Posts Tagged “nina mya”

Toukokuun LAPIN LISTA TOP 5! Kuuntele ja äänestä suosikkiasi!

by Arto.

Toukokuun Lapin Lista-ehdokkaat: Teuvo Oinas (ylhäällä vas.), Tina, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Nina Mya ja Iskuporakone

Kolmas kerta eli Lapin Lista Top 5 toukokuulle on valmis. Mukana on laadukkaita esityksiä ympäri pohjoista periferiaa ei mitään rajaa-hengessä, ja  ehdolla on tuoreita levyjulkaisuja,  livepoimintoja ja joukossa silloin tällöin joku ikivihreäkin.

Elämme poikkeuksellisia korona-aikoja ja tangohan ei kuole koskaan. Kun kaikki järkkyy vanha konkari Teuvo Oinas edustaa jotain pysyvää. Hän on levyttänyt viime aikoina paljon suomalaisia tangoklassikoita, mutta Suomalainen tango on aivan uusi kappale. Sävellys on Teuvon ja teksti Juha Venäläisen.  Ensi heinäkuun loppupuolella Teuvon kotikylässä Raanujärvellä vihitään hänen nimikkotie ja sen päälle on tarkoitus järjestää  kunnon tanssit. Toivotaan, että onnistuu. Muuten laskekaapa, kuinka monta vanhan tangon nimeä löydätte Suomalaisen tangon sanoista.

Nuoren kemijärveläisen Tinan  eli Tiina Nyyssösen bongasi Pyhä Unplugged-tapahtumassa kapellimestari Lenni-Kalle Taipale, joka ehdotti hänelle The Voice of Finland-kisaan osallistumista. Vuonna 2017 hän sijoittui finaalissa  komeasti neljänneksi ja sen jälkeen hän on opiskellut etelässä musiikin ammattilaiseksi. Pisarat on laulaja-lauluntekijän esikoissingle.

Hyvän tuulen laulua Rovaniemeltä eli Jaakko Laitinen ja Väärä Raha.  Hyväksi havaittu miksaus Balkania, Lappia ja Suomi-iskelmää. Uudella videolla reissataan ympäri Eurooppaa ja Lähdön kyyneleet-kappaleen tekijänä kunnostautuu bändin uusi jäsen Ilkka Airola.

Koronaan palaten. On siinä jotain myönteistäkin, sillä muun mussa netissä luovuus kukkii. Kun ei voi tehdä keikkoja, faneja piristetään monin tavoin. Näytään ja kuulutaan! Täytyy sanoa, että eräskin facebook-live on tullut katsottua. Lisää tälläistä ja rinta rottingille! Tässä pari lappilaista tapaa käyttää nettiä hyväksi, hoitaa musiikin ystävien mielenvireyttä.

Nina Mya goes gospel. Torniolaislähtöinen  jazzlaulajatar  tulkitsee äskettäin edesmenneen Bill Withersin Grandma`s hands-laulun. Mukavan karhea ja sielukas tulkinta kaikinpuolin. Nina etänä pianisti Henri Mäntylän ja saksofonisti Pope Puolitaipaleen kanssa.

Iskuporakoneen Hiljaisuus on taas poiminta yhtyeen stream-liveltä Rovaniemen Wanhasta Mestarista. Bändin herkempää puolta ja Irinan paras sanoitus. Rautaisia ammattilaisia linjalta Sodankylä-Rovaniemi-Kemi-Tornio-Haaparanta.  Tietenkin vuoropuhelu elävän yleisön kanssa tuo lisäpoweria, mutta homma toimii hyvin näinkin. Katsokaa koko show Täältä !

Ps. Väliaikatilanne eli ketkä ovat  kolmen kärjessä ilmoitetaan (ei-paremmuusjärjestyksessä)  8. & 15. päivä ja äänestys päättyy 22.5.

KLIKKAA KUVAA JA KUUNTELE JA ÄÄNESTÄ  PAINAMALLA NIMIPALKKIA! KIITOS!

[totalpoll id=”21906″]

Live: NINA MYA täytti Tornion kirkon

by Arto.

Nina Myalla oli lähemmäs 300 kuulijaa Kalottjazz & Bluesin päätöskonsertissa Tornion kirkossa

Vuosi sitten kun kirjoitin laulaja Nina Myan  Closure-albumista ja esitin hartaan toiveen, että hän menisi vieläkin syvemmälle mustan rytmimusiikin maailmaan. Tornion kirkossa hän vastasi huutooni, ei vielä täydellä volyymilla, mutta fonisti Petri ”Pope” Puolitaipaleen  ja pianisti Henri Mäntylän kanssa. Ison yhtyeen aika tulee myöhemmin, sillä pieni kokoonpano pienessä intiimissä tilassa antoi nyt Ninan äänen soida, elää ja koskettaa.  Se vei  juurille, perusasioihin,  gospeliin ja souliin.  Blues vain puuttui, muttei aurinkoinen kesäilta sitä kaivannut.

Konsertin setti oli maulla valittua ja sovitettua vintage-osastoa. Bill Withersin isoäidistään tekemä Grandma`s hands oli hyvä valinta Nina Mya Goes Gospel-konsertin avaukseksi. (Isoäiti Maija on ollut myös Ninalle tärkeä henkilö!) Laulu kertoi gospelmusiikin voimasta, joka sai Withersin isoäidin elämään kirkossa spontaanisti mukana, taputtamaan käsiä ja tanssimaan. Tanssiaskeliin ei tilaa Tornion kirkossa ollut, kuin oven suussa, mutta taputuksiin väki lähti herkästi mukaan.

Kaksi laulua kuultiin Etta Jamesilta ja Ray Charlesilta. Ettan All I can do is cry tuntui selkäpiissä ja Rayn Mess around kutkutti rytmijalkaa, mutta kyllä illan kuningasbiisi oli klassikkojen klassikko God bless the child.

Varsin oivalliset  siirtymät tähän päivään olivat Ninan oman laulun Mine alone lisäksi hieno sovitus Stevie Wonderin Superstition-kappaleesta ja ennen muuta  konsertin ylimääräinen, Pharrel Williamsin aurinkoinen Happy.

Mihinkä Nina ehtineekään, kun vanhaksi elää, oli ensimmäinen ajatus, kun poistuin konsertin jälkeen kesäyöhön.

Kun kymmenen vuotta sitten raapustin ensimmäisen uutisen Nina Höynälästä, silloin hän oli päässyt yllättäen Lady Summertime-laulukilpailun finaaliin Aulangolla. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Varmasti vuosien kuluessa musiikkityylien kirjo kasvaa, mutta eniten odotan Nina Myan  läpimurtoa, ennemmin tai myöhemmin, Euroopassa Iiro Rantalan ja Verneri Pohjolan lailla. Toivottavasti olen näkemässä.

Arto Junttila