Torniolaislähtöinen Nina Mya (Höynälä) nähdään muun muassa Pori Jazzissa 15.7., mutta myös kotikaupunkinsa Musiikkitalolla 21.9.
NINA MYA : Closure (Fredriksson Music) ★★★★(★)
Nina Myan kolmas albumi Closure alkaa komeasti gospelilla the Wafaring stranger. Kun laulusta on viime vuosina kuullut lähinnä karheita kansanlaulumaisia versioita Johnny Cashiltä ja Neil Youngilta, Ninan esitys on lähinnä hunajaa korville. Teknisesti taitavaa, upean sielukasta tulkintaa ja tunteen välittämistä kuulijalle. Sitä löytyy myös levyn päättävästä klassikosta Dr. Feelgood, jossa mennään Queen of Soulin Aretha Franklinin hengessä ja onnistutaan.
Ninalta on ilmestynyt aiemmin albumit Flying Solo vuonna 2012 ja Our Time vuonna 2014. Niissä kaikuvat 50- ja 60-lukujen jazztyylit, mutta uudella levyllä mennään mustempaan suuntaan ja seuraavalla toivottavasti heittäydytään vielä enemmän syvien rytmien vietäväksi.
Vanhaan jazziin ihastuneen Ninan levyltä löytyy kaksi muutakin standardia. Hänen jazzsuosikeistaan Ella Fitzgerald on esittänyt paljon laulua Tenderly ja John Coltrane soittanut Afro blueta, joka on alun perin kuubalaisen Mongo Santamarian hitti.
Suurin osa Closure-levyn kappaleista on kuitenkin Ninan käsialaa. Hän osaa tehdä biisejä. Aiempaa enemmän hänen lauluissa on irtiottoa ja uskallusta. Savuisista suurkaupunkien kapakoista kumpuava afterhoursjazz-traditio ottaa välillä askelia lattarin ja bossanovan suuntaan ja muun muassa Mine alone-laulussa viivähtää Carpenters-mainen kepeys ja nimiballadissa Closure, Ninassa kuulee laulaja-lauluntekijä Joni Mitchellin suuruutta.
Kauttaaltaan Closure-levyllä meno on nautittavan rentoa ja tyylikkään coolia. Ninan suurena apuna levyllä on toiminut puhaltaja Petri ”Pope” Puolitaival, joka kunnostautuu tuottajana, sovittajana ja säveltäjänäkin. Muut muusikot ovat niin ikään Suomen ykköskaartia; Jukka Eskola (trumpetti), Henri Mäntylä(piano), Jori Huhtala (basso) ja Tuomas Timonen (rummut).
Arto Junttila