Posts Tagged “jonas isacsson”

Levyarvio: MARATHON, vuosikymmenten odotus palkitaan!

by Arto.

Marathon: Hawkan Manderstedt (vas.), Janne Lundberg, Jonas Isacsson ja Anders Sandsten

MARATHON: 1

Sanotaan, että parempi myöhään, kun ei ollenkaan, pitää rockyhtye Marathonin kohdalla täysin kutinsa. Sen 1970-luvun sävelkieli on tallella, mutta muhkea sointi, muusikoiden soiton varmuus ja vapautuneisuus on tätä päivää ja sitä kelpaa kuunnella.

Marathon; Jonas Isacsson (kitara), Anders Sandsten (basso) ja Janne Lundberg (rummut) sai alkunsa Haaparannan lähellä Seittenkaaren saarella Sven Nilssons Kafessa  vuonna 1973. Yhtye harjoitteli ahkerasti ja omia biisejä syntyi helposti, mutta kahden vuoden ja 12 keikan jälkeen yhtye hajosi, kun sen 14-vuotias kitaristi  muutti perheineen etelään.

Marathonin viimeisellä keikalla Kalixissa oli väkeä ”Ruotsin Love recordsista” Manifestistä. Sana huippubändistä oli kiirinyt ja se haluttiin studioon.  Kuitenkin meni 44 vuotta, ennen kuin Marathonin musiikkia saatiin levytettyä.

Vuosi sitten Peter ”Den glider in” Karlsson sai yhtyeen esiintymään Kalixin Sommarfesteihin

Viime kesänä Jonas, Anders ja Janne,  vahvistettuna kosketinsoittaja Hawkan Manderstedtillä, palasivat rikospaikalle Seittenkaareen ja sulkeutuivat Tomas Martinin pieneen studioon ja yhdeksän nuoruusajan kappaletta saatiin äänitettyä.

Marathonin keskiössä on aina ollut kitaristi Jonas Isacsson. Vaikka hänellä on takana yli 20 vuotta maailman kiertämistä Roxetessa, soittoa lukuisten ruotsalaistähtien taustalla studiossa ja keikoilla, hän jaksaa innostua soitosta vanhojen tornionlaaksolaiskavereidensa kanssa. Jonaksen musisointi levyllä kuulostaa fressiltä ja huhujen mukaan, vanhoilta herroilla  uusia biisejäkin on syntynyt siinä määrin, että  lisää on pian luvassa.

Marathon I-levyllä yhtye myllyttää ja fuusioi mallikkaasti.  Kitaristina Jonas pääsee näyttämään monipuolisuuttaan paremmin kuin toistaiseksi ainoalla sooloalbumillaan Evergreen (2001). Maukkaita kansanmusiikki- ja jazzaineksia ripotellaan sekaan  ja Jonaksen kitarointi saa lisäpotkua vuoropuhelusta erityisesti Hawkanin kanssa, jonka raskas kosketinkäsi ruoskii Jon Lordin lailla ja tekee musiikista entistäkin mielenkiintoisempaa, puhumattakaan rytmiryhmästä, joka hardrokkaa.

Minulla oli ilo haastatella Isacssonia ensimmäiseen Poppi-kirjaani parikymmentä vuotta sitten  ja silloin hän mainitsi yhdeksi 1970-luvun suosikikseen Tasavallan Presidentti-yhtyeen. Jos vaikutteita haetaan niin siellä täällä yhtye pulpahtaa esiin, vaikka kitaristina Jonas ja Jukka Tolonen ovat aivan eri maata. Totuudenmukaisempi  rinnastus on esimerkiksi Janne Schafferiin tai Jan Akkermaniin, jonka Focus-bändiltä Jonas nappaa muutamat riffit.

Loistava kitaristi, levy ja yhtye. Toivotaan, että korona hellittää ensi kesäksi ja  Bertil Rönnqvist saa Marathonin keikalle Haaparannalle. Toistaiseksi levy on julkaistu vain digitaalisesti. Meikäläisellekin 50-vuotisen kirjoittajauran ensimmäinen ei-fyysinen levyarvio, mutta pakko sopeutua ja elää ajassa.

Arto Junttila