Posts Tagged “Tornio”

Tornion Suurta Olutjuhlaa tähdittävältä STEVE `n` SEAGULLSILTA uusi sinkku!

by Arto.

Steve ‘n’ Seagulls, kaikkea maan ja taivaan väliltä; bluegrassia, kansanmusiikkia, metallia ja rockia!

Lappilainen menestystarina Tornion Panimo juhlii nelivuotispäiviään komeasti 19. syyskuuta Club Teatrialla. Tornion Suuresta Olutjuhlasta on tarkoitus tehdä perinne, jossa kaupunkilaiset pääsevät vuosittain nauttimaan, paitsi  pienpanimon oluista ja hyvästä ruuasta, myös tasokkaasta viihteestä, jota ensimmäisessä tapahtumassa tarjoilee  kansainvälistä mainetta niittänyt  Steve ‘n’ Seagulls. 

Yhtye julkaisee tänään oman versionsa Kansas-yhtyeen klassikosta  Carry on wayward son. Se on ensimmäinen maistiainen bändin myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta neljänneltä albumilta.

– Kappale on osalle meistä hyvin tuttu jo nuoruudesta ja on uskomattomalla tavalla kestänyt aikaa jo lähes viisikymmentä vuotta. Sen riffien monipuolisuus ja hienot harmoniat kiehtoivat meitä jo edellisen levyn esituotantovaiheessa. Mutta aika ei silloin ollut vielä kypsä.  Carry on wayward son on tavallaan musiikillinen muotokuva 70-luvun musiikin kokeilullisuudesta ja suureellisuudesta. Työstimme versiota tuottaja Timo Kämäräsen kanssa ja halusimme säilyttää kappaleen tunnistettavat osiot, mutta myös antaa sille oman leimamme. Halusimme kunnioittaa alkuperäisen bändin ja kappaleen luonnetta myös monipuolisella soitinnuksella. Carry on wayward son on yksi uuden levymme järkälemäisistä kulmakivistä, yhtye kommentoi.

Steve ‘n’ Seagulls  sai alkunsa vuonna 2010, esittämällä ladon seinästä revittyjä versioita metalli- ja rockbiiseistä. Soitinarsenaali on alusta asti ollut vähintään riittävän laaja; banjo, mandoliini, rummut, kontrabasso, haitari, kitara, huilu ja muuta mukavaa.  Alussa yhtyettä pidettiin heinähattujen ja rattorimiesten ohimenevänä kertakäyttövitsinä, mutta tänään se on riehakas ja hikinen keikkakone, timantinkova kokonaisuus, joka kiertää ympäri maailmaa tuomassa yleisölle musiikin ilosanomaa suoraan kylmästä Pohjolasta.

Kesällä 2014 yhtye kuvasi muutamia videoita ja latasi ne YouTubeen. Näistä videoista kolmas, banjovetoinen versio AC/DC:n Thunderstruck -biisistä sai aikaan maailmanlaajuista ihmetystä ja on tähän päivään mennessä saavuttanut yli 105 miljoonaa katsontakertaa YouTubessa. Videot alkoivat raivata tietään musiikkijulkaisuihin, kuten Guitar World, Revolver, Loudwire, Blabbermouth, Metal injection ja Metal Sucks. Tästä tie vei bändin keikkailemaan yli 30 maahan, neljälle mantereelle ja myös levytysstudioon.

Steve’n’Seagulls on julkaissut kolme kokopitkää levyä. Ensimmäinen levy Farm Machine (2015) ja sitä seurannut Brothers in Farms (2016) kiihdyttivät menoa entisestään. Yhtye keikkaili yli 140 keikan vuositahtia, myös festivaaleilla ympäri Euroopan. Molemmat levyt löysivät tiensä fanien ulottuville ja nousivat albumilistalle Suomessa ja myös Billboardin Bluegrass -listalle.  Toinen levy nousi ensimmäisenä suomalaisena levynä Billboardin Bluegrass -listan sijalle yksi. Kolmas levy Grainsville (2018) sisälsi jo hieman enemmän bändin omaa tuotantoa ja nousi myös edeltäjiensä tapaan albumilistalle suomessa ja Billboardin Bluegrass -listalle. Kolmannen levyn julkaisun jälkeen yhtye soitti lähes 200 esiintymistä käsittäneen kiertueen, joka loppui Suomeen joulukuussa 2019. Kiertue sisälsi kattavasti keikkoja Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Tornion Suuressa Olutjuhlassa esiintyvät Steve’n’Seagullsin lisäksi myös yhtyeet The Meänland ja 2-7 Miehen Trio?.

