DOUG SEEGERS
Doug Seegers on rento lännenmies ilman cowboyhattua.
Hän on kiitollinen suosiosta, mikä hänelle on suotu yli 60-vuotiaana.
Hän on kiitollinen, että hän sai vielä mahdollisuuden.
Doug ei ollut mikään vanhojen mainosten Marlboro-mies, vaan työtön puuseppä ja lahjakas muusikko, joka luisui siltojen alle ja joutui alkoholin kurimukseen.
Mutta katusoittaja sai onnenpotkun kolmisen vuotta sitten. Ruotsalaislaulaja Jill Johnsonin tv-ohjelman kautta hänen laulusta Going down the river tuli suurmenestys ja hän pääsi uuden elämän alkuun.
Kalixin kulttuuritalolla hän lähetti terveiset ensimmäisenä yläkertaan, sitten Jillille ja tietenkin ruotsalaisille, jotka ovat ottaneet hänen laulunsa omakseen ja täyttävät konserttisalit. Yllättynyt hän oli myös, miten hyvin hänet otettiin vastaan myös Etelä-Suomessa, jossa hän konsertoi ennen Norrbottenia.
Nashvillestä tulevan Seegersin juuret ovat countryssa, mutta hänen ohjelmistonsa oli viihdyttävä sekoitus myös muuta Amerikka-traditiota; rockia, bluesia, gospelia ja swingiä.
Keskeiset laulut olivat tietenkin ne tunnetuimmat Going down to the river ja Angie`s song, mutta myös Dylanin Desire-ajat mieleen tuova She`s in a rock`n`roll`band ja Baby lost her way home again, johon hän kertoi saaneensa western swing-kipinän Austinissa Teksasissa soittaessaan nuorena miehenä, nykyisen americanatähden Buddy Millerin bändissä. Konsertissa kuultiin myös kaksi menopalaa Dougin In Tandem-kimppalevyltä Jill Johnsonin kanssa ja muutama kesällä ilmestyvän Walking On the Edge Of The World-albumin laulu, joista Give it away-biisistä Doug toivoi pientä hitinpoikasta.
Silmin nähden Seegers nautti esiintymisestä, eivätkä akustisen kitaran viritysongelmatkaan häntä häirinneet. Huolimatta kovasta elämästä, hänen persoonallinen äänensä oli myös kunnossa. Ennen kaikkea Dougin tekstien omakohtaisuus puhutteli. Ne kumpusivat syvältä, eivätkä ne olleet mitään Elämän valttikortit-ruikutuksia.
Häntä säesti nuori ruotsalaistrio, jonka rummuissa oli mukava kuulla pitkästä aikaa nykyisin Torniossa asuvaa Simon Wilhelmssonia, jonka rokkaavaa soittoa on tullut usein hehkutettua Raj-Raj Bandin yhteydessä. Ja täytyy sanoa, että edelleenkin svengasi!
Doug Seegersillä on tapana antaa mietittävää ja päättää usein esiintymisensä lähettämällä yleisönsä kotiin laululla Don`t laugh at me. Niin hän teki nytkin. (AJ)