POPÅRET 1967 Rolf Hammarlund &
Peter Torsén (Vaktel Förlag)
Vaikka Jimi Hendrix kävi Ruotsissa vuonna 1967 lähes kolmekymmentä kertaa ja Suomessa vain kerran, Ruotsi on aina ollut enemmän pop kuin blues, sen todistavat ruotsalaistoimittajat Rolf Hammarlund ja Peter Torsén kirjassaan Popåret 1967.
Värikkäästi kuvitettu teos on omistettu Beatles-tuottaja George Martinille (1926-2016), jonka kädenjälki kuului vuoden keskeisellä albumilla 1. kesäkuuta 1967 julkaistulla Sgt. Pepper`s Lonely Hearts Club Band.
50 vuotta sitten elettiin hippikesää ja peace, love and understanding-henkeä John Lennon lisäsi vielä laulullaan All you need is love, jonka Beatles esitti suorassa Our World-satelliittilähetyksessä, jonka lasketaan nähneen 400 miljoonaa katselijaa 24 maassa.
Vuosi oli vahvasti Beatlesin, vaikka se oli lopettanut live-esiintymisensä jo 1966. Alkuvuodesta oli vielä ilmestynyt, Världens bästa vinylsingel, Strawberry fields forever/ Penny Lane, vaikkakin sen rinnalle kirjoittajat nostavat vahvaksi haastajaksi Procol Harumin A whiter shade of palen.
Summer Of Love kesti vain yhden kesän, mutta se oli merkittävä ajanjakso. Laajassa osiossa Mamas and Papas-yhtyeen Michelle Phillips kuvaa aikaa hippimekassa San Franciscossa ja kertoo miehensä Johnin kanssa järjestämästä, maailman ensimmäisestä pop- ja rockfestivaalista Montereyssä kesäkuussa 1967. Folkmuusikko ja valokuvaaja Henry Diltz kertoo myös muistojaan, samoin kuin pohjoisessakin usein musisoinut Bill Öhrnström, joka joutui Friskoon saapuessaan keskelle 40 000 ihmisen Vietnam-mielenosoitusta.
Popåret 1967-kirjan suola ovat tietenkin Rolf Hammarlundin tekemät haastattelut. Hänestä on sanottu, että hän on
Rolf Hammarlund ja George Martin
tavannut kaikki tärkeimmät ja tietää popmusiikista kaiken oleellisen. Ruotsin televisiolle hän on tehnyt Sixties- ja Seventies-sarjat, tehnyt dokumentit muun muassa Beatlesin ensimmäisestä ulkomaanturneesta Ruotsiin 1963 ja George Martinista, ja materiaalia hän hyödyntää tietenkin kirjassa.
Popåret 1967 käy päällisin puoli läpi Amerikan, Englannin ja Ruotsin listakärjen ja esittelee monipuolisesti kuukauden tärkeimmät albumit. Kun vuoden alussa listoilla soivat Tom Jonesin Green green grass of home, Engelbert Humperdinckin Release me, Petula Clarkin My song ja Sandie Shawn Puppet on a string-viisu oli vaikea uskoa, että vuodesta 1967 tulisi kaikkien aikojen levyvuosi.
Vuonna 1967 pop oli kasvanut aikuiseksi. Edelleen jokainen vinyylialbumi oli tapaus. Beatlesin rinnalle ilmaantui nimiä, jotka nousivat pikkuhiljaa superluokkaan. Samana päivänä, kun Sgt. Pepper julkaistiin, ilmestyi David Bowien esikoisalbumi, joka ei vielä herättänyt hurraahuutoja. Lähinnä kulttimaineen vuonna-67 saivat myös Pink Floydin The Piper At The Gates OF Dawn ja Velvet Undergroundin esikoinen, jonka paras listasijoitus oli silloin 171. Tänä päivänähän levy rankataan yhdeksi kaikkien aikojen albumiksi.
Myös Jimi Hendrix, The Doors, Frank Zappa, Scott Walker, Captain Beefheart, Sly And The Family Stone, Greatful Dead, Small Faces, Vanilla Fudge ja Leonard Cohen julkaisivat esikoisalbuminsa. Allekirjoittaneelle kirjassa esitellyistä John Mayall and the Bluesbreakersin A Hard Road, Jefferson Airplanen Surrealistic Pillow, Loven Forever Changes ja Eric Burdon & The Animalsin Winds Of Change soivat yhä usein levylautasella.
Kaikkinensa Popåret 1967 on aikamoinen makasiini, josta ei voi muuta kuin olla innoissaan. Helposti selailtava kirja, joka kruunaa kahvihetket. Se sopii erittäin hyvin myös suomalaiseen kirjahyllyyn, sillä sen sävel on kansainvälinen. Svenska Popåret 1967-otsikon alla ruotsalaisbändit saavat palstatilaa vain seitsemän sivun verran ja laajemmin kirjassa saavat huomiota vain Tukholman klubielämä, Tages, Robban Broberg ja oikeanpuoleisen liikenteen tulo myös noteerataan.
Tilaa kirja täältä: http://www.zerozero.se/pop1967/pop1967/Bestall.html
PS: Kiirunalaisella Shanesillä 1967 oli hyvä vuosi, sillä yhtyeellä oli neljä hittiä: Can I trust you, Let me tell yeah, The last dance for me ja Chris-craft no 9.