Tornion Panimon ja Club Teatrian yhteistyössä järjestämästä tapahtumasta löytyy lisätietoja TÄÄLTÄ.

Julkaissut Club Teatria Tornio Keskiviikkona 17. kesäkuuta 2020

 

BATTAGLIA NOBILITY, Pop-yhtyeiden SM-voittaja Torniosta vuodelta 1971 tekee comebackin!

by Arto.

BATTAGLIA NOBILITY: Raimo Ahokas (ylh. vas.), Reijo Heikkala, Jake Voutilainen, Esa Joensuu ja Hannu Turunen

Uskomatonta, mutta totta. Monestihan sitä on yritetty, mutta nyt se vihdoin toteutuu, hartaasti odotettu mestaribändi Battaglia Nobilityn paluu.

-Treenikämppä on vielä haussa, mutta on tässä vielä koko kesä aikaa.  Syksyllä sitten pannaan täysi höyry päälle ja loppuvuodesta pidetään yhdessä hauskaa. Biisilistat on tehty ja nyt jokainen treenaa tahollaan,  yhtyeen basisti Raimo Ahokas kertoo.

Edellisen kerran tosissaan yritettiin alkuperäistä torniolaispoppoota saada yhteen, kun Rokkisavotta-albumi täytti 40 vuotta kuusi vuotta sitten. Nyt uskotaan asiaan vahvemmin.

Tornion Musiikin pitäjätkin kertovat, että liikkeen ovet ovat käyneet samaan tahtiin kuin nuorilla kellaribändeillä, kun uusia laitteita on hankittu. Elikkä paluukeikkaa ei voi estää  enää muu kuin korona.

– Rumpali Reksan kanssa on jo pidetty yhdet yhteistreenit. Hän ajoi Pielavedeltä asti Tornioon. Kolme tuntia hiottiin karstoja ja kun saatiin hiet  ja homma kulkemaan, Reksa ajoi takaisin etelään, Raimo naurahtaa ja myöntää, että innostus on kova.

Battaglia Nobility syntyi kesällä 1971, kun Raimon kotivintille Putaankadulle kokoontuivat bändiä perustamaan Jake Voutilainen, Esa Joensuu, Hannu Turunen ja Reijo Heikkala. Nyt loppuvuodesta entisille nuorille on tulossa unelmailta, sillä yhtye esiintyy täysin samassa kokoonpanossa ja Reijo Angeria on luvannut tarjota tapahtumalle puitteet. Luvassa on monipuolinen kattaus Battaglia-musiikkia, mutta myös 1970-luvun parhaita covereita.

Harva oikeasti tietää, miltä originaali Battaglia Nobility kuulosti ja minkälaisia biisejä se soitti, sillä se ei kuulostanut Rokkisavotalta ollenkaan. Kun on kuullut yhtyeen nauhoituksia ja esimerkiksi heidän biisinsä Thank the Lord, on helppo yhtyä yhden Pop-yhtyeiden SM-kilpailun tuomarin musiikkitoimittaja Tommi Liuhalan sanoihin: ”Vivahderikas mestarisävellys”. Hän myös kirjoitti Iltasanomissa: ”Battaglia Nobility tenhosi nopeasti erinomaisen melodisilla sävellyksillään ja kilpailun ylivoimaisesti parhaalla laulupanoksellaan. Äänten kuljetuksissa yhtyeen kolme laulajaa olivat suorastaan pieniä virtuooseja.”

TORNIO kylpee heinäkuun musiikissa!

by Arto.

EINI (kuva:Rami Ranta)

EventWorks on ottanut järjestääkseen pitkän tauon jälkeen legendaarisen kaupunkijuhlan Twin City Festivaalin 21.-22. elokuuta, mutta sitä ennen  torniolaisyritys  ”lämppää” kaupunkilaisia monipuolisella musiikilla Ainon puistossa.

