Kommentti: BILL WITHERS, Ain`t no sunshine-duunari on poissa

Viikko pari sitten tuli kuunneltua kaikki versiot, mitä netistä Bill Withersin Ain`t no sunshine-laulusta löysin. Tänään laulaja-lauluntekijän perhe ilmoitti, että 81- vuotias Bill oli nukkunut pois  Los Angelesissa. Hän kärsi sydänongelmista.

Sattuma on kummallinen juttu. Jokatapauksessa tutkimusmatkani Ain`t no sunshine-lauluun lähti aivan loistavasta, sielukkaasta Buddy Guyn ja Tracy Chapmanin duetosta, eikähän sen voittanutta löytynyt. Michael Jacksonin, Lenny Kravitzin, Temptationsin, Rashaan Roland Kirkin instrumentaali tai mikään muukaan versio ei säväyttänyt. Lähimmäksi pääsi Joe Cocker ehkä siksi, että minusta laulu vaatii myös naisäänen läsnäoloa ja toisekseen alkuperäistekstissä 26 kertaa peräkkäin toistettu I know-sanapari oli passelisti taustalla.

Laulu soi jatkuvasti päässäni ja eräällä lenkillä lauluun alkoi tulla itsestään suomenkielisiä sanoja. Kotiin päästyäni etsin suomenkielistä versiota ja löytyihän semmoinenkin. Sami Saari sen esitti ja videolla hän kertoo, että Sade-laulun on sanoittanut Aki Sirkesalo, mutta koskaan sitä ei ole levytetty: ”Sade piiskaa ikkunaan, taivas itkee murheet maan. Sielu hiljaa valittaa, kaikki säteet auringon, mennessään hän vienyt on.”

Bill Withers oli duunari, josta tuli tähti 33-vuotiaana. Hänellä oli seitsemän Top 10-hittiä, suurin Lean on me, mutta ensimmäinen niistä oli vuonna 1971 Ain´t no sunshine. Hän asensi vielä wc-pönttöjä  Boeing-lentokoneisiin, kun tuon kappaleen levytti, samoin kuin koko debyyttialbuminsa Just As I Am. Levykansiinkin Bill kuvattiin arkisesti työkamppeissa eväslaukku kädessä. Sussex recordsilla hänen tuottajana toimi Booker T. Jones, joka toi mukanaan studioon MGs-rytmiparin Duck Dunn ja Al Jackson. Kitaraa Ain`t no sunshine-kappaleessa soitti Stephen Stills.

Rolling Stone-lehden rocktoimittajan Dave Marshin mukaan Bill teki parhaat albuminsa Sussex recordsille: Just As I Am, Still Bill ja Live At Carnegie Hall . Kun hän siirtyi Columbialle, hän ei viihtynyt ja jo 1980-luvulla hän siirtyi syrjemmälle musiikkibisneksestä: ” I was workin’ around real people, man. You look through the entertainment business and what you see is a plastic nursery full of dolls pretending to be human beings,” hän totesi New York Timesille.

Julkisuuteen Bill palasi  yleensä  enää vain pokkaamaan palkintoja ja hän saikin ansionsa mukaan, muun muassa kolme Grammy-pystiä ja hänet valittiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2015.

Tähän päiväänkin Billin laulut ovat tulleet jäädäkseen. Ne soivat lukuisissa leffoissa ja nykysukupolven musiikintekijöille ne ovat  suosittuja sämpläyksen kohteita.