Karpolla on asiaa – Tositarinoita havumetsien maasta-näytelmän ensi-ilta on vuoden lopussa Kotkan kaupunginteatterissa, mutta esitys vierailee myös pohjoisessa, nimittäin Oulun Teatterissa 26.1.2021. (Liput tulevat myyntiin elokuussa)
Koko kansan tuntemasta, maan virallisesta omatunnonäänestä Hannu Karposta on näytelmän ohjannut lukuisin palkinnoin palkittu Torniossa syntynyt Kristian Smeds,joka toimii tällä hetkellä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professorina, viisivuotiskauden 2018–2023.
Karpolla on asiaa-esitys koostuu samannimisen tv-sarjan eri jaksoissa kerrotuista todellisista tarinoista. Karpon ohjelmissa pääosaan nousee yksityinen suomalainen ihminen, hänen tarinansa, hänen kokemuksensa ja kohtalonsa. Elämän eteen tuomia ristiriitoja ei pelätä tai väistetä, ne nostetaan käsittelyyn. Puhutaan asiaa – ja täydellä sydämellä. Yhteys joka Karpon ohjelmien kautta aukeaa suomalaisiin elämäntapoihin ja -tuntoihin on rehti, suora ja tunteikas.
Hannu Karpo on suomalaisen tv-journalismin tunnetuimpia tekijöitä. Hän toimi tv-toimittajana yli 50 vuotta ja eläkkeelle jäädessään 2007 hän totesi olleensa alalla yhtä kauan kuin on ollut tv-lähetyksiäkin.
Kristian Smeds on koko Euroopassa arvostettu teatteriohjaaja. Hän on kertonut, että lapsuudessa kulttuuria kotona oli tasan kaksi; Valitut Palat ja Finnhits-kasetit. Ainoa artisti, joka heillä vieraili oli Tea Ista. Hän tuli kolmelle pojalle tutuksi, kun kolmivuorotyötä sairaalassa painava yksihuoltajaäiti täytti, harvoina luppohetkinään, ristikoita Marlboro sauhuten liesituulettimen alla.
Sara Sieppi
Sara Sieppi on Suomen suosituin torniolainen! Tubettaminen ja bloggaaminen ovat tätä päivää. Monet elättävät somettamalla itsensä ja perheensä, eikä siinä ole mitään pahaa.
Saralla on Instagramissa yli 185 000 seuraajaa. Menestys ei ole tullut yhdessä yössä, sillä vuoden 2011 Miss Suomi on kasvattanut fanikuntaansa määrätietoisesti ja yhteistyökumppaneita on tullut koko ajan lisää ja kymmenen kuukautta sitten hän perusti Semihima-yrityksen, jonka liikevaihto oli 215 000€ ja voitto 123 000€.
Mallin töiden, tv-esiintymisten, juontojen ja somesisällön tuottamisen lisäksi, nyt hän on löytämässä sisustamisesta myös oman juttunsa, jolle hän on perustanut Semihima-tilin, jolla on jo yli 20 000 seuraajaa ja lisäksi hän on osakkaana sisustukseen keskittyvässä nettikaupassa. ( Kuuntele YLE Puheen haastattelu tästä )
Tornio täyttää kohta 400 vuotta ja pikkuhiljaa ohjelmastakin alkaa tihkua tietoa. Punksukupolvella on syytä riemuun, sillä vuoden 2021-kevääseen on ajoitettu toimittaja Heikki Kemppaisen valokuvanäyttely Aineen taidemuseolle. Heikkihän teki juttuja ja kuvasi 1980-1985 Tornion musiikkielämää ja erityisesti Terveitä Käsiä. Luvassa on myös Läjä-dokumentin ensi-ilta, jonka ohjaa Janne Leimola ja kaiken ”museoinnin lisäksi”, TK on nähtävissä oikealla livekeikallakin.
Punk iski Jukka Junttilaan vuonna 1977 kuin salama, jonka jälkeen musiikki vei mennessään (Kuva: JJ:n kotialbumi)
Tamperelainen Jukka Junttila tuli tunnetuksi 1980-luvun alkupuolella pienlehdistään. Pian hän halusi laajentaa toimintaansa ja vuonna 1985 perusti samanhenkisten ihmisten kanssa Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen, joka alkoi julkaista suomalaista sarjakuvaa ja pian myös levymerkki Hiljaiset Levyt näki päivänvalon.