Einin keikka veti kuulijoita Ilo Irti-telttaan

Kansallisista tähtinimistä vierailut Ilo Irti -kesäterassille aloitti viikko sitten Eini, joka veti juhlatelttaan niin paljon väkeä, kuin vain koronamääräykset  sallivat.  Tulevana viikonloppuna viihdyttää toinen Lapin lähetti Andy McCoy ja myöhemmin myös Meiju Suvas, Neumann ja  Battle Beast-vokalisti Noora Louhimo, jonka iltaa vauhdittaa huippu- Rock DJ Sändi.

Tornion Aineen puistossa järjestetään vielä 11 keikkaa. Keskiviikkoisin ja lauantaisin kuullaan merilappilaista laulua ja soittoa ja torstaisin on elokuvailta anniskeluoikeuksilla. Tänään esityksessä on musikaali Wild Rose, myöhemmin myös mainio Elton John-leffa Rocketman, joita katsotaan LED-jättiscreeniltä festivaalitasoisella äänentoistolla.

Kaikki tapahtumat ovat maksuttomia. Illan keikka alkaa 19.00 ja terassi-isäntä DJ-Jaban jatkot artistin jälkeen. Tarjolla on myös ruokaa ja listalta löytyy pihvejä, burgereita ja tottakai perinteistä grillimakkaraakin.

Ilo Irti-ohjelma

 9.7. Wild Rose (elokuva) 10.7. Andy McCoy 11.7. Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band

15.7. Duo Suklaajoki 16.7. Yesterday (elokuva) 17.7. Meiju Suvas 18.7. Silta yli synkän virran-Kirka Tribuutti

22.7. Radio Luxemburg duo 23.7. Rocketman (elokuva) 24.7. Neumann plays Dingo 25.7. E-Koodi

29.7. Duo Suklaajoki 30.7. Western Stars (elokuva) 31.7. Hovimuusikko Ilkka 1.8. Noora Louhimo

TUOMAS JULKU

Tornion kaupunki järjestää myös tasokasta  ilmaisohjelmaa Umpitunnelin ulkolavalla:

16.7. klo 15.00 Mikin Vintin lauluryhmä

23.7. klo 18.00 Rock This Way-bändi

30.7. klo 15.00 Trubaduuri Tuomas Julku

6.8. klo 19.00 Trio Pojat & Basisti

Tornion kulttuuripalkinnot JUKKA PIIROISELLE ja JOUKO ALAPARTASELLE

by Arto.

Jukka Piiroinen ja Jouko Alapartanen

Elämänlaatulautakunta on päättänyt jakaa perinteiset Tornion kulttuuripalkinnot kahdelle torniolaiselle kulttuurintekijälle Jukka Piiroiselle ja Jouko Alapartaselle. Palkinnot jaettiin Tornio-päivien streamatussa päätapahtumassa ja tilaisuus oli nähtävissä Tornion kaupungin facebook-sivuilla. Molemmat kulttuuripalkinnon saajat saivat  450 euroa sekä kulttuurin avaimet.

Yksi Jukka Piiroisen Jazzkuvia-näyttelyn helmistä Tornion kaupungintalolta 2018. Musiikin nautinnollinen hetki tavoitettu.

Jukka Piiroinen on kulttuurin moniottelija. Hänet tunnetaan niin taidokkaista valokuvistaan kuin paikallisena jazzmusiikin vaikuttajana. Varsinaiselta ammatiltaan hän on luokanopettaja, mutta kouluttautunut myös valokuvaajaksi. Kuvaajana Piiroinen tunnetaan parhaiten mustavalkoisista, ilmeikkäistä  jazzkuvistaan.

Piiroinen on ollut myös mukana rakentamassa jo 37. vuoden perinteen omaavaa rajakaupunkien yhteistä Kalottjazz & Blues –festivaalia. Lisäksi hän on luotsannut paikallista Riverside Jazz ry:tä sen puheenjohtajana 18 vuoden ajan vuosina 1989-2007 ja on edelleen sen toiminnassa  aktiivisesti mukana. Piiroinen tunnetaan myös jazzkriitiikeistään, joita on voinut lukea vuosien varrella lehdissä ja nykyään hänen Valon kuvia-blogissaan.

