Jonas Isacsson & Alan Parsons
– Jonas Isacsson tunnetaan hyvin Haaparannalla, sillä hänen juuret ovat täällä, Seskarössä. Yhdessä vaiheessa jopa harkitsin keikan perumista, kun Jonaksen saapuminen oli epävarma päällekkäinbuukkauksen vuoksi,
Kök & Bar Ponden vetäjä Kristina Johansson myöntää, mutta uskoo, että molemmille, niin brittirockin ikonille 73-vuotiaalle Steve Gibbonsille kuin Jonaksellekin riittää kuulijoita.
Lauantaista 7. helmikuuta Kristiina odottaa erilaista iltaa ja toivottaakin kaikki hyvän rockin ystävät tervetulleiksi ”vanhan Domuksen” kulmalla sijaitsevaan Pondeen.
Pääasiassa studiomuusikkona toimiva Jonas Isacsson muistetaan Ruotsissa parhaiten pitkästä yhteistyöstään Eva Dahlgrenin, Hansson De Wolfe Unitedin ja ennen muuta Roxetten kanssa, jota hän oli perustamassa vuonna 1985.
-Roxetessa olen soittanut viimeksi viisi vuotta sitten Prinsessa Victorian häissä ja sitä ennen Night Of The Proms-kiertueella, Jonas kertoo. Lokakuussa Hansson De Wolfe Unitedin matkassa hän kävi Luulajassa, mutta muistelee, että Haaparannalla hän ei ole soittanutt sen koommin kun muutti pois Seskaröstä.
2000-luvun alussa haastattelin Jonas Isacssonia ensi kerran ensimmäistä Poppia Väylän pyörtheistä-kirjaani varten. Tässä tarina kokonaisuudessaan:
Vaikka Roxettesta yleensä mainitaan vain sen keulakuvat, Marie Fredriksson ja Per Gessle, yhtyeen luottokitaristi on ollut pitkään Jonas Isacsson. Esimerkiksi Roxetten läpimurtosinkun the Look, tarttuva riffi on hänen aivoituksiaan, ja listaykkönen kappale oli 21 maassa.
Uumajassa 10. kesäkuuta 1959 syntyneen Jonaksen juuret ovat Ruotsin Tornionjokilaaksossa. Sen kuulee myös hänen sooloalbumiltaan Evergreen, missä täkäläinen melankolia ja kansanmusiikki ovat läsnä. Osa melodioista on syntynyt Seskarössä, missä hän käy vähintään kerran vuodessa.
– Seskarö tekee hyvää sielulle. Minun vanhempani asuvat siellä. Äiti Greta os. Savela ja isä Sune ovat syntyneet ja kasvaneet Seskarössä. He käivät mutkan Västerbottenissa ja Taalainmaalla ja palasivat takaisin vuonna 1971, Jonas kertoo.
Tuolloin Jonas Isacsson oli jo päättänyt, että hänestä tulee kitaristi. Vaikutuksen häneen oli tehnyt albumi Bluesbreakers with Eric Clapton ja veljensä kantriharrastuksen kautta hän oli kuullut kitaristi Don Richiä.
– Seskaröön muuton jälkeen vanhempani ostivat kelamankan, jossa oli sound on sound – mahdollisuudet. Opettelin tekniikan ja äänitin massoittain musiikkia. Tein trikkiäänityksiä, coverversioita, mutta enimmäkseen omia kappaleita. Siihen aikaan oli radiossa ohjelma Bandet går, johon ihmiset saivat lähettää musiikkiaan. Minulla oli onnea ja sain kaksi kertaa nimeni ja tekeleeni kuuluviin.
