuristin esittämä Lokomobilen-ralli Överkalixin murteella, jota on yhtä vaikea ymmärtää kuin stadin slangia.

Thore ja Thuva Härdelin toivat tervehdyksensä Helsinglandista. Thoren isä toimi 12 vuotta opettajana Övertorneålla, joten veri vetää miehen usein nuoruusmaisemiin. Helsinglandin kansanmusiikki on sikälikin merkittävää tornionlaaksolaiselle kansanmusiikille, että muusikko Hasse Alatalo, sai innoitteensa alueen musiikkirenesanssista  ja alkoi kerätä täkäläistä musiikkiperinnettä ja syntyi yhtye Norrlåtar ja kirja Nurmenlintu.

KorpikGunWilhelmssonit

Gun Olofsson ja Martin & Thore Wilhelmsson RRB:stä

Sisaret- ja Jord-yhtyeistä tutuksi tulleen Gun Olofssonin  tapa esittää musiikkia on hänen omansa. Gunista löytyy sekä draamaa, että positiivisuutta. Hänessä yhdistyy laulu, runo ja teatteri. Konsertissa hän oli liikkeellä jazz- ja tangoelementein. Toki Lehtimetsän siimeksessä-tyylistä kansanlauluakin kuultiin.

Högsommarfesissä  muisteltiin myös Korpikylän omaa pelimannia Sigurd ”Sigge” Kenttää, jonka syntymästä tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta. Samalla  tapahtumassa vahvistui ajatus, että tässä maaperässä kansanmusiikilla on mahdollisuus uudelleen juurtua ja kasvaa.

Kysyikin mielessään, eikö olisi oikea aika TornioHaaparannan vuosi vuodelta näivettyvän Rajasoiton yhdistää voimansa  Hörsommarfestin kanssa ja siirtää harmonikkakilpailu leireineen Korpikylään.

Kaikkinensa eilisestä pääkonsertista nousi päällimmäiseksi lausahdus; Kyllä maalla on mukavaa.