Jouko Alapartanen esittelemässä taulujaan Aineen Taidebasaarissa 2019. Kuvassa puhutteleva Suomineito-maalaus.

Jouko Alapartanen on torniolainen vuonna 1992 Lapin taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija. Lisäksi hän on opiskellut klassista kuvataidetta Kotkan Repin-instituutissa. Päätoimisena kuvataiteilijana hän on toiminut jo lähes 30 vuotta.  Alapartanen on luonut myös kansainvälistä uraa.

Maalauksissaan hän tuo esille nykytaiteen ja perinteisen ilmaisun rajapinnat. Alapartasen teoksissa on usein kantaaottava näkökulma ajankohtaisiin aiheisiin. Taiteilijan työskentelyä leimaa tekninen taituruus ja syvä eläytymiskyky. Työskentelyn lähtökohtana on ihminen kaikessa pienuudessaan luonnon edessä kurkottamassa kohti henkistä. Ihmiskuvissa Alapartasen taidokas anatomian hallinta hakee Pohjois-Suomessa vertaistaan.

Viime vuosina hän on työskennellyt galleriassaan Rovaniemellä, sitä ennen myös Ivalossa,  mutta viime vuonna Alapartanen palasi takaisin kotikonnuilleen Tornioon.

Tornion kaupungin kulttuuripalkintoa on jaettu vuodesta 1977 alkaen ja tähän mennessä niitä on myönnetty 89 kappaletta, niin yksityisille kuin yhteisöillekin.

TWIN CITY FESTIVAL uskoo paluuseen elokuussa!

by Arto.

Twin City Festival  eli meänmurteella Twinkkarit rakentuu Tornion keskustaan, Aineen taidemuseon pihapiiriin  21.-22. elokuuta.

Eventworksin yrittäjä Markku Köngäs on tiiminsä kanssa tuomassa legendaarista tapahtumaa kuuden vuoden tauon jälkeen takaisin juurilleen. Twinkkareita ehdittiin järjestää seitsemän kertaa vuosina 2008-2014.

-Torniosta on vuosia puuttunut kaupunkifestari ja nyt se palaa. Twinkkareilla soi musiikki nonstopina kahdelta lavalta, eikä turhia taukoja tule, järjestäjä lupaa.

Perjantai on pyhitetty 90-luvulle ja mukaan on tulossa muun muassa DJ Oku Luukkaisen vetämä Radio Novan ysäri-ilta  ja  lauantaina fiilistellään Suomi-popin ja iskelmän kirkaimmilla tähdillä: Irina, Ellinoora, Arttu Wiskari, Teflon Brothers ja Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani

Lippuja  kaupunkifestivaalin lauantaille on jo saatavissa ennakkoon Ticketmasterista . Perjantain artistijulkistukset  tulevat piakkoin Twinkkareiden FaceBookkiin, joten olkaapa tarkkana!

Lauantain ohjelma 22.8.

Klo 18.00 Irina

klo 19.30 Ellinoora

klo 21.00 Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani

klo 22.30 Teflon Brothers

klo 24.00 Arttu Wiskari

Aine Art Park – Torikatu 4, 95400 Tornio

ANTTI HAASE tekee dokumentin Panimomestarista

by Arto.

Panimomestari Leo Andelin

Maailmalla palkittu dokumenttiohjaaja  Antti  Haase on tallentanut ansiokkaasti lappilaista elämää ja historiaa, sen näkijöitä ja tekijöitä. Puolituntinen Panimomestari (The Master Brewer) kertoo yli 80-vuotiaasta  torniolaisesta  Leo Andelinista,  joka on kahdesti voittanut tavoitellun kansainvälisen  ”oluen panemisen Michelin-tähden” eli  Monde Selection-kilpailun vuosina 1964 ja 2018.

Elokuva saa lopullisen muotonsa tulevan kesän lopulla, jolloin tiedotetaan myös ensimmäisistä näytöksistä.