Tällä hetkellä se on eräs vanhimmista suomalaisista indie-levymerkeistä ja julkaisutoiminta jatkuu edelleen.
Jukka julkaisee levyjä rakkaudesta musiikkiin ja Hiljaisilta Levyiltä on ilmestynyt jo yli 150 punk-ja kitararockhenkistä nimikettä. Seuraavaksi ilmestyy rovaniemeläisen Offside Reidars-trion debyytti.
Hiljaisten Levyjen kotisivulla Junttila muistelee, julkaisujensa historiaa ja tuoreimmassa blogissaan, hän palaa vuoteen 1989 ja kertoo, miten hän päätyi ottamaan Terveitten Käsien Ääretön joulu-klassikosta 500 kappaleen uusintapainoksen. Saman vuoden julkaisuihin kuuluu myös rovaniemeläisen Jalla Jallan Love charging battery, joka oli Hiljaisten Levyjen päänavaus ulkomaan markkinoille.
” Vaikken mielelläni tunnustaudu levyjen keräilijäksi, niin tosiasia on, että olin aika määrätietoisesti ostellut punkseiskatuumaisia koko 80-luvun.
En oikein voi ymmärtää miksi Terveitten Käsien Ääretön Joulu oli aikoinaan jäänyt ostamatta, mutta se oli yksi kokoelmani useista puutteista – ja yksi vaikeimman oloisista. Hinnallinen yläraja ostoksilla oli jo tuossa vaiheessa, mutta tämän TK:n kohdalla ei tarvinnut edes sitä miettiä, kun se ei tullut edes vastaan.
Uusintajulkaisuja ei 80-luvun lopulla toisten levy-yhtiöiden julkaisuista juurikaan tehty. Omista albumeistaan levy-yhtiöt tekivät halpasarja uudelleen julkaisuja, seiskatuumaisia ei uudelleenjulkaissut kukaan.
Jonkun kanssa, en muista kenen, juteltiin siitä että Ääretöntä Joulua ei löydy mistään. Siihen tämä joku totesi, että se pitäisi kyllä uudelleen julkaista. Tämä jäi sitten mietityttämään ja kun seuraavan kerran kun tapasin Epen (Poko records-pomo),niin otin asian puheeksi.
Aloitin hiukan kierrellen ja kaarrelleen. Kerroin kuinka vaikea levyä oli löytää ja niin edes päin. Ennen kuin ehdin edes ottaa uusintajulkaisua puheeksi, niin Epe sanoi, että jos haluat niin voihan sinä siitä ottaa uuden painoksen ja saat siitä sitten kappaleen kokoelmaasi. Olin vähän, että ai jaa. Vaikka oli ajattelut esittää asiaa, niin en ollut jotenkin uskonut että asia tapahtuisi ja nyt oltiin siinä pisteessä, että minun piti sanoa kyllä. Ennen kuin sanoin kyllä, niin kysyin Epeltä että mitä minun pitäisi maksaa lisenssoinnista. Epe totesi, että jos tuot yhden boxin (=25 kappaletta) levyjä kauppaan ilmaiseksi, niin homma on selvä.
Diilihän oli käsittämättömän hyvä. Ja kaupan päälle sain Epeltä mainioita juttuja alkuperäisen levyn tekemisestä tyyliin: Läjä Äijälä soitti Epelle Torniosta mumisi jotain puhelimeen, mistä Epe ei saanut oikein mitään selvää. Seuraavana päivän Epe soitti Läjälle ja kysyi, että mitä me sovittiin, Läjä mumisi taas jotain, eikä vieläkään tullut selvää, mutta eteenpäin kuitenkin päästiin.
