Posts Tagged “Finnish Blues Awards”

ESA SEPPÄNEN keikalla: Wilkon konekivääritulta ja tapaamisia suomiproge-legendojen kanssa

by Arto.

Selviytyjä Wilko Johnson

Kuoleman selättänyt Wilko Johnson tuli Suomeen tällä kertaa kolmen pysähdyksen taktiikalla ja esiintyi bändeineen Oulussa, Helsingissä sekä Tampereella, jossa Valoa-festivaaleilla.

Parantumattoman haimasyövän voittanut ikirokkari oli nyt paremmassa vireessä kuin viime kesänä Lontoossa. Tosin silloin hän esiintyi progefestivaalilla, joka jo ennakkoon tuntui oudolta yhdistelmältä.

Tampereella mies esiintyi ensimmäisen illan pääesiintyjänä ja viihdytti runsaslukuista yleisöä tutuilla tempuillaan; kitara sai konekivääritulitusta, soittoa selän takaa sekä innostuipa maestro keikan lopussa chuckberrymäiseen ankkakävelyyn. Uskollisina aseenkantajina toimivat edelleen ”man from outerspace”, basisti Norman Watt-Roy sekä toisen kitaristilegendan Steve Howen poika rumpali Dylan Howe.

Toinen ilta vastikään avatussa Tampereen uudessa keikkapaikassa OlyMpiassa oli pyhitetty suomiprogelle. Keikan alussa törmäsin Jukka Gustavsoniin, joka myöhemmin esiintyisi Wigwam-kokoonpanossa. Jukka aikoi seurata tarkasti edeltäviä bändejä, joista ensimmäisenä lavalle astui uuden proge sukupolven edustaja Sammal. Kolme levyä julkaissut yhtye vaikutti lupaavalta tulokkaalta. Suomen kielellä laulaminen yllätti, sillä sitten 70-luvun ei progea ole juuri omalla kielellämme esitetty. Ja ei yllätykset tähän loppuneet; yksi biisi esitettiin ruotsiksi. Noh, bändi tuleekin Turusta…

Progeillan parasta antia: Vesa Aaltonen Progeband: Tuomo Dahlblom (vas.), Vesa, Markus Holkko, Jari Heino & Seppo Kantonen

Ennakkoon eniten mielenkiintoa herätti Vesa Aaltonen Progeband. Bändi tosiaan on kiertänyt tällä nimellä parisen vuotta. Ja minkälainen suomi progen historia kietoutuukin rumpali Vesa Aaltosen ympärille. Ehkä olisi helpompi luetella ne bändit joiden kanssa Aaltonen ei ole ehtinyt soittamaan 60-luvun lopulla alkaneen uransa aikana. Onneksi tuvan täyteinen yleisö sai maistuvaisia versioita kuunneltavakseen tiukan setin aikana.

Vesa Aaltonen kertoi keikan aluksi lämmitelleensä Kangasalla neljä tuntia Olavi Virran musiikin parissa! Hyvin virtaa tuntui silti riittävän. Setin aikana kuultiin muun muassa Tasavallan Presidenttiä, useita versioita yhteistyöstä basistilegenda Pekka Pohjolan kanssa hänen soololevyiltä sekä The Group- ja Made in Sweden-yhtyeiltä.

Vesa vahvisti Esalle.; Frank Zappa pyysi Pekka Pohjolaa keikalle kahdesti, mutta hän kieltäytyi!

Suuri vaikuttaja Aaltosen uraan on ollut Frank Zappa. Myös hänen tuotannostaan kuultiin yksi kappale. Kun tapasin Vesa Aaltosen keikan jälkeen, niin yksi kysymykseni liittyi juuri Frank Zappaan. Nimittäin olin nähdyt Ruotsin tv:stä pari vuotta sitten dokkarin muusikkolegenda Georg ”Jojje” Wadeniuksesta. Pohjola, Aaltonen, Jojje ja Tommy Körberg soittivat 70-luvun puolivälissä Made in Sweden-yhtyeessä.

Tommy Körberg muisteli ohjelmassa hetkeä, jolloin Frank Zappa oli soittanut ja kysynyt Pekka Pohjolaa bändiinsä. Pohjola oli ilmeisesti ensimmäisellä kerralla luullut soittoa pilaksi, mutta seuraavalla vastasi Zappalle kylmän viileästi ”too much bullshit” ja lyönyt luurin kiinni. Yhtyeen laulaja Körbergillä oli vaikea pidätellä pokkaansa.

Aaltonen vahvisti näin käyneen ja näin Suomen musahistoria oli menettänyt suuren mahdollisuutensa. Toki pari vuotta myöhemmin Pohjola uskaltautui liittymään Mike Oldfieldin bändiin. Tommy Körberg on tunnettu muusikko ja näyttelijä Ruotsissa. Parhaillaan Suomenkin tv:ssä voidaan häntä nähdä Naarasleijona-nimisessä jännärissä. Vesa Aaltonen piti häntä kuitenkin enemmän muusikkona.

Wigwam Revisited

Viimeisenä OlyMpian lavalle astui sekalainen seurakunta Wigwamissa aikanaan esiintyneitä muusikkoja. Yhtye on harvakseltaan esiintynyt viime vuosina Wigwam Revisited-nimikkeen alla. Tällä kertaa ainoa alkuperäinen muusikko oli tapaamani Jukka Gustavson. Kovana Wigu-fanina petyin hengettömään ja sekavaankin esiintymiseen. Sovitukset olivat välillä niin kaukana alkuperäisistä mestariteoksista, että niitä oli vaikea tunnistaa. Kannattaako näin jatkaa?

Onneksi Vesa Aaltosen progebändi pelasti illan ja näin kahdeksas Valoa- festivaali sulki tällä kertaa ovensa. Hienoa, että harvinaisempi proge oli saanut oman iltansa. Tarvetta on, siitä todistuksena jonot lippuluukulla.

Myös kirjarintamalla on tapahtunut. Tapasin keikalla Matti Pajuniemen, jonka teos Prog Finlandia ilmestyi viime vuoden lopulla. Tämä kirja kertoo suomalaisen progressiivisen rockin tarinan 60-luvun lopulla aloittaneista edelläkävijöistä tämän päivän muusikkosukupolveen asti. Voin suositella!

Teksti & kuvat: Esa Seppänen