Ohjaaja Antti Haase

Panimomestari-elokuva on tarina siitä, miten syrjäisen Tornion työläisperheen Leo-pojasta kasvaa oluen herrasmies, joka intohimoisesti varjelee pohjoisen maaperästä syntynyttä ”olutkukkaa”.

– Kun kuulin ensimmäisen kerran kotikaupungissani asuvan Leo Andelinin tarinan, hämmästyin, ettei siitä ole kerrottu missään laajemmin. Hän on jo sen verran iäkäs herrasmies, että hänen tarina oli pakko saada talteen. Paljon hyvää juttua tallentui ääninauhalle, sillä elokuvaa varten jututin häntä yli neljä tuntia. Suurin osa ei tietenkään päätynyt itse elokuvaan,  mutta nyt se on  tallessa jälkipolville, kaikille oluen historiasta kiinnostuneille ja muillekkin, iloitsee ohjaaja Haase.

Leo ja panimotyöntekijä Elisa neuvonpidossa

Panimomestari Leo Andelin on tärkeä osa lappilaisen oluen historiaa. Hän aloitti panimoalan opiskelut vuonna 1957 Saksassa ja työt  panimomestarina  vuonna 1962 Tornion Olut Oy:ssä, jolloin voittoreseptiä käytettiin ensimmäisen kerran. Silloin sai alkunsa Suomen kansainvälisesti tunnetuin elintarvike – Lapin Kulta-olut. Toisen kerran  pienellä päivityksellä oluelle  tuli tunnustus neljä vuotta sitten perustetun pienpanimon Tornion Panimo Oy:n mentorina. Siinä välissä hän ehti toimia myös Lapin Kullan tehtaanjohtajana.

-Leon vuosikymmenien elämäntyö tuhoutui vuonna 2010, kun olutjätti Heineken lakkautti Lapin Kullan perinteikkään panimon. Apuun riensi nuori torniolainen paluumuuttaja Kaj Kostiander, jolle vanha olutvelho siirsi ammattisalaisuutensa. Seurasi ennätyksiä rikkova joukkorahoituskampanja ja alkuperäisen oluthiivan metsästys. Ja kuten oikeassa sadussa, lopussa seisoo kultainen kiitos, tarinoi Haase, joka haluaa näyttää  Panimomestari-elokuvallaan myös, kuinka pienet ihmiset kaukana valtakeskuksista voivat pärjätä globaalien markkinavoimien myllerryksessä kekseliäisyydellä, sinnikkyydellä ja aitoudella.

Ohjaaja ja nykyisen Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander

-Elokuva-aiheen ”oluthaasteen” vuoksi en voinut hakea elokuvalle perinteistä elokuva-alan rahoitusta. Olen hyvin kiitollinen lukuisille tukisäätiöille, Tornion kaupungille ja torniolaisille yrittäjille, jotka ovat mahdollistaneet elokuvan tekemisen kengännauhabudjetilla.

Minulla on ollut täysin vapaat kädet tehdä juuri sellainen itsenäinen elokuvateos Leon elämäntarinasta kuin haluan. Elokuvan työryhmä koostuu lappilaisista elokuva-alan ammattilaisista, jotka lähtivät aivan erityisellä palolla mukaan elokuvatyöhön,  tyytyväinen dokumentaristi kiittelee.

Panimomestari-dokumenttia ennen ohjaaja Antti Haase  muistetaan viime vuosilta elokuvista Valontuojat, joka kertoo Lapin sähköistämisestä  ja Monsterimies, joka on tarina Euroviisuvoittaja Lordista ja sen luojasta Tomi Putaansuusta.

Rovaniemen  Syväsenvaarassa varttunut, nykyisin Tornion Vojakkalassa asuva Haase on asettanut tavoitteekseen elokuvissaan ”kartoittaa kanssaihmisten tarinoita, ihmisen mittakaavassa 1:1.” Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Australian Film TV & Radio Schoolista. Hänen dokumenttielokuviaan ovat myös  Porouni, Isien merkit ja Jos mulla ois valta. 

Panimomestarin Facebook-sivu: www.facebook.com/PanimomestariTheMasterBrewer

Kolumni: RAJANSA KAIKELLA vai biletetäänkö yhdessä?

by Arto.

