ORTJU: ” Jalat maassa, katse kohti taivasta!”

Tenojoen rannalta rauhaisan sopen löytänyt santahaminalainen Jouko Ortju  sanoo, ettei ole kalan tuoma.

– Onhan sitä fisuakin tullut, mutta luonnon puhtaus, raikkaus, hiljaisuus ja tunturit minut tänne ajoivat, stadilainen naurahtaa.

Parhaiten Ortju tunnetaan sarjakuvapiirtäjänä ja hahmostaan Örppis, jossa hän ällistelee ja pohdiskelee maailmanmenoa mustavalkoisten silmälasien läpi, seuranaan koira PP (Pure Porvaria).

Ortju on myös musiikkimiehiä, tehnyt levyjä  jo 1990-luvulla isoille levy-yhtiöille muun muassa Finnlevylle ja Bluebirdille. Kun yritän saada häntä  muistelemaan menneitä, hän huitoo kysymystä kuin etelän mies Ohvi-mainoksessa.

– Tuo historia on sen verran mitätöntä, ettei siitä oikein saa enää mitään kiksejä, hän kuittaa.

Ortju kertoo  kuitenkin tehneensä biisejä koko ikänsä ja sarjakuvan teon ohella trubaduurikeikat silloin tällöin ovat siunanneet  voita leivän päälle.

Väylän Pyörre on liikkellä hänen uunituoreen levynsä Valveunielämää (Rautu Music) vuoksi. Se yllättää, sillä  Ortju pysyttelee lauluissaan globaaleissa teemoissa sodassa ja rakkaudessa, vain Revontulet-biisissä on häivähdys Lappia.

Hänen  vahvuus on lyriikoissa ja biiseistä suuri osa toimii varmasti myös akustisesti, mutta hän on valinnut sähköisen rockin kehyksen. Hänen taustaltaan löytyy  muun muassa kitaristi Mika Kansikas ja rumpali Tero Kukkonen, helsinkiläisen heviyhtyeen Studin muusikoita, jotka monet muistavat 1980-luvun pikkuklassikosta Mä haluun elää.

-Kitaristi-Mikan kanssa ollaan tunnettu 11-vuotiaasta asti ja homma toimii edelleen, sanoo Ortju  ja on  tyytyväinen lopputulokseen Valveunielämää-levyllä.

– Kitarasoolot, biisien pituudet ja kaikki on niin kuin pitääkin. Levystä tuli just sellainen kuin ajattelin.  Puoli vuotta duunailtiin masteroinnin kanssa, mutta sitten naksahti kohilleen.