Paavo Kulju In Memoriam

PaavoKuljuPROMO

Kitaristi ja yhtyeenjohtaja Paavo Kulju (22.8.1936 – 25.9. 2013) on poissa. Hän siirtyi yläkerran orkesteriin eilen aamulla   77-vuotiaana.

Kulju oli näkyvä ja merkittävä hahmo merilappilaisessa musiikkielämässä yli viisi vuosikymmentä.

Kaikkiaan Kuljun yhtyeissä on saanut oppinsa toistasataa seudun soittajaa. Myös Meri-Lapin ensimmäiset levylaulajat 1960-luvulla hankkivat kannuksensa Paavon tallissa. Ensin Vuokko Hepo-oja ja hänen jälkeensä tulivat Tuomo Salmi ja Jouko Takalo. Vain Esko Rahkonen livahti studioon ilman hänen oppejaan.

Paavo Antero Kulju oli kolmilapsisen pienviljelijäperheen keskimmäinen. Koulussa hän oli kympin laulaja, mutta enemmän häntä kiinnosti soittaminen. Omien soitinrakennelmien jälkeen hän hankki ensimmäisen oikean kitaransa pienen Landolan 17-vuotiaana. Se maksoi 62 markkaa ja rahat soittimeen  hän sai  pyytämällä rapuja Kaakamojoesta.

Moni tanssireissu jäi Paavolta väliin,  kun hän keskittyi harjoitteluun. Sointuja  hän mietti ja kävi läpi, kun hän ajoi päivisin hevosta. Perheen viljelmät olivat viiden kilometrin päässä ja heinä- tai lantakuorman päällä istuessa, Jukka-hevosen taatessa tasaisen kaviokompin, sointukulut iskostuivat vähitellen mieleen.

Keikoilla Paavo kävi  vakoilemassa muita soittajia. Eniten hän kertoi oppineensa kikkoja  Pentti Pelkoselta. Öisin  hän kuunteli paljon myös jazzia ulkolaisilta radioasemilta  ja mieltyi erityisesti Django Reinhardtin soittoon. Myöhemmin suomalaisista kitaristeista Herbert Katzista tuli Paavon ykkössuosikki, mutta hän piti myös monipuolisesta Heikki Laurilasta.

Havaijikitaran soittoon hän innostui Onni Gideonin Tiikerihain myötä ja soittimen taitajana hänet myös parhaiten  loppuvuosina tunnettiin.

PaavoKuljuPääsivu

Ensimmäisen keikkansa Paavo teki Tornion työväentalolla Reino Östermannin orkesterin kitaristina vuonna 1954. Seuraava kiinnitys hänellä oli Sulo Juvosen vetämässä seitsenmiehisessä Metronomissa, joka oli Kemin työväentalon vakiyhtye. Armeijan jälkeen Paavo soitti vielä puolisen vuotta Urho Saikkosen bändissä ennenkuin perusti vuonna 1958 ensimmäisen oman yhtyeensä Guapitan, jota nimeä hän käytti myös viimeisissä bändeissään.

Paavo yhtyeineen ehti säestää kaikkia Suomen huippuja Olavi Virrasta Junnu Vainioon.

– Ainoa joka otti säestäjän etelänpää oli Laila Kinnunen. Hänellä oli vähän diivan elkeitä niinkuin Olavi Virrallakin. Muistan kun Ola asteli lavalle pikkumaistissa tietenkin. Ei hän puhunut meille mitään. Ei ilmoittanut laulun nimeä, sävellajista puhumattakaan. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin kaikki muut mukaan paitsi hanuristi, joka oli nuottimiehiä ja kerkesi juuri juuri ottaa viimeisen soinnun ennen kappaleen loppua, Paavo muisteli hymyssä suin.

Paitsi Meri-Lapissa Kuljun tanssiyhtyeet kiersivät ahkeraan pohjoisemmassakin ja myös Ruotsin  Tornionlaaksossa.

Vuonna 1969 Paavo siirtyi pyörittämään  Kemin Valtakadulle Kuljun Musiikki- liikettä, jota hän piti pienesti Kaakamossa elämänsä loppuun asti. Siihen mennessä hän oli ehtinyt soittaa niin  jazzia, poppia, rautalankaa, soulia kuin vanhaa tanssimusiikkiakin.

Liikkeitä hänellä oli myös Torniossa, mutta niiden myötä Paavon soittohommiin tuli vuosikymmenen paussi, kunnes Martti Ohinmaa houkutteli hänet takaisin kuvioihin. Paavo osti kitaran ja aloitti tavallaan alusta.

1980-luvun alun jälkeen soiton lisäksi hän tuli tutuksi uusille sukupolville musiikkitapahtumistaan, joissa pääsivät esille paikalliset kyvyt. Aluksi Kulju järjesti bändeille Lappi-rock-tapahtumia, mutta viime vuosina suosituksi tulivat hänen vetämät iskelmälaulukilpailut.

Levylle Kulju pääsi ensi kertaa vuonna 2006, jolloin ilmestyi  tuplacd Paavo Kulju Live 1959-1966. Paavon Duxilla äänitetyt kelanauhoitukset treeneistä ja keikoilta siirrettiin levyille. Mukaan saatiin myös hänen melko tuoreita havaijikitaratallennuksia, jotka hän oli tehnyt jazzmuusikko Jokke Knuutisen kanssa.

Lähellä levytys Paavolla  oli  aiemminkin. Yksi hänen huippuyhtyeistään oli Lolitas solistinaan Esa “Best” Jokinen. Manageri Benny Hermansson oli hommannut yhtyeelle keikkoja etelään muun muassa tv-esiintymisen ohjelmaan Laajakulma ja keikan Helsingin Natsalle. Heidät huomattiin ja EMI:n johtaja Reino Bäckman tarjosi yhtyeen levytettäväksi  Leapy Leen laulua Here Comes the Rain Juha Vainion suomentamana. Levytys kuitenkin tyssäsi aikataulusotkuihin.

Paavon muusikon ura oli monipuolinen ja kunnioitettava. Tutustuin häneen vasta vanhalla iällä, mutta musiikin hän otti vakavasti ja konserteissa halusi yleisölle tarjota vain parasta.

Muistuu mieleeni, kun kokosin Paavo Kulju Live-levyä ja kappaleiden tunnistuksessa jouduin käyttämään Jussi Raittisen apua, erityisesti lämmitti mestari Kuljua arvostetun ammattiveljen kommentti:

”Erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa ja hyvää sellaista. Carioca on kerrassaan loistava.”

Lepää rauhassa, Paavo!