Kun Venäjän keisari Aleksanteri I vuonna 1809 veti rajan kulkemaan Tornionjokeen, on jouduttu kulkemaan sananmukaisesti tullin kautta. Väylä on kuitenkin aina yhdistänyt enempi kuin erottanut, mutta raja ei ole vain veteen piirretty viiva. Se on olemassa.

”Ihmiset ajattelevat mieluummin rajoja pitkin – eivät rajojen yli” sanoi tornionlaaksolainen suurmies Ragnar Lassinantti radiopakinassaan jo vuonna 1962 ja jatkoi: ”Rajakauppa on kaikkina aikoina ollut kansoja veljestyttävä tekijä. Kauppa tinkii, sovittelee ja välttää vastarintaa, kun taas kulttuuri on tinkimättömämpi, rajoillakin.”

Kaukaa viisas Ragnar on oikeassa. Musiikin puolelta hämmästyttää ja kummastuttaa esimerkiksi ilmiö, joka toistuu vuosikymmenestä toiseen, vaikka meillä on Tornionlaaksossa yhteinen kulttuuripohja, jolta ponnistetaan.

Suomen ja Ruotsin puoli ovat aina juhlineet isosti erikseen, ei yhdessä.

1960-luvulla suosiossa olivat Haaparannan lastenpäivät ja juhannuksenvietot Aavasaksalla, Luppiolla ja Mataringissä, muttei silloin menty rajan yli tuhatmäärin. Vaikka Ruotsin puolella esiintyivät maailman huippujen lisäksi kaikki kovimmat suomalaisartistit kuten Carola, Laila Kinnunen ja Tapio Rautavaara, mitään yleisöryntäystä Suomesta ei koettu.

Sama nykyään, 2000-luvulla. Kun Tornion Twin City-festivaali kokeili  kepillä jäätä eli kovilla ruotsalaisnimillä, parin kerran jälkeen Ruotsi-osastosta luovuttiin. Jos esimerkiksi matarinkiläinen Idols-voittaja Markus Fagervall olisi esiintynyt Haaparannan puistossa, se olisi ollut suurmenestys, nyt yleisöä Torniossa oli niukalti. Saman virheen teki myös Toranda, joka julisti joka vuosi tuovan huipputähden Hellälään sekä Ruotsista  että Suomesta, mutta ei vetänyt, eikä perinnettä syntynyt.

Suurin floppi kuitenkin oli 2007 Tornio Festival Pohjan Stadionilla. Etelän mediapersoona Vallu Valpio joukkoineen saapui rajalle henkselit paukkuen. Toki juhlapaikan valinta oli väärä, mutta pitivät myös itsestäänselvänä, kun palkkaat ruotsalaisen huippuartistin, tyyliin Weeping Willows ja Backyard Babies, rajan yli paahdetaan tukka putkella.

Joku vuosi sitten kun Haaparannan Pondessa vieraili maailmankuulu Uriah Heep-rumpali Lee Kerslake, en nähnyt paikalla kuin muutaman torniolaishevarin, vaikka olemme jytäkansa. Äskettäin kun taas Tornion Teatriassa esiintyi moninkertainen Euroviisu-menestyjä Johnny Logan yleisöä  oli parikymmentä, kun vieressä asuu maailman innokkain viisukansa Ruotsi.

Kaikesta huolimatta raja on ollut aina tärkeä torniolaisille, myös  musiikillisesti. Haaparannan kautta ovat tulleet kansainväliset musiikkivirtaukset ja kiitos naapurin, meidän musiikista on tullut omannäköistä, ei mitään mainstreamiä. Naapurista löytyi myös  jo 1950-luvulla lyömätön vinyyli-ja soitinkauppa, mihin musiikinnälkäiset rynnistivät.

Nyt Tornionlaakson keskus TornioHaaparanta on kasvamassa  yhteen, mutta miten saada ihmiset liikkumaan joukolla rajan yli musiikkitilaisuuksiin. Ainahan  onnekkaita poikkeamia vuosikymmeniin mahtuu, muttei niitä montaa ole, joten otettaisiinko tavaksi ja poistetaan yksi rajaeste. Ensilääkkeenä auttaisi varmasti tehokas mainonta.

Arto Junttila