– Nikkalassa rumpali Janne Lundbergilla, kitaristi Mikael Dysholmilla ja basisti Anders Sandstenilla oli yhtye ja he olivat kuulleet musiikkiani radiosta ja tulivat Seskaröön tsekkaamaan kuka olin. Tavattiin Sven Nilssons Kafessa ja pyysivät koesoittoon Nikkalaan ja ei mennyt kuin viikko niin meillä oli bändi Marathon, muistelee Jonas ensimmäistä yhtyettään, mikä imi vaikutteita mm. Frank Zappalta, Allman Brothers Bandiltä, Focukselta ja Pink Floydilta.
– Lyhin kappale mitä meillä oli 10 minuuttia ja ensimmäinen keikka oli tansseissa Seskarön kansantalolla. Tilaisuutta varten olimme harjoitelleet kaksi vanhaintanssia, Säkkijärven polkan ja Viggenin, jotka luonnollisesti soitettiin hardrockversioina. Ne olivatkin ainoat kappaleet, jotka saimme soittaa illan aikana, sillä eiväthän raittiusseuralaiset osanneet tanssia meidän kappaleita kuten Billy the Kid, mikä oli seitsentahtinen, Jonas naurahtaa.
Suomessa Marathon ei koskaan keikkaillut, vaikka yhtyeen suosikkeihin kuuluivat Wigwam ja Tasavallan Presidentti.
– Tietysti myös Tonics on tuttu, mutten koskaan nähnyt heitä livenä ! Sen muistan, että minun veljeni Mikael möi valkoisen Fender Telecasterinsa Holmbergin Sturelle, joka oli myös minun käsityönopettaja Gränsskolanissa. Roland Berg oli taas kitaransoitonopettajana Seskarössä ja muistan erityisesti oppitunnin, kun soitimme hänen lauluaan Lille Pär.
– Rajalla oli myös yhtye, jonka nimi oli Länsirajan Sissit. Siinä oli jäseniä sekä Haaparannasta että Torniosta. Heidän laulajansa Arppa (Arvo Kanerva) kävi koelaulamassa Marathonissa, mutta hän tykkäsi, ettei se toiminut.
Marathon soitti ympäri Ruotsin Tornionjokilaaksoa, mutta enimmäkseen musiikkijuhlilla Kalixissa, Råneåssa ja Haaparannalla.
– Heinäkuussa 1975 meillä oli viimeinen esiintyminen Sandgrynanissa, Kalixissa. Kavereilta sain kuulla, että siellä oli väkeä Manifest- levy-yhtiöstä ja he olivat pitäneet meistä. Muutin Tukholmaan, mutta Janne Lundberg jatkoi Marathonia uudella kokoonpanolla, josta tuli sittemmin Grace ja sehän teki levyn. Ei tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Marathon olisi tehnyt levyn. Sitä emme saa koskaan tietää, mutta hyvä bändi se oli, Jonas miettii.
Suosio odotti häntä kuitenkin oven takana, sillä pian hänen sinfoonista jazzrockia soittava Horizont- yhtyeensä teki levytyssopimuksen CBS:n kanssa.
– Minä ja Tommy Nilsson aloitimme Horizontin 1976. Eva Dahlgrenin kanssa aloin soittaa 1979. Se oli paljon ennen kun heistä tuli tähtiä. Nykyään studiomuusikkona törmään koko ajan tunnettuihin artisteihin. Niitä menee ja tulee , kuittaa Jonas Isacsson, sympaattinen kändis, jonka oma kestosuosikki on Jean Sibelius ja erityisesti hänen sinfoniansa.
Yhteistyökumppaneita mm. Göran Fristorp, Ann-Louise Hansson, Ann-Lie Rydé, Py Bäckman, Ratata, Peter LeMarc , Mats Ronander, Niklas Strömstedt, Joey Tempest, Chips, Herreys, Sten & Stanley, Pernilla Wahlgren ja Ulf Lundell.
LUE MYÖS:https://vaylanpyorre.com/rocklegenda-steve-gibbons-helmikuussa-haaparannalle/
https://www.youtube.com/watch?v=BS6rx4Ove1U