Kun uusintajulkaisuja ei siis tuohon aikaan vielä tehty, ei ollut malliakaan siitä että homma tehtäisiin mahdollisimman samaan näköön. Onneksi jotenkin oivalsin itse asian kansien osalta, mutta etiketit tehtiin oman pään mukaan täysin uusiksi. Takakanteen lisättiin teksti: “Thanks to Petteri and Epe. Originally released by Poko Records as KÄDET 105”. Tätä lausetta ei Epe pyytänyt; minä itse halusin kiittää Epeä luvasta ja Petteriä joka kaivoi nauhat esille ja hoiti kopiot kansista, joista päästiin tekemään omat versiot. Mukaan tehtiin vielä liite, jossa toisella puolella olivat sanoitukset ja toisella TK:n siihenastinen diskografia.
Kun nauhasta ei ollut kustannuksia, niin oli rahaa käyttää hiukan parempiin kansiin ja kannet painettiin oikeassa painossa, eikä kopiointiliikkeessä kuten aiemmat singlejen kannet. Pahvikin oli vahvempaa ja kiiltävää. Matriisikaiverrukset tehtiin ja A-puolella lukee ”Lämmöllä” ja B-puolelle ”Kuusihäntäistä Kissaani Ulkoilutan”. Levystä tuli tavallaan joululevy, joka sopi erinomaisesti EP:n nimeen, sillä sen julkaisupäivä oli 7.12.1989. Tämä tosin ei ollut suunniteltua vain aivan vahinko.”
Hiljaisten Levyjen tuotantoa voi tilata ja lisää Jukan tositarinoita lukea täältä: HILJAISET LEVYT
Torniolaislähtöisellä Veli-Matti ”Läjä” Äijälällä ja hänen hardcore-orkesterilla Terveillä Käsillä on ollut hyvä vuosi.
LÄJÄ
Kun vuosi sitten turkulainen Svart Records julkaisi Terveitten Käsien tuotannosta viiden vinyylin boxin TK POP 1980 – 1989, 700 kappaleen painos myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa. Myynnissä on kokoelmaa enää CD-muodossa. TK-levyt myyvät siis itse itsensä ilman mitään mediahypetystä ja keräilijämarkkinoillakin vanhat vinyylit kasvavat koko ajan korkoa. Esimerkiksi yhtyeen ensilevytyksestä 40 vuoden takaa Rock laahausta vastaan, jota painettiin 200 kappaletta, keräilijät maksavat tällä hetkellä jo 2000 euroa.
Valonkantaja 2019
TK-boxin julkaisua vauhditettiin myös herättämällä Terveet Kädet uudelleen henkiin muutaman vuoden telakoinnin jälkeen ja kun pieni keikkakimara oli menestys, yhtyettä nähdään ensi kesän festivaaleilla ja Brasilian kiertuekin on tulossa.
Loppuvuodesta Läjä Äijälä sai vastaanottaa myös Valonkantaja-elämäntyöpalkinnon. Sen lahjoitti helsinkiläinen Perttu Häkkisen säätiö, mistä mies on erityisen otettu, koska toimittaja Perttu Häkkinen (1979-2018) oli aidosti kiinnostunut marginaaleista. Alakulttuurivaikuttaja, joka arvosti sekä akateemista sivistystä, että itseoppineita taiteilijoita ja ajattelijoita.
-Hesassa oli kunnon menot, mutta se oli Etelä-Suomessa se, huomauttaa Äijälä, joka sai myös 500 euron stipendin marginaalitaiteen tekemiseen ja keikan The Kolmas-yhtyeelleen.
Kuten monesti on tullut kirjoitettua, ei ole Läjäkään profeetta omalla maallaan. Keikat Tornioon ja muuallekin Lappiin ovat Läjän bändeillä yhä tiukassa, vaikka maakunnan valtalehden Lapin Kansan järjestämässä Vuosisadan Lappilainen-äänestyksessä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, Läjä Äijälä nappasi voiton. Äänestäjiä oli yli 4000 ja heidän kesken arvottiin yksi 250 euron hotellipaketti ja muita pienempiä palkintoja, mutta mitäpä jäi itse tittelin voittajalle käteen?
– Ei mitään…Tai sainhan mie tietty ilmaisen Lapin Kansan, sen jossa valinta uutisoitiin. Varmaan mielummin ois`oma poika Antti Tuisku pitäny voittaa, sillä eihän jänkhällä kukaan minua tunne tai näitä mun juttuja tiedä. Suurin osa minun äänistä tuli ihan muualta kuin Lapista, Äijälä hörähtää.
